| p:abstract
| - The Anglican Communion is an international association of national Anglican churches. There is no single "Anglican Church" with universal juridical authority as each national or regional church has full autonomy. As the name suggests, the Anglican Communion is an association of these churches in full communion with the Church of England (which may be regarded as the "mother church" of the worldwide communion) and specifically with its principal primate, the Archbishop of Canterbury. The status of full communion means that there is mutual agreement on essential doctrines, and that full participation in the sacramental life of each national church is available to all communicant Anglicans.
With approximately 77 million members, the Anglican Communion is the third largest communion in the world, after the Roman Catholic Church and the Eastern Orthodox Churches. Some of these churches are known as Anglican, explicitly recognising the historical link to England (Ecclesia Anglicana means "Church of England"); others, such as the American and Scottish Episcopal churches, or the Church of Ireland, prefer a separate name. Each church has its own doctrine and liturgy, based in most cases on that of the Church of England; and each church has its own legislative process and overall episcopal polity, under the leadership of a local primate.
The Archbishop of Canterbury, religious head of the Church of England, has no formal authority outside that jurisdiction, but is recognised as symbolic head of the worldwide communion. Among the other primates he is primus inter pares, or "first among equals".
The Anglican Communion considers itself to be part of the One, Holy, Catholic, and Apostolic Church and to be both Catholic and Reformed. For some adherents it represents a non-papal Catholicism, for others a form of Protestantism though without a dominant guiding figure such as Luther, Knox, Calvin, Zwingli or Wesley. For others, their self-identity represents some combination of the two. The communion encompasses a wide spectrum of belief and practice including evangelical, liberal, and catholic. (en)
- La Comunión Anglicana es una afiliación mundial de Iglesias anglicanas. No existe una Iglesia Anglicana propiamente tal, con alguna especie de autoridad jurídica universal, puesto que cada iglesia nacional o regional tiene completa autonomía. Como su nombre sugiere, la Comunión Anglicana es una asociación de estas iglesias en completa comunión con la Iglesia de Inglaterra (que se puede considerar como la “iglesia madre” de esta fraternidad mundial), y específicamente con su Arzobispo primado, el Arzobispo de Canterbury. Con más de setenta millones de miembros, la Comunión Anglicana es la tercera comunión más grande del mundo, tras la Iglesia Católica Romana y las Iglesias ortodoxas en comunión con Constantinopla.
La condición de estar en completa comunión significa que todos los ritos conducidos en una iglesia son reconocidos por la otra. Algunas de estas iglesias se reconocen explícitamente como anglicanas, expresando en su nombre su vínculo con Inglaterra (Ecclesia Anglicana significa la “iglesia inglesa”), otras, tales como las iglesias episcopales estadounidense y escocesa, o la Iglesia de Irlanda, prefieren un nombre distinto. Cada iglesia tiene su propia doctrina y liturgia, basadas, en la mayoría de los casos, en las de la Iglesia de Inglaterra; y cada iglesia tiene su propio sistema legislativo y política episcopal, bajo la dirección de un primado local (Obispo moderador, Arzobispo, Obispo Presidente, u otra nominación).
El Arzobispo de Canterbury, jefe religioso de la Iglesia de Inglaterra, no tiene ninguna autoridad formal fuera de su jurisdicción, pero es reconocido como jefe simbólico de la Comunión Anglicana mundial. Entre los otros primados, él es un primus inter pares, o "primero entre iguales". Si se compara al Arzobispo de Canterbury con otros líderes religiosos, como el Papa católico romano, por ejemplo, esto es debido únicamente a su papel prominente y figuración en los medios de comunicación, puesto que no posee ninguna autoridad formal fuera de su provincia, no obstante, las iglesias no se pueden considerar parte de la Comunión Anglicana a menos que estén en completa comunión con él.
Aunque no se consideren miembros, algunos cuerpos no anglicanos (ni por origen ni por tradición) han entrado en comunión con la Comunión Anglicana en su totalidad o con alguna de sus iglesias constitutivas en particular.
