| p:abstract
| - Yiddish ({{lang,. The language originated in the Ashkenazi culture that developed from about the 10th century in the Rhineland and then spread to central and eastern Europe and eventually to other continents. In the earliest surviving references to it, the language is called לשון־אַשכּנז and טײַטש . In common usage, the language is called מאַמע־לשון, distinguishing it from biblical Hebrew and Aramaic, which are collectively termed לשון־קודש . The term "Yiddish" did not become the most frequently used designation in the literature of the language until the 18th century. For a significant portion of its history, Yiddish was the primary spoken language of the Ashkenazi Jews and once spanned a broad dialect continuum from "Western Yiddish" to three major groups within "Eastern Yiddish." Eastern and Western Yiddish are most markedly distinguished by the extensive inclusion of words of Slavic origin in the Eastern dialects. While Western Yiddish has few remaining speakers, Eastern dialects remain in wide use. Yiddish is written and spoken in Orthodox Jewish communities around the world. It is a home language in most Hasidic communities, where it is the first language learned in childhood, used in schools, and in many social settings. The general history and status of Yiddish are discussed below, with further detail provided in separate articles on:* Yiddish dialects—as spoken in different regions of Europe Yiddish morphology—the structural detail of the language Yiddish orthography—the written representation of the language Yiddish phonology—the elements of the spoken languageYiddish is also used in the adjectival sense to designate attributes of Ashkenazic culture (for example, Yiddish cooking and Yiddish music). (en)
- И́диш (ייִדיש йидиш и אידיש идиш, англ. Yiddish, нем. Jiddisch) — еврейский язык германской группы, исторически основной язык ашкеназов, на котором в начале XX века говорило около 11 млн евреев по всему миру.Идиш возник в Центральной и Восточной Европе X—XIV веках на основе средненемецких диалектов с обширными заимствованиями из древнееврейского и арамейского, а также из романских и славянских языков (в диалектах достигает 20 %). Сплав языков породил оригинальную грамматику, позволяющую комбинацию слов немецкого корня с синтаксическими элементами семитских и славянских языков. Значительную часть потомков идишеязычных евреев составляют сегодня русскоязычные евреи. (ru)
- Jiddisch är ett germanskt språk som talas av omkring tre miljoner judar i hela världen. Det uppstod under 1000-talet i det territorium som sedermera blev Tyskland. Språkets ursprungliga benämning var loshn-ashkenaz, från det dåtida judiska namnet för detta område, och benämndes även taytsh, en variant av tiutsch, beteckningen på språket som f. ö. talades i den regionen . I dagligt tal kallades språket för מאַמע-לשון, vilket är brukligt än idag. Benämningen jiddisch används i litterära sammanhang men kom i bruk först under 1700-talet. I likhet med andra judiska språk som saknar släktskap med hebreiska, som ladino och dzhidi, skrivs jiddisch med en egen variant av det hebreiska alfabetet. Jiddisch är baserat på medelhögtyska, framför allt då medelrhenländska, men innehöll redan från början ett tydligt inslag av ord från hebreiskan och arameiskan. Allteftersom språkområdet spreds österut absorberades även väsentliga mängder slaviska språkelement. Detta ledde med början under 1300-talet till en dialektal delning mellan västjiddisch och östjiddisch. Den senare delades därefter vidare i nord-, central-, och sydöstjiddisch. Tidigt under 1900-talet inleddes försök till att standardisera jiddischrättstavning. Detta ledde till en modern standardjiddisch, som till största del baserades på den nordöstliga dialekten som talades i Litauen — Litvish. Detta