The nouveau roman is a type of 1950s French novel that diverged from classical literary genres. Émile Henriot coined the title in an article in the popular French newspaper Le Monde on May 22, 1957 to describe certain writers who experimented with style in each novel, creating an essentially new style each time.

PropertyValue
dbpprop:abstract
  • The nouveau roman is a type of 1950s French novel that diverged from classical literary genres. Émile Henriot coined the title in an article in the popular French newspaper Le Monde on May 22, 1957 to describe certain writers who experimented with style in each novel, creating an essentially new style each time. Alain Robbe-Grillet, an influential theorist as well as writer of the nouveau roman, published a series of essays on the nature and future of the novel which were later collected in Pour un nouveau roman. Rejecting many of the established features of the novel to date, Robbe-Grillet regarded many earlier novelists as old-fashioned in their focus on plot, action, narrative, ideas, and character. Instead, he put forward a theory of the novel as focused on objects: the ideal nouveau roman would be an individual version and vision of things, subordinating plot and character to the details of the world rather than enlisting the world in their service. Despite the assertions of nouveauté, this vision of the novel can be construed as developing from earlier writers' suggestions and practice. Joris-Karl Huysmans, ninety years before, had suggested how the novel might be depersonalised; more recently, Franz Kafka had shown that conventional methods of depicting character were not essential; James Joyce had done the same for plot; and absurdist writers had engaged with some of the themes which preoccupied writers of the nouveau roman. The nouveau roman style also left its mark on screen as writers Marguerite Duras and Alain Robbe-Grillet became involved with the Left Bank film movement (often labelled as part of the French new wave). Their collaboration with director Alain Resnais resulted in critical successes such as Hiroshima, Mon Amour (1958) and Last Year at Marienbad (1961). They would later go on to direct their own films.
  • Der Begriff nouveau roman (französisch für neuer Roman) wurde zum ersten Mal von dem Literaturkritiker Émile Henriot verwendet und bezeichnet eine in Frankreich entstandene experimentelle Literaturform der 1950er bis 1970er Jahre, die sich vom klassischen Roman in der Tradition von Honoré de Balzac und Gustave Flaubert abwendet und keine Deutung und Bewertung des Beschriebenen propagiert. Nach einer Einteilung von B. Coenen-Mennemeier sind die wichtigsten Vertreter des Nouveau Roman: Alain Robbe-Grillet, Nathalie Sarraute, Michel Butor, Claude Simon, Robert Pinget, Claude Ollier und Jean Ricardou. Vorreiter für die neue Literaturform waren u. a. Samuel Beckett und auch Sarraute, die in ihren Werken die Aspekte des konventionellen Romans wie eine stringent-chronologische Erzählführung, eine individuelle Charakterisierung der Figuren und Subjektivität nicht berücksichtigten und der Vorstellung von Literatur als einer moralischen oder politischen Kraft entgegentraten. Die Autoren des Nouveau Roman versuchen die Welt aus einer möglichst neutralen Erzählposition zu schildern, die nur das objektiv Sichtbare aufnimmt. Relevant ist dabei nur die Oberflächlichkeit der Dingwelt, zu deren Bedeutung nicht mehr vorgestoßen werden kann. Allenfalls dem Leser bleibt die Auffindung von Sinn überlassen. In Deutschland zeigten sich insbesondere Peter Weiss (Der Schatten des Körpers des Kutschers, geschrieben 1952, veröffentlicht 1960) und Ror Wolf (Fortsetzung des Berichts, 1964) vom Nouveau Roman beeinflusst. Zentral war der Nouveau Roman für die frühe deutsche Dichtung im Rahmen der Pop-Art. Dieter Wellershausen entwickelte auf dessen Grundlage das Konzept des Neuen Realismus, das für Literaten wie den jungen Rolf Dieter Brinkmann zu einer grundlegenden Größe wurde.
