| dbpprop:abstract
|
- Salpa Line or its official name Suomen Salpa (Finland's Bolt) is a bunker line on the eastern border of Finland. It was built during the Interim Peace between the Winter War and the Continuation War to defend Finland against a possible Soviet invasion. The line is 1200 km long, stretching from the Gulf of Finland to Petsamo in northern Finland. It never saw military action because the Soviet offensive in 1944 was stopped at the VKT-line on the Karelian Isthmus. Fortifications on the Salpa Line were much stronger than Mannerheim Line.
- Die Salpa-Linie, war eine befestigte Verteidigungslinie längs der Ostgrenze Finnlands. Ihr offizieller Name lautete Suomen Salpa (Finnischer Riegel). Die 1200 Kilometer lange Salpa-Linie wurde zwischen dem Ende des Winterkriegs 1940 und des Beginns des Fortsetzungskriegs 1941 errichtet. Die Linie erstreckte sich vom Finnischen Meerbusen bis nach Petsamo in Lappland. Nachdem 1944 der Vormarsch der Roten Armee bereits auf der Karelischen Landenge zum Erliegen kam, wurde die Salpa-Linie überflüssig und aufgegeben.
- Salpalinja (myös Salpa-asema), viralliselta nimeltään Suomen Salpa, oli talvisodan jälkeen vuosina 1940–1941 ja 1944 Suomen itärajan läheisyyteen Virolahdelta Savukoskelle rakennettu puolustuslinja. Kauimpana rajasta linja on Pohjois-Karjalassa, jopa yli 100 kilometrin päässä rajasta. Alkuperäinen suunnitelma oli Luumäki-Suomenlahti-väli, joka onkin linjan vahvimmin linnoitettu osa. Salpa-linjasta käytetäänkin joskus myös nimitystä "Luumäen linja". Rakentaminen aloitettiin ylipäällikkö marsalkka Mannerheimin käskystä. Salpalinjan pituus oli 1 200 kilometriä ja se koostui sadoista linnoitteista. Salpalinja on yhä Suomen suurin rakennustyömaa. Sitä oli tekemässä enimmillään keväällä 1941 35 000 miestä ja heitä muonittamassa oli 2 000 lottaa. Paikoittain Salpalinja oli kuitenkin kevyesti varustettu verrattuna aikakauden muihin suuriin puolustuslinjoihin, kuten Maginot- tai Siegfried-linjaan. Salpalinjassa oli betonisia tai kallioon louhittuja kantalinnoitteita kaikkiaan 728. Puisia kenttälinnoitteita oli noin 3 000. Taistelu- ja yhteyshautaa asemaan oli kaivettu noin 350 kilometriä. Kiviestettä oli yli 200 kilometriä, jossa oli noin 350 000 kappaletta keskimäärin kolme tonnia painavia kiviä. Panssarikaivantoestettä kaivettiiin noin 130 kilometriä ja piikkilankaestettä viritettiin 315 kilometriä. Aseman tyypillisin kantalinnoite oli konekivääri- ja majoituskorsu, joita tehtiin noin 170 kappaletta. Yhden sellaisen rakentamiseen tarvittiin esimerkiksi betoniterästä 45 tonnia ja 50 kilon sementtisäkkejä 5 000 kappaletta. Kaikkiaan yhden tuollaisen korsun teossa siirrettiin erilaisia massoja noin 10 000 tonnia, joka on noin 3 000 silloista kuorma-autokuormaa. Linnoitusaseina käytettiin jopa 1800-luvulta peräisin olevia 11 ja 9 tuuman rannikkomörssäreitä. Korsuja yhdistäviä yhteyshautoja kaivettiin Mannerheim-linjan tapaan hiekkaan, mutta hautoja louhittiin myös kallioon uudentyyppisellä raonammunta-nimisellä louhintamenetelmällä. Salpalinjan rakentaminen kehitti myös betonivalutekniikkaa. Betonisia pallokorsuja valettiin imubetonitekniikalla, joka tuli Suomeen Yhdysvalloista. Sodan jälkeen uudet rakennustekniikat otettiin sovellettuina siviilikäyttöön. Linnoituksen on laskettu maksaneen tuon ajan rahassa noin 2,5 miljardia markkaa. Vuonna 1941 linnoittamiseen käytettiin 1,1 miljardia markkaa eli noin 5 prosenttia valtion budjetista. Ruotsi avusti urakkaa yhden kesän 900 miehen vapaaehtoistyövoiman lisäksi merkittävällä 235 miljoonan markan rahalahjoituksella. Salpalinjalla ei koskaan taisteltu. Jatkosodassa kesällä 1944 Neuvostoliiton hyökkäys saatiin pysäytetyksi ennen linjaa. Linja oli kuitenkin osittain miehitettynä nostoväellä ja vanhemmilla reserviläisillä kesän aikana. Aseman merkitys oli välillinen: taisteluissa se muodosti puolustustaistelujen henkisen selkärangan kesällä 1944. Salpalinja oli myös sotataidollisesti viimeinen kiinteisiin puolustusasemiin perustuva linnoitusketju. Salpalinjaan päättyi monia satoja vuosia kestänyt linnoitusperinne. Näin massiivisia puolustusasemia ei enää ole. Toisen maailmansodan jälkeen sotataito on muuttanut muotoaan. Linjapuolustuksesta on luovuttu ja siirrytty aluepuolustukseen. Salpalinjaa voidaankin perustellusti sanoa viimeiseksi puolustuslinjaksi.