accepterades så småningom i pedagogiska sammanhang, men hade ingen märkbar effekt på den dialektala variationen i vare sig dagligt tal eller litterära sammanhang förutom att trigga en debatt som alltjämt pågår om huruvida någon form av standardisering var behövlig överhuvud taget. Det största antalet jiddischtalare tillhör den centrala dialektgruppen, Poylish, följt av den sydöstra Ukrainish. Västjiddisch betraktas idag som utdött.När flera östeuropeiska städer under 1600- och 1700-talet utvecklades till centra för judiskt liv, blev jiddisch det dominerande språket för en stor del av Östeuropas judar. Det betraktades som ett vardagsspråk, till skillnad från hebreiskan som förblev språket för religiösa studier. Därför kom den sekulära judiska kultur som uppstod att använda sig av jiddisch. Under 1800-talet började detta utvecklas till att omfatta en litteratur som i alla avseenden kunde jämföras med den som skrevs på mer allmänt erkända "kulturspråk". Från sent 1800-tal spreds jiddisch till USA som ett resultat av judisk migration och i New York utvecklades en jiddischspråkig dagspress med en omfattande upplaga . Inom den sionistiska rörelsen debatterades livligt om jiddisch eller den nyskapade moderna hebreiskan skulle bli det officiella språket. Antalet jiddischtalande ökade fram till andra världskriget och under 1930-talet talades språket av omkring 12 miljoner människor världen över, av vilka en överväldigande majoritet fortfarande fanns i östra Europa. Under förintelsen försvann praktiskt taget hela den sammanhängande jiddisch-världen, så när som på mindre ortodoxa grupper och invandrarsamhällen utanför Europa. Jiddisch betraktas oftast som ett språk på väg att dö ut, med hög medelålder bland många personer som har det som primärt språk. Jiddisch fortsätter dock att vara ett levande språk bland vissa ortodoxa grupper i USA och Israel (som inte använder hebreiska i vardagliga sammanhang). Även om dessa är relativt begränsade till antalet, håller de på att växa tack vare en hög nativitet. Ett intresse för att bevara jiddischkulturen har också gjort att allt fler lär sig jiddisch för att återuppta den egna språktradition, resp. som ett främmande språk. Kända jiddischförfattare är Sholem Aleichem och Isaac Bashevis Singer. Den israeliska sångerskan Chava Alberstein har spelat in ett flertal folksånger på jiddisch. (sv)
- El yidis, yídico, o yídish es el idioma oriental del Judeoalemán, hablado por las comunidades judías del centro de Europa . Si bien toma la mayor parte de su sintaxis y léxico del alemán, tiene importantes préstamos de lenguas eslavas, del arameo y del hebreo; se emplea habitualmente el alfabeto de éste último para su escritura. El yidis se desarrolló en Europa Central a partir del siglo X, y evolucionó junto con las lenguas del entorno. Hoy, tras la virtual erradicación de la población judía centroeuropea a causa del holocausto y la emigración por salvaguardia, su población hablante se redujo de trece millones a tres millones de personas (2005). Algunos grupos de judíos ortodoxos en todo el mundo utilizan el yidis para la comunicación habitual, puesto que el hebreo —que es el idioma de las plegarias y el estudio de la Torá— es considerado sagrado . (es)
- Jiddiš, jota historiallisesti kutsuttiin myös juutalaissaksaksi, oli toiseen maailmansotaan saakka Itä-Euroopan juutalaisten yhteinen kieli, mutta kansallissosialistisen Saksan toteuttama holokausti muutti tilanteen täysin. Eloonjääneet jiddišinkieliset emigroituivat joko Yhdysvaltoihin tai Israeliin ja seuraava sukupolvi omaksui paikallisen valtakielen: englannin tai heprean. Jiddišin puhujia oli ennen sotaa ainakin kymmenen miljoonaa, mutta nykyään määrä on laskenut murto-osaan: vuonna 1991 arvellaan maailmassa olleen kolme miljoonaa puhujaa. Jiddišin kieli kehittyi keskiajan