| dbpedia-owl:abstract
|
- Das Bekenntnis von Nicäa wurde vom ersten Konzil von Nicäa 325, dem ersten ökumenischen Konzil herausgegeben. Es ist nicht zu verwechseln mit dem bekannteren und nahe verwandten Nicäno-Konstantinopolitanum, dem Bekenntnis des ersten Konzils von Konstantinopel, das ebenfalls oft als Nicäisches Glaubensbekenntnis oder Nizänisches Glaubensbekenntnis bezeichnet wird. Im Gegensatz zu diesem wird das hier beschriebene Bekenntnis auch von allen alt-orientalischen Kirchen anerkannt. Damit ist es das prinzipiell meistanerkannte Bekenntnis im Christentum, spielt aber in der Bekenntnis- und Frömmigkeitspraxis jener Kirchen, welche auch das Nicäno-Konstantinopolitanum anerkennen, de facto keine Rolle.
- The Nicene Creed is the creed or profession of faith that is most widely used in Christian liturgy. It is called Nicene because, in its original form, it was adopted in the city of Nicaea by the first ecumenical council, which met there in the year 325. The Nicene Creed has been normative to the Anglican Church, Assyrian Church of the East, Eastern Orthodox Church, Oriental Orthodox churches, the Roman Catholic Church including the Eastern Catholic Churches and the Old Catholic Church, the Lutheran Church and most Protestant denominations. The Apostles' Creed, which in its present form is later, is also broadly accepted in the West, but is not used in the East. One or other of these two creeds is recited in the Roman Rite Mass directly after the homily on all Sundays and Solemnities (Tridentine Feasts of the First Class). In the Byzantine Rite Liturgy, the Nicene Creed is recited on all occasions, following the Litany of Supplication. For current English translations of the Nicene Creed, see English versions of the Nicene Creed in current use.
- El símbolo niceno o símbolo de la fe es una declaración dogmática de los contenidos de la fe cristiana promulgada en el Concilio de Nicea I. El objeto del credo niceno fue consensuar una definición de los dogmas de la fe cristiana, impedida hasta entonces por la escasa institucionalización y las fuertes variantes regionales. El principal adversario de la doctrina nicena fue el arrianismo, una corriente teológica que negaba la divinidad de Jesús; otros problemas teológicos, en especial trinitarios, no se resolverían hasta el Primer Concilio de Constantinopla, cuando el carácter divino del Espíritu Santo se afirmó definitivamente.
- Nikean uskontunnustus eli Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus on yksi kolmesta niin sanotun vanhan kirkon uskontunnustuksesta. Se laadittiin, kun ilmeni tarve ilmaista käsitteellisesti kristillisten seurakuntien yhteinen usko näiden järjestäytyessä vuonna 325 pidetyssä Nikaian ensimmäisessä kirkolliskokouksessa, ja sitä täydennettiin Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381. Nikaian uskontunnustus perustuu Apostoliseen uskontunnustukseen. Kristillisten kirkkojen mukaan Nikaian uskontunnustuksessa Raamatun keskeinen oppi kootaan tiivistettyyn muotoon, ja sen keskeinen periaate on kertoa Jumalan teoista Kristuksessa. Nikean uskontunnustusta käytetään yleisesti eri kirkkokuntien jumalanpalveluksissa. Katolisessa messussa Nikaian uskontunnustus lauletaan, ja se muodostaa messun Credo-osan (credo, "minä uskon", latinankielisen uskontunnustuksen ensimmäinen sana). Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa Nikean uskontunnustus on käytössä apostolisen uskontunnustuksen vaihtoehtona. Eri kirkkokuntien käyttämissä versioissa on pieniä eroja sanamuodoissa. Lisäksi on huomattava, että ortodoksisen sanamuodon mukaa Pyhä Henki "lähtee Isästä", kun taas läntisten kirkkokuntien piirissä Pyhä Henki "lähtee Isästä ja Pojasta". Kyseinen ns. filioque -lisäys (lat. filio 'pojasta'; -que 'sekä' > "sekä pojasta") tuli yleisesti käyttöön lännen kirkossa 600-700-luvuilla. Tarkoituksena oli korostaa ylösnousseen Pojan läsnäoloa Pyhän Hengen kautta maailmassa. Lisäys syvensi eroja idän ja lännen kristillisyyden välillä ja oli yksi ortodoksisen ja katolisen kirkkokunnan eron ja lähes tuhatvuotisen molemminpuolisen ekskommunikaation syistä vuonna 1054.
