| dbpprop:abstract
|
- Nikolaus Joseph Freiherr von Jacquin or Baron Nikolaus von Jacquin. was a Dutch scientist who studied medicine, chemistry and botany. He was born in Leiden in the Netherlands, where he studied medicine, but later moved first to Paris and then Vienna. Between 1755 and 1759 Nikolaus von Jacquin was sent to the West Indies and Central America by Francis I to collect plants for the Schönbrunn Palace, and amassed a large collection of animal, plant and mineral samples. In 1762, Nikolaus von Jacquin became Professor of Minerals and Mining at the Mining Academy in Schemnitz. In 1768 he was appointed Professor of Botany and Chemistry and became Director of the botanical gardens of the University of Vienna. He was succeeded at the University of Vienna by his son, Joseph Franz von Jacquin. In 1783, he was elected a foreign member of the Royal Swedish Academy of Sciences. His younger son, Emil Gottfried (1767–1792), and his daughter, Franziska (1769–1850), were friends of Mozart; Mozart wrote two songs for Gottfried to publish under Gottfried's name (K. 520 Als Luise … and K. 530 Das Traumbild) and gave piano lessons to Franziska. Mozart dedicated a considerable number of his works to the Jacquin family, notably the Kegelstatt Trio. This was first played at the Jacquins' house in August 1786 with Franziska playing the piano. He is commemorated by the genera Jacquinia and Jacquiniella.
- Nikolaus Joseph Freiherr von Jacquin war ein österreichischer Botaniker und Chemiker. Er praktizierte ab 1752 in Wien als Arzt. Sein offizielles botanisches Autorenkürzel lautet „Jacq. “.
- Nikolaus Joseph von Jacquin, fue un médico, biólogo y botánico holandés.
- Vapaaherra Nikolaus Joseph von Jacquin (16. helmikuuta 1727, Leiden – 24. lokakuuta 1817, Wien) oli hollantilainen kasvitieteilijä, lääkäri, kemisti ja ornitologi. Nikolauksen isä oli varakas vaatetehtailija Claudius Nikolaus Jacquin ja äiti Siegeberta von Henningen. Jacquinin perheen juuret olivat katolisessa Ranskassa. Koska Leidenissä ei ollut katolista koulua, lähetti isä Nikolauksen jesuiittojen kouluun Antwerpeniin. Sieltä hän meni Leuvenin yliopistoon, palatakseen myöhemmin kotiin opiskelemaan lääke- ja kasvitiedettä Leidenin yliopistossa. Siellä eräs hänen professoreistaan oli Adriaan van Royen (1704–1779), Linnén kannattajia, ja hän tutustui myös kahteen muuhun linnéläiseen, jotka olivat Jan Fredrik Gronovius (1690–1762) ja tämän poika Laurens Theodoor (1730–1773). Jälkimmäisellä oli suuri vaikutus Jacquinin tulevaisuuteen kasvitieteilijänä. 1750–1752 Jacquin opiskeli lääketiedettä Pariisissa. Täällä hän tutustui de Jussieun veljeksiin Antoineen (1686–1758) ja Bernardiin (1699–1777). Hän osallistui Antoine de Jussieun luennoille ja Bernard de Jussieun kasvitieteellisille retkille, jotka laajensivat suuresti hänen kasvitieteen tietojaan. 1752 hän matkusti Wieniin saattaakseen lääketieteen opintonsa päätökseen. Hänen mesenaattinaan toimi Gerard van Swieten (1700–1772), joka oli lääketieteen professori, ja toimi samalla aktiivisesti Schönbrunnin palatsin puutarhojen kehittämiseksi. Jacquin vieraili ahkerasti puutarhoissa ja tutustui Itävallan keisariin Frans I:seen. Vuosina 1754–1759 Jacquin tutki Länsi-Intian saariston ja Keski-Amerikan kasvillisuutta, jonne keisari hänet lähetti, van Swietenin kannustamana. Matka alkoi Italiasta ja päättyi Martiniquelle puoli vuotta myöhemmin. Hänen kumppaninaan oli Schönbrunnin hollantilainen puutarhuri Richard van der Schot. Retkikunta tutki useita alueen suurista saarista ja kävi myös Kolumbiassa ja Venezuelassa. Jacquinin tehtävänä oli kerätä kasveja Schönbrunniin. Hän keräsikin laajan kokoelman kasveja, eläimiä ja kivinäytteitä, ja lähetti Wieniin 7 näyte-erää. Ne on kuvailtu hänen teoksessaan Hortus Schoenbrunnensis (1797–1804). Jacquinin matka oli suuri menestys. Itse Linné kirjoitti hänelle 1. elokuuta 1759, ja kiitteli uusista upeista kasvilöydöistä. Linnén ja Jacquinin kirjeenvaihto jatkui Linnén kuolemaan saakka. Jacquinin vuonna 1760 julkaisema Enumeratio systematica plantarum oli ensimmäinen teos, jossa oli käytetty Linnén luomaa binominimijärjestelmää, jos ei oteta lukuun itse Linnén ja hänen oppilaidensa töitä. 