Saksan juutalaisten keskuudessa ja perustuu ennen muuta keskiaikaisiin reininmaalaisiin murteisiin. Saksaksi kirjoittanut juutalaiskirjailija Edgar Hilsenrath antaa parodisessa romaanissaan Der Nazi & der Friseur erään tarinan henkilöistä todeta jiddišin olevan "eräänlaista keskiyläsaksaa ja siksi saksalaiselle hengelle läheisempää kuin nykysaksan, joka on oikeastaan rappeutunutta jiddišiä". Leikkipuhetta toki, mutta jiddiš säilyttää vielä nykyisinkin keskiyläsaksan aikaisia piirteitä, joita on turha nykysaksasta hakea.Myöhemmin jiddiš eriytyi muusta saksasta useista syistä. Juutalainen kulttuuri erosi keskiajan kristityistä saksalaisista muun muassa siinä, että jiddišiä ei kirjoiteta latinalaisilla vaan heprealaisilla kirjaimilla, lisäksi uskonnollisista, abstrakteista ja "oppineista" käsitteistä käytetään heprealaisia sanoja. Eriytymistä edisti uusyläsaksan (eli nykysaksan) 1500-luvulla alkanut, Martti Lutherin alulle panema standardoimiskehitys, joka perustui muihin saksan murteisiin. Lisäksi suurin osa jiddišiä puhuneista juutalaisista joutui pakenemaan Saksan vainoja ja asettumaan Itä-Eurooppaan, erityisesti Puola-Liettuan itäisille alueille. Näistä alueista tuli sittemmin osa Neuvostoliittoa ja ne ovat nykyisin Ukrainassa ja Valko-Venäjällä. Tämän seurauksena jiddiš sai paljon sanastollisia ja kieliopillisia vaikutteita slaavilaisista kielistä. Yllättävää on, että keskeisessä sanastossa on joitakin romaanisperäisiä lainasanoja, kuten bentšn "siunata" ja leienen "lukea" . Erillisen jiddišinkielisen kirjallisuuden kehityksen kannalta avainasemassa on 1500-luku, jolloin painokoneiden kehityksen ansiosta päästiin painamaan sekä maallista että uskonnollista kirjallisuutta. Suosittu, sisällöltään lähinnä ritariromanssin luonteinen seikkailurunoelma on Elia Levitan jo 1500-luvun alussa kirjoittama Bovo-Buch. Myös keskiajalla sekä Ranskassa että Saksassa suosittuja kuningas Arthurin pyöreän pöydän ritarien seikkailuja ilmestyi jiddišinkielisinä versioina. Koska naiset eivät yleensä osanneet hepreaa, heidän uskonnollisista tarpeistaan pyrittiin huolehtimaan julkaisemalla jiddišinkielistä hengellistä kirjallisuutta. Tällaisista selitysteoksista kirjallisuudenhistoriallisesti merkittävimpiä on rabbi Ja'akov ben Isaak Aškenazin 1600-luvun alussa kirjoittama "naisten raamattu", Tsene-rene . Tsene-renen ja Bovo-Buchin jiddiš oli sanastoltaan varsin puhtaasti germaanista. Tsene-rene oli tarkoitettu naisille, jotka eivät käyneet ješivakoulua eivätkä osanneet hepreaa. Usein se käyttää germaanisperäisiä sanoja abstrakteista käsitteistä, joille myöhemmässä jiddišissä käytettiin heprealaisia termejä. Varsinainen jiddišinkielinen kirjallisuus aidoimmillaan syntyi kuitenkin vasta Itä-Euroopassa, jonne suurin osa Saksan juutalaisia pakeni keskiajan vainoja. Saksassa ja Hollannissa jiddiš kuihtui pois valistuksen ajan myötä, kun näille kielialueille jääneet juutalaiset enimmäkseen omaksuivat saksan tai hollannin kirjakielen. Sitä vastoin Itä-Euroopassa jiddišistä syntyi monien ryhmien myötävaikutuksella juutalaisten yhteinen maallisen sivistyksen kieli. Jiddišiksi kirjoittivat monet merkittävät kirjailijat, kuten Mark Twainiin usein verrattu Sholem-Aleichem, ja juutalaisväestön lukuisat poliittiset ja uskonnollisetkin ryhmät sionisteista sosialistisiin ns. bundisteihin asti harjoittivat jiddišinkielistä propagandatyötä. Vilnassa perustettiin 1925 myös jiddišinkielinen tieteellinen tutkimuslaitos, sittempi YIVO . Kaikki muuttui kuitenkin Adolf Hitlerin toimeenpaneman juutalaisten joukkotuhon myötä. Jiddišiä voidaankin pitää tavallaan yhtenä holokaustin uhreista. Vuonna 1930 maailmassa oli kymmenen miljoonaa jiddišin äidinkielistä puhujaa, vuonna 1991 kolme miljoonaa, suurimmaksi osaksi vanhuksia, joiden lapset ja lapsenlapset eivät enää puhu kieltä. Jiddišin