- La Ligne Salpa (Salpalinja en finnois, littéralement la ligne-verrou) ou encore sous son nom officiel Suomen Salpa (Verrou de la Finlande) était une ligne de fortifications se déployant le long de la frontière est de la Finlande. Elle fut construite durant la Grande Trêve, soit entre la guerre d'Hiver et la guerre de Continuation. La Salpalinja s'étendait sur 1200 km depuis le golfe de Finlande jusqu'à Petsamo en Finlande septentrionale. La ligne ne servit jamais puisque l'offensive soviétique de 1944 fut stoppée sur la ligne VKT dans l'isthme de Carélie. Les fortifications de la Salpalinja étaient de conception beaucoup plus puissante que la ligne Mannerheim. La construction de la ligne Salpa commença à la fin de la guerre d'Hiver en 1940. D'abord, ce furent des volontaires qui y travaillèrent, puis des hommes inaptes pour le service furent réquisitionnés. Au maximum, près de 35.000 hommes y travaillèrent, ce durant le printemps 1941. Après le déclenchement de la guerre de Continuation le 25 juin 1941 - début marqué par l'attaque aérienne menée par plus de 500 avions soviétiques contre des cibles finlandaises sur le territoire finlandais - les travaux des fortifications furent arrêtés, blockhaus et bunkers furent vidés de leur armement, qui fut acheminé vers la ligne de front. Les travaux reprirent sur la ligne Salpa début 1944 et se poursuivirent jusqu'à la fin de la guerre de Continuation, le 4 septembre 1944. 728 ouvrages bétonnés divers, 315 km d'obstacles barbelés, 225 km d'obstacles antichars, 130 km de fossés antichars, plus de 3000 fortifications, 254 abris d'infanterie bétonnés, des tranchées interminables, des trous d'homme et des tranchées-abris, etc. composaient cette ligne de défense. Son armement comprenait jusqu'à d'antiques mortiers d'artillerie côtière de 9 et 11 pouces datant du 19 siècle. De nombreux lacs, zones marécageuses et rochers alignés faisaient également partie du dispositif de défense. Par exemple, la zone du lac Saimaa constitue un labyrinthe composé d'une myriade de lacs de tailles différentes, d'îles, de détroits et de rivières, rendant la région facile à défendre. 90% des ouvrages bétonnés de la Salpalinja se trouvaient entre le golfe de Finlande et le système de canaux du lac Saimaa. Cette portion de la ligne, en tant qu'élément initial des lignes de défenses d'après la guerre d'Hiver, était également appelée "Luumäki-Suomenlahti-linja" (ligne Luumäki-golfe de Finlande) ou plus simplement "Luumäen linja", le lac Saimaa se trouvant au nord de Luumäki). Les fortifications ne connurent jamais le combat, puisque l'avancée de l'Armée rouge fut stoppée lors de la fin de la guerre de Continuation bien avant qu'elle n'atteigne la Salpalinja. La garnison était partiellement composée de vieux réservistes durant l'été 1944. Toutefois, l'existence de la ligne constitua un avantage pour les Finlandais lors des pourparlers de paix qui suivirent les combats. Image:Salpaline machinegun bunker. jpg|Mitrailleuse dans son bunker. Image:Tank obstacles in Miehikkala. jpg|Obstacles antichars à Miehikkälä Image:Continuation-War-defensive-lines. png|Tracé de la ligne entre le lac Saimaa et le golfe de Finlande. La ligne de défense se poursuit tout du long du pays. La carte fait également figurer les lignes VT et VKT. Image:Salpalinja aholanvaara1. jpg|Obstacles antichars aux abords du village de Aholanvaara, région de Salla Image:Salpalinja aholanvaara2. jpg|Même secteur.