  • El moviment literari que s'anomena Nouveau roman (que en francés voldir "novel·la nova") és format per un grup variable d'escriptors (i que depén del crític que fa l'article). En qualsevol cas, normalment inclou sempre a Alain Robbe-Grillet, considerat el fundador i primer teóric del moviment, com autor del manifest Per una nova novel·la ("Pour un nouveau roman"), Michel Butor, amb la seva novel·la més coneguda, La modificació, Nathalie Sarraute i el Premi Nobel de Literatura el 1985, Claude Simon. De vegades, s'inclou també a Marguerite Duras, Claude Ollier, Robert Pinget, Jean Ricardou o Hélène Bessette. La expressió fou feta en un artícle del totpoderós diari francés "Le Monde" en el qual el crític Émile Henriot feia una referència a la quarta novel·la de Robbe-Grillet, La celosía i a Tropismes de Sarraute, el 22 de maig del 1957. Nogensmenys, sota aquest terme s'ha juntat d'una forma que no sempre és molt clara autors diferents que teníen com a característica principal comú el seu plantejament nou a la forma d'escriure, que han evolucionat però, de forma diferent en cada cas. Una característica generalitzada a aquests autors és el questionament de la novel·la tradicional. Segons ells ja no té sentit escriure novel·les de la mateixa manera que ho feia Balzac, amb uns personatges, una trama, un principi, un desenvolupament i un desenllaç. Se senten però més a prop d'una literatura més introspectiva com ara la de Stendhal o Flaubert. No s'admet la descripció dels caràcters, segons diuen mediatitzada per prejudicis ideològics, s'exploren però els fluxes de consciència. S'hi veu l'influència d'autors extrangers com ara Virginia Woolf o Kafka o francesos com Sartre o Camus és evident.
  • Nový román - často též antiromán, někdy též označován jako román objektivní, nebo román pohledu. Jedná se o pokus francouzské literární avantgardy, z 50. let 20. století, vytvořit opak klasického románu, protože se domnívali, že klasický román se přežil a nemůže postihnout novou skutečnost a zkušenosti nového člověka. Odmítli románový děj i postavy, a zabývali se popisem věcí a jevů bez souvislosti a časové následnosti, to znamená, že příběh se neodvíjel chronologicky ani logicky. Každý detail popisu mohl být východiskem k dalšímu příběhu. Jeho cílem nebylo popisovat svět či nějaké situace, ale naopak v dílech takto psaných je „svět napřed zbaven daného smyslu“, ten má být poznáván teprve v průběhu románu. To vedlo k tomu, že hrdina nemá zpočátku na svět žádný výrazný názor, ten teprve získává. K tomu zvolili postup psaní z pohledu hrdiny, věci nejsou popisovány tak jak je vnímá většina lidí, ale tak jak je vnímá románový hrdina. Víceméně lze tento styl charakterizovat jako poetický román zabývající se lidskou realitou. Tento styl nemá vypravěče a nelze rozlišit, zdali je psán ich nebo er formou. Tyto postupy vedou k tomu, že je pro většinu čtenářů, v lepším případě, těžko srozumitelný a velmi těžko čitelný. Jelikož tento styl patří k poněkud diskutabilnějším, cítilo mnoho význačných literátů té doby potřebu vyjádřit se k němu. Většina těchto hodnocení nevyzněla dobře např. Jean-Paul Sartre ho označil za antiromán, což je považováno za relativně výstižné označení, které se dost často používá dodnes. Tyto reakce vedly k tomu, že podstatnou část tvorby autorů nového románu tvořila obhajoba jejich tvorby. Přes všechny výhrady, které se k tomuto druhu literatury objevily, tento druh románu ovlivnil evropské umění v 50. - 70. letech 20. století, pohled na literaturu a místy i film. Na poetiku nového románu navázali i někteří mladší autoři, ačkoli opustili tento styl.