puhujat eivät myöskään enää muodosta yhtenäistä yhteisöä, kuten itäeurooppalaisissa maissa ennen sotaa, vaan ovat hajallaan pitkin maailmaa - Yhdysvalloissa, Israelissa ja kuka missäkin. Edes Israelissa jiddiš ei ole saanut paljoakaan yhteiskunnan tukea, koska sitä pidetään laajalti surkean gettoelämän nöyryytyksien ja juutalaisvainojen symbolina: nykyheprea luotiin uuden, getosta vapautuneen ja voimakkaan Israelin juutalaisen kieleksi, ja jiddišiä oli vuosikymmenten ajan täysin sosiaalisesti hyväksyttyä pilkata ja halveksia Israelissa. Ilmapiiri on muuttunut vasta viime aikoina, kun jiddišinkielinen kirjallisuus, lauluperintö ja teatteri on ymmärretty tärkeäksi osaksi yhteistä, rikasta juutalaista kulttuuria.Eräs ryhmä kuitenkin on ainakin Yhdysvalloissa ja Israelissa sitkeästi säilyttänyt jiddišin kotikielenään: tiukan ortodoksiset haredijuutalaiset, jotka tunnetaan parhaiten erottuvasta mustasta vaateparrestaan ja jotka eivät periaatteessa hyväksy heprean elvyttämistä maalliseen käyttöön (vaikka Israelissa asuvat yleensä käytännön pakosta osaavat nykyhepreaa). Eristäytyneissä yhteisöissään he ovat pystyneet pitämään kiinni jiddišin arkikäytöstä. (fi)
- Lo yiddish è una lingua germanica, che, dopo l'esodo degli ebrei durante la Seconda Guerra Mondiale, viene parlata in tutto il mondo e scritta con i caratteri dell'alfabeto ebraico. Questa lingua è chiamata anche Judendeutsch, letteralmente "Tedesco degli Ebrei". Trae le sue origini dalla cultura degli ebrei Ashkenaziti, sviluppatasi nel X secolo in Renania, e poi diffusasi nell'Europa centrale e orientale. Nell'uso comune, tale lingua era definita מאַמע־לושן, per distinguerla dall'Ebraico biblico e dall'Aramaico, generalmente definiti entrambi come לושן־קודש . Il termine Yiddish non fu molto usato per definire la lingua, e la sua letteratura, per lo meno fino al XVIII secolo. È stato anche proposto che le origini del substrato germanico dello yiddish sia di fatto il Gotico, che dal IV al XVII secolo sopravvisse in Ucraina . L'elemento ebraico sarebbe entrato nello yiddish al tempo della conversione all'ebraismo dei Kazari, dominatori di quell'area geografica fino al XIII secolo, avvenuta verso il V-VI secolo, ma questa teoria non è accettata dalla maggior parte degli studiosi. Presenta due principali varianti dialettali: Yiddish occidentale Yiddish orientale La differenza più marcata tra le due è l'inclusione di numerosi termini dalle lingue slave nello yiddish orientale. Mentre lo yiddish occidentale è ormai poco parlato, lo yiddish orientale è ancora largamente diffuso. I più noti autori in lingua yiddish sono Mendele Moykher Sforim, Yitskhok Leybush Peretz, Sholem Aleykhem e il premio Nobel per la letteratura Isaac Bashevis Singer. (it)
- A língua iídiche (יידיש, Yídish, do alemão jüdisch [deutsch], "alemão judeu"), que aparentemente é vista como um idioma mais atualizado do hebraico, na realidade faz parte da família indo-européia e pertence ao subgrupo germânico, tendo sido adotada por judeus, particularmente na Europa Central e na Europa Oriental, no milênio passado, sendo escrita com caracteres hebraicos. Atualmente, o iídiche é falado especialmente nas comunidades judaicas dos seguintes países: Alemanha, Argentina, Estados Unidos da América, França, Israel, Lituânia, Rússia, Brasil, Ucrânia, Canadá. Seu uso é cada vez mais restrito a indivíduos emigrados da Europa Central de avançada idade.O iídiche se desenvolveu dentro da cultura Ashkenazi, a partir do século X na Europa central e oriental, e se espalhou para outras regiões do planeta com a emigração de seus praticantes. O nome "iídiche" passou a ser usado para designar o idioma somente a partir do século XVIII; antes disso, já era a principal língua falada pelos judeus da cultura ashkenazi.O idioma é fruto de uma compilação