| dbpprop:abstract
| - Taoism (frequently pronounced /ˈtaʊ.ɪ.zəm/, though Daoism /ˈdaʊ.ɪ.zəm/ is preferred), from Chinese Daojiaoscheme), means "path" or "way", although in Chinese folk religion and philosophy it has taken on more abstract meanings. Taoist propriety and ethics emphasize the Three Jewels of the Tao: compassion, moderation, and humility. Taoist thought generally focuses on nature, men-cosmos correspondence, health, longevity, wu wei, liberty, immortality and spontaneity. Reverence for ancestor spirits and immortals are also common in popular Taoism. Organized Taoism distinguishes its ritual activity from that of the folk religion, which some professional Taoists view as debased. Chinese alchemy, astrology, cuisine, several Chinese martial arts, Chinese traditional medicine, fengshui, and many styles of qigong breath training disciplines have been intertwined with Taoism throughout history. (en)
- Taoisme (eller Daoisme) er et kinesisk filosofisk-religiøst system grundlagt i det 4. århundrede f.Kr. på Lao tzus lære og hans værk Tao Teh Ching, en samling af 81 digte, der beskriver hans filosofi. Taoismen er sammen med konfucianismen og buddhismen en af de tre store religioner i Kina. Centralt i taoismen står begrebet tao . Tao betegner den evige kraft, der løber gennem alt i universet og i særlig grad den naturlige, kosmiske orden - den tilstand, hvor de to modsatrettede principper yin og yang er i ligevægt. Tao kan ikke erfares gennem sanserne, men kun erkendes intuitivt. Taoismen lærer, at man bør leve et liv i overensstemmelse med tao, den naturlige dynamik i verden; at man bør udnytte denne dynamik i stedet for at stille sig i vejen for den. Dette konkretiseres i princippet om wu wei, handlen gennem ikke-handlen. Universet udfolder sig harmonisk ifølge sine egne love og udøvelsen af menneskelig vilje imod denne udfoldelse forstyrrer denne naturlige harmoni. I stedet bør man lære at fornemme den tao, der flyder gennem alle ting, og handle i overensstemmelse med den.Ud over de mere filosofiske aspekter skitserede ovenfor har taoismen også i høj grad en praktisk side som kinesisk folkereligion, hvor den indeholder elementer af alkymi, forfædrekult, magi, ritualer og lignende. Centralt står her tilbedelse af Lao-tse og de såkaldte Otte Udødelige samt forsøget på selv gennem taoistisk praksis at opnå udødelighed.Påvirkning fra taoismen er årsag til mange af de paradoksale ideer i zen- eller chan-buddhismenI Kina i 500 tallet under Tang dynastiet kom Zen eller Chan til Kina. I de kommende århundreder smeltede de to bevægelser mere eller mindre sammen i perioder. Zens opgør med viljen og troen på vore tankers magt blev underbygget af den gamle kinesiske Taoisme. I løbet af de sidste 100 år har Zen og Taoismen fået en afgørende indflydelse i den vestlige verden i den såkaldt åndelige bevægelse. (da)
- El taoísmo, palabra derivada de un caractér del idioma chino que se lee Tao o Dao (Romanización en Pinyin). Este término, a menudo suele ser interpretado como "vía" o "camino", más bien podría entenderse como "intuición, sensibilidad, espontaneidad, vida" o de manera más abstracta como "sentido".El Taoismo se desarrolló a partir de un sistema filosófico basado en las escrituras de Lao Tzu . El texto que se da por sentado escrito por Lao-Tzu o Lao-Tse es el Tao Te Ching o Tao Te King . Lao Tzu, se supone que vivió durante el siglo VI a. C. y, por ende, tradicionalmente se fecha en ese siglo la redacción del Tao Te Ching, aunque se conjetura que es una recopilación hecha por varias personas. La esencia de la filosofía taoísta se encuentra en el Dao De Jing (El Clásico de la Vía y su Poder, o del Camino y su Virtud, entendiendo ésta como "naturaleza propia"). Los temas del taoísmo