| dbpprop:abstract
|
- Swiss mercenaries were soldiers notable for their service in foreign armies, especially the armies of the Kings of France, throughout the Early Modern period of European history, from the Later Middle Ages into the Age of the European Enlightenment. Their service as mercenaries was at its apogee during the Renaissance, when their proven battlefield capabilities made them sought-after mercenary troops.
- Als Reisläufer wurden spätmittelalterliche Schweizer Söldner bezeichnet, die bis ins 17. Jahrhundert im Dienste zahlreicher europäischen Herrscher standen. Das mittelhochdeutsche Reis bedeutet hierbei den Aufbruch, das Fortbewegen oder Reisen, in diesem Zusammenhang die Kriegs-Reise, den Kriegszug. Die grosse Zeit der Reisläufer waren die Kriege um das Herzogtum Mailand um 1500. Die Schlachten in Italien zählen zu den blutigsten, die sich Söldnerheere je lieferten.
- Los mercenarios suizos eran soldados que destacaban por su servicio en ejércitos extranjeros, especialmente en los de los reyes de Francia, a través de la Edad Moderna europea, desde la baja Edad Media hasta la época de la Ilustración. Sus servicios como mercenarios tuvieron su apogeo durante el Renacimiento, cuando sus probadas capacidades de combate les hicieron las tropas mercenarias más solicitadas del mundo. Su forma de guerrear recuperó los antiguos esquemas clásicos y provocó importantes cambios en las tácticas militares y la organización de los ejércitos.
- Sveitsiläiset palkkasoturit taistelivat palkkasoturijalkaväkenä useiden Euroopan valtioiden palveluksessa 1400-luvulta 1800-luvulle. Sveitsiläisten kansanarmeijan hyvä maine syntyi 1400-luvulla käyttämällä gewalthaufenia ensiksi Ranskaa vastaan St. Jakob an der Birsin taistelussa 1444 ja kasvoi Burgundia vastaan Grandsonin ja Moratin taisteluissa 1476, sekä Nancyn taistelussa 1477. Myös Dornachin taistelu Habsburgeja vastaan 1499 kasvatti mainetta. Usein sanotaankin, että sveitsiläiset olivat maineensa huipulla vuosina 1480-1525. Sveitsiläiset olivat organisaation ja taktiikan edelläkävijoitä. He pystyivät lyömään ritariarmeijan pelkästään teräaseilla. He ottivat käyttöön rummun tahdittaman marssin sekä kovan kurin ja toimivat siten taistelukentällä hyvin yhtenäisenä yksikkönä. Aseina sveitsiläiset käyttivät aluksi pääsääntöisesti piikkiä ja hilparia. Lisäksi oli varsijousia, sekä myöhemmin hakapyssyjä taisteluiden valmistelua varten. Jokaisella miehellä oli myös miekka, Katzbalger. 1500-luvulla he pyrkivät käyttämään vielä omaa taktiikkaansa, mutta 1600-luvulla he toimivat normaalista muun armeijan mukaisessa taistelujärjestyksessä. 1600-luvun aikana sveitsiläiset ottivat käyttöön musketin ja lopulta kokonaan hylkäsivät piikin. Ylivertainen maine ja esikuvana toimiminen johti suurimittaiseen sotilaallisen osaamisen vientiin Sveitsin ulkopuolelle 1400-luvun lopulla. Kantonit sekä yksityiset sotayrittäjät ansaitsivat hyvin myymällä sveitsiläisiä osastoja eri armeijoiden käyttöön. Sveitsin kansa oli köyhää ja palkkasoturin ura tarjosi hyvän vaihtoehdon elannonhankkimiseksi ja ehkä mahdollisuuden rikastumiseen. Sveitsiläiset palkkasoturit tunnettiin kotimaassa saksankielisellä nimellä Reisläufer, joka merkitsi sananmukaisesti sotaretkelle lähtijää. Sveitsiläisten hyvä maine sai myös kääntöpuolen, kun heistä levisi tieto hankalina, ylimielisiä, epäluotettavina ja kalliina. Esimerkiksi Ranskan kuningas Frans I tarjoutui