| dbpprop:abstract
|
- Normative ethics is the branch of philosophical ethics that investigates the set of questions that arise when we think about the question “how ought one act, morally speaking?” Normative ethics is distinct from meta-ethics because it examines standards for the rightness and wrongness of actions, while meta-ethics studies the meaning of moral language and the metaphysics of moral facts. Normative ethics is also distinct from descriptive ethics, as the latter is an empirical investigation of people’s moral beliefs. To put it another way, descriptive ethics would be concerned with determining what proportion of people believe that killing is always wrong, while normative ethics is concerned with whether it is correct to hold such a belief. Hence, normative ethics is sometimes said to be prescriptive, rather than descriptive. However, on certain versions of the meta-ethical view called moral realism, moral facts are both descriptive and prescriptive at the same time. Broadly speaking, normative ethics can be divided into the sub-disciplines of moral theory and applied ethics. In recent years the boundaries between these sub-disciplines have increasingly been dissolving as moral theorists become more interested in applied problems and applied ethics is becoming more profoundly philosophically informed. Traditional moral theories were concerned with finding moral principles which allow one to determine whether an action is right or wrong. Classical theories in this vein include utilitarianism, Kantianism, and some forms of contractarianism. These theories offered an overarching moral principle to which one could appeal in resolving difficult moral decisions. In the 20th century, moral theories have become more complex and are no longer concerned solely with rightness and wrongness, but are interested in many different kinds of moral status. This trend may have begun in 1930 with W. D. Ross in his book, The Right and the Good. Here Ross argues that moral theories cannot say in general whether an action is right or wrong but only whether it tends to be right or wrong according to a certain kind of moral duty such as beneficence, fidelity, or justice (he called this concept of partial rightness prima facie duty). Subsequently, philosophers have questioned whether even prima facie duties can be articulated at a theoretical level, and some philosophers have urged a turn away from general theorizing altogether, while others have defended theory on the grounds that it need not be perfect in order to capture important moral insight. In the middle of the century there was a long hiatus in the development of normative ethics during which philosophers largely turned away from normative questions towards meta-ethics. Even those philosophers during this period who maintained an interest in prescriptive morality, such as R. M. Hare, attempted to arrive at normative conclusions via meta-ethical reflection. This focus on meta-ethics was in part caused by the intense linguistic turn in analytic philosophy and in part by the pervasiveness of logical positivism. In 1971, John Rawls bucked the trend against normative theory in publishing A Theory of Justice. This work was revolutionary, in part because it paid almost no attention to meta-ethics and instead pursued moral arguments directly. In the wake of A Theory of Justice and other major works of normative theory published in the 1970s, the field has witnessed an extraordinary Renaissance that continues to the present day.
- Normatiivinen etiikka on filosofisen etiikan osa-alue, joka tutkii eettisiä normeja. Se pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, mitkä ovat oikeat eettiset säännöt, joita yksilön tulisi noudattaa. Normatiivisen etiikan teoriat ilmaisevat, luovat ja puolustavat aina joitakin tiettyjä moraalisia sääntöjä ja arvoja. Normatiivinen etiikka pyrkii määrittämään joukon sääntöjä, joita voisi käyttää ihmisten menettelytapojen ohjaamisessa. Se käsittelee asioita, joita ihmisten tulisi uskoa oikeiksi ja vääriksi, erotuksena deskriptiivisestä eli kuvailevasta etiikasta, joka käsittelee sitä, mitä ihmiset tosiasiassa uskovat oikeaksi ja vääräksi. Näin normatiivinen etiikka on preskriptiivistä eli ohjaavaa etiikkaa. Vastaavasti koska normatiivinen etiikka tutkii oikean ja väärän standardeja, se eroaa metaetiikasta, joka tutkii moraalisten väittämien luonnetta, ja soveltavasta etiikasta, joka soveltaa normatiivisia sääntöjä käytännössä. Normatiiviset teoriat jaetaan tavallisesti kolmeen luokkaan: velvollisuusetiikka, seurausetiikka ja hyve-etiikka.
- L'éthique normative est, en philosophie, la branche de l'éthique qui s'occupe de classer les actions comme plutôt justes ou plutôt injustes, sans parti pris, par opposition à l'éthique descriptive. L'éthique normative est en relation avec l'éthique en tant qu'ensemble de normes relatives au comportement. L'éthique descriptive traite de ce que la population croit être juste ou injuste, tandis que l'éthique normative traite de ce que la population devrait croire être juste ou injuste. De plus, parce qu'elle examine les règles sur la droiture du comportement, l'éthique normative est distincte de la méta-éthique, qui étudie la nature des affirmations éthiques, et de l'éthique appliquée, qui place les règles normatives dans des contextes pratiques.
- Normativ etik är ett område inom moralfilosofi eller etik. Den normativa etiken undersöker vilken moral som är den rätta eller mest välgrundade. Den söker anvisa individen rätt handling eller handlingsprincip. Normativ etik kan ses som ett av tre delområden inom den filosofiska etiken, jämte metaetik där teoretiska frågor om vad de normativa uttalandena egentligen handlar om diskuteras, och tillämpad etik, där man söker applicera ställningstaganden inom normativ etik på konkreta problem. Den normativa etiken inom västerländsk filosofi får åtminstone viktiga bidrag redan från både Epikuros och Platon, men inte minst Aristoteles är en viktig tidig tänkare inom normativ etik. Andra filosofer som ses som historiskt viktiga i etiken och inte minst normativ etik är Thomas av Aquino, Baruch Spinoza, Thomas Hobbes och John Locke, David Hume, Immanuel Kant, Jeremy Bentham och J.S. Mill, samt Robert Nozick. Viktiga strömningar inom normativ etik är i delvis överlappande kronologisk ordning dygdetik, kontraktsetik, den teleologiska utilitarismen och de deontologiska strömningarna pliktetik och rättighetsetik, etisk egoism samt omsorgsetik (som av vissa betraktas som en specialvariant av dygdetik).
|
| rdfs:comment
|
- Normative ethics is the branch of philosophical ethics that investigates the set of questions that arise when we think about the question “how ought one act, morally speaking?” Normative ethics is distinct from meta-ethics because it examines standards for the rightness and wrongness of actions, while meta-ethics studies the meaning of moral language and the metaphysics of moral facts.
- Normatiivinen etiikka on filosofisen etiikan osa-alue, joka tutkii eettisiä normeja. Se pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, mitkä ovat oikeat eettiset säännöt, joita yksilön tulisi noudattaa. Normatiivisen etiikan teoriat ilmaisevat, luovat ja puolustavat aina joitakin tiettyjä moraalisia sääntöjä ja arvoja. Normatiivinen etiikka pyrkii määrittämään joukon sääntöjä, joita voisi käyttää ihmisten menettelytapojen ohjaamisessa.
- L'éthique normative est, en philosophie, la branche de l'éthique qui s'occupe de classer les actions comme plutôt justes ou plutôt injustes, sans parti pris, par opposition à l'éthique descriptive. L'éthique normative est en relation avec l'éthique en tant qu'ensemble de normes relatives au comportement. L'éthique descriptive traite de ce que la population croit être juste ou injuste, tandis que l'éthique normative traite de ce que la population devrait croire être juste ou injuste.
- Normativ etik är ett område inom moralfilosofi eller etik. Den normativa etiken undersöker vilken moral som är den rätta eller mest välgrundade. Den söker anvisa individen rätt handling eller handlingsprincip.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
