| dbpprop:abstract
|
- Philip Lutley Sclater was an English lawyer and zoologist. Sclater was born at Tangier Park, Hampshire, where his father William Lutley Sclater had a country house. He grew up at Haddington House and here he took an interest in birds. He was educated in school at Twyford and at thirteen went to Winchester College and laterChrist Church, Oxford, where he studied scientific ornithology under Hugh Edwin Strickland. In 1851 he began to study law and was admitted a Fellow of Corpus Christi College. In 1856 he visited America and visited Lake Superior and the upper St. Croix and canoed down it to the Mississippi and wrote about it in "Illustrated Travels". In Philadelphia he met Baird, Cassin and Leidy at the Academy of Natural Sciences. After returning to England, he practised law for several years and attended meetings of the Zoological Society. In 1858, Sclater published a paper in the Proceedings of the Linnean Society, setting up six zoological regions which he called the Palaearctic, Aethiopian, Indian, Australasian, Nearctic and Neotropical. These zoogeographic regions are still in use. He also developed the theory of Lemuria during 1864 to explain zoological coincidences relating Madagascar to India. In 1874 he became private secretary to his brother George Sclater-Booth, MP (later Lord Basing). He was offered a permanent position in civil service but he declined. In 1875, he became President of the British Association for the Advancement of Science, which he joined in 1847 as a member. Sclater was the founder and editor of The Ibis, the journal of the British Ornithologists' Union. He was Secretary of the Zoological Society of London from 1860 to 1902. In 1901 he described the okapi to western scientists although he never saw one alive. His office at 11 Hanover Square became a meeting place for all naturalists in London. Travellers and residents shared notes with him and he corresponded with thousands. His collection of birds grew to nine thousand and these he transferred to the British Museum in 1886. At around the same time the museum was augmented by the collections of Gould, Salvin and Godman, Hume, and others to become the largest in the world. Among Sclater's more important books were Exotic Ornithology (1866-69) and Nomenclator Avium (1873) both with Osbert Salvin, Argentine Ornithology (1888-89) with W.H. Hudson, and The Book of Antelopes (1894-1900) with Oldfield Thomas. His eldest son, William Lutley Sclater, was also an ornithologist. Some animals named after Sclater include : Sclater's Lemur(Eulemur flavifrons) Dusky-billed Parrotlet (now changed from Forpus sclateri to Forpus modestus) Sclater's Monal (Lopophorus sclateri) Erect-crested Penguin(Eudyptes sclateri) Ecuadorian Cacique(Cacicus sclateri). Mexican Chickadee(Poecile sclateri) Bay-vented Cotinga(Doliornis sclateri)
- Philip Lutley Sclater war ein englischer Jurist und Zoologe.
- Philip Lutley Sclater fue un abogado y zoólogo inglés. Sclater nació en Tangier Park, Hampshire. Fue educado en Winchester College and Christ Church College, Oxford, donde estudió ornitología de manos de Hugh Edwin Strickland. En 1858 Sclater publicó un artículo en los Proceedings of the Linnean Society, definiendo seis regiones zoológicas que llamó Paleoártica, Etiópica, Indomalaya-India, Australasia, Neártica y Neotropical. Estas regiones zoológicas todavía se usan en la actualidad. Sclater fue fundador y editor de The Ibis, la revista de la British Ornithologists' Union. Fue secretario de la Zoological Society of London desde 1860 a 1903. Entre las obras más importantes de Sclater destacan Exotic Ornithology y Nomenclator Avium ambos en colaboración con Osbert Salvin, Argentine Ornithology cpm W.H. Hudson, y The Book of Antelopes con Oldfield Thomas.