1762 (tai 1763) Jacquinista tuli mineraali- ja kaivosalan professori Chemnitzin Kaivosakatemiaan. Itse asiassa hän sai valita kolmesta professuuritarjouksesta, joista 2 muuta olivat Pietarista ja Innsbruckista. Chemnitzissä hän sai 500 kultatukaatin stipendin, suuren talon laboratorioineen, puutarhan ja oikeuden neljään hevoseen. Hän avioitui ja sai vaimoltaan suuret myötäjäiset. 1768 hänelle myönnettiin kasvitieteen ja kemian professuuri Wienin yliopistossa. Lisäksi hän ryhtyi johtamaan Wienin kasvitieteellistä puutarhaa. 1788 hänet kutsuttiin Royal Societyn jäseneksi ja Ranskan Tiedeakatemian jäseneksi hänet hyväksyttiin 1804. Vapaaherran arvonimen hän sai 1806. Hänen nuorempi poikansa Joseph Franz von Jacquin (1766–1839) jatkoi hänen työtään Wienin yliopiston kasvitieteen professorina ja puutarhan johtajana. Jacquin kuvaili ja nimesi tieteelle lukuisia kasvi- ja eläinlajeja, linnuista muun muassa kaulustrapin. Nikolaus Jacquinilla oli ainakin 3 lasta. Vanhin poika Gottfried (1763–1792) oli lahjakas muusikko, samoin tytär Franziska (1769–1853) oli lahjakas pianisti ja klaveerin soittaja. Wolfgang Amadeus Mozart oli Jacquinien perhetuttu.
- Le baron Nikolaus Joseph Freiherr von Jacquin est un botaniste néerlandais du XVIII siècle, né à Leyde le 16 février 1727, mort à Vienne le 24 octobre 1817. Il fait ses études à Anvers et à Leyde notamment auprès d'Adriaan van Royen (1704-1779). Il obtient, dans cette dernière ville, son titre de docteur en médecine. Il se rend à Paris où il étudie auprès de Bernard de Jussieu (1699-1777). Il part à Vienne où il passera l’essentiel de son existence à l'invitation de l'impératrice Marie-Thérèse I de Hongrie (1717-1780). Il devient, en 1752, botaniste auprès de l’empereur François Ier d'Autriche François Ier du Saint-Empire (1708-1765). Il participe, comme botaniste, à une expédition scientifique dans les Caraïbes et en Amérique centrale de 1754 à 1759. Il constitue une importante collection de plantes, d’animaux et de minéraux. Certaines espèces végétales seront ensuite cultivées dans les jardins du palais de Schönbrunn. À son retour, en 1763, il devient professeur de minéralogie et de techniques minières à l’Académie des mines de Schemnitz puis, en 1768, professeur de chimie et de botanique à l’université de Vienne, il y dirige également le jardin botanique de l’institution. Jacquin devient membre de la Royal Society en 1788 et membre associé à l’Académie des sciences en 1804. Il est notamment l’auteur de Selectarum Stirpium americanarum (1763), d’Hortus botanicus Vindobonensis (trois volumes, 1770-1776), illustré par Franz Anton von Scheidel qui est un catalogue des plantes du jardin botanique de Schönbrunn, Floræ Austriacæ (cinq volumes, 1773-1774) ou Flore d’Autriche, et d’Icones plantarum rariorum (1781–1793). Jacquin prend sa retraite en 1797 et est fait baron en 1806. Il est l’auteur de plus soixante nouvelles espèces dont le Portulacaria afra décrit dans Collectanea austriaca ad botanicam, chemiam, et historiam naturalem spectantia, cum figuris in Vienna en 1786 ou encore le célèbre Ulmus parvifolia. C’est son fils, Joseph Franz von Jacquin (1766-1839), qui lui succède à l’université de Vienne. Carl von Linné (1707-1778) lui a dédié le genre Jacquinia. Son nom est également associé aux espèces suivantes : Juncus jacquini L. : le jonc de Jacquin. Oxytropis jacquini Bunge : l'oxytropis de Jacquin. Reseda jacquini Rchb. : le réséda de Jacquin.
- Dopo aver compiuto gli studi di medicina alla Università di Leiden, si trasferisce dapprima a Parigi e quindi a Vienna. Tra il 1755 ed il 1759 Jacquin fu inviato da Francesco I nelle Indie Occidentali ed in America Centrale, per raccogliere piante per le collezioni del castello di Schönbrunn. Nel 1762 viene nominato Professore di Mineralogia a Schemnitz. Nel 1768 ottiene l'incarico di Professore di Botanica e Chimica alla Università di Vienna, nonché di Direttore dell'Orto botanico. Alla sua morte gli succede il figlio, Joseph Franz von Jacquin. Alla sua memoria sono dedicati i generi Jacquinia e Jacquiniella.
