| p:abstract
| - Albert Collins (October 1 1932 — November 24 1993) was a blues guitarist, singer and musician. He had many nicknames, such as "The Ice Man", "The Master of the Telecaster" and "The Razor Blade". (en)
- Albert Collins était un guitariste et chanteur de blues électrique né le 1 octobre 1932 à Leona (Texas), et décédé le 24 novembre 1993 à Las Vegas . Albert Collins débute sa carrière en se produisant au fil des années 50 dans divers clubs de Houston et de ses environs. À partir de 1958, il commence à enregistrer ses premiers titres. Développés autour de la thématique du froid ces morceaux lui valent le surnom de « The Iceman ». L'idée lui serait venu un soir de tempête de neige dans sa voiture, alors que les essuie-glace étaient gelés. Sorti en 1962, Frosty est un premier succès commercial, mais sans véritable suite pour Albert Collins, dont la carrière ne décolle pas vraiment au-delà du Texas. Un premier tournant survient en 1968 lorsque Albert Collins est "découvert" lors d'un concert à Houston par Bob Hite, le chanteur du groupe de blues-rock Canned Heat. Albert Collins peut alors surfer sur la vague du blues revival qui remet son genre musical en haut de l'affiche et signe un contrat avec la maison de disque Imperial Records qui lui permet d'enregistrer trois albums. La mode du blues passant, Albert Collins retombe dans un certain anonymat au cours des années 1970. Il lui faut attendre la fin de la décennie pour voir sa carrière véritablement décoller. En 1978, l'Iceman retrouve néanmoins les studios en signant un contrat avec le label Alligator. Il publie l'album Ice Pickin' qui est un véritable succès. La glace n'est plus seulement une thème récurrent de ses chansons, mais bel et bien un style de jeu à part entière. Son jeu agressif et dynamique donne l'impression qu'il frappe les cordes de sa guitare avec un pic à glace. Il enchaîne avec les albums Frozen Alive et Don't lose your cool également bien accueillis, puis par le Live in Japan qui restitue assez fidèlement l'énergie de ses concerts et son blues aux intonations très funky. Devenu un des guitaristes de blues les plus cotés de sa génération, Albert Collins publie son dernier album en 1991, simplement intitulé Iceman. L'année suivante, il part dans une longue tournée internationale avec son groupe au cours de laquelle on lui diagnostique un cancer des poumons. Le remarquable album issu de cette tournée (Live '92-'93) sortira peu de temps après sa mort, survenue le 24 novembre 1993. (fr)
- アルバート・コリンズ（Albert Collins、1932年10月1日-1993年11月24日）は、アメリカ合衆国テキサス州出身のブルース・ギタリスト、シンガー。フェンダー・テレキャスターを使用した、鋭角的なギター・プレイで名を馳せた。 (ja)
- Albert Collins (1 oktober 1932 – 24 november 1993) was een bluesgitarist en -zanger. Zijn zeer herkenbare gitaargeluid, de zogenaamde cool sound leverde hem niet minder dan drie bijnamen op: The Iceman, The Master of the Telecaster en The Razorblade. (nl)
- 'Albert Collins (1. lokakuuta, 1932 - 24. marraskuuta, 1993) oli yhdysvaltalainen blues-kitaristi ja -laulaja. Collins syntyi Texasin Leonassa. Hän oli toisen kuuluisan blues-muusikon, Lightnin' Hopkinsin, kaukainen sukulainen. Collins perusti ensimmäisen yhtyeensä vuonna 1952, ja pari vuotta myöhemmin hän sai olla monissa Houstonin klubeissa jo illan pääesiintyjänä. 1950-luvun lopussa Collins valitsi Fender Telecasterin soittimekseen. Myöhemmin hänet on tunnettu lempinimellä "Master of Telecaster". Collins kehitti soittoonsa erittäin persoonallisen soundin, johon kuuluu helposti tunnistettava äänenväri sekä voimakas dynaaminen vaihtelu. Lisäksi Collins käytti omia vireitään sekä capoa (5:llä, 7:llä tai 9:llä nauhalla). Laulajana Collins on tyyliltään myös ilmeikäs, joskin hänen maineensa perustuu enemmän kitaransoittoon. Vuonna 1960 Collins teki ensimmäiset levytyksensä, joukon singlejä. Kahdeksan vuotta myöhemmin nyt San Franciscoon asettautunut Collins pääsi levyttämään ensimmäisen albuminsa Canned Heat -yhtyeen jäsenten tuella. Vuonna 1978 Collins levytti ehkä tunnetuimman levynsä nimeltä Ice Pickin. 