| p:abstract
| - World War I (abbreviated WWI; also known as the First World War, the Great War, and the War to End All Wars) was a global war which took place primarily in Europe from 1914 to 1918. Over 40 million casualties resulted, including approximately 20 million military and civilian deaths. Over 60 million European soldiers were mobilized from 1914 to 1918. The act which is considered to have triggered the succession of events which led to war was the 28 June 1914 assassination of Archduke Franz Ferdinand, heir to the Austro-Hungarian throne, by Gavrilo Princip, a Bosnian Serb citizen of Austria-Hungary and member of the Young Bosnia. The retaliation by Austria-Hungary against the Kingdom of Serbia activated a series of alliances that set off a chain reaction of war declarations. Within a month, much of Europe was in a state of open warfare. The underlying causes of the war dated back, in part to the Unification of Germany and the changing balances of power among the European Great Powers in the early part of the 20th century. These causes included continuing French resentment over the loss of territory to Germany in the 19th century; the growing economic and military competition between Britain and Germany; and the German desire for a "place in the sun" equal to that of the more established countries of Europe. The war was fought between two major alliances. The Entente Powers initially consisted of France, the United Kingdom, Russia, and their associated empires and dependencies. Numerous other states joined these allies, most notably Italy in April 1915, and the United States in April 1917. The Central Powers, so named because of their central location on the European continent, initially consisted of Germany and Austria-Hungary and their associated empires. The Ottoman Empire joined the Central Powers in October 1914, followed a year later by Bulgaria. By the conclusion of the war, only The Netherlands, Switzerland, Spain and the Scandinavian nations remained officially neutral among the European countries, though several of those may have provided financial and materiel support to one side or the other. The fighting of the war mostly took place along several fronts that broadly encircled the European continent. The Western Front was marked by a system of trenches, breastworks, and fortifications separated by an area known as no man's land. These fortifications stretched 475 miles and precipitated a style of fighting known as trench warfare. On the Eastern Front, the vastness of the eastern plains and the limited railroad network prevented the stalemate of the Western Front, though the scale of the conflict was just as large. There was heavy fighting on the Balkan Front, the Middle Eastern Front and the Italian Front; there were also hostilities at sea and in the air. The war was ended by several treaties, most notably the Treaty of Versailles, signed on 28 June 1919, though the Allied powers had an armistice with Germany in place since 11 November 1918. One of the most striking results of the war was a large redrawing of the map of Europe. All of the Central Powers lost territory, and many new nations were created. The German Empire lost its colonial possessions and was saddled with accepting blame for the war, as well as paying punitive reparations for it. The Austro-Hungarian and Ottoman empires were completely dissolved. Austria-Hungary was carved up into several successor states including Austria, Hungary, Czechoslovakia, and Yugoslavia, as well as adding Transylvania to the Greater Romania who was allied with the victors. The Ottoman Empire disintegrated, and much of its non-Anatolian territory was awarded as protectorates of various Allied powers, while the remaining Turkish core was reorganized as the Republic of Turkey. The Russian Empire, which