Ordinary language philosophy or linguistic philosophy is a philosophical school that approaches traditional philosophical problems as rooted in misunderstandings philosophers develop by distorting or forgetting what words actually mean. This approach typically involves eschewing philosophical "theories" in favour of close attention to the details of the use of everyday, "ordinary" language. It is generally associated with the works of J.L. Austin, Gilbert Ryle, HLA Hart, Peter Strawson, John R.

PropertyValue
dbpprop:abstract
  • Ordinary language philosophy or linguistic philosophy is a philosophical school that approaches traditional philosophical problems as rooted in misunderstandings philosophers develop by distorting or forgetting what words actually mean. This approach typically involves eschewing philosophical "theories" in favour of close attention to the details of the use of everyday, "ordinary" language. It is generally associated with the works of J.L. Austin, Gilbert Ryle, HLA Hart, Peter Strawson, John R. Searle, and the later works of Ludwig Wittgenstein. The Wittgenstein scholar A. C. Grayling (Wittgenstein, Oxford University Press,, 1988, p.114) is certain that, despite the fact that Wittgenstein’s work might have possibly played some "second or third-hand [part in the promotion of] the philosophical concern for language which was dominant in the mid-century", neither Gilbert Ryle nor any of those in the so-called "Ordinary language philosophy" school that is chiefly associated with J. L. Austin were Wittgensteinians. More significantly, Grayling asserts that "most of them were largely unaffected by Wittgenstein’s later ideas, and some were actively hostile to them". The name comes from the contrast between this approach and earlier efforts that had been dominant in analytic philosophy, now sometimes called ideal language philosophy. Ordinary language philosophy was a dominant philosophic school between 1930 and 1970, and remains an important force in present-day philosophy.
  • Philosophie der normalen Sprache (engl. "ordinary language philosophy") oder Linguistische Philosophie (engl. "linguistic philosophy") ist eine philosophische Zugangsweise zur Sprache innerhalb der Analytischen Philosophie, die im Unterschied zur Philosophie der idealen Sprache davon ausgeht, dass die normale Sprache, d.h. die Sprache, die im Alltag verwendet wird, nicht defizitär ist. Durch eine genaue Analyse des alltäglichen Gebrauchs der Sprache kann demnach Erkenntnis erlangt werden.
  • Arkikielen filosofia (joskus tavallisen kielen filosofia, luonnollisen kielen filosofia tai lingvistinen filosofia; engl. ordinary language philosophy) lähestyy perinteisiä filosofisia ongelmia väärinkäsityksinä, jotka johtuvat kielen sanojen todellisen merkityksen unohtamisesta. Arkikielen filosofiassa vältetään rakentamasta filosofisia "teorioita" ja niiden asemesta huomio kiinnitetään "arkisen", jokapäiväisen kielen yksityiskohtiin. Arkikielen filosofia liitetään usein Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofiaan sekä Gilbert Rylen, J. L. Austinin, Peter Strawsonin ja Norman Malcolmin ajatteluun. Se vallitsi filosofiaa 1930–1970-luvulla, ja se on nykyajan filosofiassa edelleen merkittävä taustatekijä. Nimitys "arkikielen filosofia" juontuu vastakkainasettelusta aiempien analyyttista filosofiaa hallinneiden lähestymistapojen kanssa, joita kutsutaan nykyään joskus "ideaalikielen filosofiaksi".
  • La philosophie du langage ordinaire (parfois aussi appelée philosophie linguistique) fut un courant dans la philosophie analytique qui prétendait éviter les « théories » philosophiques, les excès de formalisme pour donner plus d'attention aux usages et aux pratiques du langage ordinaire et du sens commun. Le courant était surtout inspiré par Ludwig Wittgenstein, notamment dans son évolution après le Tractatus logico-philosophicus vers ce qu'on a appelé sa « seconde philosophie ». Bien que Wittgenstein ait enseigné à Cambridge, c'est surtout à Oxford avec Gilbert Ryle (1900–1976), J. L. Austin (1911–1960), P. F. Strawson (1919–2006), Paul Grice (1913–1988) et John Wisdom (1904–1993) que le mouvement se développa.