ostamaan Milanon sitä puolustaneilta sveitsiläisiltä 1515. Puolet sveitsiläisistä suostuikin ehdotukseen ja lähti kotiin. Toinen puoli sen sijaan päätti lyödä ranskalaiset avoimessa kenttätaistelussa ja hyökkäsi raivokkaasti Marignanon taistelussa, mutta hävisi. Tämän jälkeen luotiin liitto vuonna 1521, jonka perusteella Ranska hankki suurimman osan palkkasotureistaan Sveitsistä seuraavat 250 vuotta vuosittaista korvausta vastaan. Toinen esimerkki on vuodelta 1522 Bicoccan taistelusta, jolloin sveitsiläiset painostivat (uhkasivat lähteä kotiin) Ranskan armeijan hyökkäykseen espanjalaisten linnoittautuneita asemia vastaan taktisesti epäedullisena hetkellä. Tämä johti täydelliseen häviöön, josta sveitsiläiset tosin oppivat, ettei pidä hyökätä hyvissä asemissa olevia pyssymiehiä vastaan. Koska sveitsiläisiä oli saatavilla vain rajallinen määrä ja heillä oli huono maine hankalina käsitellä, alkoivat muut jäljitellä heitä. Ensimmäisiä olivat saksalaiset Landsknechtit 1490-luvulla, vähän myöhemmin tulivat espanjalaiset ja italialaiset armeijat. Kilpailu jäljittelijöiden kanssa toi taisteluihin ylimääräisen jännitteen. Landsknechtit ja sveitsiläiset kulkeutuivat töiden perässä pitkällekin Euroopassa, samalla uusi jalkaväen taktiikka levisi. Frans I luopui kalliiden ja epäluotettavien sveitsiläisten palkkasoturien käytöstä armeijansa runkona vuonna 1525 kärsimänsä Pavian tappion jälkeen. Tämänkin jälkeen sveitsiläiset jatkoivat Ranskan palveluksessa, vaikka jalkaväen rungon muodostikin vakinainen armeija. Ongelmia tuotti myös palkkasotureiden yleinen haluttomuus ja kyvyttömyys piirittää linnoituksia, josta oli tullut olennainen osa sodankäyntiä 1500-luvun alun jälkeen. 1600-luvulla sveitsiläiset palkkasoturit palvelivat pääosin Ranskassa ja Espanjan Alankomaissa. Palkkauskulttuuri muuttui, kun yksityisyrittäjät hävisivät ja jäljelle jäivät vain kantonit, jotka myivät useamman pataljoonan kerrallaan. 1616 Ranska nimesi yhden sveitsiläisrykmenttinsä henkivartiokaartiksi (Gardes suisse). Myös useissa muissa maissa oli sveitsiläisiä henkivartiokaarteja. Paavilla on yhä oma sveitsiläinen henkivartiokaartinsa Guardia svizzera, joka on palvellut yhtäjaksoisesti vuodesta 1505. 1600-luvulla syntyivät vakinaiset armeijat ja palkkasotureiden käyttö väheni kaikissa maissa. Kuitenkin vielä Napoleonin sodissa oli sveitsiläisiä jopa vastakkain, ja Ranskan joukoissa yhteensä 16000 sveitsiläistä sotilasta. Krimin sodassa oli brittien armeijassa 5000 sveitsiläistä. Sveitsi kielsi muiden valtioiden armeijoihin värväytymisen 1859.
- Les mercenaires suisses sont des soldats remarqués pour avoir vendu leur service dans des armées étrangères, en particulier les armées des rois de France, durant le début de l'époque moderne de l'histoire européenne, depuis la fin du Moyen Âge au Siècle des Lumières. Leurs services en tant que mercenaires étaient à leur apogée au cours de la Renaissance, lorsque leurs capacités militaires éprouvées au champ de bataille contre le Duché de Bourgogne en faisaient des troupes de mercenaires particulièrement recherchées durant les guerres d'Italie. Après la bataille de Marignan, le 29 novembre à Fribourg, La France signe avec les Suisses un traité de paix perpétuelle qui sera respecté jusqu'à la chute de la monarchie française, en 1792. Par la suite, les Suisses mettent leurs mercenaires au service du roi de France, par le traité de Genève le 7 novembre 1515.