- Philip Lutley Sclater (4. marraskuuta 1829, Tangier Park, Hampshire–27. kesäkuuta 1913, Odiham, Hampshire) oli englantilainen lakimies ja eläintieteilijä. Hänen isällään William Lutley Sclaterilla oli talo maaseudulla. Philip kasvoi täällä Haddington Housessa ja kiinnostui linnuista. Hän kävi koulua Twyfordissa ja meni 13-vuotiaana Winchester Collegeen ja myöhemmin Christ Churhciin Oxfordiin, missä hän opiskeli lintutiedettä Hugh Edwin Stricklandin opastuksella. Hän aloitti lakiopinnot 1851 ja hänet hyväksyttiin Corpus Christi Collegen jäseneksi. 1856 hän matkusti Amerikkaan ja vieraili Suurilla järvillä ja St. Croix´n yläjuoksulla, josta hän meloi Mississippille. Matkastaan hän kirjoitti teoksessaan Illustrated Travels. Philadelphian Tiedeakatemiassa hän tapasi Bairdin, Cassinin ja Leidyn. Palattuaan Englantiin hän harjoitti lakimiehen ammattia useita vuosia ja otti osaa Eläintieteellisen seuran kokouksiin. 1858 hän julkaisi Proceedings of the Linnean Society sarjassa artikkelin, jossa hän hahmotteli 6 eläinmaantieteellistä aluetta, joille hän antoi nimet Palearktinen, Etiopialainen, Intialainen, Australaasialainen, Nearktinen ja Neotrooppinen. Nämä alueiden nimet ovat edelleen käytössä. Hän myös kehitteli teorian Lemuriasta vuonna 1864, selittämään Madagaskarin ja Intian eläimistön samankaltaisuutta. Tämä teoria on sittemmin haudattu. 1861 hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi. Sclater oli hyvin tuottelias kirjoittaja, sillä hän julkaisi yli 1400 kirjoitusta. 1874 hän ryhtyi veljensä George Sclater-Boothin (myöhemmin lordi Basing) yksityissihteeriksi, jota tointa hän hoiti 2 vuotta. Sitten hänelle tarjottiin pysyvää virkaa valtionhallinnossa, mutta hän kieltäytyi. 1875 hänestä tuli British Association for the Advancement of Sciencen puheenjohtaja. Yhdistykseen hän oli liittynyt jo 1847. Sclater oli British Ornithologists' Unionin julkaisun The Ibis perustaja 1858 ja toimittaja 1858–1868 ja 1878–1912. Hän oli Lontoon eläintieteellisen seuran sihteeri 1860–1903. 1901 hän kuvaili okapin länsimaiselle tieteelle, vaikka ei ollut koskaan tavannut sellaista elävänä. Hänen toimistostaan Hanover Square 11:ssa tuli suosittu kokoontumispaikka kaikille lontoolaisille luonnontieteilijöille. Matkailijat ja kaupunkilaiset vaihtoivat uutisia hänen kanssaan ja hän harjoitti kirjeenvaihtoa tuhansien kanssa. Hänen lintukokoelmansa paisui 9000:teen näytteeseen ja 1886 hän siirrätti sen British Museumiin. Samoihin aikoihin museo vastaanotti Gouldin, Salvinin ja Godmanin, Humen ja useiden muiden kokoelmat, paisuen maailman laajimmaksi lintukokoelmaksi. Sclater nimesi ja kuvaili linnuista muun muassa lila-amatsonin. Hän tutki myös nisäkkäitä, etenkin hirvieläimiä, sarvikuonoja ja kädellisiä. Hänen vanhin poikansa William Lutley Sclater oli myös lintutieteilijä.
- Philip Lutley Sclater, né le 4 novembre 1829 à Tangier Park dans le Hampshire et mort le 27 juin 1913, est un juriste et un zoologiste britannique. C'est le deuxième fils de William Lutley Sclater et d’Anne Maria Bowyer, famille d’une petite noblesse. Il fréquente le Winchester College à Winchester et le Christ Church College à Oxford, où il obtient son Bachelor of Arts en 1859 et étudie l'ornithologie auprès d'Hugh Edwin Strickland (1811-1853). En 1851, il entame des études de droit et est bientôt admis au barreau. Passionné par l’histoire naturelle, il consacre ses loisirs à l’étude des oiseaux et fréquente notamment Charles Lucien Bonaparte (1803-1857), John Cassin (1813-1869), Joseph Leidy (1823-1891) et John Lawrence LeConte (1825-1883) lors de ses voyages. En 1858, Sclater publie un article dans les Proceedings of the Linnean Society, “On the General Distribution of Members of the Class Aves”, où il définit six régions zoologiques qu'il nomme : région Paléarctique, éthiopienne, indienne, australasienne, néarctique et Néotropicale. Ces régions, ou écozones, sont bientôt adoptées pour les autres animaux et sont encore en usage aujourd'hui. En 1862, il se marie avec Jane Anne Eliza Huntger Blair, union dont naîtra six enfants. Sclater est le fondateur et l'éditeur de The Ibis, le journal de la British Ornithologists' Union durant près de 57 ans. Sclater créé ce journal spécialement dans le but de rapprocher les zoologistes de cabinet des zoologistes de terrain. Il occupe le poste de secrétaire à la Zoological Society de Londres de 1860 à 1903 où il avait été admis en 1850. Sclater joue un grand rôle dans la notoriété de cette société et améliore ses locaux, assainit ses finances, s’occupe de ses publications... Il devient membre de la Royal Society en 1861, de la British Association for the Advancement of Science en 1847. Sclater est membre de diverses autres sociétés savantes dont la Société linnéenne de Londres, la Royal Geographical Society, la Royal Geographical Society... Sclater entretient d’étroites relations avec nombre d’ornithologues de son époque comme Alfred Newton (1829-1907), Osbert Salvin (1835-1898), le révérend Henry Baker Tristram (1822-1906), l’anatomiste Alfred Henry Garrod (1846-1879) et Thomas Henry Huxley (1825-1895). Il reçoit de fréquentes visites de Charles Darwin (1809-1882). Son fils est le zoologiste William Lutley Sclater (1863-1944) qui lui succède à la direction de The Ibis. Il se retire en 1903 et continue une intense activité scientifique avant de succomber à un accident de la circulation. Il décrit de très nombreuses espèces d’oiseaux dont 429 sont encore valables. Il est l’auteur de près de 1 400 publications, dont : Exotic Ornithology (1866-1869); Nomenclator Avium (1873) en collaboration avec Osbert Salvin (1835-1898); Argentine Ornithology (1888-1889) en collaboration avec Wilfred Hudson Osgood (1875-1947); The Book of Antelopes (1894-1900) avec Michael Rogers Oldfield Thomas (1858-1929).
