| dbpprop:abstract
|
- James Francis Edward Keith was a Scottish soldier and Prussian field marshal. He was the second son of William, 9th Earl Marischal of Scotland, and was born at the castle of Inverugie near Peterhead. Through his careful education under the historian Robert Keith, and subsequently at the University of Edinburgh in preparation for the legal profession, he acquired that taste for literature which afterwards secured him the esteem of the most distinguished savants of Europe, but at an early period his preference for a soldier's career was decided. The rising of 1715, in which he displayed qualities that gave some augury of his future eminence, compelled him to seek safety on the Continent. After spending two years in Paris, chiefly at the university, he in 1719 he took part in abortive risings in support of James Stuart, son of the deposed King James VII and pretender to the Scottish throne. He then passed some time at Paris and Madrid in obscurity and poverty, but eventually obtained a colonelcy in the Spanish army, and, it is said, took part in the Siege of Gibraltar (1726-1727). Finding his Protestantism a barrier to promotion, he obtained from the King of Spain a recommendation to Peter II of Russia, from whom he received (1728) the command of a regiment of the guards. He displayed in numerous campaigns the calm, intelligent and watchful valour which was his chief characteristic, obtaining the rank of general of infantry and the reputation of being one of the ablest officers in the Russian service as well as a capable and liberal civil administrator. In the Russo-Swedish War (1741–1743), Keith was briefly de-facto ruler of Finland, where he met the love of his life, a prisoner of war many years his junior named Eva Methens. Judging, however, that his rewards were not commensurate with his merits, he in 1747 offered his services to Frederick II of Prussia, who at once gave him the rank of field marshal, in 1749 made him governor of Berlin, and soon came to cherish towards him, as towards his brother, the 10th Earl Marischal, a strong personal regard. In 1756, the Seven Years' War broke out. Keith was employed in high command from the first, and added to his Russian reputation on every occasion by resolution and promptitude of action, not less than by care and skill. In 1756, he commanded the troops covering the investment of Pirna, and distinguished himself at Lobositz. In 1757, he commanded at the siege of Prague and later in this same campaign he defended Leipzig against a greatly superior force, was present at Rossbach, and, while the king was fighting the campaign of Leuthen, conducted a foray into Bohemia. In 1758, he took a prominent part in the unsuccessful Moravian campaign, after which he withdrew from the army to restore his broken health. He returned in time for the autumn campaign in the Lausitz, and was killed on 14 October 1758 at Hochkirch. His body was honourably buried on the field by Marshal Daun and General Lacy, the son of his old commander in Russia, and was shortly afterwards transferred by Frederick to the garrison church of Berlin. Keith died unmarried, but had several children by his mistress, Eva Methens, a Swedish prisoner captured by him in the Russo-Swedish War (1741–1743). Many memorials were erected to him by the king, Prince Henry, and others. In 1889, the 22nd Infantry Regiment (1st Upper Silesian) was named after him. Hochkirch plans to erect a stone tablet inscribed to Keith outside its church, to stand with others dedicated to the victims of Prussia's defeat by Austria on October 14, 1758.
- James Francis Edward Keith war einer der wichtigsten Generale und Vertrauten Friedrichs des Großen während des Siebenjährigen Kriegs.
- James Francis Edward Keith (11. kesäkuuta 1696 Inverugie, Skotlanti – 14. lokakuuta 1758 Hochkirch, Saksi) oli aatelinen ja sotamarsalkka. Lakiopintojensa ohessa Edinburghin yliopistossa James Keith opiskeli myös kirjallisuutta ja historiaa. Vuonna 1715 Skotlannin jakobiitit nousivat kapinaan Englantia vastaan ja Keithin perhe päätti paeta mantereelle. James Keith muutti Pariisiin, josta hän joutui lähtemään 1719. Hän pestautui ensin Espanjan armeijaan palkkasoturiksi ja päätti siirtyä myöhemmin palvelemaan Venäjälle Pietari II. Hyvän koulutuksen saaneena hänen toimenkuvaansa Venäjällä kuului sotilaalliset ja hallinnolliset tehtävät. Venäjän miehittäessä Pikkuvihan aikana Suomen, Keith muutti asumaan Turkuun, porvari Grubbin taloon. Grubbin taloa vastapäätä asui Turun silloinen pormestari, Carl Merthen