had withdrawn from the war in 1917 after the October Revolution, lost much of its western frontier as the newly independent nations of Estonia, Finland, Latvia, Lithuania, and Poland were carved from it; Bessarabia was also re-attached to the Greater Romania as it has been a Romanian territory for more that a thousand years. After the war, the League of Nations was created as an international organization designed to avoid future wars by giving nations a means of solving their differences diplomatically. World War I ended the world order which had existed since the end of the Napoleonic Wars, and was an important factor in the outbreak of World War II. (en)
- Первая мировая война (28 июля 1914 — 11 ноября 1918) — один из самых широкомасштабных военных конфликтов в истории человечества.Это название утвердилось в историографии, естественно, только после начала Второй мировой войны в 1939. В межвоенный период употреблялось название Великая война, в Российской Империи её иногда называли Второй Отечественной, а также неформально (и до революции, и после) — германской; затем в СССР большевики именовали её империалистической войной.Непосредственным поводом к войне послужило Сараевское убийство 28 июня 1914 года австрийского эрцгерцога Франца Фердинанда девятнадцатилетним сербским студентом Гаврилой Принципом, который являлся членом тайной организации «Млада Босна», борющейся за объединение всех южнославянских народов в одном государстве. (ru)
- Första världskriget, av sin samtid kallat världskriget eller det stora kriget, var en världsomspännande militär konflikt från den 28 juli 1914 till den 11 november 1918. Kriget utkämpades mellan å ena sidan Centralmakterna, med Tyskland, Österrike-Ungern och Osmanska riket med flera, och å andra sidan Ententen med bland annat Storbritannien, Frankrike, Ryssland (fram till Freden i Brest-Litovsk år 1918) och Italien . USA, som inträdde i kriget 1917 på Ententens sida, hävdade att de inte tillhörde Ententen utan endast hjälpte den. Första världskriget ledde till upp emot tjugo miljoner militära och civila dödsoffer och fick stora politiska konsekvenser i främst flera länder i Europa och Mellersta östern. (sv)
- La Primera Guerra Mundial fue un conflicto armado a escala mundial desarrollado entre 1914 y 1918. Originado en Europa, por la rivalidad entre las potencias imperialistas, se transformó en el primero en cubrir más de la mitad del planeta. Fue en su momento el conflicto más sangriento de la historia. Antes de la Segunda Guerra Mundial, esta guerra solía llamarse la Gran Guerra o la Guerra de Guerras. A finales del siglo XIX, Inglaterra dominaba el mundo tecnológica, financiera, económica y sobre todo políticamente. Alemania y Estados Unidos le disputaban el predominio industrial y comercial. Durante la segunda mitad del siglo XIX y los inicios del siglo XX se produjo la repartición de África (a excepción de Liberia y Etiopía) y Asia Meridional, así como el gradual aumento de la presencia europea en China, Estado en franca decadencia. Estados Unidos y, en menor medida, el Imperio Ruso controlaban eficientemente sus vastos territorios, unidos por largas líneas férreas . Inglaterra y Francia, las dos principales potencias coloniales, se enfrentaron en 1898 y 1899 en el denominado incidente de Faschoda, en Sudán, pero el rápido ascenso del Imperio alemán hizo que los dos países se unieran a través de la Entente cordiale. Alemania, que solamente poseía colonias en Camerún, Namibia, África Oriental, algunas islas del Pacífico y enclaves comerciales en China, empezó a pretender más a medida que aumentaba su poderío militar y económico posterior a su unificación en 1871. Una desacertada diplomacia fue aislando al Reich, que sólo podía contar con la alianza incondicional de Austria-Hungría. Francia deseaba la revancha de la derrota