- Frequentò il Winchester College a Winchester e il Christ Church College a Oxford, dove studiò ornitologia con Hugh Edwin Strickland. Nel 1858, Sclater pubblicò un articolo nei Proceedings of the Linnean Society, nel quale delineò sei regioni zoologiche. Sclater è l’editore e fondatore de The Ibis, giornale della British Ornithologists' Union. Fu segretario della Zoological Society di Londra dal 1860 al 1903.
- Philip Lutley Sclater var en engelsk jurist og zoolog. Sclater ble født i Tangier Park, Hampshire, der hans far William Lutley Sclater hadde et hus på landet. Han vokste opp på Haddington House, og her fikk han en interesse for fugler. Han ble utdannet på Twyford og gikk senere til Winchester College og senere Christ Church, Oxford, der han studerte vitenskapelige ornitologi under Hugh Edwin Strickland. I 1851 begynte han å studere jus og ble inntatt på et stipendiat ved Corpus Christi College. I 1856 besøkte han Amerika og han besøkte Lake Superior og øvre St. Croix og padlet ned Mississippi og skrev om det i "Illustrerte Reiser". I Philadelphia møtte han Baird, Cassin og Leidy ved Academy of Natural Sciences. I 1858 publiserte han et dokument i Proceedings av Linnean Society, der han satt opp seks zoologiske regioner som han kalte Palaearctic, Aethiopian, indisk, Australasia, Nearctic og Neotropical. Disse zoogeografiske regionene er fortsatt i bruk. Han har også utviklet teorien om Lemuria i løpet av 1864, og forklarte zoologiske tilfeldigheter knytter Madagaskar til India. I 1874 ble han privatsekretær for sin bror George Sclater-Booth, (senere Lord). Han ble tilbudt en fast stilling i sivil tjeneste, men han avviste. I 1875 ble han president i Britisk forbund for framtidig forskning, som han startet i 1847 som et medlem. Sclater var grunnlegger og redaktør av The Ibis, tidsskriftet til den britiske ornitologi' union. Han var sekretær for zoologi samfunnet i London fra 1860 til 1903. I 1901 beskrev han Okapi til vestlige forskere selv om han aldri sett en levende. Hans kontor på 11 Hanover Square ble et møtested for alle zoologer i London. Reisende og fastboende delte notater med ham, og han korresponderte med tusener. Hans samling av fugler vokste til ni tusen og disse overført han til British Museum i 1886. Omtrent på samme tid ble museet utvidet med samlinger av Gould, Salvin og Godman, Hume, og andre til å bli det største i verden. Blant Sclater's viktigere bøker er Eksotiske Ornithology (1866-69) og Nomenclator Avium (1873) begge med Osbert Salvin, Argentine Ornithology (1888-89) med W.H. Hudson, og The Book of Antelopes (1894-1900) med Oldfield Thomas. Hans eldste sønn, William Lutley Sclater, var også ornitolog.
- Philip Lutley Sclater foi um advogado e zoólogo inglês. Sclater nasceu em Tangier Park, Hampshire, onde seu pai, William Lutley Sclater, tinha uma casa de campo. Cresceu em Haddington House e lá adquiriu interesse pelos pássaros. Foi educado em Twyford e, aos treze anos, foi para o Winchester College e, mais tarde, para a Christ Church, em Oxford, onde estudou ornitologia científica com Hugh Edwin Strickland.
