| dbpedia-owl:abstract
|
- Die Pharisäer waren eine theologische, lebenspraktische und politische Schule im antiken Judentum. Sie bestanden während der Zeit des zweiten jüdischen Tempels (ca. 530 v. Chr. - 70 n. Chr. ) und wurden danach als rabbinisches Judentum die einzige bedeutende überlebende jüdische Strömung. Im Neuen Testament werden Vertreter der Pharisäer in polemischer Weise als Heuchler kritisiert und herabgewürdigt. Dieses Prädikat ist in vielen Ländern mit christlicher Tradition umgangssprachlich für den Selbstgerechten oder Heuchler tradiert worden, oder allgemein für Positionen, die in kleinlicher Weise Kritik üben und dabei den Zusammenhang vernachlässigen. Die Hintergründe dieser Polemik sind im Abschnitt „Pharisäer und Christentum“ weiter unten ausgeführt.
- The Pharisees (Latin pharisæus, -i; from Hebrew פְּרוּשִׁים pĕrûšîm, pl. of פָּרוּשׁ pārûš, meaning “set apart”, Qal passive participle of the verb פָּרָשׁ pārāš, through Greek φαρισαῖος, -ου pharisaios) were at various times a political party, a social movement, and a school of thought among Jews during the Second Temple period under the Hasmonean dynasty (140–37 BCE) in the wake of the Maccabean Revolt. Conflicts between the Pharisees and the Sadducees took place in the context of much broader and longstanding social and religious conflicts among Jews dating back to the Babylonian captivity and exacerbated by the Roman conquest. One conflict was class, between the wealthy and the poor, as the Sadducees included mainly the priestly and aristocratic families. Another conflict was cultural, between those who favored hellenization and those who resisted it. A third was juridico-religious, between those who emphasized the importance of the Temple, and those who emphasized the importance of other Mosaic laws and prophetic values. A fourth, specifically religious, involved different interpretations of the Bible, and how to apply the Torah to Jewish life, with the Sadducees recognizing only the written letter of the Tanakh or Torah and rejecting life after death, while the Pharisees held to Rabbinic interpretations additional to the written texts. Josephus indicates that the Pharisees received the backing and goodwill of the common people, apparently in contrast to the more elite Sadducees. Pharisees claimed prophetic or Mosaic authority for their interpretation of Jewish laws, while the Sadducees represented the authority of the priestly privileges and prerogatives established since the days of Solomon, when Zadok, their ancestor, officiated as High Priest. After the destruction of the Second Temple in 70 CE Pharisaic beliefs became the basis for Rabbinic Judaism, which ultimately produced the normative traditional Judaism which is the basis for all contemporary forms of Judaism except for Karaism. Outside of Jewish history and writings, the Pharisees have been made notable by references in the New Testament to conflicts between themselves and John the Baptist and with Jesus. There are also several references in the New Testament to Paul of Tarsus being a Pharisee. Christian traditions have been a cause of widespread awareness of the Pharisees.
- Los fariseos (פרושים perushim, de parash que significa "separar") eran una comunidad judía que existió hasta el segundo siglo de la era presente. El grupo atribuía su inicio al período de la cautividad babilónica. Algunos sitúan su origen durante la dominación persa o los consideraban sucesores de los hasidim (devotos). Se definieron como partido durante la revuelta de los macabeos contra los invasores sirios. Fueron coetáneos de saduceos, esenios y zelotes. Este grupo es citado numerosas veces en los Evangelios cristianos.