Existe también un número de comunidades de origen y tradición anglicana que sin embargo se han separado de una iglesia miembro de la Comunión Anglicana, han dejado así, por ejemplo, de estar en comunión con Canterbury, aunque pueden estar en comunión con alguna otra provincia individual de la Comunión, no obstante, estos cuerpos se autodefinen como anglicanos y son referidos como anglicanos por el Arzobispo de Canterbury. Muchos son parte del Movimiento Anglicano de Continuación. (es)
- Die Anglikanische Kirchengemeinschaft oder Anglikanische Kommunion (englisch Anglican Communion; von lateinisch anglicanus, „englisch“), umgangssprachlich die Anglikanische Kirche, ist eine weltweite christliche Kirchengemeinschaft, die in ihrer Tradition evangelische und katholische Glaubenselemente vereinigt, wobei die katholische Tradition in der Liturgie und im Sakramentsverständnis (insbesondere dem Amtsverständnis) vorherrscht und die evangelische in der Theologie. Im Selbstverständnis sehen sich die Anglikanischen Landeskirchen als Teile der Einen, Heiligen, Katholischen (= allgemeinen), und Apostolischen Kirche, die sich der Tradition und Theologie der englischen (und z. T. schottischen) Reformation(en) verpflichtet haben. Jedoch versteht die Anglikanische Kirche ihre "Reformation" nicht als einen Bruch mit der vorreformatorischen Kirche, sondern als notwendige Reform der katholischen Kirche der britischen Inseln. Damit ist die Anglikanische Kirche sowohl katholische Kirche als auch reformatorische Kirche, die allerdings seit der Reformation eine bewusst eigenständige christlich-anglikanische Tradition und Theologie entwickelt hat. Sie hat ca. 80 Millionen Mitglieder. Weltweit besteht die Kirchengemeinschaft aus rund 385 Diözesen. (de)
- Anglikaaninen kirkko on Englannin uskonpuhdistuksen myötä syntynyt kristillinen kirkkokunta, johon kuuluu maailmanlaajuisesti yli 77 miljoonaa jäsentä. Se on katolisen kirkon ja ortodoksisen kirkon jälkeen maailman kolmanneksi suurin kristillinen kirkkoyhteisö. Anglikaanisen kirkkoyhteisön juuret ovat Englannin kirkossa, joka on yhteisön suurin jäsen. Sen Canterburyn arkkipiispalla on primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa -asema kirkossa. Anglikaanista kirkkoa kutsutaan joissakin maissa (lähinnä Pohjois-Amerikassa) episkopaaliseksi kirkoksi. Yhdysvalloissa suurin anglikaaninen kirkko on The Episcopal Church. Anglikaaneja on erityisesti Isossa-Britanniassa, Kansainyhteisön maissa sekä entisissä Britannian siirtomaissa.
Anglikaanisen kirkkoyhteisön juuret ovat katolisessa lähetystyössä 500-luvulta, jolloin (vuodesta 597) Canterburyn piispanistuin muodostui englantilaisen kirkon keskuspaikaksi. 1500-luvun uskonnollisten myllerrysten aikana Englannin kirkosta muodostui oma erillinen kansallinen kirkkokunta. Se tapahtui osaksi poliittisista syistä, kun Englannin kuningas Henrik VIII halusi avioeron, jota katolisen kirkon päämies paavi ei hänelle myöntänyt. Niinpä Henrik irrotti Englannin kirkon katolisesta kirkosta vuonna 1534. Päätökseen vaikuttivat myös lukuisat katolisen kirkon hallussaan pitämät maa-alueet, jotka kuningas tahtoi itselleen. Hän uskoi uskonpuhdistuksen toteuttamisen protestanttisille kristityille. Englannin kuninkaasta tuli kuitenkin kirkon päämies.
Anglikaanisilla kirkoilla ei ole erillisiä tunnustuskirjoja, mutta anglikaaniset opinkohdat voidaan johtaa erityisesti "39 uskontoartiklasta" vuodelta 1562. Myös jumalanpalvelusta ja kirkkojärjestystä koskeva ohjeellinen teos "The Book of the Common Prayer", Yhteisen rukouksen kirja, on peräisin 1500-luvulta. Edelleen on käytössä vuodelta 1662 peräisin olevan Yhteisen rukouksen kirjan muoto ja sen kansalliset variaatiot. Anglikaanisen uskon ja opin perustana on Raamattu ja Apostolinen uskontunnustus. 39 uskontoartiklaa ovat yhdistelmä luterilaisista, kalvinistisista ja katolisista uskonlauseista.
Anglikaaniset kirkot ovat olleet keskeisiä vaikuttajia nykyaikaisessa ekumeenisessa liikkeessä (mm. Canterburyn arkkipiispa William Temple ja piispa George Bell). Opillisesti anglikaanisuus edustaa välimuotoa katolisuuden ja protestanttisuuden välimaastossa. Sisäisesti anglikaaniset kirkot ovat perinteisesti jakaantuneet kolmeen päähaaraan: korkeakirkollisuuteen (High Church), joka korostaa liturgiaa ja perinnettä, matalakirkollisuuteen (Low Church), joka korostaa pietismiä, evankeliointia ja karismaattisuutta, sekä laveakirkollisuuteen (Broad Church), joka korostaa liberaaleja ja kontekstuaalisia teologisia tulkintoja sekä suvaitsevaisuutta. Tämä kolmijako on vähitellen murtunut, kun mm. liturgisesti korkeakirkolliset seurakunnat ovat poliittisesti ja sosiaalisesti liberaaleja ja päinvastoin. (fi)
- La Communion anglicane est l'ensemble des Églises anglicanes et épiscopaliennes en communion avec l'Archevêque de Cantorbéry. C'est l'organisation la plus vaste d'Églises anglicanes.