- Il Simbolo niceno-costantinopolitano, detto anche Credo niceno-costantinopolitano è una formula di fede relativa all'unicità di Dio, alla natura di Gesù e, implicitamente, pur senza usare il termine, alla trinità delle persone divine. Composta originariamente dalla formulazione approvata al Primo concilio di Nicea a cui vennero aggiunti ampliamenti, relativamente allo Spirito Santo, nel primo concilio di Costantinopoli. Esso fu redatto a seguito delle dispute che attraversavano la chiesa del IV secolo, soprattutto a causa delle teorie cristologiche di Ario, sacerdote di Alessandria. Il simbolo niceno-costantinopolitano viene largamente utilizzato nella liturgia cristiana. Questo Simbolo viene infatti recitato durante la messa. Nelle Chiese occidentali viene generalmente utilizzata una versione diversa per l'aggiunta del cosiddetto filioque ("procede dal Padre e dal Figlio"), mentre in Oriente si utilizza la formulazione più antica. La disputa sul filioque fu una delle ragioni dello scisma d'Oriente, addotta dal patriarca di Costantinopoli Fozio nel conflitto con il papa. L'aggiunta della clausola del filioque nel Credo Costantinopolitano compare per la prima volta nell'VIII secolo per opera di Paolino di Aquileia. L'uso di recitare il Credo con questa aggiunta sarebbe stato concesso da papa Leone III per le pressioni di Carlo Magno, ma il termine si impose nel rito romano soltanto nell'XI secolo quando fu approvato da Benedetto VIII su richiesta di Enrico II di Germania, per l'aiuto da questi ricevuto contro l'Antipapa rivale Gregorio. La dottrina della duplice processione dello Spirito Santo è tipicamente occidentale, sia nella chiesa cattolica latina che nelle maggiori chiese protestanti.
- ニカイア信条（にかいあしんじよう）とは、キリスト教の信条の一つ。ニカイア信経（にかいあしんきよう）または原ニケア信条（げんにけあしんじょう）とも。アリウス派を排斥した第1ニカイア公会議(325年）において採択された。したがってニカイア信条は、公式の会議によって採択された最初の信条でもある。なお原ニケア信条とは、ニカイア・コンスタンティノポリス信条にニケア信条の名を用いる教派での呼称である。 ニカイア信条の中で父と子は「同質」（ギリシャ語：ホモウーシオス）であるという表現が使われたが、この語の使用は聖書にない言葉がはじめて教義の中にとりいれられたという意味で画期的な出来事であった。参加者の間ではこの「同質」と「相似」（ギリシャ語：ホモイウーシオス）のどちらを使うかということをめぐって激しい議論が戦わされた。結果として「同質」という言葉を好まない司教たちが多かったことがアリウス派論争が長引く要因となってしまった。 この後、第1コンスタンティノポリス公会議（381年）において、ニカイア信条は拡充され、聖霊・教会・死者たちの復活についての教義の詳細が文章化された。これがニカイア・コンスタンティノポリス信条である。
- De geloofsbelijdenis van Nicea-Constantinopel is de tekst waarin voor de eerste keer in de christelijke geschiedenis de fundamentele doctrines van het Christendom werden vastgesteld: 1. de leer van de incarnatie/menswording van God in de persoon van Jezus Christus en 2. de Triniteitsleer (er bestaat maar één God, maar deze manifesteert zich in drie personen).