- I Mercenari svizzeri erano dei corpi di fanteria elvetici che militavano per compenso a favore di potentati stranieri, in maniera organizzata a partire dal XV secolo. Si misero in luce per il valore militare e la determinatezza che esprimevano sui campi di battaglia ma anche per la coesione e la fedeltà verso i propri capi. Furono gli stessi che sconfissero nel 1477, il superbo ma caparbio Carlo di Borgogna, causandone la morte e la distruzione del suo splendido Ducato in quella battaglia di Nancy che vissero come l'ultimo baluardo della propria libertà. Da una parte la libertà di gente che aveva cercato fino all'ultimo di evitare lo scontro, dall'altra l'affermazione di un potere che non voleva limiti. « La folle caparbietà che porta alla rovina l'ambizioso Carlo il Temerario non è forse l'epopea dell'orgoglio eroico? » La loro comparsa cambiò il modo di combattere, le loro formazioni, all'inizio semplici e primitive, poi evolutesi nel quadrato-falange, rivoluzionarono le tecniche belliche segnando la disfatta del cavaliere e della cavalleria medievale come arma definitiva.
- De Zwitserse landsknechten waren een nieuw fenomeen op de West-Europese slagvelden vanaf het einde van de 14e eeuw. Ze vormden het eerste nationale leger. Dit leger was samengesteld uit Zwitserse vrije boeren en burgers uit de steden. Ze zouden tot in de helft van de 16e eeuw een zeer belangrijke rol blijven spelen op de strijdtonelen zoals bv. bij de Slag bij Nancy.
- Najemnicy szwajcarscy – żołnierze zaciężni, wywodzący się z Konfederacji Szwajcarskiej. Najliczniejsze były pułki szwajcarskie wchodzące w skład armii francuskiej. Początków tworzenia się grupy zawodowych najemników w Szwajcarii można się doszukiwać w wojnach kantonów szwajcarskich w XIV w. z próbującymi je sobie podporządkować Habsburgami. Powodem, dla którego alpejscy górale służyli w obcych armiach była przede wszystkim bieda oraz ciągłe wojny pomiędzy poszczególnymi mocarstwami europejskimi. Prawdziwym przełomem były wojny włoskie gdzie Szwajcarzy zyskali sobie opinię niezawodnych najemników, wyszkolonych w szczególności w walce w zwartym szyku kolumnowym przy użyciu halabard i pik. Od początków XVI w. podobną taktykę zaczęli stosować żołnierze zaciężni z Niemiec, zwłaszcza ze Szwabii. Sytuacja taka powodowała, że obie te grupy nierzadko ścierały się ze sobą na polach bitew po przeciwnych stronach. Rezultatem takich walk były ogromne straty w ludziach, co było wynikiem "zderzania" się kolumn pikinierów ze sobą. Na początku XVI w. taktyka stosowana przez najemników szwajcarskich zaczęła być coraz mniej skuteczna ze względu na udoskonalenie broni palnej. Z biegiem czasu zaczęli się coraz mniej wyróżniać spośród innych formacji, przyjęli na uzbrojenie broń palną i przestali stosować tylko sobie właściwy sposób walki. Szwajcarzy jako najemnicy byli obecni w armii francuskiej jeszcze w XVIII w. Wsławili się m. in. zaciekłą próbą obrony króla Ludwika XVI, podczas której zostali zmasakrowani przez zbuntowany tłum. Ostatnie ich oddziały znajdowały się w armii Napoleona. Od 1859 na mocy konstytucji służba w obcej armii dla obywateli Szwajcarii jest możliwa tylko w ramach Gwardii Watykańskiej, która stanowi ochronę kolejnych papieży.