- Philip Lutley Sclater, född 4 november 1829 i Tangier Park, Hampshire, död 27 juni 1913, var en engelsk zoolog och jurist. Sclater graduerades i Oxford 1849 och från 1859 till 1902 var han sekreterare hos Zoological society i London. Han var utgivare av "Ibis", en tidning för ornitologi, samt författade ett mycket stort antal skrifter, flertalet av zoogeografiskt innehåll och behandlande fåglar och däggdjur. Av allmän och grundläggande betydelse för djurgeografin är On the general geographic distribution of the members of the dass Aves (1858) och The geographical distribution of mammals (1874).
|
| rdfs:comment
|
- Philip Lutley Sclater was an English lawyer and zoologist. Sclater was born at Tangier Park, Hampshire, where his father William Lutley Sclater had a country house. He grew up at Haddington House and here he took an interest in birds. He was educated in school at Twyford and at thirteen went to Winchester College and laterChrist Church, Oxford, where he studied scientific ornithology under Hugh Edwin Strickland. In 1851 he began to study law and was admitted a Fellow of Corpus Christi College.
- Philip Lutley Sclater war ein englischer Jurist und Zoologe.
- Philip Lutley Sclater fue un abogado y zoólogo inglés. Sclater nació en Tangier Park, Hampshire. Fue educado en Winchester College and Christ Church College, Oxford, donde estudió ornitología de manos de Hugh Edwin Strickland. En 1858 Sclater publicó un artículo en los Proceedings of the Linnean Society, definiendo seis regiones zoológicas que llamó Paleoártica, Etiópica, Indomalaya-India, Australasia, Neártica y Neotropical.
- Philip Lutley Sclater (4. marraskuuta 1829, Tangier Park, Hampshire–27. kesäkuuta 1913, Odiham, Hampshire) oli englantilainen lakimies ja eläintieteilijä. Hänen isällään William Lutley Sclaterilla oli talo maaseudulla. Philip kasvoi täällä Haddington Housessa ja kiinnostui linnuista. Hän kävi koulua Twyfordissa ja meni 13-vuotiaana Winchester Collegeen ja myöhemmin Christ Churhciin Oxfordiin, missä hän opiskeli lintutiedettä Hugh Edwin Stricklandin opastuksella.
- Philip Lutley Sclater, né le 4 novembre 1829 à Tangier Park dans le Hampshire et mort le 27 juin 1913, est un juriste et un zoologiste britannique. C'est le deuxième fils de William Lutley Sclater et d’Anne Maria Bowyer, famille d’une petite noblesse. Il fréquente le Winchester College à Winchester et le Christ Church College à Oxford, où il obtient son Bachelor of Arts en 1859 et étudie l'ornithologie auprès d'Hugh Edwin Strickland (1811-1853).
- Frequentò il Winchester College a Winchester e il Christ Church College a Oxford, dove studiò ornitologia con Hugh Edwin Strickland. Nel 1858, Sclater pubblicò un articolo nei Proceedings of the Linnean Society, nel quale delineò sei regioni zoologiche. Sclater è l’editore e fondatore de The Ibis, giornale della British Ornithologists' Union. Fu segretario della Zoological Society di Londra dal 1860 al 1903.
- Philip Lutley Sclater var en engelsk jurist og zoolog. Sclater ble født i Tangier Park, Hampshire, der hans far William Lutley Sclater hadde et hus på landet. Han vokste opp på Haddington House, og her fikk han en interesse for fugler. Han ble utdannet på Twyford og gikk senere til Winchester College og senere Christ Church, Oxford, der han studerte vitenskapelige ornitologi under Hugh Edwin Strickland.
- Philip Lutley Sclater foi um advogado e zoólogo inglês. Sclater nasceu em Tangier Park, Hampshire, onde seu pai, William Lutley Sclater, tinha uma casa de campo. Cresceu em Haddington House e lá adquiriu interesse pelos pássaros. Foi educado em Twyford e, aos treze anos, foi para o Winchester College e, mais tarde, para a Christ Church, em Oxford, onde estudou ornitologia científica com Hugh Edwin Strickland.
- Philip Lutley Sclater, född 4 november 1829 i Tangier Park, Hampshire, död 27 juni 1913, var en engelsk zoolog och jurist. Sclater graduerades i Oxford 1849 och från 1859 till 1902 var han sekreterare hos Zoological society i London. Han var utgivare av "Ibis", en tidning för ornitologi, samt författade ett mycket stort antal skrifter, flertalet av zoogeografiskt innehåll och behandlande fåglar och däggdjur.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