como religión se fundieron en el siglo III a. C., pero no se convirtieron en un movimiento religioso organizado hasta el siglo II ddC. El objetivo fundamental de los taoístas es alcanzar la inmortalidad, si bien, a veces no se entiende ésta literalmente, sino como longevidad en plenitud. De la misma manera, se decía que las personas que vivían en armonía con la naturaleza eran inmortales. Lao Tzu fue deificado como dios taoísta -un "inmortal"-, encabezando un enorme panteón de héroes folclóricos, generales famosos y sabios, todos los cuales alcanzaron la inmortalidad. Sin embargo, la antigua forma del Taoísmo era la de una corriente filosófica y no una religión, por lo que los antiguos pensadores interpretaban por "inmortalidad" el hecho de "autosuperación" del propio ser en comunidad con el entorno, lo que implica buscar la superación y el progreso personal y colectivo, en base a la mutación constante que enseña el Tao. Posteriormente, el taoísmo se mezcló con elementos del confucianismo, budismo y la religión folclórica. La forma concreta de religión taoísta que fue llevada a Taiwán hace unos 300 años es típica de esta tradición. La característica más distintiva de la práctica actual es la adoración de los antepasados de uno, junto con las deidades taoístas, lo que muestra el claro elemento tradicionalista del confucianismo y el culto religioso de las creencias míticas de Asia, las cuales ambas no eran válidas para los antiguos pensadores taoístas como Chuang Tsé. (es)
- Der Daoismus (chin. 道教, dàojiào „Lehre des Weges“), gemäß anderen Umschriften auch Taoismus, ist eine chinesische Philosophie und Religion und wird als Chinas eigene und authentisch chinesische Religion angesehen. Seine historisch gesicherten Ursprünge liegen im 4. Jahrhundert v. Chr., als das Daodejing des Laozi entstand. Neben Konfuzianismus und Buddhismus ist der Daoismus eine der „Drei Lehren“, die China maßgeblich prägten. Auch über China hinaus haben die „Drei Lehren“ wesentlichen Einfluss auf Religion und Geisteswelt der Menschen ausgeübt. In China beeinflusste der Daoismus die Kultur in den Bereichen der Politik, Wirtschaft, Philosophie, Literatur, Kunst, Musik, Ernährungskunde, Medizin, Chemie, Kampfkunst und Geographie. (de)
- 'Taolaisuus on kiinalainen ajattelusuunta ja uskonto. Toisin kuin usein väitetään, taolaisuus melko todennäköisesti ei ole Laozin perustama oppirakennelma. Ilmeistä kuitenkin on, että se on täysin kiinalaisperäinen oppi. Taolaisuus on alun perin ikivanhaa kiinalaista ajattelua, joka selittää todellisuuden rakennetta ja sen toiminnan kulkua. Taolainen ajattelu on luultavasti syntynyt tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Filosofian merkittävimmät edustajat olivat Laozi, Zhuangzi ja Liezi. Jos Laozi oli historiallinen henkilö, hän vain välitti vanhaa ajattelua kuten Kongfuzi nykyään kungfutselaisuudeksi kutsuttua ajattelua. Taolainen uskonto syntyi noin vuosien 1–300 välillä, kun kuolemattomuuden tavoittelu, taolainen ajattelu ja šamanismi vähitellen sekoittuivat toisiinsa. Ensimmäiset näiden yhdentäjät olivat ”taivaallinen mestari” Zhang Daoling Sichuanissa ja Keltaiset turbaanit -kapinaliike Pohjois-Kiinassa. Dao tarkoittaa tietä ja saa aikaan sopusoinnun, joka ei kuitenkaan ole vakaa tila, vaan alati yinin ja yangin vuorovaikutuksessa muuttuva tila. Yīn edustaa olemassaolon naisellisia piirteitä ja yáng miehisiä. Ne koostuvat qistä, joka puolestaan nousee daosta. Yinyang -ajattelun perusteos on Yijing eli Muutosten kirja, jonka sanotaan sisältävän myös taolaisuuden alkuperän. Sitä käyttävät taolaisten ohella muun muassa kungfutselaiset. Taolaisuuden länsimaissa tunnetuin perusteos on Laozin Daodejing . Kirja kuvaa daoa, jota ei oikeastaan voi sanoin kuvailla ja