  • El movimiento literario del nouveau roman (que significa en francés "novela nueva") está formado por una serie variable de escritores (según el crítico que haga la reseña). En cualquier caso, se suele incluir siempre a Alain Robbe-Grillet, a quien se considera fundador y primer teórico del movimiento, como autor del manifiesto Por una nueva novela (Pour un nouveau roman); Michel Butor, con su más conocida novela, La modificación; Nathalie Sarraute y el en 1985, Claude Simon. En otras ocasiones, se incluye también a Marguerite Duras, Claude Ollier, Robert Pinget, Jean Ricardou, Hélène Bessette y Uwe Johnson. La expresión fue acuñada en un artículo del diario francés Le Monde en el que el crítico Émile Henriot hacía una referencia a la cuarta de las novelas de Robbe-Grillet, La celosía y a Tropismos de Sarraute, el 22 de mayo de 1957. Sin embargo, bajo este témino se ha reunido de modo no siempre muy claro a distintos autores que tenían como característica principal común su planteamiento novedoso en cuanto a la forma de narrar, pero que también han evolucionado cada uno de ellos de forma muy distinta. Una característica generalizada en estos autores es el cuestionamiento de la novela tradicional decimonónica. Según ellos no tiene ya sentido escribir novelas al modo de Balzac, con unos personajes, una trama, un inicio, un desarrollo y un desenlace. Se sienten en cambio más cercanos a la literatura más introspectiva de Stendhal o Flaubert. No se admite la descripción de los personajes, que según ellos está mediatizada por los prejuicios ideológicos, sino la exploración de los flujos de conciencia. En ellos, la influencia de autores extranjeros como Virginia Woolf o Kafka o franceses como Sartre o Camus es evidente.
  • Nouveau roman eli uusi romaani on nimitys, jota käytetään ranskalaisista 1950-luvulla ilmestyneistä kokeellisista romaaneista, jotka irtautuivat realistisen romaanin traditiosta. Uuden romaanin kirjailijoita ovat mm. Alain Robbe-Grillet (1922-2008), Nathalie Sarraute (1900-1999) ja Claude Simon (1913-2005). Käsitettä Nouveau roman käytti Emile Henriot julkaistessaan Le Monde -lehdessä 22.5.1957 kirjoituksen, jossa hän kuvaa humoristiseen sävyyn ajan ilmiöitä, kuten Neuvostoliiton Sputnik-avaruuskokeita, Renault'n uutta automallia, Kwaï-joen silta -elokuvaa, Rooman sopimusta sekä erilaisia samaan aikaan ilmestyneitä romaaneja, kuten Michel Butorin La Modification, Alain Robbe-Grillet'n La Jalousie, Claude Simonin Le Vent, tentative de description d'un retable baroque, Claude Mauriacin Toutes les femmes sont fatales ja Philippe Sollersin Le Défi. Les Editions de Minuit -kustannusyhtiön ympärille oli ryhmittynyt joukko romaanikirjailijoita, kuten Samuel Beckett, Michel Butor, Claude Ollier, Robert Pinget, Alain Robbe-Grillet, Nathalie Sarraute ja Claude Simon, jotka etsiä uusia muotoja romaanitaiteelle. Tästä syystä aluksi puhuttiin myös "keskiyön kirjailijoista" (minuit = keskiyö). Usein puhutaan myös "kieltävästä kirjallisuudesta" tai "epäkirjallisuudesta". Ongelmaksi oli muodostunut kirjallisuuden kieli, jonka katsottiin olevan vallitsevan kulttuurin hallinnassa. Kielen koodit oli tuhottava, jotta voitaisiin luoda uudenlainen kosketuskohta todellisuuteen. Uuden romaanin katsottiin vastustavan ns. perinteistä, realistista romaania. Perinteisen romaanin katsottiin menettäneen kosketuskohtansa todellisuuteen. Perinteisellä romaanilla tarkoitettiin 1800-luvun realistista ja naturalistista kerrontaa ja varsinkin Honoré de Balzacin teokset mainittiin useimmiten esimerkkinä. Sovinnaisesta romaanimuodosta pyrittiin