Old Church Slavonic, also known as Old Bulgarian, or Old Macedonian, was the first literary Slavic language, based on the old Slavic dialect of the Thessalonica region, employed by the 9th century Byzantine Greek missionaries, Saints Cyril and Methodius, who used it for translation of the Bible and other Ancient Greek ecclesiastical texts, and for some of their own writings.

PropertyValue
dbpedia-owl:Language/region
dbpedia-owl:region
dbpprop:abstract
  • Old Church Slavonic, also known as Old Bulgarian, or Old Macedonian, was the first literary Slavic language, based on the old Slavic dialect of the Thessalonica region, employed by the 9th century Byzantine Greek missionaries, Saints Cyril and Methodius, who used it for translation of the Bible and other Ancient Greek ecclesiastical texts, and for some of their own writings. It played a great role in the history of Slavic languages and served as a basis and model for later Church Slavonic traditions, where Church Slavonic is used as a liturgical language to this day by some Orthodox and Greek-Catholic Churches of the Slavic peoples.
  • Als Altkirchenslawisch (Eigenbezeichnung словѣньскъ ѩзыкъ, transliteriert slověnьskъ językъ ‘slawische Sprache’) bezeichnet man die älteste slawische Schriftsprache, die um 860 entwickelt bzw. festgehalten wurde und aus der gegen Ende des 11. Jahrhunderts verschiedene Varietäten des Kirchenslawischen hervorgegangen sind. Die Bezeichnung Altkirchenslawisch begründet sich in der fast ausschließlichen Verwendung als Sakralsprache. Früher wurde die Sprache auch als Altbulgarisch genannt, da die meisten erhaltenen altkirchenslawischen Denkmäler bulgarische Züge haben. In den meisten slawischen Ländern wird jedoch die Bezeichnung Altslawisch (russisch старославянский язык/ staroslawjanski jasyk, tschechisch staroslověnština usw. ) bevorzugt. In Mazedonien wird auch die Bezeichnung Altmazedonisch verwendet, die jedoch von Kritikern als politisch motiviert aufgefasst wird .
  • Staroslověnština neboli stará církevní slovanština je nejstarší slovanský spisovný jazyk. Spisovná norma vznikla na základě nářečí používaného v okolí Soluně v 9. století. S určitými změnami se používá pod názvem církevní slovanština dodnes, ne už však jako živý jazyk, nýbrž jako bohoslužebný jazyk církví byzantského obřadu. Staroslověnštinu nelze zaměňovat s praslovanštinou (třebaže jsou v ní jako jediném slovanském jazyce mnohé praslovanské jevy doloženy přímo a staroslověnština se tak dá do jisté míry považovat za zachycení závěrečné fáze existence praslovanštiny). Zatímco z praslovanštiny – jejíž hypotetická podoba se rekonstruuje vzájemným srovnáváním slovanských (i neslovanských) jazyků – se vyvinuly všechny slovanské jazyky, staroslověnština už leží na jedné ze tří vývojových větví, které z praslovanštiny vycházejí: na větvi jihoslovanské. Předpokládá se ovšem, že v době vzniku prvních staroslověnských písemných památek se od sebe ještě jednotlivé větve lišily jen málo.
  • El antiguo eslavo eclesiástico ѩзъікъ словѣньскъіи o también llamado " antiguo búlgaro" es la primera lengua eslava con carácter literario, desarrollada del dialecto eslavo de Salónica por los misioneros bizantinos del siglo IX, santos Cirilo y Metodio. Lo utilizaron para traducir la Biblia y otros textos del griego y para algunos escritos propios. Ha desempeñado un papel fundamental en la historia de las lenguas eslavas y evolucionó para convertirse en el Eslavo eclesiástico, todavía en uso en la liturgia de algunos cristianos ortodoxos y católicos de rito oriental.