ohjaa toimimaan sopusoinnussa daon kanssa. Wúwèi on keskeinen käsite daossa: se merkitsee teotonta toimintaa. Esimerkiksi wuweistä asetetaan vesi, joka on passiivinen, mutta levittäytyy kaikkialle ja ajan kuluessa hioo sileäksi kovimmankin kiven. Tällaiseksi dao'akin kuvataan, vaikkakin luonnollisesti taolaisten mukaan dao, jota voitaisiin kuvata, ei olisi ”oikea dao”. Toinen keskeinen käsite on ”veistämätön puu”, joka tarkoittaa lähinnä alkutilaa, yksinkertaisuutta. Laozin kerrotaan olleen kirjastonhoitaja, joka ratsasti vesipuhvelilla länteen elettyään 160-vuotiaaksi. Hänen kerrotaan antaneen pienen kirjan valtion läntisellä rajalla vartiomiehelle. Laajalti katsotaan, että Laozi ei kirjoittanut itse mitään, vaan kirjan olisivat myöhemmin kirjoittaneet hänen oppilaansa Laozin kanssa käymiensä keskustelujen pohjalta. Tuon ajan Kiinassa oli varsin tavallista laittaa kirjoitus tai muu hengentuote jonkun kuuluisan henkilön nimiin.Myöhemmin Kiinassa taolaisuus on muuntunut myös kansanuskonnoksi, johon on liitetty monien erilaisten jumalien palvontaa, mutta yhä tavoitellaan myös ikuista elämää. Filosofinen taolaisuus ja kansanuskonto eroavat toisistaan merkittävästi. (fi)
- Le taoïsme (道教 dào jiào « enseignement de la Voie ») est à la fois une philosophie et une religion chinoise. Plongeant ses racines dans la culture ancienne, ce courant se fonde sur des textes, dont le Dao De Jing de Lao Zi, et s’exprime par des pratiques, qui influencèrent tout l’Extrême-Orient. Il apporte entre autres :* une mystique quiétiste, reprise par le bouddhisme Chan;* une éthique libertaire qui inspira notamment la littérature;* un sens des équilibres yin yang poursuivi par la médecine chinoise et le développement personnel;* un naturalisme visible dans la calligraphie et l’art. Ces influences, et d’autres, encouragent à comprendre ce qu’a pu être cet enseignement dans ses époques les plus florissantes. (fr)
- Il Taoismo (oppure Daoismo; in cinese Dàojiào 道教, letteralmente "insegnamento del Tao") è una religione monistica, panteistica ed enoteistica originaria della Cina, istituzionalizzatasi come tale all'incirca nel II secolo avanti Cristo, scaturendo da un movimento di pensiero nato dalla combinazione dell'antica filosofia cinese con le opere spirituali di Laozi, una commistione già attiva tra il VII e il V secolo avanti Cristo. Il Taoismo affonda le sue radici nell'antica cultura cinese, proponendosi in differenti forme e caratterizzando l'arte, la vita e la spiritualità dell'Estremo Oriente. Se ne trovano influenze nel Buddhismo cinese, in particolare nel Chan, nella medicina tradizionale cinese, nella politica e nell'estetica. È componente essenziale delle arti marziali ed è venuto a contatto anche con l'Occidente, attraverso temi come l'ambientalismo, l'ecologia e lo sviluppo personale. (it)
- 道教 （どうきょう、Dàojiào、英語 Taoism）は、中国三大宗教（三教と言い、儒教・仏教・道教を指す）の一つである。 (ja)
- Het taoïsme of daoïsme (uitgesproken als [daauw-is-me]), is een Chinese filosofische en religieuze stroming. De teksten Tao Te Ching en Zhuangzi vormen de basis van het taoïsme, ze zijn op schrift gesteld in de vierde en derde eeuw vóór onze tijdrekening. Het taoïsme heeft zich ontwikkeld parallel met het confucianisme en boeddhisme. Deze drie stromingen vormen gezamenlijk de basis voor het neo-confucianisme . Letterlijk betekent Tao (weg/doelgericht-gaan) hetgeen ook in het Chinese karakter voor Tao valt te herkennen. (nl)