1980-luvulla Collins oli jo saavuttanut suuren maineen blues-muusikkona, ja hän matkusteli yhtyeineen ympäri maailmaa käyden usein Japanissa asti. Hän esiintyi myös Suomessa. Vuonna 1993 Collinsilla todettiin olevan keuhkosyöpä, ja hän kuoli muutamia kuukausia myöhemmin. Collins on persoonallisella soundillaan antanut vaikutteita monille blues-artisteille. Näihin kuuluvat ainakin Robert Cray, Debbie Davies, Stevie Ray Vaughan, Jonny Lang, Susan Tedeschi sekä Kenny Wayne Shepherd. Myös Jimi Hendrix mainitsi jo 1960-luvulla eräässä haastattelussa Albert Collinsin olevan hänen mielestään yksi maailman parhaita kitaristeja. (fi)
- Albert Collins (Leona, Texas, 1 de outubro de 1932 — 24 de novembro de 1993) foi um músico, guitarrista e cantor de blues. Ele tinha muitos apelidos dados pelos admiradores, como "The Ice Man" ("Homem de Gelo") e "O Mestre da Telecaster". Nascido em Leona, Texas, Collins formou sua primeira banda em 1952, e dois anos depois já era a atração principal em vários clubes de blues Houston, Texas. No final dos anos 50, ele escolheu a Fender Telecaster como seu equipamento, e desenvolveu um estilo único com afinações em tons menores, notas sustentadas e atacadas com os dedos da mão direita. Ele também freqüentemente usava um capotraste em sua guitarra, particularmente na 5a., 7a. e 9a. casa. (pt)
- Albert Collins (* 1. Oktober 1932 in Leona, Texas; † 24. November 1993) war ein US-amerikanischer Blues-Gitarrist und Sänger. Seine Fans gaben ihm etliche Spitznamen, etwa Ice Man oder Master of the Telecaster. Collins war ein entfernter Verwandter von Lightnin’ Hopkins. Er lernte bereits früh Gitarre spielen. Während der 1940er und 1950er hörte er die Blues-Stile aus Texas, Mississippi und Chicago, woraus er seinen eigenen Stil entwickelte. 1952 gründete Collins seine erste Band und war bald die Zugnummer etlicher Blues-Clubs in Houston, Texas. 1960 machte er seine ersten Aufnahmen. Er veröffentlichte einige Singles, hauptsächlich Instrumentaltitel wie zum Beispiel Frosty. 1965 zog er nach Kansas City, wo er rasch bekannt wurde.Um weitere Aufnahmen machen zu können, ging Collins 1967 nach San Francisco. Er trat mit Bands wie Canned Heat auf, und 1968 erschien sein erstes Album. Er gab vielbeachtete Konzerte im Fillmore und im Winterland. 1973 zog es Collins zurück nach Texas. Er unternahm erfolgreiche Tourneen in den USA, Kanada, Europa und Japan. So bekannte Blues-Musiker wie Robert Cray, Debbie Davies, Stevie Ray Vaughan, Jonny Lang, Susan Tedeschi und Kenny Wayne Shepherd wurden von ihm beeinflusst. Collins spielte in der für Bluesmusiker unüblichen offenen Gitarrenstimmung d-moll . Zusätzlich dazu brachte er in Höhe des 7. Bundes seiner E-Gitarre einen Kapodaster an, so dass Collins auch beim Rhythmusspiel in relativ hohen Lagen, ausgehend von der Grundtonart a-moll spielte. Er war weder Plektrum- noch Daumenpickbenutzer, sondern zupfte mit Daumen und Zeigefinger der rechten Hand. Kurioserweise trug er den Gitarrengurt meist nicht – wie bei Rechtshändern üblich – über der linken Schulter, sondern schlüpfte nur mit dem rechten Arm durch den Gurt, hatte ihn also nur über der rechten Schulter. Eine andere „Showeinlage“ war der Einsatz eines sehr langen Gitarrenkabels, das es Collins ermöglichte, sich spielend unter das Publikum zu mischen oder bei kleinen Clubs sogar die Lokalität zu verlassen, um „auf der Straße“ zu spielen. Collins wirkte 1987 an dem Konzeptalbum Spillane des New Yorker Avantgardemusikers John Zorn mit; dessen Kompostion Two Lane Highway war ein Feature für den Bluesgiarristen. Gary Moore spielte 1990 mit Albert Collins und Albert King als Gastmusiker das Album Still got the Blues ein, wobei „Ice Man“ Collins die anschließende Tour als Gastmusiker begleitete. Albert Collins starb 1993 in Las Vegas an den Folgen von Leberkrebs. (de)
|
![[RDF Data]](http://dbpedia.org/statics/sw-cube.png)