  • Muinaiskirkkoslaavi eli muinaisbulgaria on vanhin slaavilaisen kirjakielen muoto. Sen kehittivät 800-luvulla veljekset Kyrillos ja Methodios, jotka harjoittivat kristillistä lähetystyötä slaavien keskuudessa. Muinaiskirkkoslaavia on kirjoitettu kahdella kirjoitusjärjestelmällä, ns. glagoliittisella kirjoituksella eli glagolitsalla ja kyrillisellä kirjoituksella eli kyrillitsalla. Näistä glagoliittinen kirjoitusjärjestelmä on vanhempi, Kyrilloksen kehittämä - myöhempi kyrillitsa on vain nimetty hänen kunniakseen. Suurimmassa osassa slaavilaista kielialuetta glagolitsa syrjäytyi varhain kyrillisen tai latinalaisen aakkoston tieltä, mutta se säilyi pitkään eteläslaavin alueella, erityisesti Dalmatiassa hengellisten tekstien ja salakirjoitusten kirjoitusjärjestelmänä. Kyrilliset aakkoset, jotka pohjautuvat kreikkalaisiin kirjaimiin ja joiden nimitys on johdettu Kyrilloksen nimestä ovat nykyään myös muassa venäjän, bulgarian, serbian, ukrainan, mongolian ja monien Venäjällä puhuttujen kielten kirjoituksen perusta. Kirjaimistoa on kuitenkin sittemmin kehitetty eri maissa ajan ja kunkin kielen ääntämisen tarpeita vastaavaksi.
  • Le vieux slave est la plus ancienne langue slave qui soit attestée. Contrairement à une idée reçue, ce n'est pas l'ancêtre des langues slaves; toutes les langues de ce groupe indo-européen sont issues du proto-slave. Le vieux slave, qui est originellement une langue slave méridionale, est proche du bulgare et du macédonien actuels. Il s'écrivait initialement au moyen de l'alphabet glagolitique, imaginé par les missionnaires byzantins Cyrille et Méthode. Adopté comme langue liturgique par l'Église orthodoxe dans plusieurs pays slaves, le vieux slave donna naissance dans cet usage à diverses variantes, nées de la fusion du vieux slave originel avec des formes issues des langues slaves locales et des normes grammaticales artificielles. L'un des plus anciens documents en vieux slave est l'évangéliaire de saint Procope de Sázava, conservé en France. Le cloître d’Emmaüs, bien que catholique et dépendant de l'Ordre de saint Benoît, s'est longtemps distingué pour avoir célébré la liturgie en vieux slave et avoir été un très important centre de diffusion et d'éducation du vieux slave et de l'alphabet glagolitique.
  • Az óegyházi szláv nyelv a legkorábbi írásos emlékekkel rendelkező szláv nyelv. Az írott norma a macedón nyelvjárás (művelt macedón nyelv) alapján keletkezett, amelyet Solún környékén használtak a 9. században. Bizonyos változásokkal ez a mai napig használatos, ám már nem élő nyelvként, hanem az ortodox egyház és a bizánci rítusú, azaz görögkatolikus egyház liturgikus nyelveként. Az ószlávot nem szabad összetéveszteni az ősszláv nyelvvel. Az ősszláv nyelvből, melynek eredeti formájára csak következtethetünk, fejlődött ki az összes szláv nyelv, mégpedig három fejlődési ágra bontva: déli, keleti és nyugati szláv nyelvek csoportjaiként. Általános vélekedés szerint a szláv írásbeliség kialakulásának idején, a 9. században ezek a csoportok még nem különböztek egymástól lényegesen.
  • L'Antico slavo ecclesiastico (chiamato anche Antico bulgaro) è la prima lingua slava letteraria, sviluppata dal dialetto slavo di Solun nel IX secolo da due missionari bizantini, i santi Cirillo e Metodio. I due usarono la lingua per tradurre la Bibbia e altri testi dalla lingua greca e per i propri scritti. L'Antico Slavo Ecclesiastico giocò un ruolo basilare nella storia delle lingue slave e si evolvette nella moderna lingua slava ecclesiastica, che viene usata ancora oggi come lingua di liturgia da alcune chiese ortodosse e greche cattoliche nell'Europa orientale.