sufrida frente a Prusia en la Guerra Franco-prusiana de 1870-1871. Mientras París estaba asediada, los príncipes alemanes habían proclamado el Imperio en el Palacio de Versalles, lo que significó una ofensa para los franceses. La III República perdió Alsacia y Lorena, que pasaron a ser parte del nuevo Reich germánico. Las generaciones francesas de finales del siglo XIX, sobre todo el Ejército, crecieron con la idea de vengar la afrenta recuperando esos territorios. En 1914 sólo hubo un 1% de desertores en el ejército francés, en comparación con el 30% de 1870. Mientras tanto, los países de los Balcanes liberados del Imperio Otomano fueron objeto de rivalidad entre las grandes potencias. Turquía, que se hundía lentamente, no poseía en Europa —hacia 1914— más que Estambul, la antigua Constantinopla. Todos los jóvenes países nacidos de su descomposición, buscaron expandirse a costa de sus vecinos, lo que llevó a dos conflictos entre 1910 y 1913, conocidos como Guerras Balcánicas. Impulsados por esta situación, los dos enemigos seculares del Imperio Otomano continuaron su política tradicional de avanzar hacia Estambul y los Estrechos. El Imperio Austrohúngaro deseaba proseguir su expansión en el valle del Danubio hasta el mar Negro, sometiendo a los pueblos eslavos. El Imperio Ruso, que estaba ligado histórica y culturalmente a los eslavos de los Balcanes, de confesión ortodoxa —ya les había brindado su apoyo en el pasado— contaba con ellos como aliados naturales en su política de acceder a «puertos de aguas calientes». Evidentemente, estas políticas opuestas entre una potencia católica y otra ortodoxa provocaron enfrentamientos. Como resultado de estas tensiones, se crearon vastos sistemas de alianzas a partir de 1882: de una parte, Francia, el Imperio Británico y el Imperio ruso y el Imperio alemán, el Imperio Austrohúngaro e Italia . A este período se le conoce como Paz armada, ya que Europa estaba destinando cuantiosas cantidades de capital al armamento y, sin embargo, no había guerra, aunque se sabía que ésta era inminente. La guerra comenzó como un enfrentamiento entre Austria-Hungría y Serbia, pero Rusia se unió al conflicto, pues se consideraba protectora de los países eslavos. Tras la declaración de guerra austrohúngara a Rusia el 1 de agosto de 1914, el conflicto se transformó en un enfrentamiento militar a escala europea. Alemania respondió a Rusia con la guerra y Francia se movilizó para apoyar a su aliada. Las hostilidades involucraron a 32 países, 28 de ellos denominados «Aliados»: Francia, los Imperios Británico y Ruso, Canadá, Estados Unidos (desde 1917), Portugal, Japón, así como Italia que había abandonado la Triple Alianza. Este grupo se enfrentó a la coalición de las «Potencias Centrales», integrada por los Imperios Austrohúngaro, Alemán y Turco, acompañados por Bulgaria. (es)
- Ensimmäinen maailmansota oli vuosina 1914–1918 käyty maailmanlaajuinen konflikti, jonka tapahtumat kuitenkin keskittyvät enimmäkseen Euroopassa käytyihin taisteluihin. Alusta alkaen sotaa käytiin niin Aasian kuin Afrikankin mantereilla ja merellä kaikilla suurimmilla valtamerillä. Taisteluita ei käyty Amerikan mantereilla, mutta Yhdysvallat osallitui sotaan taistelemalla Euroopan maaperällä. Sodan osapuolet jaetaan kahteen ryhmään: keskusvaltoihin ja ympärysvaltoihin. Edelliseen kuuluivat Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari ja Ottomaanien valtakunta, jälkimmäisen ryhmän täkeimmät osallistujat taas olivat Yhdistynyt kuningaskunta, Venäjän keisarikunta, Ranska ja Yhdysvallat. Ryhmien nimet tulevat niiden maantieteellisestä sijainnista: Saksa ja Itävalta-Unkari sijaitsevat keskellä (keskusvallat) Eurooppaa, missä niitä Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Venäjä ympäröivät . Miljoonia kuolonuhreja vaatinut sota on historian tuhoisimpia ja