lapsineen. James Keith tutustui Merthenin perheeseen ja hänestä tuli tuttavalliset pormestarin tyttären Eva Merthenin kanssa. Carl Merthen kuoli keväällä 1743 lyhyen sairastelun seurauksena ja Merthenien lapset jäivät orvoiksi. Kenraaliksi ylennetty Keith pyysi Eva Mertheniä muuttamaan luokseen ja emännöimään kutsuilla. Vaikka Keith ja Merthen eivät olleet naimisissa, siitä huolimatta Keith esitteli kutsuillaan Eva Merthenin aina puolisokseen. Turun rauhan solmimisen jälkeen Keith määrättiin komennukselle Tukholmaan, jonka jälkeen hän lähti takaisin Pietariin. Keisarinna Elisabeth palkitsi Keithin suorittamastaan palveluksesta kaksinkertaisen palkan lisäksi kunniamiekan ja Andreaan suurristin. Keisarinna lahjoitti Keithille myös asuinpalatsin Pietarista ja Liivinmaalla sijaitsevan maatilan. Eva Merthen muutti asumaan Keithin luo Pietariin, Keithin toimiessa uudessa virassaan Tallinnan ja Riian käskynhaltijana. Keith joutui pian juonittelujen kohteeksi ja hän päätti pestautua kuningas Fredrik II:n palvelukseen Berliiniin. Siellä hänet ylennettiin sotamarsalkaksi. Eva Merthen jäi asumaan Pietariin. James Keithille ja Eva Merthenille syntyi useita lapsia, mutta heitä ei voinut merkitä asiakirjoihin Keithin aatelistaustan vuoksi. Pari kuitenkin avioitui 1750-luvulla. Heidän avioliittoaan kutsuttiin morganaattiseksi avioliitoksi, koska heidän olisi täytynyt pyytää avioitumiseen lupaa Keithin suvun klaanilta ja Englannin ja Skotlannin kuninkaalta. James Keith määräsi testamentissaan varallisuutensa vaimolleen ja lapsilleen. Preussin ja Itävallan välillä syttyi sota ja Keith johti Preussin armeijaa yhdessä Fredrik II:n kanssa. Itävalta hyökkäsi Saksin Hochkirchissä 14. lokakuuta, 1758, johon Preussin armeija oli leiriytynyt. Keith kuoli luodeista saamiinsa vammoihin. Hänet haudattiin sotilaallisin menoin Hochkirchin kirkkoon. Sodan päätyttyä 1763, Keithin arkku siirrettiin Potsdamin varuskuntakirkkoon Fredrik II:n määräyksestä. Vuonna 1786 Berliinin Wilhelmsplatzille pystytettiin patsas Keithin muistolle.
- Дже́ймс Фрэ́нсис Э́двард Кейт — российский генерал, позднее прусский фельдмаршал, один из наиболее близких советников Фридриха II в начальный период Семилетней войны. Пал в сражении при Хохкирхе.
- James Francis Edward Keith, född 11 eller 16 juni 1696 i Inverugie nära Peterhead i Skottland, död 14 oktober 1758 i Hochkirch, Sachsen, skotsk militär, rysk general, preussisk fältmarskalk. James Keith var tvungen att gå i landsflykt på grund av sitt deltagande i jakobiternas resning 1715. Han trädde 1728 i rysk tjänst. Här utmärkte han sig i flera fälttåg och fick namn som en av de bästa ryska generalerna. Som styresman i det av ryssarna besatta Finland 1742-43 förvärvade han sig befolkningens sympatier. Hans verksamhet i Finland behandlas i Zacharias Topelius Hertiginnan av Finland. Keith förde därpå befälet över de till Sverige överförda ryska trupperna. 1747 gick James Keith i preussisk tjänst som fältmarskalk, och blev liksom brodern George Keith en av Fredrik II:s närmaste vänner. År 1886 utgavs Keiths dagbok av A. Hjelt i Bidrag till kännedomen om Finlands natur och folk.
|
| rdfs:comment
|
- James Francis Edward Keith was a Scottish soldier and Prussian field marshal. He was the second son of William, 9th Earl Marischal of Scotland, and was born at the castle of Inverugie near Peterhead.
- James Francis Edward Keith war einer der wichtigsten Generale und Vertrauten Friedrichs des Großen während des Siebenjährigen Kriegs.
- James Francis Edward Keith (11. kesäkuuta 1696 Inverugie, Skotlanti – 14. lokakuuta 1758 Hochkirch, Saksi) oli aatelinen ja sotamarsalkka. Lakiopintojensa ohessa Edinburghin yliopistossa James Keith opiskeli myös kirjallisuutta ja historiaa. Vuonna 1715 Skotlannin jakobiitit nousivat kapinaan Englantia vastaan ja Keithin perhe päätti paeta mantereelle. James Keith muutti Pariisiin, josta hän joutui lähtemään 1719.
- Дже́ймс Фрэ́нсис Э́двард Кейт — российский генерал, позднее прусский фельдмаршал, один из наиболее близких советников Фридриха II в начальный период Семилетней войны. Пал в сражении при Хохкирхе.
- James Francis Edward Keith, född 11 eller 16 juni 1696 i Inverugie nära Peterhead i Skottland, död 14 oktober 1758 i Hochkirch, Sachsen, skotsk militär, rysk general, preussisk fältmarskalk. James Keith var tvungen att gå i landsflykt på grund av sitt deltagande i jakobiternas resning 1715. Han trädde 1728 i rysk tjänst. Här utmärkte han sig i flera fälttåg och fick namn som en av de bästa ryska generalerna.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
