| dbpprop:abstract
|
- Ultra Panavision 70 and MGM Camera 65 were the photographic marketing brands — ca. 1957 to 1966 — that identified movies photographed with Panavision-brand 65mm and 70mm anamorphic lenses. The image frame dimensions and the six-track stereophonic soundtrack configuration of Ultra Panavision 70 were virtually identical to those of the 1955 version of the Todd-AO 65mm and 70mm photographic processes, however, the lenses incorporated a 1.25x anamorphic compression, yielding an approximate, ultra-wide projected aspect ratio of 2.76:1.
- Ultra Panavision 70 (myös MGM Camera 65) oli elokuvafilmiformaatti, jonka kehitti elokuvastudio Metro-Goldwyn-Mayer (MGM). Se oli yksi suurten Hollywood-elokuvastudioiden 1950-luvulla kehittämistä filmiformaateista, jotka käyttivät suurta filmikokoa. MGM kehitti omaa suuren filmikoon formaattia jo kauan ennen kuin sellainen tuli ajankohtaiseksi Yhdysvaltojen elokuvateollisuudessa 1950-luvulla: vuonna 1930 julkaistu, King Vidorin ohjaama lännenelokuva Billy the Kid kuvattiin MGM:n niin sanotulla Realife-formaatilla, joka hyödynsi 70 millimetrin filmiä. Realifea ei kuitenkaan käytetty kuin muutamassa elokuvassa, ja seuraavan kerran MGM hyödynsi vastaavia järjestelmiä kuvattuaan useita elokuvia 20th Century Foxin CinemaScopella 1950-luvulla. MGM kuitenkin kehitti samaan aikaan omaa elokuvafilmiformaattia, joka tunnettiin nimillä 10-Holer ja Arnoldscope (nimetty sen kehittäjän John Arnoldin mukaan). Järjestelmä käytti VistaVisionin tavoin 35 millimetrin filmiä vaakasuunnassa, joskin Arnoldscope käytti 10 perforaatiota kuvaruutua kohden, jolloin sen tuottama kuva oli laajempi kuin Vistavisionin. Arnoldscope-kameralla voitiin kuvata myös 4-, 6- ja 8-perforoitua filmiä. Järjestelmää ei kuitenkaan käytetty koskaan kaupallisissa projekteissa. MGM kiinnostui sittemmin Todd-AO-järjestelmästä, joka oli ensimmäinen 65 ja 70 millimetrin filmejä hyödyntänyt menestynyt elokuvafilmiformaatti, mutta ei kuitenkaan halunnut täysin samanlaista järjestelmää. MGM aloitti uuden järjestelmän kehittämisen lopullisesti vuonna 1954, kun elokuvan Ben-Hur esituotanto käynnistyi, ja korkealaatuiselle elokuvaformaatille löytyi lopulta kysyntää. MGM antoi Panavisionin kehittää uuden järjestelmän, jolle asetettiin kolme ehdotonta vaatimusta: uuden formaatin täytyi käyttää 65 mm:n filmiä, sen optiikan täytyi välttää CinemaScopen kuvanlaatuongelmat, ja sillä kuvatut elokuvat täytyi pystyä siirtämään mille tahansa esitysfilmiformaatille. Siirrettävyyden takia MGM:n järjestelmän ensimmäinen eroavaisuus Todd-AO:sta oli kuvanopeus: koska MGM halusi siirtää filminsä eri formaateille, järjestelmän standardinopeus piti olla 24 kuvaruutua sekunnissa. Valotettu kuva-ala oli Todd-AO:ta vastaava, mutta Panavisionin anamorfisilla APO Panatar -objektiiveilla lopullinen kuvasuhde oli jopa 2,76:1. Kameroina käytettiin Mitchellin 65 millimetrin kameroiksi kustomoituja 70 millimetrin Realife-kameroita. Ensimmäinen järjestelmällä kuvattu elokuva oli Raintree Country (1957). Elokuvan julkaisun aikaan kaikki 70 millimetrin filmiä kuljettavat projektorit olivat varattu Todd-AO-elokuvien näytöksille, minkä takia elokuvaa jouduttiin esittämään vain anamorfisina 35-millimetrisinä esityskopioina. Vielä toisen elokuvan Ben-Hur (1959) ajan MGM:n järjestelmä kulki nimellä MGM Camera 65, mutta jo kolmannen elokuvan Mutiny on the Bounty (1962) markkinoinnissa käytettiin nykyään tunnettua tuotenimeä Ultra Panavision 70. Elokuvaa varten järjestelmän tekniikkaa myös parannettiin huomattavasti: optiikka koki muodonmuutoksen, kun vanha prisma-adapteri vaihdettiin huomattavasti pienempään ja kevyempään sylinteriseen linssiin, ja uusi 65 millimetrin filmiä käyttävä kamera kehitettiin ja rakennettiin Ultra Panavisionia varten, joskin 65 millimetrin filmiä käyttäviksi kameroiksi muunnetut MGM- ja Mitchell-kamerat pysyivät vielä Super Panavision 70 -elokuvien käytössä vuosien ajan. Elokuvan Mutiny on the Bounty aiheuttamien tappioiden takia MGM tosin myi kameransa Panavisionille.