eroon, koska haluttiin rikkoa vakiintuneet ajattelutavat. Alain Robbe-Grillet kirjoittaa teoksessaan Pour un nouveau roman (1963, Kohti uutta romaania) ymmärtävänsä miksi kaikki taiteelliset uudistusliikkeet on tehty realismin nimissä. Kosketusta todellisuuteen ei saada, ellei kuluneita taidemuotoja hylätä. Mainitut kirjailijat olivat päätyneet luopumaan juonesta, kaikkitietävästä kertojasta, kronologiasta ja lineaarisesta kerronnasta, psykologisesti kuvatuista henkilöhahmoista ja pyrkimyksestä realistiseen todellisuuden kuvaukseen. Balzacin aikaisesta "perinteisestä romaanista" haluttiin eroon, sillä todellisuus ympärillämme on erilainen kuin sata vuotta sitten, jolloin Balzac kirjoitti romaanejaan. Uuden romaanin kirjailijat eivät suinkaan halveksineet Balzacia, kuten on usein tahdottu ymmärtää, vaan sitä, että jotkut edelleen kirjoittavat kuten Balzac aikoinaan. Romaanimuodossa ja kerronnan rakenteessa samoin kuin kirjan ja lukijan välisessä suhteessa tapahtui huomattavia muutoksia. André Breton ja Jean-Paul Sartre olivat Ranskan keskeisiä mielipidevaikuttajia 1940- ja 1950-luvuilla. Uuden romaanin kirjailijat vastustivat varsinkin Jean-Paul Sartren hegemonia-asemaa. Eksistentialismi oli hallitseva aatesuuntaus. Sartren eksistentialismissa on paljon vaikutteita saksalaisfilosofien, Martin Heideggerin ja Edmund Husserlin fenomenologiasta. Sartren kannattama eksistentialistinen romaani ja käsitys kantaaottavasti kirjallisuudesta kyseenalaistettiin. Sartren essee Mitä kirjallisuus on? (1948) -teos tuo mieleen sosialistisen realismin, josta oli aiemmin kirjoittanut myös Louis Aragon Pour un réalisme socialiste (1935, Kohti sosialistista realismia). Kirjallisuuden käyttäminen propagandavälineenä sai yksimielisen tuomion uuden romaanin kirjailijoilta. Uuden romaanin kirjailijat eivät myöskään jaa Sartren antroposentristä maailmankuvaa. Teoksessaan Pour un nouveau roman (1963, Kohti uutta romaania) Robbe-Grillet arvosteli aikansaelänyttä käsitystä, jonka mukaan ihminen on maailmankaikkeuden keskipiste. Uutta romaania on arvosteltu epähumaanisuudesta, koska kuvaus on ulkokohtaisen kylmää ja esineellistä. Robbe-Grillet kiistää syytökset sanomalla, että ihminen on läsnä joka sivulla, joka rivillä ja joka sanassa, sillä kaikki nähdään ihmiskatseen kautta. Toisena uuden romaanin teoreetikkona esiintynyt Jean Ricardou järjesti vuonna 1971 Cerisyn kansainvälisessä kulttuurikeskuksessa uutta romaania käsitelleen kollokvion otsikolla Nouveau roman, hier et aujourd'hui (= Uusi romaani eilen ja tänään). Cerisyn kollokviossa tehtiin ero "uuteen uuteen romaaniin" (nouveau nouveau roman), jolla tarkoitettiin 1960-luvun kokeellista kirjoittamista, joka keskittyi varsinkin Tel Quel -aikakauslehden ja Philippe Sollersin ympärille. Tätä aihetta ovat käsitelleet Niilo Kauppi väitöksessään Tel Quel: la constitution sociale d'une avant-garde ja Philippe Forest teoksessaan Histoire de Tel Quel 1960 - 1982, (1995, Tel Quelin historia 1960-82). Uuden romaanin kirjailijoista Claude Simon palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1985. Alain Robbe-Grillet valittiin Ranskan akatemiaan vuonna 2004. Nathalie Sarraute on ainut kirjailija, joka jo elinaikanaan pääsi arvostettiin Gallimard-kustannusyhtiön La Pléiade –sarjaan, jossa julkaistiin hänen kootut teoksensa. Kyseessä ei ole mikään kirjallinen koulukunta, vaan kirjallisuudentutkijoiden keksimä luokitustapa, johon luetellaan vaihtelevasti kuuluvaksi myös sellaisia kirjailijoita kuin Samuel Beckett, Michel Butor, Marguerite Duras, Claude Mauriac, Claude Ollier, Robert Pinget ja Jean Ricardou.