lingüística diversificada:# O germânico derivado das variedades urbanas medievais do alto alemão médio falado nas fronteiras; Dialetos modernos, como o eslavo, do polonês, ucraniano, bielorrusso e russo; O semita, derivado do hebraico e do aramaico pós-clássicos, cujo alfabeto é usado para representação fonética e escrita.De forma simplificada, pode-se dizer que o iídiche é o idioma germânico escrito com caracteres do alfabeto hebraico moderno e em sentido oposto (ou seja, da direita para a esquerda) ao da escrita ocidental. Na prática, os três componentes contribuíram em maior ou menor grau na fonologia, morfologia, sintaxe e semântica da língua. (pt)
- 意第緒語（Yid. ייִדיש, yidiš，又譯「依地語」）屬於日耳曼语族。全球大约有三百万人在使用，大部分的使用者還是犹太人。而且其中主要是阿什肯納茲猶太人在操用此語。意第緒這個稱呼本身可以來代表"犹太人"，也可能是"意第緒-塔烏特緒"的簡稱，或者說是用作表示"德國猶太人"的稱呼。在"意第緒"稱呼于早年(13至14世纪)的發展階段，它也是被當作"德國猶太人"的意思；在早先時期有時候"意第緒"，亦如它以後所表示的意思，也被視為一種語言的表示法"意第緒語"來看待。 (zh)
- Jiddisch er et sprog af den germanske familie, med hebraiske og slaviske indslag, der tales af europæiske, særlig østeuropæiske, ashkenaziske jøder. Sproget tales af ca. 4 millioner jøder rundt omkring i verden. Det udviklede sig mellem det 9. og 12. århundrede som en sammensmeltning af mellem- og højtyske dialekter, hvori mange hebraiske ord blev optaget. Der er tydelig slavisk indflydelse, det ses f. eks. ved ordstillingen. Det ses også i optagelse af mange engelske låneord. I dag er der nogle traditionel-ortodokse jødiske menigheder som har stærkt voksende sproggrupper, bl.a. i New York, London og Antwerpen, som hovedsagelig bruger jiddisch som dagligdagssprog. Selvom jiddisch anvender et tilpasset alfabet fra hebraisk, og mange ord kommer som låneord fra hebraisk, er selve sproget ikke beslægtet genetisk med hebraisk. Perioden 1800-1900 omtales ofte som den gyldne tidsalder for jiddisch litteratur. Denne periode falder sammen med anstrengelserne for at genoplive det hebraiske sprog, som et talt sprog - der igen har indflydelse på genoplivningen af den hebraiske litteratur. Mange jiddische ord er kommet ind i den amerikanske-engelske leksika. I dag er der godt 1000 jiddisch låneord i det tyske sprog, mens der udelukkende anvendes omkring 50 ord i den almindelige daglige tale . En stor jiddisch forfatter var Salomon Rabinovic, 1859-1916, bedre kendt under pseudonymet Sholem Aleichem - han sidestilles med Mark Twain. Den polsk-amerikanske forfatter Isaac Bashevis Singer fik i 1978 Nobelprisen i litteratur for sit jiddische forfatterskab. Yentl, en film af og med Barbra Streisand, fortæller om livet i Østeuropa for over 100 år siden, hvor der boede mange jøder der talte jiddisch. En film der giver et godt indblik i livet, traditioner, musik og er værd at se. Manuskriptet baserer på en roman af Singer (da)
- Jiddisch (aus ostjidd. jidisch [ייִדיש] für „jüdisch“; im 19. Jh. als yiddish ins Englische entlehnt und daraus Anfang des 20. Jh. als jiddisch ins Deutsche zurück übernommen) ist eine westgermanische Sprache mit hebräischen und slawischen Elementen, die ursprünglich in hebräischen Schriftzeichen geschrieben wurde. Dies hat sich bis heute im Wesentlichen auch nicht geändert. Jiddisch ging zur Zeit des Hochmittelalters aus dem Mittelhochdeutschen hervor und ist allgemein auch heute noch der deutschen Sprache und deren Mundarten sehr nahe. Es wird von etwa drei Millionen Menschen, größtenteils Juden, auf der ganzen Welt gesprochen. Vor dem Holocaust gab es etwa 12 Millionen Sprecher, die meisten davon in Ostmittel- und Osteuropa. Heutzutage sprechen neben älteren Menschen aller jüdischen Glaubensrichtungen vor allem chassidische Juden Jiddisch als Umgangssprache. Der Erforschung der jiddischen Sprache, Literatur und Kultur widmet sich die Jiddistik, die auch in Deutschland und Österreich an mehreren Universitäten vertreten ist. (de)
