| dbpedia-owl:abstract
|
- Runensteine sind zumeist hohe aufrechtstehende Steine oder Stelen, die mit Runeninschriften versehen sind. Errichtet wurden diese Steine von den Wikingern; primär zur Erinnerung an Verstorbene oder Gefallene, aber auch als Denkmäler eigener Leistungen.
- Las estelas rúnicas son piedras con inscripciones rúnicas. Generalmente se aplica el término a rocas erigidas como monumentos pero también es válido para inscripciones en piedras más pequeñas y cimientos. La tradición comenzó en el siglo IV pero la mayoría datan de la época vikinga, y se continuó hasta el siglo XII. Se localizan principalmente en Escandinavia y son particularmente numerosas en Suecia, dónde se cuentan más de 3430 piedras rúnicas, aunque hay en todos los lugares donde se asentaron los vikingos. La suma total en el mundo asciende a unas 6000. Las piedras rúnicas generalmente eran monumentos conmemorativos de la muerte de algún hombre y originalmente muchas estaban decoradas con llamativos colores. .
- Riimukivet ovat rautakaudelta ja varhaiskeskiajalta peräisin olevia kivipaasia, joissa on skandinaavisella kielellä tehtyä riimukirjoitusta. Useissa riimukivissä on myös kuvia, kuten eläinaiheista koristelua. Riimukiviä esiintyy Skandinaviassa. Pari yksittäistä löytöä tunnetaan muualtakin Euroopasta viikinkien jättäminä jälkinä. Riimukivien pystyttäminen on luultavasti saanut alkunsa kuolleiden muistoksi pystytetyistä kivipaasista. Myös suurin osa riimukivistä on vainajien muistokiviä. Vanhimmat riimukivet ovat kansainvaellusaikaisia, mutta riimukivien pystytys yleistyi viikinkiajalla. Riimukiviä on löytynyt yli 3 000, suurin osa Ruotsin alueelta. Yleisintä riimukivien pystytys oli Keski-Ruotsissa 1000-luvulla. Tämän vaiheen riimukivissä on usein kristillisiä tunnuksia ja lauseita. Ruotsalainen tutkija Marco Bianchi on väitöskirjassaan osoittanut, että viikinkien riimukivien riimuilla ei aina ollut sisältöä vaan niitä kirjoiteltiin myös todisteeksi kirjoittajansa kirjoitustaidosta, vaikka sitä ei olisi ollutkaan. Kristinuskoon vallatessa alaa kirjoitustaitoa alettiin pitää tärkeänä, minkä on päätelty olevan syynä sisällyksettömien riimujen kirjoittamiseen.
- Le pietre runiche sono pietre che possiedono iscrizioni in caratteri runici, databili fin dal Medio-Evo ma spesso usate prevalentemente durante l'era dei Vichinghi. La Scandinavia non possiede molti documenti scritti riguardanti la propria storia medievale, avendo principalmente una tradizione orale e tramandando la propria storia oralmente tramite gli scaldi. Solo dal dodicesimo secolo vennero compilate le prime leggi e i documenti storici in forma scritta. I soli testi esistenti che risalgono a periodi precedenti, oltre a poche iscrizioni su monete, vennero trovati in forma di iscrizioni runiche, alcune delle quali su pezzi di legno o lance di ferro, ma la maggior parte su pietre e rocce . Esistono approssimativamente circa 6.000 pietre runiche conosciute in Scandinavia. Di queste, 3.000 sono datate intorno al decimo e undicesimo secolo e sono state trovate in Svezia. Alcune di esse si trovano sulle superfici di roccia esposte dei fiordi oppure al centro di parchi o di giardini scolastici. Molte di queste iscrizioni narrano eventi riguardanti la morte di gente del luogo, vissuta e morta nella loro nazione natale. Circa il dieci per cento delle pietre conosciute narrano eventi riguardanti i viaggi e le morti tragiche degli uomini vissuti all'estero. Queste iscrizioni coincidono con alcune fonti scritte in lingua latina, come gli Annali di San Bertino e gli scritti di Liutprando di Cremona, che mostrano informazioni importanti riguardo agli Scandinavi che visitarono Bisanzio. Le iscrizioni forniscono raramente prove storiche solide, riguardanti eventi e gente identificabile, fornendo in maggiore quantità informazioni riguardanti lo sviluppo della lingua e della poesia, dei costumi, dei nomi dei luoghi e della comunicazione, della cultura dei vichinghi e della cristianizzazione. Anche se le pietre offrono allo storico scandinavo una risorsa importante di informazioni riguardo alla società dei vichinghi, dallo studio individuale di ogni roccia non si può ricavare molto. L'informazione migliore si ha dallo studio dei movimenti e dei motivi per cui furono erette queste pietre, nelle rispettive regioni.