  • 古代教会スラヴ語（ Język staro-cerkiewno-słowiański Old Church Slavonic または Old Church Slavic）、古代スラヴ語（古スラヴ語、 старославянский язык, древнеславянский язык）はスラヴ語による最古の文語であり、現代のスラヴ語の文章語の前身にあたる言語である。正教会のスラヴ語地域で用いる聖書がこの言語で書かれ、奉神礼もこの言語で行なわれていることからこの名がある。この言語が口語的に使われていたのはおおよそ9世紀から11世紀のころである。現在も奉神礼の祈祷文を中心に使用されている。 まれに混同されるが、教会スラヴ語は古代教会スラヴ語より後、11世紀～17世紀頃に東・南スラヴで用いられた文章語を意味する。したがって古代教会スラヴ語と教会スラヴ語は厳密には異なる。 最初に古代教会スラヴ語に聖書を翻訳したのは、スラヴ語を書き表すための最初の文字であるグラゴル文字を考案したキュリロスとメトディオスの兄弟で、現存する古代教会スラヴ語の著作はほぼ全てがギリシア語から翻訳されたキリスト教文献である。 キュリロスとメトディオスはマケドニア地方のテッサロニキの出身であり、古代教会スラヴ語と呼ばれている言語はスラヴ諸語の中でもこの地方で話されていた南スラヴ語に基づくと考えられ、現在のマケドニア語やブルガリア語と関係が深い。このため、狭い意味では古代教会スラヴ語とはマケドニア・ブルガリア地方の方言をもとに作られたスラヴ語文献の言語のことであり、ブルガリアでは古代ブルガリア語（Старобългарски език）と呼ばれる。ただし、当時のスラヴ語文献にはボヘミア（チェコ）の西スラヴ語やルーシ（ロシア）の東スラヴ語の方言の特徴を含むものも多い。
  • Oudkerkslavisch (soms ook Oudbulgaars genoemd) is de oudste Slavische schrijftaal. Het Oudkerkslavisch dateert uit de tweede helft van de 9e eeuw en is gebaseerd op het Zuid-Slavische dialect van Thessaloniki. Voor het Oudkerkslavisch werden twee alfabetten gebruikt: het speciaal voor deze taal (door Cyrillus en Methodius) ontworpen glagolitische alfabet en het van het Griekse alfabet afgeleide cyrillische. Het Oudkerkslavisch is nauw verbonden met het missiewerk van de uit Thessaloniki afkomstige broers Cyrillus en Methodius en hun leerlingen. Voor hun missie naar het Groot-Moravische Rijk vertaalden ze onder meer de Bijbel in het Slavisch. Als Oudkerkslavisch geldt uitsluitend de taal van teksten die verband houden met dit missiewerk. Kopieën van deze teksten zijn overgeleverd in de vorm van een beperkt aantal handschriften uit de 10e en 11e eeuw. Het Oudkerkslavisch heeft zich verder ontwikkeld tot het Kerkslavisch, een taal die tot op de dag van vandaag gebruikt wordt als liturgische taal in de verschillende Slavische orthodoxe kerken. Voor de historische taalkunde is het Oudkerkslavisch van belang omdat het vanwege zijn ouderdom het dichtst in de buurt komt van het Oerslavisch, de gemeenschappelijke voorvader van alle Slavische talen.
  • Język staro-cerkiewno-słowiański – najstarszy literacki język słowiański, formujący się od połowy IX wieku i oparty głównie na słowiańskich gwarach Sołunia. Język s-c-s stał się podstawą literacką języków: rosyjskiego, serbo-chorwackiego w różnych redakcjach. Najbliżej spokrewniony jest ze współczesnym językiem macedońskim, jakkolwiek literackie postaci tych języków oparte są na innych zasadach gramatycznych.
  • O eslavo eclesiástico (словѣньскыи ѩзыкъ, transl. slověnĭskyj językŭ, "língua eslávica") é a língua eslava expandida a partir de um pequeno grupo de documentos do século X
  • Старославя́нский язы́к (ст. -слав. Словѣ́ньскъ ѩꙁꙑ́къ) — древнейший известный славянский литературный язык. Термин относят к языку IX—XI веков, иногда также XII века. Древнейшие памятники известны в списках X века, чаще — XI века.
  • Fornkyrkoslaviska, fornslaviska eller makedonsk fornslaviska var det första slaviska skriftspråket och skrevs med det glagolitiska alfabetet. Det utvecklades från den sydslaviska dialekten i och omkring nuvarande Thessaloniki i Makedonien av missionärerna Kyrillos och Methodios på 800-talet. De använde det för att översätta Bibeln och andra texter från koine och för en del av sina egna skrifter. Fornkyrkoslaviskan spelade en stor roll i de slaviska språkens historia och utvecklades till kyrkslaviska, som fortfarande används som liturgiskt språk av vissa slaviska ortodoxa kyrkor. Namnet på detta slaviska språk (ѩзъıкъ словѣньскъıи) är föremål för debatt eftersom flera bulgariska intellektuella, som inte erkänner den makedoniska nationen, vill benämna språket som bulgariskt (fornbulgariska), vilket inte kan godtas som adekvat eftersom slaverna i Makedonien talade detta språk på 800-talet medan protobulgarerna som då härskade över Makedonien inte var av indoeuropeiskt ursprung. Bulgarerna assimilerade detta språk från de slavisktalande makedonierna.