- Tiedosto:Christus im Hause des Pharisäers Jacopo Tintoretto. jpg Christus im Hause des Pharisäers Jacopo Tintoretton maalaus Kristus fariseuksen talossa. Farisealaiset eli fariseukset olivat juutalainen uskonnollis-kansallinen puolue nykyisen Israelin alueella. Farisealainen puolue syntyi alemman papiston keskuudessa noin vuonna 100 eaa. vastavoimaksi ylemmän papiston saddukealaisille. He pitivät itseään Palestiinan juutalaisten uskonnollisina johtajina. Farisealaisille tunnusomaista oli juutalaisen lain tarkka noudattaminen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Fariseukset olivat yhteiskunnallinen liike, johon jäseniä liittyi kaikista yhteiskuntaluokista. Tavallisen kansan keskuudessa fariseukset olivatkin suosittuja yläluokkaisiin ja aristokraattisiin saddukealaisiin verrattuna. Suosiota kansan keskuudessa lisäsi myös Rooman miehittäjähallinnon vastustaminen ja vahva kansallismielisyys, johon liittyi hellenististen vaikutteiden vastustaminen juutalaisessa yhteiskunnassa. Fariseukset eivät kuitenkaan varsinaisesti olleet aktiivisessa vastarinnassa. Liikkeen piirissä oli myös sovinnaisempia näkemyksiä, joiden mukaan Rooman kanssa toimeen tuleminen oli järkevää, koska se takasi kohtalaisen rauhalliset olot. Fariseuksille tunnusomaista oli tiukka sitoutuminen Mooseksen lakiin ja vanhinten säädöksiin, joita oli noudatettava tiukasti. He eivät noudattaneet vain Mooseksen lakia, vaan myös suullista perimätietoa. Paljolti fariseusten vaikutuksesta syntyi nykyisen kaltainen laki-keskeinen juutalaisuus. Vanha uhrausten, Jerusalemin temppelin ja vuotuisten yhteisten juhlien ympärille rakentunut juutalaisuus koki lopullisen romahduksen roomalaisten tuhottua Jerusalemin temppelin vuonna 73. Saddukeusten aristokratia murtui, ja juutalaisuus siirtyi yhä vahvemmin koteihin ja synagogiin. Raamatun Uudessa testamentissa farisealaiset esitetään Jeesuksen vastustajana. Fariseusten vastustajina puolestaan esitettiin saddukeukset. Toisin kuin saddukeukset farisealaiset uskoivat kuolemanjälkeiseen elämään, kuolleiden ylösnousemukseen ja enkeleiden olemassaoloon. Apostoli Paavali oli alun perin fariseus nimeltään Saulus Tarsolainen. Jeesus oli itse lähimpänä farisealaisia kuin muita Israelin tuon ajan puolueita, saddukeuksia, selootteja ja essealaisia. Fariseusta käytetään myös synonyyminä ulkokultaisuudelle Uuden testamentin evankeliumien painotusten mukaan. Malline:Sitaatti Jeesuksella ja fariseuksilla oli kuitenkin hyvin vähän teologisia eroja. Jeesuksen kritiikki suuntautui siihen, että fariseukset eivät eläneet kuten he opettivat, ja että fariseukset painottivat mishnaa halakhan sijaan, ja lain kirjainta sen hengen sijaan.
- La corrente dei farisei costituisce, probabilmente, il gruppo religioso più significativo all'interno del giudaismo, nel periodo che va dalla fine del II secolo a.C. all'anno 70 d.C. ed oltre. Le testimonianze più note sui farisei sono costituite dal Nuovo Testamento e dalle opere dello storico Flavio Giuseppe. Poiché, tuttavia, l'ebraismo rabbinico o moderno (cfr. infra) è, essenzialmente, derivato dal fariseismo, anche esso ci attesta molti aspetti della dottrina e del pensiero di tale corrente spirituale. I sadducei si reclutavano sociologicamente in un'aristocrazia di nascita e di denaro, i farisei corrispondono ad una nuova aristocrazia fondata sulla cultura, ossia sulla conoscenza della Scrittura. Con essi si viene a creare nella società ebraica una classe di intellettuali e di persone colte, in opposizione alla vecchia aristocrazia, chiusa e tradizionalista. L'ambiente fariseo era frequentato dagli scribi, vale a dire quanti insegnavano la Legge; ma gli scribi non erano necessariamente farisei. Pur annoverando nel suo seno individui spregiudicati, il movimento fariseo rappresentava nel giudaismo la corrente più fervente, più aperta e più moderata. Emersi sulla scena sociale alla fine del II secolo a.C. sotto gli Asmonei, si collegano alla reazione non solo culturale, ma anche religiosa, contro