- Linia Salpa (fin. Salpalinja) - zespół fińskich umocnień obronnych wzdłuż granicy ze Związkiem Radzieckim wytyczonej w wyniku wojny zimowej 1939-1940. W wojnie tej Finlandia utraciła około 10% swojego terytorium i poprzednie graniczne fortyfikacje Linii Mannerheima. Budowę linii rozpoczęto w 1940 i kontynuowano do lata 1941, kiedy fińskie wojska weszły głęboko na terytorium ZSRR podczas wojny kontynuacyjnej i na kilka lat odsunęły groźbę radzieckiej inwazji. W pierwszej połowie 1944 wobec porażek Niemiec na froncie wschodnim i wzrastającym prawdopodobieństwie ofensywy radzieckiej przeciw Finlandii wznowiono pracę nad linią. Ofensywa radziecka w czerwcu 1944 została jednak zatrzymana przez Finów przed dotarciem do linii Salpa, tak więc linia ta nigdy nie została wykorzystana w walce. Jej istnienie jednak wzmocniło pozycję fińską podczas negocjacji o rozejm z ZSRR we wrześniu, 1944. Linia ciągnęła się od Zatoki Fińskiej do Petsamo nad Oceanem Arktycznym, przez dystans około 1200 km. Jednak ogromna większość (około 90%) umocnień betonowych powstała na wąskim odcinku od Zatoki Fińskiej do jeziora Saimaa. W części północnej linia składała się wyłącznie z umocnień polowych. Jako że obecna granica między Finlandią i Rosją jest prawie identyczna do tej ustanowionej w 1940, praktycznie cała Linia Salpa jest obecnie na terytorium Finlandii. Niektóre jej obiekty są doskonale utrzymane do dziś i łatwe do zwiedzania.
- Linha Salpa é o nome oficial do 'Suomen Salpa' (Ferrolho da Finlândia). A linha Salpa é uma linha bunker na fronteira oriental da Finlândia. Ele foi contruído durante a Grande Paz, entre a Guerra Fria e a Guerra da Continuação para defender a Finlândia contra uma possível invasão da União Soviética. A linha possui 1.200 quilômetros de comprimento, estendendo do Golfo da Finlândia até o Distrito de Pechengsky, no norte da Finlândia (atualmente, pertence a Rússia). Ela nunca teve ação militar porque a ofensiva Soviética, em 1944, foi interrompida pela linha-VKT, no Istmo da Carélia. As fortificações na linha Salpa eram poderosas tão quanto a Linha Mannerhein. A linha Salpa esteve em uso entre 1940 e 1944.
- Файл:Suomen-Salpa. png 200px Ли́ния Са́лпа (финск. salpa — «затвор» или «засов») — череда фортификационных заграждений длиной 1200 км от Финского залива до Петсамо на территории Финляндии. Линия была построена в 1941 году после «Зимней Войны», для защиты от вероятного нападения со стороны Советского Союза. В боевых действиях линия не участвовала.
