| p:abstract
| - Alexis "The Explosive Thin Man" Argüello (born April 19, 1952 in in Managua, Nicaragua), is a former professional Nicaraguan boxer and three time World champion. (en)
- アレクシス・アルゲリョ（Alexis Argüello、1952年4月19日 - ）は、ニカラグア初のプロボクシング世界王者。ニカラグア・マナグア出身。1974年から1981年までに3階級制覇を果たす。華麗なテクニック、端正な容姿から、リングの貴公子、またその痩身長躯に似合わぬ強打から“破壊的な痩せっぽち”とも呼ばれた。 (ja)
- Alexis Arguello, född den 19 april 1952, boxare från Nicaragua som blev världsmästare i tre olika viktklasser: fjädervikt, lätt lättvikt och lättvikt. Alexis Arguello anses vara en av de bästa boxarna någonsin från Latinamerika och var en av 1970-talets största boxningsstjärnor. Arguello erövrade sin första VM-titel 1974 när han överraskande besegrade mexikanen Ruben Olivares och blev WBA:s fjäderviktsmästare. Några år senare avsade sig Arguello titeln och erövrade i stället WBC-titeln i lätt lättvikt via en brutal K.O.-seger över Alfredo Escalara. Han försvarade VM-titeln åtta gånger innan han avsade sig den. Nästa steg i karriären blev att erövra lättviktstiteln, vilket lyckades när WBC-mästaren Jim Watt besegrades 1981. Drygt ett år senare, hösten 1982, försökte Arguello bli den första boxaren att bli mästare i fyra olika viktklasser. Motståndaren var WBA-mästaren i lätt weltervikt Aaron Pryor. Arguello var favorit. men Pryor vann på K.O. i rond 14. Matchen blev av The Ring magazine senare utnämnd till 80-talets bästa match. Efter att även förlorat en returmatch mot Pryor året efter bestämde sig Arguello för att sluta. Han gjorde senare flera misslyckade comebackförsök. Sedan 2004 är han vice borgmästare i Nicaraguas huvudstad Managua och medlem i boxningens Hall of fame. (sv)
- Alexis Argüello (19 de abril de 1952, 56 años), es un antiguo campeón mundial de boxeo, nacido en Nicaragua. Su carrera tuvo un inestable inicio. Empezó su carrera "El Flaco Explosivo" perdió en primera ronda por KO, pero vengó esa derrota y construyó una cadena de victorias que le guiaron al Campeonato Mundal de Pesos Pluma, contra el experimentado Ernesto Marcel en Panamá, el país natal de Marcel. El joven aspirante perdió una decición unánime de 15 rondas. Impertérrito, Argüello inició otra racha de victorias, y se encontró en el ring con otro campeón mundial, esta vez con el sucesor de Marcel, el campeón mundial Mexicano Ruben Olivares en Los Angeles. Después de que Olivares se adelantó un poco en la puntuación, Argüello y Olivares encajaron simultáneamente ganchos izquierdos en la ronda 13. La mano izquierda de Olivares causó una visible expresión de dolor en la cara de Argüello, pero la zurda de Argüello causó la caída de Olivares a la lona. Segundos después, Argüello era el nuevo Campeón Mundial de Pesos Pluma. Argüello defendió este título algunas veces, ascendió en categoría de pesos para retar al Campeón Mundial de Pesos Ligeros Junior Alfredo Escalera en Bayamón, Puerto Rico, en la que fue llamada por muchos La Sangrienta Batalla de Bayamón. Escalera había sido un campeón duro, con diez defensas de su título, y había destronado a Kuniaki Shibata en 2 rounds en Tokio. En la que algunos autores consideraron una de las más brutales peleas de la historia, Escalera le había golpeado el ojo, la boca y la nariz, pero su puntuación comenzó a descender cuando Argüello lo acabó, por una vez más en el Round 13. Durante su reinado en Pesos Ligeros Junior se le vio sacarse de encima los retos de Escalera en una revancha que se llevó a cabo en Rimini, Italia, así como también boxeadores de la talla del dos veces Campeón Mundial Bobby Chacon, el también dos veces Campeón Mundial Rafael Bazooka Limón, Ruben Castillo, y Diego Alcala, fueron vencidos en el primer round. Arguello recibió muchos cortes en la cara durante su segundo duelo con Escalera. El doctor de Turno quería hospitalizarlo, pero Argüello tenía que alcanzar un vuelo en Roma al día siguiente para regresar a Nicaragua, y se embarcó en un tren en Rimini. El doctor decidió viajar con Argüello, y practicó Cirugía plástica en los cortes con Argüello despierto. Entonces Argüello ascendió otra vez de Categoría, y esta vez debía viajar a Londres, Inglaterra, para retar al Campeón Mundial de Pesos Ligeros, Jim Watt. Watt duró 15 rounds, pero los jueces le dieron a Argüello la victoria, convirtiéndolo en el sexto boxeador en ganar títulos mundiales en 3 categorías, el segundo latinoamericano en hacerlo. (es)