historiallisesti erittäin merkittävä sota: Venäjän, Saksan ja Itävalta-Unkarin keisarihuoneet kaatuivat, uusia valtioita syntyi ja sodan rauhansopimuksen katsotaan historiankirjoituksessa olevan yhtenä osatekijänä toisen maailmansodan synnylle. Ensimmäinen maailmansota oli ensimmäinen sota, johon liittyi maita yli puolen maapallon alueelta, suurimmat taistelut käytiin Euroopassa. Se oli myös ensimmäinen motorisoitu sota. Suursotaa osattiin aavistaa etukäteen, sillä käynnissä oli valtava kilpavarustelu muun muassa Saksan ja Englannin välillä. Monet valtiot lähtivät sotaan, koska ne uskoivat sen hyödyttävän heitä ja kestävän vain lyhyen ajan. Sodan käynnisti liittolaissuhteisiin perustuva ketjureaktio. Alun perin oli kyse paikallisesta kriisistä Itävalta-Unkarin ja Serbian välillä. Serbialaisen terroristijärjestö Mustan käden toimeenpaneman Itävalta-Unkarin kruununprinssin Frans Ferdinandin murhan jälkeen Itävalta-Unkari asetti Serbialle ehtoja, joihin Serbia ei voinut myöntyä. Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle, mihin Serbian liittolainen Venäjä vastasi julistamalla sodan Itävalta-Unkarille. Lopulta Euroopan suurvaltojen keskinäiset sopimukset tulivat täytäntöön ja Saksa, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta julistivat sotia toisilleen. Diplomaattisista neuvotteluista ei ollut apua laajenevan selkkauksen selvittämiseksi eikä esimerkiksi Saksan esittäessä rauhanneuvotteluja 1916 siihen suostuttu. Länsirintamalla Saksan ja Ranskan välillä sota oli pitkään asemasotaa; alun nopean etenemisen jälkeen sota muuttui näännytyssodaksi, jossa käytiin valtavia, tuloksettomia, suuret sotilastappiot aiheuttaneita taisteluja muun muassa Verdunissa ja Sommessa. Sodassa kaatui arviolta 8,5 miljoonaa sotilasta noin 6 400 sotilaan päivävauhtia ja 4 uhria minuutissa, ja se aiheutti valtavat taloudelliset tappiot. Saksa menestyi hyvin itärintamalla Venäjää vastaan ja Venäjän huono sotamenestys osaltaan johti Venäjän keisarikunnan romahtamiseen ja Neuvosto-Venäjän syntyyn. Sota päättyi 11. marraskuuta 1918 keskusvaltojen häviöön ja Saksa julistettiin yksin sotaan syylliseksi. (fi)
- La prima guerra mondiale (per i contemporanei Grande Guerra) fu il conflitto cominciato il 28 luglio 1914 a seguito dell'assassinio dell'arciduca Francesco Ferdinando, erede al trono dell'Impero Austro-Ungarico, compiuto a Sarajevo il 28 giugno 1914 da parte dello studente nazionalista serbo-bosniaco Gavrilo Princip, e conclusosi l'11 novembre 1918. Il conflitto vide scontrarsi due schieramenti di nazioni, da una parte gli Imperi Centrali e dall'altra l'alleanza chiamata Triplice intesa . La guerra si concluse con la vittoria dell'Intesa. La prima guerra mondiale vide inizialmente lo scontro della Triplice alleanza: Germania e Impero Austro-Ungarico contro le nazioni dell'Intesa: Francia, Gran Bretagna e Russia. Con lo svolgersi del conflitto, a seguito di varie alleanze altre nazioni vi presero parte. Tra queste: Impero Ottomano e Bulgaria ed Italia, Belgio, Canada, Australia, Stati Uniti, Serbia, Romania, Sudafrica e Nuova Zelanda. Il numero dei continenti coinvolti fu tale da poter definire la guerra come "mondiale", la prima nella storia dell'umanità. All'inizio della guerra l'Italia era alleata degli Imperi Centrali nella Triplice Alleanza, ma, dato che l'alleanza aveva carattere difensivo e non era stata preventivamente consultata sulla dichiarazione di guerra, il governo italiano fece presente di non sentirsi vincolato dall'alleanza e che, pertanto, sarebbe rimasto neutrale. Successivamente le pressioni diplomatiche di Gran Bretagna e Francia la spinsero a firmare il 26 aprile 1915 un patto segreto all'insaputa dell'alleato austriaco, detto Patto di Londra, nel quale l'Italia si impegnava ad entrare in guerra entro un mese in cambio di alcune conquiste territoriali