- Salpalinjen eller Suomen Salpa är en bunkerlinje vid Finlands östra gräns. Den började byggas under mellanfreden, mellan Vinterkriget och Fortsättningskriget. Salpalinjen är 1200 km lång och sträcker sig från Finska viken i söder till Petsamo i den tidens norra Finland. Linjen kom aldrig att användas i krig eftersom den sovjetiska offensiven år 1944 stoppades vid VKT-linjen på det Karelska näset.
|
| rdfs:comment
|
- Salpa Line or its official name Suomen Salpa (Finland's Bolt) is a bunker line on the eastern border of Finland. It was built during the Interim Peace between the Winter War and the Continuation War to defend Finland against a possible Soviet invasion. The line is 1200 km long, stretching from the Gulf of Finland to Petsamo in northern Finland. It never saw military action because the Soviet offensive in 1944 was stopped at the VKT-line on the Karelian Isthmus.
- Die Salpa-Linie, war eine befestigte Verteidigungslinie längs der Ostgrenze Finnlands. Ihr offizieller Name lautete Suomen Salpa (Finnischer Riegel). Die 1200 Kilometer lange Salpa-Linie wurde zwischen dem Ende des Winterkriegs 1940 und des Beginns des Fortsetzungskriegs 1941 errichtet. Die Linie erstreckte sich vom Finnischen Meerbusen bis nach Petsamo in Lappland.
- Salpalinja (myös Salpa-asema), viralliselta nimeltään Suomen Salpa, oli talvisodan jälkeen vuosina 1940–1941 ja 1944 Suomen itärajan läheisyyteen Virolahdelta Savukoskelle rakennettu puolustuslinja. Kauimpana rajasta linja on Pohjois-Karjalassa, jopa yli 100 kilometrin päässä rajasta. Alkuperäinen suunnitelma oli Luumäki-Suomenlahti-väli, joka onkin linjan vahvimmin linnoitettu osa. Salpa-linjasta käytetäänkin joskus myös nimitystä "Luumäen linja".
- La Ligne Salpa (Salpalinja en finnois, littéralement la ligne-verrou) ou encore sous son nom officiel Suomen Salpa (Verrou de la Finlande) était une ligne de fortifications se déployant le long de la frontière est de la Finlande. Elle fut construite durant la Grande Trêve, soit entre la guerre d'Hiver et la guerre de Continuation. La Salpalinja s'étendait sur 1200 km depuis le golfe de Finlande jusqu'à Petsamo en Finlande septentrionale.
- Linia Salpa (fin. Salpalinja) - zespół fińskich umocnień obronnych wzdłuż granicy ze Związkiem Radzieckim wytyczonej w wyniku wojny zimowej 1939-1940. W wojnie tej Finlandia utraciła około 10% swojego terytorium i poprzednie graniczne fortyfikacje Linii Mannerheima. Budowę linii rozpoczęto w 1940 i kontynuowano do lata 1941, kiedy fińskie wojska weszły głęboko na terytorium ZSRR podczas wojny kontynuacyjnej i na kilka lat odsunęły groźbę radzieckiej inwazji.
- Linha Salpa é o nome oficial do 'Suomen Salpa' (Ferrolho da Finlândia). A linha Salpa é uma linha bunker na fronteira oriental da Finlândia. Ele foi contruído durante a Grande Paz, entre a Guerra Fria e a Guerra da Continuação para defender a Finlândia contra uma possível invasão da União Soviética. A linha possui 1.200 quilômetros de comprimento, estendendo do Golfo da Finlândia até o Distrito de Pechengsky, no norte da Finlândia (atualmente, pertence a Rússia).
- Файл:Suomen-Salpa. png 200px Ли́ния Са́лпа (финск. salpa — «затвор» или «засов») — череда фортификационных заграждений длиной 1200 км от Финского залива до Петсамо на территории Финляндии.
- Salpalinjen eller Suomen Salpa är en bunkerlinje vid Finlands östra gräns. Den började byggas under mellanfreden, mellan Vinterkriget och Fortsättningskriget. Salpalinjen är 1200 km lång och sträcker sig från Finska viken i söder till Petsamo i den tidens norra Finland. Linjen kom aldrig att användas i krig eftersom den sovjetiska offensiven år 1944 stoppades vid VKT-linjen på det Karelska näset.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