- Alexis Arguello (oik. Alexis Argüello; s. 19. huhtikuuta 1952 Managua, Nicaragua) on nicaragualainen entinen nyrkkeilijä. Hänen uransa parhaimmat vuodet ajoittuivat 1970—1980-luvulle, jolloin hän oli maailman huipulla painoluokissaan. Ammattilaisurallaan hän otteli 88 ottelua, joista voitti 80 ja hävisi kahdeksan.Höyhensarjalaiseksi Arguello oli kooltaan huomattavan isokokoinen ja ulottuva, 176 senttimetrin mittainen. Hän ryhtyi ammattilaiseksi vuonna 1968 ja eteni kuudessa vuodessa WBA-liiton höyhensarjan maailmanmestaruusotteluun Panama Cityyn Ernesto Marcelia vastaan. Hän hävisi ottelun, mutta saman vuoden loppupuolella voitti kyseisen tittelin kukistettuaan mestaruusottelussa Kalifornian Inglewoodissa kääpiösrajaa aiemmin mielin määrin hallinneen Ruben Olivaresin tyrmättyään tämän 13. erässä. Hän puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi Leonel Hernandezia, Rigoberto Riascoa, Royal Kobayashia ja Salvador Torresia vastaan. Tämän jälkeen hän siirtyi painoluokissa pykälää ylemmäs, koska painon pitäminen tarpeeksi alhaalla tuotti vaikeuksia. Arguello jatkoi menestyskulkuaan myös ylemmässä höyhensarjassaja kykeni saamaan iskuihinsa enemmän voimaa, koska painoa ei tarvinnut pitää yhtä tiukasti kurissa. Vuoden 1978 tammikuussa hän kukisti WBC-liiton ylemmän höyhensarjan maailmanmestaruusottelussa Alfredo Escalaran. Hän puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi Rey Tamia, Diego Alcalaa, Arturo Leonia, Escaleraa, Rafael Limonia, Bobby Chaconia, Ruben Castilloa ja Rolando Navarretea vastaan. Hänen ainoa tappionsa moneen vuoteen oli pistetappio 10-eräisessä tittelittömässä ottelussa Vilomar Fernandezille samaisena vuonna. Nicagaguassa käydyn sisäisällissodan jälkeen vuonna 1979 sandinistien hallinto valtiollisti Arguellon omaisuuden ja eräs hänen veljistään kuoli taistelussa vallankumouksellisia vastaan. Arguello palasi kotoaan Miamista takaisin synnyinmaahansa ja taisteli vastavallankumouksellisten oikeistolaisissien puolella. Vuonna 1981 Arguello siirtyi jälleen yhtä painoluokkaa ylemmäs ja voitti kesäkuussa Lontoossa WBC-liiton kevytsarjan maailmanmestaruusottelussa skotlantilaisen Jim Wattin. Arguelloa pidettiin ennakkosuosikkina, mutta Watt säilyi pystyssä täydet 15 erää kuitenkin häviten pisteillä. Voittonsa myötä Arguellosta tuli ammattilaisnyrkkeilyhistorian kuudes ihminen, joka on kyennyt mestaruuteen kolmessa eri painoluokassa. Tätä mestaruutaan hän puolusti menestyksekkäin ottein tuolloin 20-vuotiasta tulevaa mestaria Ray Mancinia, Roberto Elizondoa, James Buscemea ja Andrew Ganigania vasaan. Arguello luopui myös kolmannesta mestaruudestaan vapaaehtoisesti ja siirtyi vuonna 1982 jälleen yhtä painoluokkaa ylemmäksi, ylempään kevytsarjaan. Hän kohtasi Miamissa 23 800 katsojan edessä sarjaa hallineen Aaron Pryorin, joka tuohon mennessä oli 31 vastustajastaan tyrmännyt kahta lukuun ottamatta kaikki. 14. erässä Pryor tyrmäsi myös Arguellon. Vuotta myöhemmin Arguello ja Pryor kohtasivat uudelleen, tällä kertaa voitto meni Pryorille teknisellä tyrmäyksellä kymmenennessä erässä. Ottelun jälkeen Arguello ilmoitti lopettavansa uransa, mutta päätös ei täysin pitänyt, sillä Arguello palasi vuosikymmenen aikana kehään kolme kertaa vuoden välein voittaen kaikki ottelunsa. Vielä vuonna 1995 hän nousi kehään, mutta kärsi pistetappion melko tuntemattomalle Scott Walkerille. (fi)
- Ha debuttato fra i professionisti nel 1968 e nel 1974 diventa campione del mondo nei pesi piuma Wbo. Nel 1978 sale di categoria e conquista la cintura mondiale nei superpiuma Wbc. Il nuovo salto avviene nel 1981 e diventa campione nei pesi leggeri, titolo che mantiene per un anno. Non riesce nell'impresa di conquistare la quarta corona, respinto due volte nel suo tentativo. Ha un record in carriera di 82 vittorie e 8 sconfitte. Arguello è un ex guerrigliero sandinista, a cui i sandinisti stessi hanno espropriato i beni e lo hanno esiliato negli USA dopo che lui si è scoperto anticomunista. Questo avviene nel 1985, dopo che per un certo periodo Arguello ha combattuto nel gruppo anticomunista dei Contras, appoggiati dagli Stati Uniti. In questo periodo si trasferisce a Miami, dove diventa l'idolo degli esuli cubani, che contestano Fidel Castro. Può tornare in Nicaragua solo dopo la caduta del governo sandinista, nel 1990, ma in seguito entra in politica proprio seguendo l'antica fede. Oggi è vicesindaco di Managua. (it)