- Taoismen (også kalt Daoismen) er et religiøst-filosofisk system som anses å være utviklet fra en spesiell forståelse av Tao, som man primært finner nedfelt i verkene til de kinesiske vismenn Laozi og Zhuangzi. Taoismen er en av de tre store religiøse tradisjoner som har formet kinesisk kultur i de siste 2-3000 år. Dens åndelige ideal er forankret i en mytisk fortid da folk levde i enkelhet, i nær kontakt med naturen og uten de kompliserte problemer forbundet med politiske statsdannelser, definerte moralforskrifter og offentlige institusjoner. Det taoistiske livsidealet er dermed forbundet med barnets væremåte slik det er preget av en åpen og positiv holdning til tilværelsen i glede og spontanitet. Man kan endog si at taoismen verdsetter en viss form for «anarkistisk» tilværelse. Idealtilstanden er den kaotiske fortid, den primordiale enhet som det ordnede og strukturerte samfunn har utviklet seg fra og senere forlatt. Taoistene henviser derfor ofte til naturen som et ideal for menneskelivet og den taoistiske vismann er den som unngår sosiale konvensjoner, etablerte moralske verdier og et sosialt og politisk forpliktende liv. Det har derfor vært vanlig å kontrastere taoismen med konfusianismens vekt på individuell pliktmoral, ordnede samfunnsstrukturer og pragmatisk livsorientering. Taoismen på sin side er kjennetegnet av en åpen holdning til metafysikk og mystikk, samt mystiske og okkulte riter. Som sådan har taoismen fungert som en formidler mellom den mer offisielle konfusianske religionen og den folkelige religiøse praksis. (no)
- Taoizm (czasem zapisywany jako daoizm) to tradycyjny chiński system filozoficzny i religijny. Stworzenie filozofii taoistycznej przypisuje się Laozi w VI wieku p.n.e., taoizm religijny powstał w II i III wieku n.e. Za najważniejsze księgi taoizmu uważa się Daodejing oraz Zhuangzi. Taoizm był jednym, obok konfucjanizmu, z dwóch najważniejszych systemów filozoficzno–religijnych w Chinach. Taoizm religijny – w przeciwieństwie do względnie ortodoksyjnego konfucjanizmu – był jednak otwarty na zapożyczenia z innych wierzeń. W różnych okresach otwierał się na elementy konfucjanizmu, szamanizmu, buddyzmu, chrześcijaństwa i manicheizmu. (pl)
- A palavra Taoísmo (ou Daoísmo) é geralmente empregada para traduzir dois termos chineses distintos, "Daojiao", que se refere aos "ensinamentos ou à religião do Dao", e "Daojia", que se refere à "escola do Tao ", a uma linha de pensamento da filosofia chinesa. Assim, o termo Taoísmo tem mais de um sentido no ocidente, pode referir-se a:* Uma escola de pensamento filosófico chinês que se baseia nos textos do Tao Te Ching atribuídos a Lao Tse e nos escritos de Chuang Tse. Um movimento religioso chinês com origem em Zhang Daoling no final da Dinastia Han que se estrutura em seitas como a Zhengyi e Quanzhen ("realidade completa"). As manifestações da tradição religiosa chinesa, de caráter popular, que integram elementos da religião Taoísta, do Confucionismo e do Budismo. (pt)
- Даоси́зм (кит. 道教, пиньинь dàojiào) — китайское традиционное учение, включающее элементы религии, мистики, гаданий, шаманизма, медитационной практики, науки. Существует также даосская философия. Даосизм следует отличать от Учения о Дао (道学) - более позднего явления, широко известного под названием неоконфуцианство. (ru)
- Daoism, i pinyin, eller taoism enligt det äldre transkriberingssystemet Wade-Giles, är en av Kinas tre traditionella religioner/filosofier, jämte konfucianismen och buddhismen. Dao, eller dào, betyder ordagrant "väg"; på japanska har det blivit tō, i exempelvis shintō, "gudarnas väg". (sv)
- 道教是发源于中国古代的传统宗教。以“道”为最高信仰，认为“道”是化生宇宙万物的本原。在中华传统文化中，道教被认为是与儒学和佛教一起的一种占据着主导地位的理论学说和实践方法。道教的称呼在形成初期有所不同，先秦时期的诸子百家中许多人都曾经以“道”来称呼自己的理论和方法。儒家、墨家、道家、阴阳家甚至佛教都曾经由于各种原因自称或被认为是“道教”。儒家最早使用“道教”一词，将先王之道和孔子的理论称为“道教”。佛教刚刚传入中国时，把“菩提”翻译成“道”，因此也被称为“道教”。而到了东汉末年出现了五斗米道（天师道），自称为“道教”，取“以善道教化”之意。自此，其他各家为了以示区别，也就不再以“道教”自称，而成为五斗米道（天师道）的专称。南北朝时道教宗教形式逐渐完善。现在所说的道教，是指在中国古代宗教信仰的基础上，承袭了方仙道、黄老道等一些宗教观念和修持方法，逐步形成的以“道”作为最高信仰，奉老子、元始天尊为教主，以老子的《道德经》等为主要经典，追求修炼成为神仙的一种宗教，道教成仙或成神的主要方法大致可以歸納為五種，服食（仙藥，外丹等），煉氣與導引，內丹修煉，法術儀式，功德成神，常見的後天神仙多為內丹修煉和功德成神者。 (zh)