- Nikolaus Joseph Freiherr von Jacquin, ook wel Baron Nikolaus von Jacquin was een Nederlandse wetenschapper, die geneeskunde, scheikunde en plantkunde bestudeerde.
- O barão Nikolaus Joseph Freiherr von Jacquin foi um botânico holandês do século XVIII.
- Никола́ус Жаке́н — австрийский ботаник, химик и металлург. Почётный член Российской Академии наук с 11 сентября 1780. Занимался медицинской практикой в Вене и в 1754—1759 совершил по поручению императора Франца I большое путешествие по Америке, чтобы приобрести новые растения для императорских садов. Вернувшись, стал профессором химии и ботаники сначала в Хемнице, а затем в Вене, где был также директором Академического, а позже Шёнбруннского садов. В 1806 получил баронское достоинство.
- 尼古拉斯·约瑟夫·冯·雅克恩 （Nikolaus Joseph von Jacquin，1727年2月16日－1817年10月26日）是荷兰科学家，研究医学、化学和植物学。 雅克恩出生于荷兰的列登，在列登大学学习医学，然后先移居巴黎，最后定居维也纳。 在1755年至1759年期间，他被神圣罗马帝国的皇帝弗朗西斯一世派往中美洲和西印度群岛为他的美泉宫搜集花卉，因此雅克恩搜集了大量的动物、植物和矿物标本。 1762年，他被任命为位于现在斯洛伐克班斯卡-斯蒂沃尼卡的采矿学院的采矿和矿物学教授。1768年被任命为维也纳大学化学和植物学教授兼植物园园长，直到去世，由他儿子接替他的职务。 雅克恩的著作包括《美洲标本选编》（1763年）、《奥地利植物》（1773年-1778年）、《稀有植物图谱》（1781年-1793年）
|
| rdfs:comment
|
- Nikolaus Joseph Freiherr von Jacquin or Baron Nikolaus von Jacquin. was a Dutch scientist who studied medicine, chemistry and botany. He was born in Leiden in the Netherlands, where he studied medicine, but later moved first to Paris and then Vienna. Between 1755 and 1759 Nikolaus von Jacquin was sent to the West Indies and Central America by Francis I to collect plants for the Schönbrunn Palace, and amassed a large collection of animal, plant and mineral samples.
- Nikolaus Joseph Freiherr von Jacquin war ein österreichischer Botaniker und Chemiker. Er praktizierte ab 1752 in Wien als Arzt. Sein offizielles botanisches Autorenkürzel lautet „Jacq. “.
- Nikolaus Joseph von Jacquin, fue un médico, biólogo y botánico holandés.
- Vapaaherra Nikolaus Joseph von Jacquin (16. helmikuuta 1727, Leiden – 24. lokakuuta 1817, Wien) oli hollantilainen kasvitieteilijä, lääkäri, kemisti ja ornitologi. Nikolauksen isä oli varakas vaatetehtailija Claudius Nikolaus Jacquin ja äiti Siegeberta von Henningen. Jacquinin perheen juuret olivat katolisessa Ranskassa. Koska Leidenissä ei ollut katolista koulua, lähetti isä Nikolauksen jesuiittojen kouluun Antwerpeniin.
- Le baron Nikolaus Joseph Freiherr von Jacquin est un botaniste néerlandais du XVIII siècle, né à Leyde le 16 février 1727, mort à Vienne le 24 octobre 1817. Il fait ses études à Anvers et à Leyde notamment auprès d'Adriaan van Royen (1704-1779). Il obtient, dans cette dernière ville, son titre de docteur en médecine. Il se rend à Paris où il étudie auprès de Bernard de Jussieu (1699-1777).
- Dopo aver compiuto gli studi di medicina alla Università di Leiden, si trasferisce dapprima a Parigi e quindi a Vienna. Tra il 1755 ed il 1759 Jacquin fu inviato da Francesco I nelle Indie Occidentali ed in America Centrale, per raccogliere piante per le collezioni del castello di Schönbrunn. Nel 1762 viene nominato Professore di Mineralogia a Schemnitz. Nel 1768 ottiene l'incarico di Professore di Botanica e Chimica alla Università di Vienna, nonché di Direttore dell'Orto botanico.
- Nikolaus Joseph Freiherr von Jacquin, ook wel Baron Nikolaus von Jacquin was een Nederlandse wetenschapper, die geneeskunde, scheikunde en plantkunde bestudeerde.
- O barão Nikolaus Joseph Freiherr von Jacquin foi um botânico holandês do século XVIII.
- Никола́ус Жаке́н — австрийский ботаник, химик и металлург. Почётный член Российской Академии наук с 11 сентября 1780.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