  • Le nouveau roman est un mouvement littéraire des années 1942-1970, regroupant quelques écrivains appartenant principalement aux Éditions de Minuit. Le terme fut créé, avec un sens négatif, par le critique Émile Henriot dans un article du journal le Monde du 22 mai 1957, pour critiquer le roman la Jalousie, d'Alain Robbe-Grillet. Le terme sera exploité à la fois par des revues littéraires désireuses de créer de l'actualité ainsi que par Alain Robbe-Grillet qui souhaitait promouvoir les auteurs qu'il réunissait autour de lui, aux Éditions de Minuit, où il était conseiller éditorial. Il précède de peu la Nouvelle Vague qui nait en octobre de la même année.
  • A Nouveau roman az 1950-es évek bizonyos stílusban írt francia regényeire utal, melyek a klasszikus irodalmi regény műfajából alakítottak egy új irányt. Fordítása magyarul annyit tesz: „új regény”. Émile Henriot adta ezt a titulust először a népszerű francia napilap, a Le Monde 1957. május 22-ei számának egyik cikkében, hogy így jellemezzen bizonyos írókat, akik minden írásukkal egy új stílust teremtettek. Alain Robbe-Grillet, egy befolyásos francia elemző, „nouveau roman”-író és kritikus, kiadott egy esszégyűjteményt a regény jövőjéről és természetéről, mely az „Egy új regényért” (Pour un nouveau roman) címet viselte. Robbe-Grillet sok, korábbi regényírót elavultnak nevezett, és szembeszállt a regény hagyományosan elfogadott jellemzőivel. Újra buzdított, hogy felejtsük el a „régi” regényírás cselekményszálait, a cselekményt, mint olyat, az elbeszélést, az ideákat, és a szereplőket is. Helyette inkább, a tárgyakra kellene fordítani figyelmünket: az ideális nouveau roman a dolgokat láttatja egyedi módon, alárendelt benne a cselekményszál és a szereplők is. Az „új regény” meghatározás persze úgy teljes, ha hozzá tesszük, hogy korábbi írók fejlesztése és ajánlása is ebben már benne van. Huysmans, kilencven évvel előtte már felvetette, hogy a regény elszemélytelenedik. Kafka bebizonyította, hogy a nem szükséges a szereplőket hagyományos módon bemutatni. Joyce ugyanezt bebizonyította a cselekményszálra; és abszurdista írók már foglalkoztak hasonló témákkal, mint amilyennel a nouveau roman kívánt foglalkozni.
  • Il Nouveau Roman è una corrente letteraria nata in Francia tra gli anni 50 e 60. Il termine Nouveau Roman, usato per la prima volta da Émile Henriot in un articolo su Le Monde, rappresenta un gruppo di autori tra loro contemporanei che hanno in comune esigenze comuni più che un proprio movimento. Le varie esperienze hanno in comune il rifiuto del personaggio e delle normali vicende per focalizzarsi sulle caratteristiche della realtà che esulano dalla soggettività umana. I testi prodotti da questa nuova tendenza descrivono con minuzia di particolari gli oggetti e la realtà esterna come se intervenisse la macchina fotografica. Il nouveau roman vuole evidenziare la condizione dell'uomo nella società moderna, basata sull'industrializzazione, la tecnologia, la scienza. Il tipo di narrativa che i testi appartenenti al nouveau roman propongono si basa sull'oscura leggibilità e si preoccupano maggiormente delle cose che dell'uomo. Tra gli scrittori che si possono definire appartenenti al nouveau roman i più significativi sono Gérard Bessette, Michel Butor, Marguerite Duras, Claude Ollier, Robert Pinget, Jean Ricardou, Alain Robbe-Grillet, Nathalie Sarraute, Claude Simon.