- Mercenenários suíços (Reisläufer) foram soldados notáveis por seus serviços em vários exércitos, especialmente junto às tropas francesas, através a Idade Moderna européia, desde o final da Baixa Idade Média até o Iluminismo. Prestavam serviços de mercenários que tiveram seu apogeu durante a Renascença, quando suas capacidades demonstradas em campos de batalha os fizeram a tropa mercenária mais procurada de então.
|
| rdfs:comment
|
- Swiss mercenaries were soldiers notable for their service in foreign armies, especially the armies of the Kings of France, throughout the Early Modern period of European history, from the Later Middle Ages into the Age of the European Enlightenment. Their service as mercenaries was at its apogee during the Renaissance, when their proven battlefield capabilities made them sought-after mercenary troops.
- Als Reisläufer wurden spätmittelalterliche Schweizer Söldner bezeichnet, die bis ins 17. Jahrhundert im Dienste zahlreicher europäischen Herrscher standen. Das mittelhochdeutsche Reis bedeutet hierbei den Aufbruch, das Fortbewegen oder Reisen, in diesem Zusammenhang die Kriegs-Reise, den Kriegszug. Die grosse Zeit der Reisläufer waren die Kriege um das Herzogtum Mailand um 1500. Die Schlachten in Italien zählen zu den blutigsten, die sich Söldnerheere je lieferten.
- Los mercenarios suizos eran soldados que destacaban por su servicio en ejércitos extranjeros, especialmente en los de los reyes de Francia, a través de la Edad Moderna europea, desde la baja Edad Media hasta la época de la Ilustración. Sus servicios como mercenarios tuvieron su apogeo durante el Renacimiento, cuando sus probadas capacidades de combate les hicieron las tropas mercenarias más solicitadas del mundo.
- Sveitsiläiset palkkasoturit taistelivat palkkasoturijalkaväkenä useiden Euroopan valtioiden palveluksessa 1400-luvulta 1800-luvulle. Sveitsiläisten kansanarmeijan hyvä maine syntyi 1400-luvulla käyttämällä gewalthaufenia ensiksi Ranskaa vastaan St. Jakob an der Birsin taistelussa 1444 ja kasvoi Burgundia vastaan Grandsonin ja Moratin taisteluissa 1476, sekä Nancyn taistelussa 1477. Myös Dornachin taistelu Habsburgeja vastaan 1499 kasvatti mainetta.
- Les mercenaires suisses sont des soldats remarqués pour avoir vendu leur service dans des armées étrangères, en particulier les armées des rois de France, durant le début de l'époque moderne de l'histoire européenne, depuis la fin du Moyen Âge au Siècle des Lumières.
- I Mercenari svizzeri erano dei corpi di fanteria elvetici che militavano per compenso a favore di potentati stranieri, in maniera organizzata a partire dal XV secolo. Si misero in luce per il valore militare e la determinatezza che esprimevano sui campi di battaglia ma anche per la coesione e la fedeltà verso i propri capi.
- De Zwitserse landsknechten waren een nieuw fenomeen op de West-Europese slagvelden vanaf het einde van de 14e eeuw. Ze vormden het eerste nationale leger. Dit leger was samengesteld uit Zwitserse vrije boeren en burgers uit de steden. Ze zouden tot in de helft van de 16e eeuw een zeer belangrijke rol blijven spelen op de strijdtonelen zoals bv. bij de Slag bij Nancy.
- Najemnicy szwajcarscy – żołnierze zaciężni, wywodzący się z Konfederacji Szwajcarskiej. Najliczniejsze były pułki szwajcarskie wchodzące w skład armii francuskiej. Początków tworzenia się grupy zawodowych najemników w Szwajcarii można się doszukiwać w wojnach kantonów szwajcarskich w XIV w. z próbującymi je sobie podporządkować Habsburgami.
- Mercenenários suíços (Reisläufer) foram soldados notáveis por seus serviços em vários exércitos, especialmente junto às tropas francesas, através a Idade Moderna européia, desde o final da Baixa Idade Média até o Iluminismo. Prestavam serviços de mercenários que tiveram seu apogeu durante a Renascença, quando suas capacidades demonstradas em campos de batalha os fizeram a tropa mercenária mais procurada de então.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