- Ultra Panavision 70 var et merke brukt for å identifisere 65/70 mm-filmer filmet med anamorf optikk av Panavision mellom 1962 og 1966. Konfigurasjonen av bildedimensjonene og det seks-spors stereolydsporet var praktisk talt identisk med Todd-AO, en annen 65/70 mm-prosess fra 1955. Optikken i systemet presset dog sammen bildet horisontalt med en faktor på 1.25x, slik at man fikk et sideforhold på 2.76:1. Den spesielle optikken ble opprinnelig utviklet i samarbeid med Metro-Goldwyn-Mayer, som brukte det til å filme to filmer, Raintree County og Ben-Hur. Det ble reklamert med at disse filmene var filmet i MGM Camera 65. Denne prosessen ble forbedret og omdøpt til Ultra Panavision 70. Under dette navnet ble det laget sju filmer til. Mange av filmene i Ultra Panavision 70 ble presentert som 70 mm Cinerama i utvalgte kinoer. Spesielle linser ble brukt til å projektere en «rektifisert» (optisk førkorrigert) 70 mm filmkopi på en dypt buet skjerm for å imitere tre-films Cinerama. Deler av Cinerama-filmen Vi vant Vesten ble filmet med Ultra Panavision 70 og optisk konvertert til tre-films Cinerama. Følgende filmer ble filmet i Ultra Panavision 70: Raintree County (i MGM Camera 65; utgitt bare som 35 mm CinemaScope-kopier) Ben-Hur Mutiny on the Bounty It's a Mad, Mad, Mad, Mad World The Fall of the Roman Empire The Greatest Story Ever Told The Hallelujah Trail Battle of the Bulge Khartoum
- Ultra Panavision 70 formatet, också känd som MGM Camera 65, var filmer fotograferade med 65/70 mm film där man använt Panavision anamorfisk optik som producerar olika grader av förstoring längs två vinkelräta axlar. Denna teknik användes mellan 1962 och 1966. Ultra Panavision 70:s filmens dimension och det sex kanaliga stereoljudet var i praktiken densamma som användes för Todd-AO 65/70 mm formatet som kom 1955. Dock gav optiken man använde en 1.25 gångers anamorfisk effekt vilken gav en extra bred projicering på 2.76 till 1.
|
| rdfs:comment
|
- Ultra Panavision 70 and MGM Camera 65 were the photographic marketing brands — ca. 1957 to 1966 — that identified movies photographed with Panavision-brand 65mm and 70mm anamorphic lenses.
- Ultra Panavision 70 (myös MGM Camera 65) oli elokuvafilmiformaatti, jonka kehitti elokuvastudio Metro-Goldwyn-Mayer (MGM). Se oli yksi suurten Hollywood-elokuvastudioiden 1950-luvulla kehittämistä filmiformaateista, jotka käyttivät suurta filmikokoa.
- Ultra Panavision 70 var et merke brukt for å identifisere 65/70 mm-filmer filmet med anamorf optikk av Panavision mellom 1962 og 1966. Konfigurasjonen av bildedimensjonene og det seks-spors stereolydsporet var praktisk talt identisk med Todd-AO, en annen 65/70 mm-prosess fra 1955. Optikken i systemet presset dog sammen bildet horisontalt med en faktor på 1.25x, slik at man fikk et sideforhold på 2.76:1.
- Ultra Panavision 70 formatet, också känd som MGM Camera 65, var filmer fotograferade med 65/70 mm film där man använt Panavision anamorfisk optik som producerar olika grader av förstoring längs två vinkelräta axlar. Denna teknik användes mellan 1962 och 1966. Ultra Panavision 70:s filmens dimension och det sex kanaliga stereoljudet var i praktiken densamma som användes för Todd-AO 65/70 mm formatet som kom 1955.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