  • ヌーヴォー・ロマン（Nouveau roman、「新しい小説」の意）は、第二次大戦後のフランスで発表された前衛的な小説作品群を形容した呼称で、アンチ・ロマン（Anti Roman、「反小説」の意）と呼ばれることもある。1957年5月22日、ルモンド誌上の論評においてÉmile Henriotが用いた造語。 実際には、明確な組織・マニフェスト・運動があったわけではなく、従来の近代小説的な枠組に逆らって書いた同時代の作家達を総称するためのジャーナリスティックな呼称であるが、1963年には「新新フランス評論」誌などでのアラン・ロブ＝グリエによる論争的評論が『新しい小説のために』（Pour un Nouveau roman）としてまとめられている。 上記のロブ＝グリエをはじめ、クロード・シモンやナタリー・サロート、ミシェル・ビュトール等が代表的な作家とされ、広くはサミュエル・ベケット、マルグリット・デュラス等を含むこともある。上記作家の小説作品の多くがミニュイ社Éditions de Minuitから刊行されていることは単なる偶然ではない。 作者の世界観を読者に「押しつける」伝統的小説ではなく、プロットの一貫性や心理描写が抜け落ちた、ある種の実験的な小説で、言語の冒険とよんでいい。その技法は「意識の流れの叙述」（ナタリー・サロート）や「二人称小説」（ミシェル・ビュトール）、「客観的な事物描写の徹底」（ロブ＝グリエ）など様々だが、読者は、与えられた「テクスト」を自分で組み合わせて、推理しながら物語や主題を構築していかざるを得ない。サルトルやバルトらに擁護された面もある。 1960年代後期以降はヌーヴォー・ロマン（アンチ・ロマン）の動向をより批判的に発展させた、フィリップ・ソレルスを中心とするテル・ケル派（文学理論雑誌Tel Quelを基軸に活動したことからこう呼ばれた）に活動が継承された。しかし、1970年代入るとフィリップ・ソレルスがマオイズムに傾倒し、テル・ケル派も政治的な色合いが濃厚になり文芸活動としての側面は次第に薄れていった。 ただ、ヌーヴォー・ロマンはそもそも党派性が薄いものであり、個々の作家の作品自体も、モダニズムを積極的に引き受けることで小説というジャンル自体の進歩を目したものであった。それゆえ、テル・ケル派以降、個々の作家は各々の方法論のうちにさらに沈潜して行き、結果として商業主義とは完全に相反するものとなりながらも、このうえなく深い、小説的な言語によってしか到達し得ない思想的な領域を開拓していくこととなったのである。
  • Nowa powieść – awangardowy kierunek w powieści francuskiej, ukształtowany w latach 50. XX wieku i żywotny do lat 60–70. Zakładał oderwanie się od tradycji egzystencjalizmu i psychologizmu oraz całkowite przebudowanie i odnowę gatunku. Zgodnie z założeniami Nouveau roman obiektem zainteresowania powieści nie miał być świat zewnętrzny, ale jego odwzorowanie w niej samej. Do twórców nowej powieści należeli m. in. Claude Simon, Robert Pinget oraz Alain Robbe-Grillet.
  • «Новый роман» или "антироман" — название литературного направления во французской прозе, сложившегося в конце 1940-х — начале 1960-х годов и противопоставившего свои произведения социально-критическому, с разветвленным сюжетом и множеством персонажей, роману бальзаковского типа, который было принято считать одной из стержневых традиций французской литературы. Бальзаку «новые романисты» противопоставили Флобера, Кафку, Вирджинию Вулф, «Чуму» Альбера Камю, «Тошноту» Сартра. Камю и Сартр поддерживали «новых романистов», Сартр использовал для их характеристики термин «антироман» (предисловие к роману Н. Саррот «Портрет неизвестного», 1947). Само выражение «новый роман» впервые употребил критик Эмиль Анрио (газета «Монд», 22 мая 1957) в рецензии на только что появившиеся романы «Ревность» Алена Роб-Грийе и «Тропизмы» Cаррот. Кроме перечисленных, к данному литературному направлению причисляют Мишеля Бютора, Маргерит Дюрас, Робера Пенже, Жана Рикарду, Клода Симона. Определяющими для самопонимания приверженцев «нового романа» выступили такие тексты-манифесты, как эссе Натали Саррот «Эра подозрения» и сборник статей Алена Роб-Грийе 1956—1963 годов «За новый роман». Важной вехой в становлении новой школы стал авторитетный симпозиум «Новый роман: вчера и сегодня» в городке Серизи-ла-Салль.