- Den nikenske trosbekjennelse er en formulering av grunnleggende sider ved den kristne tro. Den er akseptert av den katolske kirke, den ortodokse kirke, de orientalske ortodokse kirker, den anglikanske kirke og de fleste større protestantiske kirker. Den ble forfattet og vedtatt under konsilet i Nikea i 325. En revidert versjon ble vedtatt under første konsil i Konstantinopel i 381, og i den romersk-katolske kirke er det tatt inn ytterligere en endring. Dette er den siste trosbekjennelse som ble vedtatt uten å føre til betydelige splittelser; ved konsilet i Kalkedon førte vedtaket om en trosbekjennelse til at de orientalske ortodokse kirker brøt ut. Senere trosbekjennelser er derfor mer konfesjonelt orientert.
- Plik:CouncilOfConstantinople381BnFMSGr510. jpg Sobór w Konstantynopolu ogłaszając Symbol w 381 r. , bronił prawdy o boskiej naturze Ducha Świętego. Ilustracja z IX w. wydania Mów teologicznych św. Grzegorza z Nazjanzu. Jako patriarcha Konstantynopola przewodniczył on Soborowi, jednak w wyniku konfliktu został na tymże Soborze usunięty ze swej katedry. Nicejsko-konstantynopolitańskie wyznanie wiary lub Symbol konstantynopolitański /Szablon:Lang Symbolum Constantinopolitanum/, dawniej nie do końca ściśle zwany też Symbolem nicejskim - chrześcijańskie wyznanie wiary najbardziej rozpowszechnione wśród tekstów credo używanych współcześnie w liturgiach. W Kościele katolickim i w Cerkwiach prawosławnych jest odmawiane lub śpiewane w liturgii Eucharystii w niedziele i uroczystości. Autorytet symbolu przyjmuje również Wspólnota anglikańska, a także starokatolicy, luteranie oraz niektóre inne denominacje protestanckie. W Kościele rzymskokatolickim i niektórych kościołach protestanckich i starokatolickich tekst symbolu jest uzupełniony o "Bóg z Boga" - sformułowanie z symbolu przyjętego w 325 r. na Soborze w Nicei oraz późniejszy, średniowieczny dodatek, krytykowany przez prawosławie - "i Syna".
- Нике́йский си́мвол ве́ры — формула вероисповедания, принятая на Первом Никейском соборе, согласно которой Бог Сын «единосущий (ομοούσιος, consubstantialis) Отцу».
- 尼西亞信經（中文又譯做尼吉亞信經或奈西亞信經），是傳統基督宗教三大信經之一。尼西亞信經是尼西亞大公會議有關基督宗教信仰的一項基本議決。這個議決主張子是“出於真天主而為真天主，被生而非受造，與天主父本質相同，確定了聖父、聖子、聖神為三位一體的天主，本質相同。接受並且信奉此信經的有天主教會(羅馬公教會)，東正教會，聖公會（英國公教會），信义宗(路德會等)教會，以及新教派裡的主要教會。 此信經的名稱得自於公元325年的第一次尼西亞大公會議，在此會議中制訂出了尼西亞信經，當舉行尼西亞會議時，亞流派的優西比烏提出其信仰論點，遭到強烈否定並被定為異端。大會在皇帝特使侯休斯的領導下，完成了尼西亞信經。但此信經的完整名稱該是“尼西亞‧君士坦丁堡信經”。因為在公元381年的第一次君士坦丁堡大公會議對此信經內容做了修訂並獲得一致通過。這之後為了要平息異端說法又有許多信經制訂出來，但是381年的會議卻是最後一次天主教派和正教派能夠一致接受所制訂的信經。故現今的尼西亞信經與第一次尼西亞公會議制訂的尼西亞信經並不完全相同，前者較後者為長。
- Den nic(a)enska trosbekännelsen – också kallad Credo, eftersom den på latin inleds med detta ord – är, sånär som på två ord, gemensam för både västliga och östliga kyrkor. Trosbekännelsen, som antogs vid det första konciliet i Konstantinopel, heter egentligen nicaeno-konstantinopolitanska trosbekännelsen och är i västkyrklig tradition en av de tre huvudsymbola. I östkyrkan används endast den nicaenska trosbekännelsen. Den nicaenska trosbekännelsen är tydligare och mer detaljerad än den apostoliska. Här återges texten till trosbekännelsen i den svenska översättning som finns i Den svenska psalmboken 2003. En förändring i denna trosbekännelse, under punkt tre nedan, vidtogs i västkyrkan, till att börja med dock mot påvens rekommendation. Enligt tillägget utgår Anden från både Fadern och Sonen, det så kallade filioque-tillägget. Detta kom att åberopas som en av orsakerna till den avgörande schismen mellan romersk-katolska kyrkan och den grekisk-ortodoxa kyrkan.