- ファイル:U 240, Lingsberg. JPG リングスベルグのルーン石碑の1つ、U 240 ルーン石碑（ルーンせきひ、Template:Lang-sv、Template:Lang-en-short）はルーン文字で銘が刻まれた石碑。中世初期以降に見られ、700年から1100年ごろのヴァイキング時代（:en:Viking Age）に最も多く作られた。スカルド詩による口述の伝統を選んだため、西ヨーロッパに比べると、スカンディナヴィアは中世初期の歴史について記述による証拠に乏しい。最初の法典や歴史が編集されたのは12世紀になってからであった。現存する初期の時代のものと特定されたテキストは、硬貨に記されたものが2、3と、木片や金属製の槍の穂先に刻まれたルーン文字の間にいくつか見いだせるだけで、大半は石に刻まれた状態で発見されている。
- Runenstenen zijn stenen waarin inscripties in het runenschrift zijn gekerfd. De stenen zijn vaak gemaakt door de Vikingen en dienden vooral ter nagedachtenis aan gestorvenen. Verreweg de meeste stenen met runeninscriptie zijn gevonden in Zweden; namelijk zo'n 2500. Daarnaast bevinden zich stenen in bijvoorbeeld Denemarken, Noorwegen en IJsland. Veel stenen die tegenwoordig bekend zijn, bevatten het christelijke kruis en runen uit het jonge futhark. Een aantal oudere stenen daarentegen, bevatten delen van de Noordse mythologie en zijn gekerfd in het oude futhark. Veel van deze oude stenen werden vernietigd tijdens de kerstening van Scandinavië; de stenen die scènes bevatten uit de Noordse mythologie werden als heidens beschouwd. Hiernaast werden de stenen in het verleden wel gebruikt als bouwmateriaal en tegenwoordig is vandalisme het grootste gevaar waaraan de stenen worden blootgesteld. Jaarlijks worden er één tot twee runenstenen herontdekt; de meeste daarvan in Zweden.
- Runestein er en stein, gjerne oppreist, som har en inskripsjon med runer. Tidvis kan det også betegnes på runer risset direkte inn i fjellet. Det synes som om tradisjonen med å risse runer på steiner begynte i Norden en gang på 300-tallet e. Kr. og varte til utpå 1100-tallet, men de fleste runesteiner er fra sen vikingtid. De fleste runesteiner finnes i Norden, men det er også spredt med runesteiner på steder hvor nordboere enten besøkte eller slo seg ned, eksempelvis på øya Man i Irskesjøen, se Manske runesteiner. Runesteiner var vanligvis farget etter at de var blitt reist, men dette er ikke like synlig da fargen i de fleste tilfeller er erodert bort. Inskripsjonene var hogd inn, slik bokstavene ble rimelig store. Formatet på steinen ble deretter. Skriftene var enten for å minnes døde stormenn eller viktige hendelser og handlinger, som at noen bar fisk til et vann på Hardangervidda og gjorde dette kjent for ettertiden. Mange steiner var obelisklignende, og krevde stor mannemakt for å reises. Tidvis inneholder innskriftene også figurer. Teksten kan også være kunstnerisk utformet, for eksempel kan linjene med bokstaver være formet som bånd med løkker. Kopier og senere tiders forsøk på svindel er kjent. Den såkalte Kensingtonsteinen fra USA er høyst sannsynlig et forsøk på historieforfalskning ved å flytte vikinghistorien fra «Vinland» til den amerikanske Midtvesten. Helge Ingstads utgravinger ved L'Anse aux Meadows avdekket ingen runer, men viste trolig yttergrensen for hvor langt Leiv Eirikssons etterfølgere kom.