che avrebbe ottenuto dopo la guerra: il Trentino, il Tirolo, Trieste, Gorizia, l'Istria, parte della Dalmazia, il protettorato sull'Albania, su alcune isole del dodecaneso e alcuni territori dell'Impero Turco, nonché un'espansione delle colonie africane, a scapito della Germania . Il capo del governo italiano Antonio Salandra e il ministro degli Esteri Sidney Sonnino dovettero firmare segretamente il patto a causa della prevalenza neutralista del Parlamento, che impediva la ratifica dell'entrata in guerra italiana. L'Italia in base al trattato avrebbe dovuto intervenire nel conflitto entro un mese dalla firma. Nel corso del mese la situazione interna italiana vide un contrasto sulle piazze fra interventisti e neutralisti: mentre i primi volevano l'intervento, i secondi ritenevano che una politica di neutralità sarebbe stata più vantaggiosa per gli interessi dello stato. Il giorno 4 maggio l'Italia denunciò la sua uscita dalla Triplice alleanza ed il giorno 12 maggio il governo Salandra diede le dimissioni. Sotto la pressione della piazza il parlamento il giorno 20 maggio diede i pieni poteri al presidente del Consiglio Salandra con 407 voti favorevoli e 74 contrari. Il 24 maggio 1915, l'Italia dichiarò guerra all'Impero Austro-Ungarico Dapprima la guerra contro l'Austria era stata progettata come una "guerra lampo", ma che poi si trasformò in una rovinosa guerra di posizione, di trincea o di logoramento con artiglieria pesante, mitragliatrici, carri armati, gas velenosi e altre armi messe a punto nell'800. La guerra si concluse l'11 novembre 1918, quando la Germania firmò l'armistizio con le forze dell'Intesa. Il numero di morti è stato calcolato in oltre quindici milioni. Tanti quanti sarebbero stati i morti per le carestie e le malattie dovute alla guerra, specie in Germania. La guerra fu nello stesso tempo l'ultimo conflitto del passato, ma anche il primo grande conflitto in cui si usarono appieno tutti i mezzi moderni, come aeroplani, mezzi corazzati, sommergibili e le armi chimiche, tra cui il gas iprite, che prende il nome dalla città di Ypres, dove fu utilizzato per la prima volta per iniziativa dei tedeschi. (it)
- A Primeira Guerra Mundial (também conhecida como Grande Guerra antes de 1939, Guerra das Guerras ou ainda como a Última Guerra Feudal) foi um conflito mundial ocorrido entre Agosto de 1914 a 11 de Novembro de 1918. A guerra ocorreu entre a Tríplice Entente (liderada pelo Império Britânico, França, Império Russo e Estados Unidos que derrotou a Tríplice Aliança, e causou o colapso de quatro impérios e mudou de forma radical o mapa geo-político da Europa e do Médio Oriente. No início da guerra a Itália era aliada dos Impérios Centrais na Tríplice Aliança, mas, considerando que a aliança tinha carácter defensivo e a Itália não havia sido preventivamente consultada sobre a declaração de guerra, o governo italiano afirmou não sentir vinculado à aliança e que, portanto, permaneceria neutro. Mais tarde, as pressões diplomáticas da Grã-Bretanha e da França a fizeram firmar em 26 de abril de 1915 um pacto secreto contra o aliado austríaco, chamado Pacto de Londres, no qual a Itália se empenharia a entrar em guerra em um mês em troca de algumas conquistas territoriais que obtivesse ao fim da guerra: o Trentino, o Tirol, Trieste, Gorizia, Ístria, parte da Dalmácia, um protetorado sobre a Albânia, sobre algumas ilhas do Dodecaneso e alguns territórios do Império Turco, além de uma expansão das colônias africanas, às custas da Alemanha . O não-cumprimento das promessas feitas à Itália foi um dos fatores que a levaram a aliar-se ao Eixo na Segunda Guerra Mundial. Em 1917, a Rússia abandonou a guerra em razão do início da Revolução. No mesmo ano, os EUA, que até então só participavam da guerra como fornecedores, ao ver os seus investimentos em perigo, entram militarmente no conflicto. (pt)