- Alexis Argüello (* 19. April 1952 in Managua, Nicaragua) war ein nicaraguanischer Boxer. Der großgewachsene Normalausleger Arguello wurde 1968 Profi und kämpfte bis 1974 ausschließlich in Nicaragua. Er verlor sein Profidebüt vorzeitig und unterlag auch in zwei weiteren Aufbaukämpfen, durfte aber schließlich in seinem vierzigsten Profikampf am 16. Februar 1974 gegen Ernesto Marcel aus Panama um dessen WBA-Federgewichtstitel antreten. Er unterlag ihm nach Punkten, besiegte aber nach dem Rücktritt Marcels am 23. November des gleichen Jahres dessen Nachfolger, die mexikanische Legende Ruben Olivares, durch KO in der dreizehnten Runde und wurde dadurch Weltmeister. Bis 1976 verteidigte er den Titel vier Mal, legte ihn dann nieder und stieg in das Superfedergewicht auf, was als seine beste Klasse gilt. Am 28. Januar 1978 schlug er den respektierten, beim "Ring Magazine" als fünftbesten Superfedergewichtler aller Zeiten geführten, Puertorikaner Alfredo Escalera im Kampf um den WBC-Weltmeistertitel durch technischen KO in der dreizehnten Runde. Escalera war einmal am Boden, aber erst durch Schlagwirkung erlittene Platzwunden Escaleras erforderten einen Kampfabbruch zugunsten Argüellos. Diesen Gürtel verteidigte er bis 1980 acht Mal, unter anderem durch KO gegen Escalera und Cut-bedingtem Abbruch gegen Bobby Chacon, bis er ihn wiederum niederlegte, um einen weitere Gewichtsklasse aufzusteigen. Schon 1978 hatte er sich im Leichtgewicht in einem Nichttitelkampf gegen den Dominikaner Vilomar Fernandez versucht, aber gleich verloren, so dass er erst 1980 endgültig aufstieg. 1979 hatten die Sandinisten in Nicaragua die Macht übernommen und sein Eigentum und Bankkonto beschlagnahmt. Einer seiner Brüder fiel im Kampf gegen sie. Laut "Hall of Fame" Bio ging Argüello kurz nach Nicaragua zurück um auf seiten der Contras zu kämpfen, es ist aber nicht ganz klar wann das genau war.Im Leichtgewicht besiegte er 1980 Cornelius Boza-Edwards durch KO und den mexikanischen Rechtsausleger Jose Luis Ramirez nach Punkten .Am 20. Juni 1981 gewann er auch in dieser Gewichtsklasse den WBC-Weltmeistertitel durch einen Punktsieg gegen den Briten Jim Watt und verteidigte den Gürtel vier Mal, unter anderem gegen den ungeschlagenen späteren Titelträger Ray Mancini. Gegen Andrew Ganagan musste er wieder zu Boden. Doch auch in dieser Gewichtsklasse hielt es ihn nicht lange, bereits 1982 ging er eine weitere Etage höher in das Halbweltergewicht. Hier wurden ihm allerdings durch den ungeschlagenen WBA-Weltmeister Aaron Pryor seine Grenzen aufgezeigt, in den zwei Kämpfen um dessen Titel verlor Argüello jeweils vorzeitig. Der erste Kampf am 12. November 1982 endete kontrovers, als nach der dreizehnten Runde Pryors berüchtigter Trainer Panama Lewis seinem Boxer aus einer zweiten Flasche zu trinken gab, die er als "Flasche, die ich gemischt habe" bezeichnete. Pryor gewann in der folgenden vierzehnten Runde schließlich durch technischen KO. Da nichts anderes als Wasser als Getränk in einem Boxkampf erlaubt ist, ordnete die WBA den Rückkampf an, bei dem Agüello elf Monate später jedoch ebenfalls unterlag. Die zweite Niederlage gegen Pryor stellte praktisch sein Karriereende da, er kämpfte in der Folgezeit mit vielen persönlichen Problemen (Alkohol, Scheidungen, etc.). 1985/1986 und 1994/1995 kehrte er jedoch noch für vier Kämpfe in den Ring zurück. 1992 wurde Argüello in die International Boxing Hall of Fame aufgenommen. (de)
- Alexis Arguello (født 1952) var en nicaraguask lettvektbokser fra Managua. Han var den første bokseren til å vinne tre verdensmesterskap i tre vektklasser. (no)
|
![[RDF Data]](http://dbpedia.org/statics/sw-cube.png)