- Kamień runiczny – kamień z powierzchnią, na której wyryte zostały przez rytownika runy.
- A runestone is typically a raised stone with a runic inscription, but the term can also be applied to inscriptions on boulders and on bedrock. The tradition began in the 4th century, and it lasted into the 12th century, but most of the runestones date from the late Viking Age. Most runestones are located in Scandinavia, but there are also scattered runestones in locations that were visited by Norsemen during the Viking Age. Runestones are often memorials to deceased men. Runestones were usually brightly colored when erected, though this is no longer evident as the color has worn off.
- En runsten är en sten, monolit, försedd med runor, inhuggna av en runristare. De flesta är resta i Mälardalen under 1000-talet
- File:U 240, Lingsberg. JPG 位于瑞典的Lingsberg Runestone, 编号为U240 如尼石刻，刻以如尼文字的石刻作品，所用的材料还包括漂砾和基岩。这种流行于北欧维京地区的时刻从4世纪一直持续到了12世纪，但是大多数的如尼石刻出现于维京时代晚期。并且大多分布于斯堪的纳维亚地区，亦有部分石刻随着斯堪的纳维亚人的足迹而流散四处。
- Рунический камень — валун с вырезанной на нем рунической надписью. Хотя наибольшее число рунных камней оставили по себе викинги IX—XI веков, наиболее древние рунические камни датируются IV столетием, наиболее поздние — XIX. Большинство рунических камней находятся в Скандинавии, остальные рассеяны по местам, которые посещались скандинавами в эпоху викингов (в том числе по Днепру вплоть до острова Березань). На рунические камни зачастую наносились изображения, но их не следует путать с чисто картинными камнями, где были только изображения.
- Une pierre runique est une pierre dressée gravée d'inscriptions runiques. Érigées entre les Modèle:S-, et principalement à la fin de l'âge des Vikings, la plupart sont situées en Scandinavie, bien qu'il en existe également en dehors de cette région. Il s'agit souvent de monuments à la mémoire de personnes décédées.
|
| rdfs:comment
|
- Runensteine sind zumeist hohe aufrechtstehende Steine oder Stelen, die mit Runeninschriften versehen sind. Errichtet wurden diese Steine von den Wikingern; primär zur Erinnerung an Verstorbene oder Gefallene, aber auch als Denkmäler eigener Leistungen.
- ファイル:U 240, Lingsberg. JPG リングスベルグのルーン石碑の1つ、U 240 ルーン石碑（ルーンせきひ、Template:Lang-sv、Template:Lang-en-short）はルーン文字で銘が刻まれた石碑。中世初期以降に見られ、700年から1100年ごろのヴァイキング時代（:en:Viking Age）に最も多く作られた。スカルド詩による口述の伝統を選んだため、西ヨーロッパに比べると、スカンディナヴィアは中世初期の歴史について記述による証拠に乏しい。最初の法典や歴史が編集されたのは12世紀になってからであった。現存する初期の時代のものと特定されたテキストは、硬貨に記されたものが2、3と、木片や金属製の槍の穂先に刻まれたルーン文字の間にいくつか見いだせるだけで、大半は石に刻まれた状態で発見されている。
- Kamień runiczny – kamień z powierzchnią, na której wyryte zostały przez rytownika runy.