l'ellenismo, e sono al loro inizio identificabili con gli asidei. Ruppero con la casa asmonea sotto Giovanni Ircano e fu verso quest’epoca che apparvero costituiti in partito (àiresis), chiamati da Giuseppe Flavio col nome di farisei (ebr. pherushim, gr. pharisaion), ossia i "separati" o i "dissidenti". Probabilmente il termine fu coniato dagli oppositori con intento dispregiativo; tra loro si chiamavano invece chaverìm ("congregati", "compagni"). Sul piano dottrinale, caratteristica dei Farisei è l'ammissione di uno sviluppo dogmatico e giuridico: intransigenti sulla sostanza della fede e della legge, si mostrano duttili sulle sue applicazioni. Le tendenze progressiste dei farisei si ritrovano sul piano teologico; anzitutto sullo sviluppo dell'escatologia: "Per essi ogni anima è imperitura, ma quella dei buoni passa in un altro corpo, mentre quella dei malvagi è punita con un castigo eterno" (Giuseppe Flavio, Guerra Giudaica II, 163). Grandi figure di farisei hanno costellato il periodo ellenistico-romano: Hillel, sotto il regno di Erode, fu l'iniziatore della cultura farisea; questi, di posizioni moderate, aveva in Shammai un interlocutore dalle rigide tesi dottrinali; tra il 30 e il 70 circa, incontriamo Gamaliele, che intervenne al Sinedrio in favore dei cristiani e fu maestro di Paolo di Tarso. Il fariseo Gamaliele, dottore in legge, fa rilasciare gli apostoli appena arrestati paragonandoli a un famoso capo zelota, Giuda il Galileo e ad un certo Teuda: « Ma essi, udendo queste cose fremevano d'ira, e si proponevano di ucciderli. Ma un fariseo, di nome Gamaliele, dottore della legge, onorato da tutto il popolo, alzatosi in piedi nel sinedrio, comandò che gli apostoli venissero un momento allontanati. Poi disse loro: «Uomini d'Israele, badate bene a quello che state per fare circa questi uomini. Poiché, prima d'ora, sorse Teuda, dicendo di essere qualcuno; presso di lui si raccolsero circa quattrocento uomini; egli fu ucciso, e tutti quelli che gli avevano dato ascolto furono dispersi e ridotti a nulla. Dopo di lui sorse Giuda il Galileo, ai giorni del censimento, e si trascinò dietro della gente; anch'egli perì, e tutti quelli che gli avevano dato ascolto furono dispersi. E ora vi dico: tenetevi lontani da loro, e ritiratevi da questi uomini; perché, se questo disegno o quest'opera è dagli uomini, sarà distrutta; ma se è da Dio, voi non potrete distruggerli, se non volete trovarvi a combattere anche contro Dio». » Circa la contiguità tra i farisei e gli zeloti « Giuda il Galileo introdusse una quarta setta: i membri sono d'accordo con i farisei in tutto, eccetto un invincibile amore per la libertà, che fa loro accettare solo Dio come signore e padrone. Essi disprezzano i diversi tipi di morte e i supplizi dei loro parenti e non chiamano nessun uomo signore. " (Giuseppe Flavio, Ant. Giud. , XVIII, 23) » Fallita la ribellione dei giudei ai romani nel I secolo d.C. e distrutta Gerusalemme, i farisei emersero dalla catastrofe che aveva travolto la loro nazione quale unica corrente spirituale vitale, capace di coagularne attorno a sé i resti, che non vennero assimilati dalla società romano-ellenica o che non si convertirono al Cristianesimo. Dai farisei trae origine l'ebraismo rabbinico o moderno.
- ファイル:JesusPharisees. jpg 「貢の銭」を巡るイエスとファリサイ派の論争（ギュスターヴ・ドレ、1866年） ファリサイ派（ファリサイは、Template:Lang-he）は古代イスラエルの第二神殿時代（紀元前536年 - 紀元70年）後期に存在したユダヤ教内グループ。本来、ユダヤ教は神殿祭儀の宗教であるが、ユダヤ戦争によるエルサレム神殿の崩壊後はユダヤ教の主流派となってゆき、ラビを中心においた、律法の解釈を学ぶというユダヤ教を形作っていくことになる。現代のユダヤ教の諸派もほとんどがファリサイ派に由来しているという点においても、歴史的に非常な重要なグループであったと言える。ファリサイ人、パリサイ派、パリサイ人（びと）などと表記されることもある(ファリサイ人、パリサイ人と表記される場合は、厳密には「ファリサイ派に属する人」を意味している)。なお、ファリサイの意味は「分離した者」で、律法を守らぬ人間と自らを分離するという意味合いがあると考えられている。現在ではファリサイ派という名称は使われず、「ラビ的ユダヤ教」、あるいは「ユダヤ教正統派」と呼ばれている。
- De farizeeën – enkelvoud: farizeeër – waren een Joodse religieuze groep die omstreeks 200 v. Chr. is ontstaan. Mogelijk zijn zij de opvolgers van de Chasidiem (= Vromen), die omstreeks de Makkabeese opstand naar voren kwamen.