- |caption=順時針方向，從最上方起：西線戰壕、英軍的坦克穿越戰壕、在加里波利之戰被水雷擊沈的皇家海軍戰列艦、佩帶防毒面具使用機槍的軍隊；信天翁D. III雙翼戰鬥機 |date= 1914年–1918年 |place=歐洲、太平洋、中東、地中海與非洲 |result=協約國勝利 |casus=薩拉熱窩（賽拉耶佛）事件 |combatant1=協約國： |combatant2=同盟國：保加利亞 |commander1=约翰·潘兴 |commander2= |casualties1=士兵陣亡：5,520,000士兵受傷：12,831,000士兵失蹤：4,121,000 |casualties2=士兵陣亡：4,386,000士兵受傷：8,388,000士兵失蹤：3,629,000 }} 第一次世界大戰（簡稱一次大戰、一戰；1914年7月28日─1918年11月11日）是一場主要發生在歐洲但波及到全世界的世界大戰。由於主要戰場在歐洲，故又稱為“欧战”。當時世界上大多數國家都捲入了這場戰爭。 戰爭過程主要是同盟國和協約國之間的戰鬥。德國、奧匈屬同盟國陣營，英國、法國、俄國和意大利則屬協約國陣營。在戰爭期間，很多亞洲、歐洲和美洲的國家加入了協約國。 這場戰爭是歐洲歷史上破壞性最强的戰爭之一。大約有6,500萬人參戰，1,000萬左右的人喪生，2,000萬左右的人受傷。戰爭造成了嚴重的經濟損失，據估計損失了1700億美元。 戰爭的導火線是1914年6月的薩拉熱窩事件，戰線主要分爲東線（俄國對德奧作戰）、西線（英法對德作戰）和南線（又稱巴爾幹戰線）（塞爾維亞對奧匈作戰），其中又以西線最慘烈。 (zh)
- 1. verdenskrig var en global militær konflikt, der varede fra 1. august 1914 til 11. november 1918 og fandt sted på slagmarker mestendels i Europa, men også i Mellemøsten, Afrika og sporadisk i Sydøstasien. Krigen kostede over ni millioner menneskeliv, og blev dermed en af de blodigste konflikter i verdenshistorien. Krigen blev udløst af mordet den 28. juni 1914 på den østrigske tronfølger, ærkehertug Franz Ferdinand, som blev myrdet i Sarajevo af den serbiske nationalist Gavrilo Princip. Dette mord startede en lavine af krig forårsaget af den indgroede mistillid de indviklede europæiske alliancesystemer havde opbygget til hinanden. Mordet udløste de utroligt store spændinger Europa på denne tid var præget af, af mange blev krigen derfor set som en lettelse, der kunne tage trykket af stormagternes provokationer over for hinanden. Man forventede i alle lande, at krigen ville være overstået i løbet af blot et par måneder.Første Verdenskrig blev i begyndelsen hovedsageligt ført mellem Centralmagterne, det Tyske kejserrige og Østrig-Ungarn, på den ene side og Ententemagterne, Frankrig, Storbritanien, Rusland og Serbien på den anden side. Belgien blev pga. et tysk angreb presset ind i alliancen mod centralmagterne, en alliance som også USA (1917), Italien, Rumænien (1916) og flere andre lande senere tiltrådte. Krigen endte med Centralmagternes nederlag og blev endelig formelt afsluttet ved indgåelsen af Versaillestraktaten i sommeren 1919, som pålagde Tyskland skylden for krigen og dermed en række reparationsbetalinger til især Frankrig. Konsekvenserne af 1. verdenskrig var enorme for det europæiske kontinent. Østrig-Ungarn og det Osmanniske Rige forsvandt og blev erstattet af en mængde mindre østeuropæiske stater. Det slagne Tyskland blev omdannet fra monarki til republik og mistede områderne Alsace og Lorraine til Frankrig. Oktoberrevolutionen i Rusland skabte den første kommunistiske stat i verden, Sovjetunionen.Af mange europæiske historikere betegnes 1. verdenskrig som "urkatastrofen", fordi man med fredsslutningen ikke formåede at bilægge de iboende stridigheder mellem landene, der havde været årsagen til krigen, og hvis fjernelse var nødvendig for at skabe et stabilt og fredeligt Europa efter krigen, men at krigen og fredsslutningen i stedet blev en slags forløber for en endnu større katastrofe, 2. verdenskrig. (da)
- Der Erste Weltkrieg war ein Krieg, der von 1914 bis 1918 in Europa, dem Nahen Osten, Afrika und Ostasien geführt wurde und über neun Millionen Menschenleben forderte. Er wurde zunächst zwischen den Mittelmächten, dem Deutschen Reich und Österreich-Ungarn auf der einen Seite und den Entente-Mächten, Frankreich, Großbritannien und Russland sowie Serbien auf der anderen Seite ausgetragen. Wider Willen kamen Luxemburg und Belgien als Opfer hinzu, in das die Deutschen ungeachtet deren Neutralität nach dem Konzept des Schlieffenplans einmarschierten. Im Verlauf des Krieges wurden die Mittelmächte durch das Osmanische Reich und Bulgarien verstärkt, während auf alliierter Seite unter anderem Japan, Italien, Portugal, Rumänien