  • Vardagspråksfilosofin är en gren av analytisk filosofi vars fokus ligger mindre på logisk analys av språk och vetenskap och mer på analys av det levande vardagspråket. Teori för talakter och språklig fenomenologi hos J.L. Austin, medvetendefilosofi hos Gilbert Ryle och språkspel och familjelikhet hos Ludwig Wittgenstein är de kanske mer bestående frukterna av en filosofisk riktning som idag inte är så i ropet som den en gång var. H Paul Grice och hans studier av menande och implikatur studeras ännu flitigt, och en anledning till att vardagspråksfilosofin inte idag är någon betydande filosofisk riktning är att många av dess framsteg och upptäckter nått vetenskapens säkra gång och istället idag studeras och utvecklas inom ämnet lingvistik
  • 日常語言哲學，或稱語言分析哲學，是分析哲學的主要分支之一。日常語言哲學著重研究如何通過分析日常語言解決哲學問題。
dbpprop:hasPhotoCollection
rdfs:comment
  • Ordinary language philosophy or linguistic philosophy is a philosophical school that approaches traditional philosophical problems as rooted in misunderstandings philosophers develop by distorting or forgetting what words actually mean. This approach typically involves eschewing philosophical "theories" in favour of close attention to the details of the use of everyday, "ordinary" language. It is generally associated with the works of J.L. Austin, Gilbert Ryle, HLA Hart, Peter Strawson, John R.
  • Philosophie der normalen Sprache (engl. "ordinary language philosophy") oder Linguistische Philosophie (engl. "linguistic philosophy") ist eine philosophische Zugangsweise zur Sprache innerhalb der Analytischen Philosophie, die im Unterschied zur Philosophie der idealen Sprache davon ausgeht, dass die normale Sprache, d.h. die Sprache, die im Alltag verwendet wird, nicht defizitär ist. Durch eine genaue Analyse des alltäglichen Gebrauchs der Sprache kann demnach Erkenntnis erlangt werden.
  • Arkikielen filosofia (joskus tavallisen kielen filosofia, luonnollisen kielen filosofia tai lingvistinen filosofia; engl. ordinary language philosophy) lähestyy perinteisiä filosofisia ongelmia väärinkäsityksinä, jotka johtuvat kielen sanojen todellisen merkityksen unohtamisesta. Arkikielen filosofiassa vältetään rakentamasta filosofisia "teorioita" ja niiden asemesta huomio kiinnitetään "arkisen", jokapäiväisen kielen yksityiskohtiin.
  • La philosophie du langage ordinaire (parfois aussi appelée philosophie linguistique) fut un courant dans la philosophie analytique qui prétendait éviter les « théories » philosophiques, les excès de formalisme pour donner plus d'attention aux usages et aux pratiques du langage ordinaire et du sens commun. Le courant était surtout inspiré par Ludwig Wittgenstein, notamment dans son évolution après le Tractatus logico-philosophicus vers ce qu'on a appelé sa « seconde philosophie ».
  • Vardagspråksfilosofin är en gren av analytisk filosofi vars fokus ligger mindre på logisk analys av språk och vetenskap och mer på analys av det levande vardagspråket. Teori för talakter och språklig fenomenologi hos J.L. Austin, medvetendefilosofi hos Gilbert Ryle och språkspel och familjelikhet hos Ludwig Wittgenstein är de kanske mer bestående frukterna av en filosofisk riktning som idag inte är så i ropet som den en gång var.
  • 日常語言哲學，或稱語言分析哲學，是分析哲學的主要分支之一。日常語言哲學著重研究如何通過分析日常語言解決哲學問題。
rdfs:label
  • Ordinary language philosophy
  • Philosophie der normalen Sprache
  • Arkikielen filosofia
  • Philosophie du langage ordinaire
  • Vardagsspråksfilosofi
  • 日常語言哲學
owl:sameAs
skos:subject
foaf:page
is dbpedia-owl:Person/influenced of
is dbpedia-owl:influenced of
is dbpprop:influenced of
is dbpprop:mainInterests of
is dbpprop:notableIdeas of
is dbpprop:redirect of