- En runsten är en sten, monolit, försedd med runor, inhuggna av en runristare. De flesta är resta i Mälardalen under 1000-talet
- File:U 240, Lingsberg. JPG 位于瑞典的Lingsberg Runestone, 编号为U240 如尼石刻，刻以如尼文字的石刻作品，所用的材料还包括漂砾和基岩。这种流行于北欧维京地区的时刻从4世纪一直持续到了12世纪，但是大多数的如尼石刻出现于维京时代晚期。并且大多分布于斯堪的纳维亚地区，亦有部分石刻随着斯堪的纳维亚人的足迹而流散四处。
- Las estelas rúnicas son piedras con inscripciones rúnicas. Generalmente se aplica el término a rocas erigidas como monumentos pero también es válido para inscripciones en piedras más pequeñas y cimientos. La tradición comenzó en el siglo IV pero la mayoría datan de la época vikinga, y se continuó hasta el siglo XII.
- Riimukivet ovat rautakaudelta ja varhaiskeskiajalta peräisin olevia kivipaasia, joissa on skandinaavisella kielellä tehtyä riimukirjoitusta. Useissa riimukivissä on myös kuvia, kuten eläinaiheista koristelua. Riimukiviä esiintyy Skandinaviassa. Pari yksittäistä löytöä tunnetaan muualtakin Euroopasta viikinkien jättäminä jälkinä. Riimukivien pystyttäminen on luultavasti saanut alkunsa kuolleiden muistoksi pystytetyistä kivipaasista. Myös suurin osa riimukivistä on vainajien muistokiviä.
- Le pietre runiche sono pietre che possiedono iscrizioni in caratteri runici, databili fin dal Medio-Evo ma spesso usate prevalentemente durante l'era dei Vichinghi. La Scandinavia non possiede molti documenti scritti riguardanti la propria storia medievale, avendo principalmente una tradizione orale e tramandando la propria storia oralmente tramite gli scaldi. Solo dal dodicesimo secolo vennero compilate le prime leggi e i documenti storici in forma scritta.
- Runenstenen zijn stenen waarin inscripties in het runenschrift zijn gekerfd. De stenen zijn vaak gemaakt door de Vikingen en dienden vooral ter nagedachtenis aan gestorvenen. Verreweg de meeste stenen met runeninscriptie zijn gevonden in Zweden; namelijk zo'n 2500. Daarnaast bevinden zich stenen in bijvoorbeeld Denemarken, Noorwegen en IJsland. Veel stenen die tegenwoordig bekend zijn, bevatten het christelijke kruis en runen uit het jonge futhark.
- Runestein er en stein, gjerne oppreist, som har en inskripsjon med runer. Tidvis kan det også betegnes på runer risset direkte inn i fjellet. Det synes som om tradisjonen med å risse runer på steiner begynte i Norden en gang på 300-tallet e. Kr. og varte til utpå 1100-tallet, men de fleste runesteiner er fra sen vikingtid.
- Рунический камень — валун с вырезанной на нем рунической надписью. Хотя наибольшее число рунных камней оставили по себе викинги IX—XI веков, наиболее древние рунические камни датируются IV столетием, наиболее поздние — XIX. Большинство рунических камней находятся в Скандинавии, остальные рассеяны по местам, которые посещались скандинавами в эпоху викингов (в том числе по Днепру вплоть до острова Березань).
- A runestone is typically a raised stone with a runic inscription, but the term can also be applied to inscriptions on boulders and on bedrock. The tradition began in the 4th century, and it lasted into the 12th century, but most of the runestones date from the late Viking Age. Most runestones are located in Scandinavia, but there are also scattered runestones in locations that were visited by Norsemen during the Viking Age. Runestones are often memorials to deceased men.
- Une pierre runique est une pierre dressée gravée d'inscriptions runiques. Érigées entre les Modèle:S-, et principalement à la fin de l'âge des Vikings, la plupart sont situées en Scandinavie, bien qu'il en existe également en dehors de cette région. Il s'agit souvent de monuments à la mémoire de personnes décédées.
|
