| dbpedia-owl:abstract
|
- Escuelas económicas con sus principales representantes. Con la fisiocracia en los siglos XVII y XVIII aparecía por primera vez en la historia del pensamiento económico una escuela en el sentido Shumpeteriano del término. Contaba con un líder y una serie de discípulos eminentes, unidos para extender las doctrinas económicas de la escuela. Contaba además con una publicación periódica (la revista se dejó de publicar en 1772). La escuela comenzó en 1756 y se considera que nació con un artículo. Para hablar de una escuela, ésta debe cumplir con los criterios Stiglerianos: la escuela perdura mientras trabajan los fundadores; dispone de un cuerpo de análisis económico original; el aislamiento de una variable estratégica tiene gran importancia; disponen de un modelo; por último, existen unas conclusiones de política económica que los discípulos llevan a la práctica.
- Taloustieteessä on useita erilaisia koulukuntia, joilla on erilaisia käsityksiä taloustieteen metodologiasta, teoreettisesta perustasta tai talouden toiminnasta. Puhuttaessa koulukuntien näkymyseroista viitataan yleensä näkemyseroihin makrotaloustieteestä. Siinä tunnetuin jako syntyi 1970-luvulla, jolloin monetaristit kyseenalaistivat siihen asti vallinneen keynesiläisen teorian. Nykyään taloustieteen voi katsoa jakautuvan valtavirran hyväksymään teoriapohjaan, jota opetetaan lähes kaikissa yliopistoissa sekä useisiin pieniin koulukuntiin. Valtavirtana mikrotaloustieteessä uusklassisen koulukunnan yhtenäistä teoriaa yksittäisten taloudellisten toimijoinen käyttäytymisestä ja niiden aggregoimisesta koko kansantalouden tasolle. Yleensä taloustieteilijät hyväksyvät markkinahäiriöiden olemassaolon. Makrotaloustieteessä katsotaan yleisesti, että teorialla tulee olla mikrotaloudelliset perusteet. Makroteorian hajanaisuuden vuoksi erilaisille lähestymistavoille on enemmän tilaa kuin mikroteorian puolella. Valtavirtana voidaan pitää uusklassisen koulukunnan ja keynesiläisen koulukunnan yhdistelmää. Valtavirran sisällä on erilaisia näkemyksiä on siitä, kuinka tehokasta keynesiläinen elvytyspolitiikka on. Monetaristit Milton Friedmanin johdolla suhtautuvat elvytykseen erityisen krittisesti. Uuskeynesiläiset ovat taas omaksuneen uusklassisen teoriapohjan malleilleen, mutta painottavat analyysissaan keynesiläisiä teemoja kuten hinta- ja palkkajäykkyyttä. 1960-luvulla keynesiläiset ja monetaristit kiistelivät inflaation syistä ja vaikutuksesta työllisyyteen, rahan kysynnän korkojoustosta ja siitä, onko finanssipolitiikalla toivottua vaikutusta kokonaiskysyntään. Professori Vesa Kanniaisen mukaan empiiriset tosiasiat ratkaisivat kiistan monetarismin voittoon ja keynesiläisten usko rahapolitiikan ylivertaiseen kykyyn hoitaa työttömyysongelma on kuollut. Vuosien 2007-2008 finanssikriisin jälkeen jotkut taloustieteilijät kuten Nouriel Roubini ovat arvioineet, että onnistunutta talouspolitiikkaa ei voida harjoittaa, jos otetaan johtotähdeksi vain toinen näistä teorioista.
- Schools of economic thought describes the variety of approaches in the history of economic theory noteworthy enough to be described as a 'school of thought'. While economists do not always fit into particular schools, particularly in modern times, classifying economists into schools of thought is common. Economic thought may be roughly divided into three phases: premodern, early modern and modern (beginning with Adam Smith and classical economics in the late 18th century). Systematic economic theory has been developed mainly since the beginning of what is termed the modern era. Currently, the great majority of economists follow an approach referred to as mainstream economics (sometimes called 'orthodox economics'). Within the mainstream, distinctions can be made between the Saltwater school, and the more laissez-faire ideas of the Freshwater school. Both of these schools of thought are associated with the neoclassical synthesis. Some influential approaches of the past, such as the historical school of economics and institutional economics, have become defunct or have declined in influence, and are now considered heterodox approaches.
- Une école de pensée économique, ou courant de pensée économique désigne une approche de l'économie, parmi la multitude qui existe, développée par les économistes qui partagent un faisceau d’idées proches. Chaque école peut coexister à un instant donné avec d'autres écoles de conceptions proches, opposées ou radicalement opposés. Certaines d'entre elles, bien qu'influentes par le passé, sont aujourd'hui désuètes, à l'image de l'école historique. Bien que les économistes ne rentrent pas toujours dans les catégories des écoles, en particulier à notre époque, les classer au sein d'une école donnée est courant. Ils sont donc rangés dans le courant dont ils sont le plus proches, ou dont les théories présentent le plus de similitudes avec les leurs. On peut dénombrer en gros trois grandes phases dans la pensée économique : une prémoderne, et deux liées à l'ère moderne : celle du Modèle:XVIIe siècle-Modèle:XVIIIe siècle, puis les courants du classicisme et ultérieurs. Aujourd'hui la plupart des économistes suivent une approche qualifiées de mainstream (littéralement « courant principal »), qualifié par leur critiques d'orthodoxe. Au sein du mainstream, on sépare parfois l'école de Chicago des MIT, Berkeley et Harvard, bien que tous se rattachent au néoclassicisme. Des courants notables hors du mainstream aujourd'hui, on peut citer le post-keynésianisme, l'école autrichienne. Modèle:Référence nécessaire.
|
| rdfs:comment
|
- Escuelas económicas con sus principales representantes. Con la fisiocracia en los siglos XVII y XVIII aparecía por primera vez en la historia del pensamiento económico una escuela en el sentido Shumpeteriano del término. Contaba con un líder y una serie de discípulos eminentes, unidos para extender las doctrinas económicas de la escuela. Contaba además con una publicación periódica (la revista se dejó de publicar en 1772). La escuela comenzó en 1756 y se considera que nació con un artículo.
- Taloustieteessä on useita erilaisia koulukuntia, joilla on erilaisia käsityksiä taloustieteen metodologiasta, teoreettisesta perustasta tai talouden toiminnasta. Puhuttaessa koulukuntien näkymyseroista viitataan yleensä näkemyseroihin makrotaloustieteestä. Siinä tunnetuin jako syntyi 1970-luvulla, jolloin monetaristit kyseenalaistivat siihen asti vallinneen keynesiläisen teorian.
- Schools of economic thought describes the variety of approaches in the history of economic theory noteworthy enough to be described as a 'school of thought'. While economists do not always fit into particular schools, particularly in modern times, classifying economists into schools of thought is common. Economic thought may be roughly divided into three phases: premodern, early modern and modern (beginning with Adam Smith and classical economics in the late 18th century).
- Une école de pensée économique, ou courant de pensée économique désigne une approche de l'économie, parmi la multitude qui existe, développée par les économistes qui partagent un faisceau d’idées proches. Chaque école peut coexister à un instant donné avec d'autres écoles de conceptions proches, opposées ou radicalement opposés. Certaines d'entre elles, bien qu'influentes par le passé, sont aujourd'hui désuètes, à l'image de l'école historique.
|