- Le Symbole de Nicée est une profession de foi commune aux trois grandes confessions chrétiennes, le catholicisme, l'orthodoxie et le protestantisme. En ce qui concerne les protestants, il faut être prudent sur l'importance qu'ils lui accordent. En effet, si la Réforme luthérienne et les calvinistes ont adhéré à Nicée et à Nicée-Constantinople sans réserves, la montée du libéralisme et du libre examen dans le protestantisme ont rendu cette adhésion plus réservée chez certains protestants. Cependant beaucoup y adhèrent toujours sans réserves et en confessant que Nicée représente la foi biblique. C'est une des formes usuelles du Credo.
|
| rdfs:comment
|
- ニカイア信条（にかいあしんじよう）とは、キリスト教の信条の一つ。ニカイア信経（にかいあしんきよう）または原ニケア信条（げんにけあしんじょう）とも。アリウス派を排斥した第1ニカイア公会議(325年）において採択された。したがってニカイア信条は、公式の会議によって採択された最初の信条でもある。なお原ニケア信条とは、ニカイア・コンスタンティノポリス信条にニケア信条の名を用いる教派での呼称である。 ニカイア信条の中で父と子は「同質」（ギリシャ語：ホモウーシオス）であるという表現が使われたが、この語の使用は聖書にない言葉がはじめて教義の中にとりいれられたという意味で画期的な出来事であった。参加者の間ではこの「同質」と「相似」（ギリシャ語：ホモイウーシオス）のどちらを使うかということをめぐって激しい議論が戦わされた。結果として「同質」という言葉を好まない司教たちが多かったことがアリウス派論争が長引く要因となってしまった。 この後、第1コンスタンティノポリス公会議（381年）において、ニカイア信条は拡充され、聖霊・教会・死者たちの復活についての教義の詳細が文章化された。これがニカイア・コンスタンティノポリス信条である。
- De geloofsbelijdenis van Nicea-Constantinopel is de tekst waarin voor de eerste keer in de christelijke geschiedenis de fundamentele doctrines van het Christendom werden vastgesteld: 1. de leer van de incarnatie/menswording van God in de persoon van Jezus Christus en 2. de Triniteitsleer (er bestaat maar één God, maar deze manifesteert zich in drie personen).
- Нике́йский си́мвол ве́ры — формула вероисповедания, принятая на Первом Никейском соборе, согласно которой Бог Сын «единосущий (ομοούσιος, consubstantialis) Отцу».
- 尼西亞信經（中文又譯做尼吉亞信經或奈西亞信經），是傳統基督宗教三大信經之一。尼西亞信經是尼西亞大公會議有關基督宗教信仰的一項基本議決。這個議決主張子是“出於真天主而為真天主，被生而非受造，與天主父本質相同，確定了聖父、聖子、聖神為三位一體的天主，本質相同。接受並且信奉此信經的有天主教會(羅馬公教會)，東正教會，聖公會（英國公教會），信义宗(路德會等)教會，以及新教派裡的主要教會。 此信經的名稱得自於公元325年的第一次尼西亞大公會議，在此會議中制訂出了尼西亞信經，當舉行尼西亞會議時，亞流派的優西比烏提出其信仰論點，遭到強烈否定並被定為異端。大會在皇帝特使侯休斯的領導下，完成了尼西亞信經。但此信經的完整名稱該是“尼西亞‧君士坦丁堡信經”。因為在公元381年的第一次君士坦丁堡大公會議對此信經內容做了修訂並獲得一致通過。這之後為了要平息異端說法又有許多信經制訂出來，但是381年的會議卻是最後一次天主教派和正教派能夠一致接受所制訂的信經。故現今的尼西亞信經與第一次尼西亞公會議制訂的尼西亞信經並不完全相同，前者較後者為長。
- Das Bekenntnis von Nicäa wurde vom ersten Konzil von Nicäa 325, dem ersten ökumenischen Konzil herausgegeben. Es ist nicht zu verwechseln mit dem bekannteren und nahe verwandten Nicäno-Konstantinopolitanum, dem Bekenntnis des ersten Konzils von Konstantinopel, das ebenfalls oft als Nicäisches Glaubensbekenntnis oder Nizänisches Glaubensbekenntnis bezeichnet wird. Im Gegensatz zu diesem wird das hier beschriebene Bekenntnis auch von allen alt-orientalischen Kirchen anerkannt.