- Jiddisch eller jiddisk er et germansk språk som tales av over tre millioner jøder, hovedsakelig askenasiske, over hele verden. Språket oppstod i Sentraleuropa i høymiddelalderen som en blanding av middelhøytysk og sentraltyske dialekter, og med mange lånord fra hebraisk, senere også fra slaviske språk. Navnet jiddisch betyr 'jødisk' og er opprinnelig en kortform for ייִדיש טיַיטש 'jidish taitsh', eller 'jødisk tysk'. Ordforrådet består av ca 80 % gjenkjennelige tyske ord, enkelte står nærmere standard høytysk enn mange høytyske dialekter; jiddisch betraktes av og til også som en tysk dialekt. Jiddisch skrives vanligvis med det hebraiske alfabetet. Fram til andre verdenskrig var både østjiddisch og vestjiddisch dialekt i bruk. Vest-jiddisch som ble talt i Tyskland, Italia, Østerrike, Nederland, Frankrike og andre land er i dag nesten utdødd som følge av at de som talte denne dialekten ble utslettet i holocaust. Forfatteren Isaac Bashevis Singer (1904-1991), som skrev på jiddisch, fikk Nobelprisen i litteratur i 1978. Den jiddischspråklige lingvisten Max Weinreich formulerte den meget siterte metaforen «A shprakh iz a diyalekt mit an armey un a flot» (et språk er en dialekt med en armé og en flåte). (no)
|
| rdfs:comment
| - Yiddish ({{lang,. The language originated in the Ashkenazi culture that developed from about the 10th century in the Rhineland and then spread to central and eastern Europe and eventually to other continents. In the earliest surviving references to it, the language is called לשון־אַשכּנז and טײַטש . (en)
- И́диш (ייִדיש йидиш и אידיש идиш, англ. Yiddish, нем. (ru)
- Jiddisch är ett germanskt språk som talas av omkring tre miljoner judar i hela världen. Det uppstod under 1000-talet i det territorium som sedermera blev Tyskland. (sv)
- El yidis, yídico, o yídish es el idioma oriental del Judeoalemán, hablado por las comunidades judías del centro de Europa . (es)
- Jiddiš, jota historiallisesti kutsuttiin myös juutalaissaksaksi, oli toiseen maailmansotaan saakka Itä-Euroopan juutalaisten yhteinen kieli, mutta kansallissosialistisen Saksan toteuttama holokausti muutti tilanteen täysin. (fi)
- Lo yiddish è una lingua germanica, che, dopo l'esodo degli ebrei durante la Seconda Guerra Mondiale, viene parlata in tutto il mondo e scritta con i caratteri dell'alfabeto ebraico. (it)
- A língua iídiche (יידיש, Yídish, do alemão jüdisch [deutsch], "alemão judeu"), que aparentemente é vista como um idioma mais atualizado do hebraico, na realidade faz parte da família indo-européia e pertence ao subgrupo germânico, tendo sido adotada por judeus, particularmente na Europa Central e na Europa Oriental, no milênio passado, sendo escrita com caracteres hebraicos. Atualmente, o iídiche é falado especialmente nas comunidades judaicas dos seguintes países: Alemanha, Argentina, Estados Unidos da América, França, Israel, Lituânia, Rússia, Brasil, Ucrânia, Canadá. (pt)
- 意第緒語（Yid. ייִדיש, yidiš，又譯「依地語」）屬於日耳曼语族。全球大约有三百万人在使用，大部分的使用者還是犹太人。而且其中主要是阿什肯納茲猶太人在操用此語。意第緒這個稱呼本身可以來代表"犹太人"，也可能是"意第緒-塔烏特緒"的簡稱，或者說是用作表示"德國猶太人"的稱呼。在"意第緒"稱呼于早年(13至14世纪)的發展階段，它也是被當作"德國猶太人"的意思；在早先時期有時候"意第緒"，亦如它以後所表示的意思，也被視為一種語言的表示法"意第緒語"來看待。 (zh)
- Jiddisch er et sprog af den germanske familie, med hebraiske og slaviske indslag, der tales af europæiske, særlig østeuropæiske, ashkenaziske jøder. (da)
- Jiddisch (aus ostjidd. jidisch [ייִדיש] für „jüdisch“; im 19. Jh. als yiddish ins Englische entlehnt und daraus Anfang des 20. Jh. als jiddisch ins Deutsche zurück übernommen) ist eine westgermanische Sprache mit hebräischen und slawischen Elementen, die ursprünglich in hebräischen Schriftzeichen geschrieben wurde. (de)
- Jiddisch eller jiddisk er et germansk språk som tales av over tre millioner jøder, hovedsakelig askenasiske, over hele verden. (no)
|
![[RDF Data]](http://dbpedia.org/statics/sw-cube.png)