À proprement parler, la Communion anglicane ne fait pas partie du protestantisme au sens strict. Mais les liens sont nombreux, tant historiques que théologiques. Par certains aspects (organisation, liturgie), les Églises de cette dénomination sont des Églises catholiques nationales, indépendantes de Rome bien sûr. Par d'autres aspects (théologie, confession de foi), ce sont des Églises protestantes. On parle parfois d' « Église pont » entre les deux grandes confessions.
On trouvera à l'article Anglicanisme ce qui concerne l'histoire, l'organisation et la doctrine des Églises membres de la Communion anglicane. Celles-ci se nomment d'après le nom du pays, ou bien en rajoutant l'adjectif épiscopalienne. Ainsi de l'Église d'Angleterre, ou de l'Église épiscopalienne des États-Unis, etc. (voir Liste des provinces ecclésiastiques anglicanes)
Cette forme du christianisme est aujourd'hui présente principalement dans les pays de culture anglo-saxonne. On notera que toute l'Europe continentale ne constitue qu'un seul diocèse (dit de Gibraltar) de l'Église d'Angleterre, et non des Églises autonomes. (fr)
- La Comunione anglicana è l'insieme delle chiese che hanno una struttura, organizzazione e pratica derivata dall'anglicanesimo e sono in comunione fra loro. Fra queste la più importante storicamente e per numero di fedeli è la Chiesa d'Inghilterra.
Secondo alcuni le Chiese anglicane non rientrano strettamente nella definizione di chiese protestanti, in quanto il termine "protestante" è spesso sinonimo di "luterano", "calvinista" o "evangelico". Tuttavia esse hanno avuto origine dalla Riforma religiosa del XVI secolo.
In particolare, le Chiese anglicane potrebbero essere idealmente suddivise in due correnti:
*quella "alta", vicina alle posizioni cattoliche;
*quella "bassa", più influenzata dalle posizioni protestanti.
Nel mondo i membri della Comunione anglicana, nel 2000, erano 79 milioni. Per quanto riguarda le cifre valgono comunque a proposito degli anglicani, tanti "alti" quanto "bassi", ma che mantengono forti legami con la "tradizione anglicana" .
Si tratta di una corrente ancora maggioritaria in molti paesi europei (non in Italia, dove tra i non-cattolici sono certamente più numerosi i pentecostali), ma ormai minoritaria negli Stati Uniti e su scala mondiale.
La Comunione anglicana nell' Europa Continentale comprende:
*la Diocesi Anglicana in Europa (cioè la diocesi in Europa continentale della Chiesa d'Inghilterra),
*la Convocazione delle Chiese episcopali americane in Europa,
*la Chiesa Riformata Episcopale Spagnola,
*la Chiesa Cattolica Apostolica Evangelica Lusitana
Dal 1931, tamite gli Accordi di Bonn, la Comunione anglicana è in piena comunione con le Chiese vetero-cattoliche dell'Unione di Utrecht, e dal 1960, pioniere la Chiesa Episcopale, con la Chiesa indipendente filippina.
Si parla anche di "Chiese di Porvoo" con riferimento alle Chiese che, nel 1992, hanno sottoscritto a Porvoo, in Finlandia, una dichiarazione di reciproco riconoscimento dei ministeri e dei sacramenti: da una parte le Chiese anglicane della Gran Bretagna (Chiesa d'Inghilterra, Chiesa d'Irlanda, Chiesa episcopale di Scozia, Chiesa in Galles), dall'altra sei Chiese luterane scandinave e baltiche (Chiese evangeliche luterane di Estonia, Finlandia, Islanda e Lituania; Chiesa di Norvegia, Chiesa di Svezia).
La Chiese anglicane non-europee più numerose sono quella nigeriana, seguita da quella australiana e da quella statunitense, detta anche episcopaliana.