- Fariseere var en filosofisk gren av jødedommen. Jødedommen delte seg i flere filosofiske grener. Blant disse fant en; fariseere, sadukeere, seloter og esseere. Fariseerne var skriftlærde. Det som skilte fariseerne fra de andre gruppene var at fariseerene trodde på, og levde etter «fedrenes overleveringer», altså den muntlige loven som stammet fra Moses. Jesus var motstander av den muntlige loven,og mente at fariseerne heller burde legge vekt på kjærlighet til Gud, og kjærlighet til mennesker - nestekjærlighet. Den muntlige loven sa nettopp en god del om renhet, noe som fariseerne tok alvorlig. Derfor var å hjelpe for eksempel spedalske, kvinner eller andre «urene» ikke aktuelt for fariseerne. Paulus (forfatteren av Paulus brev) var fra tidlig av fariseer før han fikk kall fra Gud og forkynte kristendommen for å få mennesker til å tro på Gud. Ordet «fariseer» er i dag brukt om en som er en hykler. Dette kommer av at Jesus mente fariseerne var mer opptatt av ytre renhet enn av kjærlighet til Gud og mennesker - det som virkelig var viktig.
- Faryzeusze – w ostatnich dwóch wiekach p.n.e. i do ok. 70 r. n.e. , jedno z żydowskich stronnictw religijno-politycznych. Nazwa ich pochodzi od hebrajskiego słowa peruszim – "oddzieleni", "odłączeni", a bezpośrednio z greckiego: Szablon:Grc pharisaioi. Sami faryzeusze nazywali siebie chawerim tzn. "równi sobie", "współtowarzysze". Faryzeusze byli w zasadzie stronnictwem ludzi świeckich, będącym opozycją wobec kapłańskiej arystokracji saduceuszów, starającym się jednak w swoim postępowaniu przestrzegać świątynnych reguł czystości. Zyskali sobie reputację ekspertów w dziedzinie interpretacji Pisma. Faryzeuszy czasem określa się mianem "Uczeni w Piśmie". W dzisiejszych czasach mianem faryzeusza określa się człowieka fałszywego i obłudnego.
- Fariseu é o nome dado a um grupo de judeus devotos à Torá, surgidos no século II a.C.. Opositores dos saduceus, criam uma Lei Oral, em conjunto com a Lei escrita, e foram os criadores da instituição da sinagoga. Com a destruição de Jerusalém em 70 d.C. e a queda do poder dos saduceus, cresceu sua influência dentro da comunidade judaica e se tornaram os precursores do judaísmo rabínico. A palavra Fariseu tem o significado de "separados", " a verdadeira comunidade de Israel", "santos". Sua oposição ferrenha ao Cristianismo rendeu-lhes através dos tempos uma figura de fanáticos e hipócritas que apenas manipulam as leis para seu interesse. Esse comportamento deu origem à ofensa "fariseu", comumente dado às pessoas dentro e fora do Cristianismo, que são julgados como religiosos aparentes.
- О напитке см. Фарисей (напиток) Фарисе́и (ивр. פְּרוּשִׁים, перушим, прушим) — религиозно-общественное течение в Иудее в эпоху Второго Храма, одна из трёх древнееврейских философских школ, возникших в эпоху расцвета Маккавеев (II в. до н. э. ), хотя возникновение фарисейского учения может быть отнесено к времени Ездры. Учение фарисеев лежит в основе Галахи и современного ортодоксального иудаизма.
- Fariséer (lat. pharisæ|us, -i, av hebr. פרושים, perushim, från פרוש, parush, de avskilda), var ett judiskt parti som verkade vid tiden runt Kristi födelse. Fariséerna var kända för sin traditionalism och noggranna efterlevnad av Mose lagar och de äldstes stadgar. I Nya Testamentet används de för att illustrera ögontjänande, bokstavstro, lagiskhet, och högmod.