  • Староцерковнослов'янська мова (давньоболгарська, староболгарська, старослов'янська, церковнослов'янська мова) — первісна і найстарша літературна мова слов'ян.
  • 古教會斯拉夫語 (словѣньскъ，old church slavonic；亦稱： old church slavic，古保加利亞語，古馬其頓語，及古斯拉夫語)是最早的斯拉夫语族的文字，由9世纪拜占庭帝国的希腊传教士聖濟利祿與聖梅篤丟斯(Saints Cyril and Methodius)將塞萨洛尼基的斯拉夫方言發展改進而成。聖濟利祿與聖梅篤丟斯二人不但將希腊语的文件與聖經翻譯為古教會斯拉夫語外，也用古教會斯拉夫語來著述。古教會斯拉夫語於斯拉夫語言的歷史上扮演了重要的角色，也演進成為教會斯拉夫語，而且它在斯拉夫民族的一些東正教與東方禮天主教會中仍然被使用為禮拜儀式語言(liturgical language)。
dbpprop:extinct
dbpprop:fam
dbpprop:familycolor
  • Indo-European
dbpprop:hasPhotoCollection
dbpprop:iso
  • chu
  • cu
dbpprop:name
  • Old Church Slavonic
dbpprop:nativename
  • slověnĭskyi językŭ
dbpprop:reference
dbpprop:region
dbpprop:script
dbpprop:states
  • formerly in Slavic areas, under the influence of Byzantium (both Catholic and Orthodox)
dbpprop:wikiPageUsesTemplate
dbpprop:wordnet_type
rdf:type
rdfs:comment
  • Old Church Slavonic, also known as Old Bulgarian, or Old Macedonian, was the first literary Slavic language, based on the old Slavic dialect of the Thessalonica region, employed by the 9th century Byzantine Greek missionaries, Saints Cyril and Methodius, who used it for translation of the Bible and other Ancient Greek ecclesiastical texts, and for some of their own writings.
  • Als Altkirchenslawisch (Eigenbezeichnung словѣньскъ ѩзыкъ, transliteriert slověnьskъ językъ ‘slawische Sprache’) bezeichnet man die älteste slawische Schriftsprache, die um 860 entwickelt bzw. festgehalten wurde und aus der gegen Ende des 11. Jahrhunderts verschiedene Varietäten des Kirchenslawischen hervorgegangen sind. Die Bezeichnung Altkirchenslawisch begründet sich in der fast ausschließlichen Verwendung als Sakralsprache.
  • Staroslověnština neboli stará církevní slovanština je nejstarší slovanský spisovný jazyk. Spisovná norma vznikla na základě nářečí používaného v okolí Soluně v 9. století. S určitými změnami se používá pod názvem církevní slovanština dodnes, ne už však jako živý jazyk, nýbrž jako bohoslužebný jazyk církví byzantského obřadu.
  • El antiguo eslavo eclesiástico ѩзъікъ словѣньскъіи o también llamado " antiguo búlgaro" es la primera lengua eslava con carácter literario, desarrollada del dialecto eslavo de Salónica por los misioneros bizantinos del siglo IX, santos Cirilo y Metodio. Lo utilizaron para traducir la Biblia y otros textos del griego y para algunos escritos propios.
  • Muinaiskirkkoslaavi eli muinaisbulgaria on vanhin slaavilaisen kirjakielen muoto. Sen kehittivät 800-luvulla veljekset Kyrillos ja Methodios, jotka harjoittivat kristillistä lähetystyötä slaavien keskuudessa. Muinaiskirkkoslaavia on kirjoitettu kahdella kirjoitusjärjestelmällä, ns. glagoliittisella kirjoituksella eli glagolitsalla ja kyrillisellä kirjoituksella eli kyrillitsalla.