La Comunione anglicana è stata scossa negli ultimi anni da accese discussioni circa il sacerdozio femminile e l'ordinazione di sacerdoti omosessuali. In Gran Bretagna, dopo la decisioni della Comunione di ordinare donne sacerdoti, alcuni vescovi, sacerdoti e fedeli sono passati alla Chiesa cattolica. La Chiesa anglicana nigeriana ha, invece, fortemente polemizzato con la Chiesa episcopale degli Stati Uniti per la nomina a vescovo di un sacerdote dichiaratamente omosessuale. (it)
- アングリカン・コミュニオン（Anglican Communion）は、世界の聖公会の組織。 (ja)
- Há aproximadamente 84 milhões de membros na Comunhão Anglicana, espalhados nas 43 províncias autônomas e 450 Dioceses em 165 diferentes países. A Comunhão Anglicana se desenvolveu em duas etapas. A primeira começou no século XVII, na Inglaterra, onde o anglicanismo nasceu, chegando com os colonizadores à Austrália, Canadá, Nova Zelândia, África do Sul e Estados Unidos. A segunda etapa começou no século XVIII, quando as igrejas anglicanas foram estabelecidas em todo o mundo como resultado do trabalho missionário da Igreja da Inglaterra, Irlanda, Escócia e País de Gales, que foram organizadas para essa tarefa pelas igrejas que haviam surgido nos dois séculos anteriores.
As igrejas anglicanas defendem e proclamam a fé católica e apostólica nas Escrituras e interpretadas à luz da tradição, do estudo e da razão. Em obediência aos ensinos de Jesus, as igrejas são comissionadas para proclamar as boas novas do Evangelho para toda a Criação. A Fé, a Ordem e a Prática estão expressos no Livro de Oração Comum, nos Ordinais dos séculos XVI e XVII e mais resumidamente no Quadrilátero de Lambeth de 1888. Este documento definiu como elementos essenciais de Fé e Ordem para a busca da unidade cristã:
#As Santas Escrituras do Antigo e Novo Testamentos como a Palavra revelada a Deus;
#O Credo Niceno e Apostólico como a declaração suficiente da fé cristã.
#Os sacramentos do Batismo e da Eucaristia celebrados com as palavras e os elementos usados por Jesus Cristo na última ceia;
#O Episcopado Histórico, como símbolo da unidade Cristã.
O ponto central da adoração, para os anglicanos é a celebração da Santa eucaristia, que é chamada também de Santa Comunhão, Santa Ceia, Ceia do senhor ou Santa Missa. No oferecimento da oração e do louvor, são relembrados a vida, a morte e a ressurreição de Cristo por meio da proclamação da Palavra e da celebração do sacramento. A adoração está no centro do anglicanismo. Os estilos variam do simples para o elaborado, do evangélico para o católico e do carismático para o tradicional. O Livro de Oração Comum, que já recebeu várias revisões em toda a Comunhão Anglicana, expressa a compreensividade que caracteriza as igrejas anglicanas, cujos princípios refletem desde os tempos de Isabel I a via média em relação a outras tradições cristãs. O batismo ministrado com água e em nome da Santíssima Trindade une a pessoa batizada com Cristo e com sua igreja. Os outros incluem a Confirmação, as Sagradas Ordens, a Penitência, o Casamento e a Unção dos enfermos. (pt)
- 普世聖公宗的誕生是由於英國聖公會在世界各地建立教會所造成。從歷史的角度來說，普世聖公宗的發展有兩個階段。
#十七世紀時聖公會開始在美國、澳洲、加拿大、紐西蘭和南非等前英殖民地創立教會。
#從十八世紀起，由一批聖公宗傳教士在亞洲、非洲及拉丁美洲建立聖公教會。
聖公宗是一個世界大家庭，共有七千多萬教友，分佈在卅八個教省之內。而三十八個教省內共有一百六十個國家和地區的聖公會教友。他們說不同的語言，來自不同種族和文化。
普世聖公宗不像羅馬天主教，並不是一個統一的教會體制，是一個「教會團契」，所有聖公宗內的教會地位都平等，英國國教會（The Church of England，英格蘭聖公會）也不充當總會的角色，因此體現出「自主的共融」（Autonomy-in-Communion）的原則。
每一個地區的聖公會教會都是自立的，但他們是透過歷史、神學、崇拜與普世聖公宗精神領袖，英國坎特伯里大主教的關係，建立一個獨特的聯合教會，稱為普世聖公宗（Anglican Communion）。普世聖公宗自1867年開始，平均每十年舉行一次全球聖公宗會議, 名叫蘭柏會議。自1978年開始, 改在肯特郡大學的坎特伯里校園內舉行. 以方便主教們的起居和祈禱生活。 (zh)
|
![[RDF Data]](http://dbpedia.org/statics/sw-cube.png)
