| dbpprop:abstract
|
- Projective Identification (or PI) is a term first introduced by Melanie Klein of the object relations school of psychoanalytic thought in 1946. It refers to a psychological process in which a person engages in the ego defense mechanism projection in such a way that his behavior towards the object of projection invokes in that person precisely the thoughts, feelings or behaviors projected. Projective identification differs from simple projection in that projective identification is a self-fulfilling prophecy, whereby a person, believing something false about another, relates to that other person in such a way that the other person alters his behavior to make the belief true. The second person is influenced by the projection and begins to behave as though he or she is in fact actually characterized by the projected thoughts or beliefs. This is a process that generally happens outside the awareness of both parties involved, though this has been debated. An example of projective identification is that of the paranoid schizophrenic who develops the delusion that he is being persecuted by the police; fearing the police, he begins to act furtive and anxious around police officers, thereby raising the suspicions of police officers, who then begin to look for some grounds on which to arrest him. What is projected most often is an intolerable, painful, or dangerous idea or belief about the self that the projecting person cannot accept (i.e. "I have behaved wrongly" or "I have a sexual feeling towards .... "). Or it may be a valued or esteemed idea that again is difficult for the projecting person to acknowledge. Projective identification is believed to be a very early or primitive psychological process and is understood to be one of the more primitive defense mechanisms. Yet it is also thought to be the basis of more mature psychological processes like empathy and intuition. In her book Psychoanalytic Diagnosis, Nancy McWilliams points out that projective identification combines elements of projection (attributing one's own feelings, thoughts, and motives to others) and introjection (incorporating the feelings, motives, and thoughts of others). Projective identification, in a way, validates one's projection by making the projection real. This is the benefit of the defense. By inducing the projected experience in another, one is more able to avoid the reality that the projected content is part of one's own experience. For example, a psychotherapy client who has unacceptable erotic feelings toward a therapist might behave in a highly seductive manner. Once the therapist began to feel attracted, any behaviors on the therapist's part that betrayed the attraction could help the client focus attention on the therapist's feelings and behavior. This could prevent the client from attending to his or her own erotic impulses, thereby keeping them out of awareness. Description When a person expels a bad object, it may well be onto another person. Projective identification is used to project the bad object into (not onto) another person so it becomes a part of that person. The person then identifies with that other person, and hence has means to control them. The person projected into may consequently be pressured to behave congruently with the projective phantasy.
- Der Begriff der projektiven Identifikation (oder auch projektiven Identifizierung) stammt von der Psychoanalytikerin Melanie Klein. Es handelt sich hierbei um einen unbewussten Abwehrmechanismus von Konflikten, bei dem Teile des Selbst abgespalten und auf eine andere Person projiziert werden. Diese Person wird dann unbewusst als Teil des eigenen Selbst empfunden. Der Begriff wurde von Otto Kernberg im Zusammenhang mit seinen Arbeiten zur Borderline-Persönlichkeitsstörung weiterentwickelt. Borderline-Patienten neigen besonders dazu, den Therapeuten in ihre psychische Konfliktkonstellation mit einzubeziehen. Aus diesem Grund erzeugen Borderline-Patienten beim Therapeuten häufig heftigere Gegenübertragungsgefühle als Patienten mit anderen psychischen Störungen. Man kann die projektive Identifikation von der Gegenübertragung abgrenzen: Während bei der ersten der Fokus auf den Patienten gelegt wird, betont die letztere die unbewussten psychischen Prozesse des Therapeuten. Dem Patienten kommt bei der Gegenübertragung die Rolle des Auslösers für die Aktualisierung unbewältigter Konflikte in der Person des Therapeuten zu. In der therapeutischen Praxis ist diese Unterscheidung jedoch häufig künstlich, da hier Projektive Identifikation und Gegenübertragung eng miteinander verbunden sind. Patienten werden ihre Tendenzen zur projektiven Identifikation besonders bei Therapeuten unbewusst zur eigenen Entlastung einsetzen, welche aufgrund intensiver Gegenübertragungsgefühle auf den Patienten stark reagieren. Therapeuten wiederum reagieren meist intensiver mit Gegenübertragungen auf Patienten, die sie in ihre Konfliktkonstellation mit einbeziehen.
- Identificación proyectiva alude a un mecanismo de defensa psíquico. Se podría definir extensivamente como sigue:
- Projektiivinen identifikaatio (sijoittava samastuminen) on psykoanalyysin tarkastelema defenssimekanismi. Käsitteen esitti Melanie Klein vuonna 1946. Projektiivisessa identifikaatiossa yksilön tiedostumaton projektio ohjaa häntä käyttäytymään niin että projektion kohde alkaa kokea projisoituja tunteita tai yllykkeitä. Projektion eli sijoittamisen kohteena on yleensä epämieluisa yllyke tai käsitys, jota asianosainen ei voi hyväksyä. Projektiivinen identifikaatio eroaa projektiosta siten, että projektiivinen identifikaatio saattaa muodostaa itsensä toteuttavan ennusteen. Yksilö kuvittelee jostakusta toisesta jotakin, mikä ei pidä paikkaansa, ja alkaa käyttäytyä niin että toinen muuttaa käytöstään ja kuvitelma osoittautuu todeksi. Esimerkiksi paranoidinen skitsofreenikko alkaa kuvitella, että poliisi vainoaa häntä; hän alkaa pelätä poliisia ja käyttäytyä hermostuneesti näiden läheisyydessä, ja poliisit alkavat suhtautua häneen epäluuloisesti ja alkavat tarkkailla ja seurata hänen toimintaansa. Projektiivinen identifikaatio oikeuttaa projektion tekemällä siitä totta.
- L' identification projective est en psychanalyse]] le fait de projeter sur un relation d'objet|objet]] des caractéristiques du soi]] pour s'y reconnaître. L'identification projective peut devenir un mécanisme de défense]] pathologique qui consiste à prendre possession]] de cette objet (qui peut être une personne) dans une tentative de contrôle et d'annihilation de cet objet dont les caractéristiques propres sont alors niées.
- Проекти́вная идентифика́ция — психический процесс, относимый к механизмам психологической защиты. Заключается в бессознательной попытке одного человека давить на другого таким образом, чтобы этот другой вёл себя в соответствии с бессознательной фантазией данного человека о внутреннем мире другого. Многими исследователями не выделяется как самостоятельны процесс, а рассматривается как смесь проекции и интроекции. Впервые описан Мелани Кляйн.
- Projektiv identifikation är en psykologisk process mellan två individer där en person överför sina egna känslor till någon annan. En person som har svårt att hantera en viss känsla kan använda sig av projektiv identifikation för att få viss kontroll. Omedvetet uppför sig då personen på ett sådant sätt gentemot en annan person att samma känsla framkallas hos den andra. I en terapeutisk situation innebär det att den hjälpsökande inducerar det känslomässiga tillstånd som han eller hon söker hjälp för i terapeuten. Om terapeuten kan härbärgera eller hantera känslorna på ett positivt sätt blir det en värdefull del av terapin att den hjälpsökande får se att det faktiskt går att kontrollera de känslor som till en början verkade hotfulla. I värsta fall klarar terapeuten inte själv av att hantera känslorna och utför eventuellt en projektiv identifikation riktad tillbaka mot den hjälpsökande, vars negativa känslor då förstärks, samtidigt som terapeutens oförmåga att hantera känslorna blir ett nytt orosmoment.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