und die USA in den Krieg eintraten. Im Ersten Weltkrieg entluden sich die machtpolitischen Gegensätze der europäischen Großmächte, die zu einer enormen Aufrüstung geführt hatten. Zum Ende des Krieges befanden sich 25 Staaten und deren Kolonien, in denen insgesamt 1,35 Milliarden Menschen lebten, also etwa drei Viertel der damaligen Erdbevölkerung, im Kriegszustand. Aufgrund der Verwerfungen, die der Erste Weltkrieg weltweit auslöste, und der Folgen, die noch heute spürbar sind, gilt er bei vielen Historikern als die „Urkatastrophe des 20. Jahrhunderts“. Der Krieg begann am 28. Juli 1914 mit der Kriegserklärung Österreich-Ungarns an Serbien. Am 30. Juli befahl Russland die Generalmobilmachung zur Unterstützung Serbiens. Daraufhin erklärte das Deutsche Reich als Bündnispartner Österreich-Ungarns Russland am 1. August den Krieg. Am Abend des selben Tages überschritten russische Kavallerie-Abteilungen die ostpreußische Grenze. Vorausgegangen war das Attentat in Sarajewo am 28. Juni 1914, bei dem der österreichisch-ungarische Thronfolger Franz Ferdinand und seine Ehefrau ermordet worden waren und hinter dem die Mitglieder der verschworenen serbischen Geheimloge „Schwarze Hand“ vermutet wurden. In einem faktisch unannehmbaren Ultimatum vom 23. Juli 1914 verlangte die österreichisch-ungarische Regierung Genugtuung von der serbischen Regierung, indem sie u. a. forderte, eine gerichtliche Untersuchung gegen die Teilnehmer des Komplotts vom 28. Juni einzuleiten und von der k.u.k.-Regierung delegierte Organe an den bezüglichen Erhebungen teilnehmen zu lassen. Die serbische Regierung lehnte dies als Beeinträchtigung ihrer Souveränität ab, obwohl sie die übrigen harten Forderungen des Ultimatums akzeptierte. Die darauf folgende Kriegserklärung aktivierte eine Reihe von Bündnissen, was binnen kurzem zum Weltkrieg führte. Manche Nachbetrachter sehen die Kriegsbegeisterung, die anfangs in den intellektuellen Schichten vieler Ländern vorherrschte, letztlich als Resultat der im Europa des frühen 20. Jahrhunderts weit verbreiteten Ansicht, der Krieg könne die aufkeimenden nationalen und sozialen Konflikte sowie die gegensätzlichen Machtinteressen der verschiedenen Herrscherhäuser und ihrer Reiche lösen. Der Verlauf des Ersten Weltkrieges dokumentiert zudem die Unfähigkeit der europäischen Führungsschichten, militärische Neuerungen und soziale Spannungen entsprechend zu erkennen oder zu akzeptieren (vergleiche auch Kriegsschulddebatte). Der Erste Weltkrieg war der erste Krieg, der mit massivem Materialeinsatz und mit Massenvernichtungswaffen geführt wurde. Die Fronten bewegten sich, vor allem im Westen, dennoch kaum, zum Teil, weil der modernen Technik die alten Militärstrategien gegenüber standen. Im endlosen Stellungskrieg rieben sich die Truppen gegenseitig auf. Insbesondere auf den Schlachtfeldern vor Verdun und in Flandern fielen auf beiden Seiten Hunderttausende von Soldaten, ohne dass sich etwas an der militärischen Lage änderte. Auch deswegen stellt sich der Erste Weltkrieg als ein Krieg dar, der an Grauen alles bis dahin Bekannte übertraf. (de)
- Første verdenskrig var en av de blodigste krigene som noensinne har blitt utkjempet i Europa. Den varte fra begynnelsen av august 1914 til 11. november 1918, og medførte vesentlige endringer av Europakartet. Nye stater oppsto etter nasjonalstatprinsippet, Østerrike-Ungarn forsvant og ble erstattet av en mengde mindre sentraleuropeiske stater og Tyskland ble omformet fra monarki til republikk. Første verdenskrig anses også som en av de utløsende faktorer til den russiske revolusjon. Krigen er kjent i store deler av Europa som «Den store krigen» (eng. «The Great War»), men må ikke forveksles med russernes «den store fedrelandskrigen», som sikter til andre verdenskrig. (no)
|
![[RDF Data]](http://dbpedia.org/statics/sw-cube.png)