  • Den nya romanen, fr. le nouveau roman, är en slags romanform där språket, stilen och formen står i centrum och den episka berättelsen är sekundär. Ofta är berättandet fragmentariskt och tiden upplöst med hopp och omtagningar. Inte sällan fokuseras texten kring detaljerade beskrivningar av ting och situationer. Ett bra exempel är romanen "Jalusi" av Alain Robbe-Grillet. Detta sätt att skriva uppkom på 1950-talet och företräds främst av franska författare som Nathalie Sarraute, Michel Butor, Alain Robbe-Grillet samt Claude Simon. Begreppet nouveau roman lanserades av författaren och litteraturteoretikern Roland Barthes. Sättet att skriva bär tydliga spår av William Faulkner och Marcel Proust.
  • Nouveau Roman, 1950'lerde Fransa'da oluşan roman akımıdır. Geleneksel anlamda konu, figür ve tutarlılığa önem vermeyen, henüz psikanaliz ve sosyolojinin egemenliğine girmemiş bir gerçeklik alanını sezgiler yoluyla fethetme eğilimidir. İnsanın dış dünya ile ilişkilerine ışık tutmaya çalışır. Émile Henriot, Fransız gazetesi Le Monde'da 22 Mayıs 1957'de yazdığı bir makalede, yeni bir tarz deneyerek yeni yazı stilleri ortaya çıkaran yazarların eserlerini tanımlamak için "Yeni Roman" ifadesini kullanmıştır.
  • «Новий роман» (фр. Le nouveau roman) або Антироман — жанровий різновид французького модерного роману другої половини 40—70-х XX ст.
  • 新小说也被称之为“反传统小说”，是20世纪50至60年代盛行于法国文学界的一种小说创作思潮，在哲学上则深受弗洛伊德心理分析、柏格森生命力学说和直觉主义以及胡塞尔的现象学的影响。虽然严格说来“新小说派”的作家们并不承认不是自己是一个创作团体而只是有一种创作倾向，但评论界还是根据其间存在着一些共同的理念和特征，将某些作家归为“新小说派”。公认的“新小说派”的主要代表是法国作家阿兰·罗伯-格里耶、娜塔丽·萨洛特、米歇尔·布托尔和玛格丽特·杜拉斯等。 “新小说派”的基本观点认为，20世纪以来小说艺术已处于严重的停滞状态，其根源在于传统小说观念的束缚，墨守过时的创作方法。因此，他们主张摒弃以巴尔扎克为代表的现实主义小说的写作方法，从情节、人物、主题、时间顺序等方面进行改革。新小说派同时认为传统现实小说中惯用的语言也必须彻底改革，因为这些语言由于长期重复使用已变为“陈套”或“僵化”，失去了表达现代人复杂多变的生活的能力。 “新小说”的创作在70年代后渐趋消退，作为文学流派逐渐走向了消亡。但1985年“新小说”派代表克洛德·西蒙获得了诺贝尔文学奖，这标志着“新小说”已经得到了西方学界的认可，从而使它成为法国乃至世界现代文学史中的一项经典。
dbpprop:break
  • yes
dbpprop:hasPhotoCollection
dbpprop:name
  • French literature
dbpprop:wikiPageUsesTemplate
rdf:type
rdfs:comment
  • The nouveau roman is a type of 1950s French novel that diverged from classical literary genres. Émile Henriot coined the title in an article in the popular French newspaper Le Monde on May 22, 1957 to describe certain writers who experimented with style in each novel, creating an essentially new style each time.
  • Der Begriff nouveau roman (französisch für neuer Roman) wurde zum ersten Mal von dem Literaturkritiker Émile Henriot verwendet und bezeichnet eine in Frankreich entstandene experimentelle Literaturform der 1950er bis 1970er Jahre, die sich vom klassischen Roman in der Tradition von Honoré de Balzac und Gustave Flaubert abwendet und keine Deutung und Bewertung des Beschriebenen propagiert. Nach einer Einteilung von B.
  • El moviment literari que s'anomena Nouveau roman (que en francés voldir "novel·la nova") és format per un grup variable d'escriptors (i que depén del crític que fa l'article).
  • Nový román - často též antiromán, někdy též označován jako román objektivní, nebo román pohledu. Jedná se o pokus francouzské literární avantgardy, z 50. let 20. století, vytvořit opak klasického románu, protože se domnívali, že klasický román se přežil a nemůže postihnout novou skutečnost a zkušenosti nového člověka.