- The Nicene Creed is the creed or profession of faith that is most widely used in Christian liturgy. It is called Nicene because, in its original form, it was adopted in the city of Nicaea by the first ecumenical council, which met there in the year 325.
- El símbolo niceno o símbolo de la fe es una declaración dogmática de los contenidos de la fe cristiana promulgada en el Concilio de Nicea I. El objeto del credo niceno fue consensuar una definición de los dogmas de la fe cristiana, impedida hasta entonces por la escasa institucionalización y las fuertes variantes regionales.
- Nikean uskontunnustus eli Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus on yksi kolmesta niin sanotun vanhan kirkon uskontunnustuksesta. Se laadittiin, kun ilmeni tarve ilmaista käsitteellisesti kristillisten seurakuntien yhteinen usko näiden järjestäytyessä vuonna 325 pidetyssä Nikaian ensimmäisessä kirkolliskokouksessa, ja sitä täydennettiin Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381. Nikaian uskontunnustus perustuu Apostoliseen uskontunnustukseen.
- Il Simbolo niceno-costantinopolitano, detto anche Credo niceno-costantinopolitano è una formula di fede relativa all'unicità di Dio, alla natura di Gesù e, implicitamente, pur senza usare il termine, alla trinità delle persone divine. Composta originariamente dalla formulazione approvata al Primo concilio di Nicea a cui vennero aggiunti ampliamenti, relativamente allo Spirito Santo, nel primo concilio di Costantinopoli.
- Den nikenske trosbekjennelse er en formulering av grunnleggende sider ved den kristne tro. Den er akseptert av den katolske kirke, den ortodokse kirke, de orientalske ortodokse kirker, den anglikanske kirke og de fleste større protestantiske kirker. Den ble forfattet og vedtatt under konsilet i Nikea i 325. En revidert versjon ble vedtatt under første konsil i Konstantinopel i 381, og i den romersk-katolske kirke er det tatt inn ytterligere en endring.
- Plik:CouncilOfConstantinople381BnFMSGr510. jpg Sobór w Konstantynopolu ogłaszając Symbol w 381 r. , bronił prawdy o boskiej naturze Ducha Świętego. Ilustracja z IX w. wydania Mów teologicznych św. Grzegorza z Nazjanzu. Jako patriarcha Konstantynopola przewodniczył on Soborowi, jednak w wyniku konfliktu został na tymże Soborze usunięty ze swej katedry.
- Den nic(a)enska trosbekännelsen – också kallad Credo, eftersom den på latin inleds med detta ord – är, sånär som på två ord, gemensam för både västliga och östliga kyrkor. Trosbekännelsen, som antogs vid det första konciliet i Konstantinopel, heter egentligen nicaeno-konstantinopolitanska trosbekännelsen och är i västkyrklig tradition en av de tre huvudsymbola. I östkyrkan används endast den nicaenska trosbekännelsen.
- Le Symbole de Nicée est une profession de foi commune aux trois grandes confessions chrétiennes, le catholicisme, l'orthodoxie et le protestantisme. En ce qui concerne les protestants, il faut être prudent sur l'importance qu'ils lui accordent. En effet, si la Réforme luthérienne et les calvinistes ont adhéré à Nicée et à Nicée-Constantinople sans réserves, la montée du libéralisme et du libre examen dans le protestantisme ont rendu cette adhésion plus réservée chez certains protestants.
|