- 法利賽人，又譯法利塞人，是第二圣殿时期的一个政党、社会运动和犹太人中间的思想流派。法利赛人是当时犹太教的四大派别之一，另外三大派别为撒都该人（Sadducess）、艾塞尼人（Essenes）和奋锐党（Zealots）。 「法利賽」這個名詞源於希伯來語的“Template:Lang”，意思是「分离」，指一些為保持純潔而與俗世保持距離的人，與撒都該人追求俗世的權力及物慾相對。法利賽人大約在猶太人被擄到巴比倫的時候就已出現；到第二圣殿被毁以后，法利赛教派重新建立為拉比犹太教── 並成為了日後傳統猶太教的典範、今日猶太教所有教派的根本。在某程度上，強調「以《聖經》為根本」的迦來特派亦是建基於法利賽教派的思想之上。
- Le pharisaïsme est un courant de la pensée juive dont les adeptes sont appelés pharisiens. Le mot pharisien vient du terme hébreu péroushim (פרושים) qui signifie séparés. Le respect sourcilleux de la Loi Juive forçait en effet les Juifs pieux à se séparer de la majorité assimilée au monde gréco-latin pour des raisons rituelles. Comme décrit par Maïmonide dans son commentaire de la mishna Haguiga 2:7 : « Ceux qui se gardent de l’impureté en toute circonstance, y compris lorsqu’ils réalisent des activités ordinaires – ne nécessitant pas d’être nécessairement en état de pureté ou de sainteté – sont appelés "péroushim" ».
|
| rdfs:comment
|
- ファイル:JesusPharisees. jpg 「貢の銭」を巡るイエスとファリサイ派の論争（ギュスターヴ・ドレ、1866年） ファリサイ派（ファリサイは、Template:Lang-he）は古代イスラエルの第二神殿時代（紀元前536年 - 紀元70年）後期に存在したユダヤ教内グループ。本来、ユダヤ教は神殿祭儀の宗教であるが、ユダヤ戦争によるエルサレム神殿の崩壊後はユダヤ教の主流派となってゆき、ラビを中心においた、律法の解釈を学ぶというユダヤ教を形作っていくことになる。現代のユダヤ教の諸派もほとんどがファリサイ派に由来しているという点においても、歴史的に非常な重要なグループであったと言える。ファリサイ人、パリサイ派、パリサイ人（びと）などと表記されることもある(ファリサイ人、パリサイ人と表記される場合は、厳密には「ファリサイ派に属する人」を意味している)。なお、ファリサイの意味は「分離した者」で、律法を守らぬ人間と自らを分離するという意味合いがあると考えられている。現在ではファリサイ派という名称は使われず、「ラビ的ユダヤ教」、あるいは「ユダヤ教正統派」と呼ばれている。
- De farizeeën – enkelvoud: farizeeër – waren een Joodse religieuze groep die omstreeks 200 v. Chr. is ontstaan. Mogelijk zijn zij de opvolgers van de Chasidiem (= Vromen), die omstreeks de Makkabeese opstand naar voren kwamen.
- О напитке см. Фарисей (напиток) Фарисе́и (ивр. פְּרוּשִׁים, перушим, прушим) — религиозно-общественное течение в Иудее в эпоху Второго Храма, одна из трёх древнееврейских философских школ, возникших в эпоху расцвета Маккавеев (II в. до н. э. ), хотя возникновение фарисейского учения может быть отнесено к времени Ездры. Учение фарисеев лежит в основе Галахи и современного ортодоксального иудаизма.
- Fariséer (lat. pharisæ|us, -i, av hebr. פרושים, perushim, från פרוש, parush, de avskilda), var ett judiskt parti som verkade vid tiden runt Kristi födelse. Fariséerna var kända för sin traditionalism och noggranna efterlevnad av Mose lagar och de äldstes stadgar. I Nya Testamentet används de för att illustrera ögontjänande, bokstavstro, lagiskhet, och högmod.