  • El movimiento literario del nouveau roman (que significa en francés "novela nueva") está formado por una serie variable de escritores (según el crítico que haga la reseña). En cualquier caso, se suele incluir siempre a Alain Robbe-Grillet, a quien se considera fundador y primer teórico del movimiento, como autor del manifiesto Por una nueva novela (Pour un nouveau roman); Michel Butor, con su más conocida novela, La modificación; Nathalie Sarraute y el en 1985, Claude Simon.
  • Nouveau roman eli uusi romaani on nimitys, jota käytetään ranskalaisista 1950-luvulla ilmestyneistä kokeellisista romaaneista, jotka irtautuivat realistisen romaanin traditiosta. Uuden romaanin kirjailijoita ovat mm. Alain Robbe-Grillet (1922-2008), Nathalie Sarraute (1900-1999) ja Claude Simon (1913-2005).
  • Le nouveau roman est un mouvement littéraire des années 1942-1970, regroupant quelques écrivains appartenant principalement aux Éditions de Minuit. Le terme fut créé, avec un sens négatif, par le critique Émile Henriot dans un article du journal le Monde du 22 mai 1957, pour critiquer le roman la Jalousie, d'Alain Robbe-Grillet.
  • A Nouveau roman az 1950-es évek bizonyos stílusban írt francia regényeire utal, melyek a klasszikus irodalmi regény műfajából alakítottak egy új irányt. Fordítása magyarul annyit tesz: „új regény”. Émile Henriot adta ezt a titulust először a népszerű francia napilap, a Le Monde 1957. május 22-ei számának egyik cikkében, hogy így jellemezzen bizonyos írókat, akik minden írásukkal egy új stílust teremtettek.
  • Il Nouveau Roman è una corrente letteraria nata in Francia tra gli anni 50 e 60. Il termine Nouveau Roman, usato per la prima volta da Émile Henriot in un articolo su Le Monde, rappresenta un gruppo di autori tra loro contemporanei che hanno in comune esigenze comuni più che un proprio movimento. Le varie esperienze hanno in comune il rifiuto del personaggio e delle normali vicende per focalizzarsi sulle caratteristiche della realtà che esulano dalla soggettività umana.
  • Nowa powieść – awangardowy kierunek w powieści francuskiej, ukształtowany w latach 50. XX wieku i żywotny do lat 60–70. Zakładał oderwanie się od tradycji egzystencjalizmu i psychologizmu oraz całkowite przebudowanie i odnowę gatunku. Zgodnie z założeniami Nouveau roman obiektem zainteresowania powieści nie miał być świat zewnętrzny, ale jego odwzorowanie w niej samej. Do twórców nowej powieści należeli m. in. Claude Simon, Robert Pinget oraz Alain Robbe-Grillet.
  • Den nya romanen, fr. le nouveau roman, är en slags romanform där språket, stilen och formen står i centrum och den episka berättelsen är sekundär. Ofta är berättandet fragmentariskt och tiden upplöst med hopp och omtagningar. Inte sällan fokuseras texten kring detaljerade beskrivningar av ting och situationer. Ett bra exempel är romanen "Jalusi" av Alain Robbe-Grillet.
  • Nouveau Roman, 1950'lerde Fransa'da oluşan roman akımıdır. Geleneksel anlamda konu, figür ve tutarlılığa önem vermeyen, henüz psikanaliz ve sosyolojinin egemenliğine girmemiş bir gerçeklik alanını sezgiler yoluyla fethetme eğilimidir. İnsanın dış dünya ile ilişkilerine ışık tutmaya çalışır.
  • «Новий роман» (фр. Le nouveau roman) або Антироман — жанровий різновид французького модерного роману другої половини 40—70-х XX ст.
rdfs:label
  • Nouveau roman
  • Nouveau Roman
  • Nouveau roman
  • Nový román
  • Nouveau roman
  • Nouveau roman
  • Nouveau roman
  • Nouveau roman
  • Nouveau roman
  • ヌーヴォー・ロマン
  • Nowa powieść
  • Новый роман
  • Den nya romanen
  • Nouveau Roman
  • Новий роман
  • 新小说
owl:sameAs
skos:subject
foaf:page
is dbpprop:disambiguates of
is dbpprop:redirect of
is owl:sameAs of