|
| rdfs:comment
| - Taoism (frequently pronounced /ˈtaʊ.ɪ.zəm/, though Daoism /ˈdaʊ.ɪ.zəm/ is preferred), from Chinese Daojiaoscheme), means "path" or "way", although in Chinese folk religion and philosophy it has taken on more abstract meanings. (en)
- Taoisme (eller Daoisme) er et kinesisk filosofisk-religiøst system grundlagt i det 4. (da)
- El taoísmo, palabra derivada de un caractér del idioma chino que se lee Tao o Dao (Romanización en Pinyin). (es)
- Der Daoismus (chin. 道教, d� oji� o „Lehre des Weges“), gemäß anderen Umschriften auch Taoismus, ist eine chinesische Philosophie und Religion und wird als Chinas eigene und authentisch chinesische Religion angesehen. (de)
- 'Taolaisuus on kiinalainen ajattelusuunta ja uskonto. Toisin kuin usein väitetään, taolaisuus melko todennäköisesti ei ole Laozin perustama oppirakennelma. (fi)
- Le taoïsme (道教 d� o ji� o « enseignement de la Voie ») est � la fois une philosophie et une religion chinoise. (fr)
- Il Taoismo (oppure Daoismo; in cinese D� oji� o 道教, letteralmente "insegnamento del Tao") è una religione monistica, panteistica ed enoteistica originaria della Cina, istituzionalizzatasi come tale all'incirca nel II secolo avanti Cristo, scaturendo da un movimento di pensiero nato dalla combinazione dell'antica filosofia cinese con le opere spirituali di Laozi, una commistione gi� attiva tra il VII e il V secolo avanti Cristo. (it)
- 道教 （どうきょう、D� oji� o、英語 Taoism）は、中国三大宗教（三教と言い、儒教・仏教・道教を指す）の一つである。 (ja)
- Het taoïsme of daoïsme (uitgesproken als [daauw-is-me]), is een Chinese filosofische en religieuze stroming. De teksten Tao Te Ching (Daodejing) en Zhuangzi vormen de basis van het taoïsme, ze zijn op schrift gesteld in de vierde en derde eeuw vóór onze tijdrekening. (nl)
- Taoismen (også kalt Daoismen) er et religiøst-filosofisk system som anses å være utviklet fra en spesiell forståelse av Tao, som man primært finner nedfelt i verkene til de kinesiske vismenn Laozi og Zhuangzi. Taoismen er en av de tre store religiøse tradisjoner som har formet kinesisk kultur i de siste 2-3000 år. (no)
- Taoizm (czasem zapisywany jako daoizm) to tradycyjny chiński system filozoficzny i religijny. (pl)
- A palavra Taoísmo (ou Daoísmo) é geralmente empregada para traduzir dois termos chineses distintos, "Daojiao", que se refere aos "ensinamentos ou � religião do Dao", e "Daojia", que se refere � "escola do Tao (ou Dao)", a uma linha de pensamento da filosofia chinesa. Assim, o termo Taoísmo tem mais de um sentido no ocidente, pode referir-se a:* Uma escola de pensamento filosófico chinês que se baseia nos textos do Tao Te Ching atribuídos a Lao Tse e nos escritos de Chuang Tse. (pt)
- Даоси́зм (кит. 道教, пиньинь d� oji� o) — китайское традиционное учение, включающее элементы религии, мистики, гаданий, шаманизма, медитационной практики, науки. (ru)
- Daoism, i pinyin, eller taoism enligt det äldre transkriberingssystemet Wade-Giles, är en av Kinas tre traditionella religioner/filosofier, jämte konfucianismen och buddhismen. Dao, eller d� o, betyder ordagrant "väg"; på japanska har det blivit tō, i exempelvis shintō, "gudarnas väg". (sv)
- 道教是发源于中国古代的� 统宗教。以“道”为最高信仰，认为“道”是化生宇宙万物的本原。在中华� 统文化中，道教被认为是与儒学和佛教一起的一种� 据着主导地位的理论学说和实践方法。道教的称呼在形成初期有所不同，先秦时期的诸子百家中许多人都曾经以“道”来称呼自己的理论和方法。儒家、墨家、道家、阴阳家甚至佛教都曾经由于各种原� 自称或被认为是“道教”。儒家最早使用“道教”一词，将先王之道和孔子的理论称为“道教”。佛教刚刚� 入中国时，把“菩提”翻译成“道”，� 此也被称为“道教”。而到了东汉末年出现了五斗米道（天师道），自称为“道教”，取“以善道教化”之意。自此，其他各家为了以示区别，也就不再以“道教”自称，而成为五斗米道（天师道）的专称。南北朝时道教宗教形式逐渐完善。现在所说的道教，是指在中国古代宗教信仰的基础上，承袭了方仙道、黄老道等一些宗教观念和修持方法，逐步形成的以“道”作为最高信仰，奉老子、元始天尊为教主，以老子的《道德经》等为主要经典，追求修炼成为神仙的一种宗教，道教成仙或成神的主要方法大致可以歸納為五種，服食（仙藥，外丹等），煉氣與導引，內丹修煉，法術儀式，功德成神，常見的後天神仙多為內丹修煉和功德成神者。 (zh)
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