- 法利賽人，又譯法利塞人，是第二圣殿时期的一个政党、社会运动和犹太人中间的思想流派。法利赛人是当时犹太教的四大派别之一，另外三大派别为撒都该人（Sadducess）、艾塞尼人（Essenes）和奋锐党（Zealots）。 「法利賽」這個名詞源於希伯來語的“Template:Lang”，意思是「分离」，指一些為保持純潔而與俗世保持距離的人，與撒都該人追求俗世的權力及物慾相對。法利賽人大約在猶太人被擄到巴比倫的時候就已出現；到第二圣殿被毁以后，法利赛教派重新建立為拉比犹太教── 並成為了日後傳統猶太教的典範、今日猶太教所有教派的根本。在某程度上，強調「以《聖經》為根本」的迦來特派亦是建基於法利賽教派的思想之上。
- Die Pharisäer waren eine theologische, lebenspraktische und politische Schule im antiken Judentum. Sie bestanden während der Zeit des zweiten jüdischen Tempels (ca. 530 v. Chr. - 70 n. Chr. ) und wurden danach als rabbinisches Judentum die einzige bedeutende überlebende jüdische Strömung. Im Neuen Testament werden Vertreter der Pharisäer in polemischer Weise als Heuchler kritisiert und herabgewürdigt.
- The Pharisees (Latin pharisæus, -i; from Hebrew פְּרוּשִׁים pĕrûšîm, pl. of פָּרוּשׁ pārûš, meaning “set apart”, Qal passive participle of the verb פָּרָשׁ pārāš, through Greek φαρισαῖος, -ου pharisaios) were at various times a political party, a social movement, and a school of thought among Jews during the Second Temple period under the Hasmonean dynasty (140–37 BCE) in the wake of the Maccabean Revolt.
- Los fariseos (פרושים perushim, de parash que significa "separar") eran una comunidad judía que existió hasta el segundo siglo de la era presente. El grupo atribuía su inicio al período de la cautividad babilónica. Algunos sitúan su origen durante la dominación persa o los consideraban sucesores de los hasidim (devotos). Se definieron como partido durante la revuelta de los macabeos contra los invasores sirios. Fueron coetáneos de saduceos, esenios y zelotes.
- Tiedosto:Christus im Hause des Pharisäers Jacopo Tintoretto. jpg Christus im Hause des Pharisäers Jacopo Tintoretton maalaus Kristus fariseuksen talossa. Farisealaiset eli fariseukset olivat juutalainen uskonnollis-kansallinen puolue nykyisen Israelin alueella. Farisealainen puolue syntyi alemman papiston keskuudessa noin vuonna 100 eaa. vastavoimaksi ylemmän papiston saddukealaisille. He pitivät itseään Palestiinan juutalaisten uskonnollisina johtajina.
- La corrente dei farisei costituisce, probabilmente, il gruppo religioso più significativo all'interno del giudaismo, nel periodo che va dalla fine del II secolo a.C. all'anno 70 d.C. ed oltre. Le testimonianze più note sui farisei sono costituite dal Nuovo Testamento e dalle opere dello storico Flavio Giuseppe. Poiché, tuttavia, l'ebraismo rabbinico o moderno (cfr.
- Faryzeusze – w ostatnich dwóch wiekach p.n.e. i do ok. 70 r. n.e. , jedno z żydowskich stronnictw religijno-politycznych. Nazwa ich pochodzi od hebrajskiego słowa peruszim – "oddzieleni", "odłączeni", a bezpośrednio z greckiego: Szablon:Grc pharisaioi. Sami faryzeusze nazywali siebie chawerim tzn. "równi sobie", "współtowarzysze".
- Fariseere var en filosofisk gren av jødedommen. Jødedommen delte seg i flere filosofiske grener. Blant disse fant en; fariseere, sadukeere, seloter og esseere. Fariseerne var skriftlærde. Det som skilte fariseerne fra de andre gruppene var at fariseerene trodde på, og levde etter «fedrenes overleveringer», altså den muntlige loven som stammet fra Moses.
- Fariseu é o nome dado a um grupo de judeus devotos à Torá, surgidos no século II a.C.. Opositores dos saduceus, criam uma Lei Oral, em conjunto com a Lei escrita, e foram os criadores da instituição da sinagoga. Com a destruição de Jerusalém em 70 d.C. e a queda do poder dos saduceus, cresceu sua influência dentro da comunidade judaica e se tornaram os precursores do judaísmo rabínico. A palavra Fariseu tem o significado de "separados", " a verdadeira comunidade de Israel", "santos".
- Le pharisaïsme est un courant de la pensée juive dont les adeptes sont appelés pharisiens. Le mot pharisien vient du terme hébreu péroushim (פרושים) qui signifie séparés. Le respect sourcilleux de la Loi Juive forçait en effet les Juifs pieux à se séparer de la majorité assimilée au monde gréco-latin pour des raisons rituelles.
|