  • Le vieux slave est la plus ancienne langue slave qui soit attestée. Contrairement à une idée reçue, ce n'est pas l'ancêtre des langues slaves; toutes les langues de ce groupe indo-européen sont issues du proto-slave. Le vieux slave, qui est originellement une langue slave méridionale, est proche du bulgare et du macédonien actuels. Il s'écrivait initialement au moyen de l'alphabet glagolitique, imaginé par les missionnaires byzantins Cyrille et Méthode.
  • Az óegyházi szláv nyelv a legkorábbi írásos emlékekkel rendelkező szláv nyelv. Az írott norma a macedón nyelvjárás (művelt macedón nyelv) alapján keletkezett, amelyet Solún környékén használtak a 9. században. Bizonyos változásokkal ez a mai napig használatos, ám már nem élő nyelvként, hanem az ortodox egyház és a bizánci rítusú, azaz görögkatolikus egyház liturgikus nyelveként. Az ószlávot nem szabad összetéveszteni az ősszláv nyelvvel.
  • L'Antico slavo ecclesiastico (chiamato anche Antico bulgaro) è la prima lingua slava letteraria, sviluppata dal dialetto slavo di Solun nel IX secolo da due missionari bizantini, i santi Cirillo e Metodio. I due usarono la lingua per tradurre la Bibbia e altri testi dalla lingua greca e per i propri scritti.
  • Oudkerkslavisch (soms ook Oudbulgaars genoemd) is de oudste Slavische schrijftaal. Het Oudkerkslavisch dateert uit de tweede helft van de 9e eeuw en is gebaseerd op het Zuid-Slavische dialect van Thessaloniki. Voor het Oudkerkslavisch werden twee alfabetten gebruikt: het speciaal voor deze taal (door Cyrillus en Methodius) ontworpen glagolitische alfabet en het van het Griekse alfabet afgeleide cyrillische.
  • Język staro-cerkiewno-słowiański – najstarszy literacki język słowiański, formujący się od połowy IX wieku i oparty głównie na słowiańskich gwarach Sołunia. Język s-c-s stał się podstawą literacką języków: rosyjskiego, serbo-chorwackiego w różnych redakcjach. Najbliżej spokrewniony jest ze współczesnym językiem macedońskim, jakkolwiek literackie postaci tych języków oparte są na innych zasadach gramatycznych.
  • O eslavo eclesiástico (словѣньскыи ѩзыкъ, transl. slověnĭskyj językŭ, "língua eslávica") é a língua eslava expandida a partir de um pequeno grupo de documentos do século X
  • Старославя́нский язы́к (ст. -слав. Словѣ́ньскъ ѩꙁꙑ́къ) — древнейший известный славянский литературный язык. Термин относят к языку IX—XI веков, иногда также XII века. Древнейшие памятники известны в списках X века, чаще — XI века.
  • Fornkyrkoslaviska, fornslaviska eller makedonsk fornslaviska var det första slaviska skriftspråket och skrevs med det glagolitiska alfabetet. Det utvecklades från den sydslaviska dialekten i och omkring nuvarande Thessaloniki i Makedonien av missionärerna Kyrillos och Methodios på 800-talet. De använde det för att översätta Bibeln och andra texter från koine och för en del av sina egna skrifter.
  • Староцерковнослов'янська мова (давньоболгарська, староболгарська, старослов'янська, церковнослов'янська мова) — первісна і найстарша літературна мова слов'ян.
rdfs:label
  • Old Church Slavonic
  • Altkirchenslawische Sprache
  • Staroslověnština
  • Antiguo eslavo eclesiástico
  • Muinaiskirkkoslaavi
  • Vieux slave
  • Óegyházi szláv nyelv
  • Antico slavo ecclesiastico
  • 古代教会スラヴ語
  • Oudkerkslavisch
  • Język staro-cerkiewno-słowiański
  • Eslavo eclesiástico
  • Старославянский язык
  • Fornkyrkoslaviska
  • Староцерковнослов'янська мова
  • 古教會斯拉夫語
owl:sameAs
skos:subject
foaf:name
  • Old Church Slavonic
foaf:page
is dbpprop:disambiguates of
is dbpprop:fam of
is dbpprop:language of
is dbpprop:languages of
is dbpprop:redirect of
is owl:sameAs of