| dbpedia-owl:abstract
|
- ヤコブ・ヨハン・アンカーストレム（Jacob Johan Anckarström、発音「ヤーコプ・ヨーハン・アンカシュトレム」、1762年5月11日-1792年4月27日）伯爵は、スウェーデンの貴族、軍人。スウェーデン王グスタフ3世の暗殺の主犯者。
- Jacob Johan Anckarström, född 11 maj 1762 på Lindö gård, Vallentuna, Uppland, avrättad den 27 april 1792 på Skanstulls galgbacke, Södermalm, är känd för eftervärlden som kung Gustav III:s mördare. Efter mordet bytte familjen namn till Löwenström och sålde västra delen av godset Lindö för att skapa Löwenströmska sjukhuset, som en försoningsgåva till Sverige. På familjens vapensköld i Vallentuna kyrka skrapade de bort namnet Anckarström.
- Якоб Юхан Анкарстрём (Jacob Johan Anckarström; 11 мая 1762 — 27 апреля 1792, Стокгольм) — убийца шведского короля Густава III
- Jacob Johan Anckarström war der Mörder des schwedischen Königs Gustav III. Anckarström war Sohn eines Oberstleutnants und kam als Page an den schwedischen Hof. Er gehörte zu den zahlreichen Adligen, die sich durch die Erweiterung der Königsmacht in ihren Rechten beschnitten sahen. Er sympathisierte mit den revolutionären Kräften in Frankreich. Auch diese Haltung brachte ihn in Gegensatz zum König, der die konstitutionellen Ideen der Französischen Revolution ablehnte und darüber hinaus mit König Ludwig XVI. und Königin Marie Antoinette befreundet war. Er trat in die Armee ein, nahm aber bereits 1783 als Hauptmann seinen Abschied. 1790 wurde Anckarström angeklagt, aufrührerische Reden gehalten zu haben und wurde eine Zeit lang in strenger Untersuchungshaft gehalten, musste aber aus Mangel an Beweisen wieder freigelassen werden. Bereits im Winter 1791/1792, nachdem der König seine Macht einseitig erweitert hatte, hatte es eine Verschwörung des Adels gegen das Leben Gustavs III. gegeben, die jedoch aufgedeckt wurde. Gustav ließ Milde walten und alle Todesurteile - bis auf eines - aufheben. Anckarström war Augenzeuge der Hinrichtung des einzigen Verschwörers, der nicht begnadigt worden war. Seit diesem Tag betrachtete er Gustav III. endgültig als blutdürstigen Tyrannen. Die neue Verschwörung hatte die Ermordung Gustavs III. und die Einführung einer Verfassung zum Ziel. Hinter den konstitutionellen Plänen standen die Adligen Jacob und Johan von Engeström, Carl Pontus Lillehorn, T. J. Bielke und Carl Fredrik Pechlin; für die Mordpläne waren außer Anckarström Adolph Ribbing und Claes Fredrik Horn verantwortlich. Carl Pontus Lillehorn, der von dem Mordplan erfahren hatte, war ein alter Freund Gustavs III. Er schickte dem König eine Warnung und riet ihm vom Besuch des Maskenballs in der Königlichen Oper am 16. März 1792 ab. Gustav III. schlug die Warnung in den Wind und erschien dennoch. Der verkleidete Anckarström schoss ihm mit einer Pistole in den Rücken. Der König starb am 29. März 1792 an einer Blutvergiftung. Der gefürchtete Stockholmer Polizeichef Nils Henrik Liljensparre kam bald auf Anckarströms Spur. Anckarström gestand sofort, jedoch weigerte er sich, seine Mitverschwörer zu benennen, auch nachdem er drei Tage hintereinander mit Ruten gepeitscht worden war. Er wurde zum Tode verurteilt und am 27. April 1792 in Stockholm geköpft. Die übrigen Verschwörer kamen mit Verbannung davon. Falsch ist die Überlieferung, dass nicht Anckarström, sondern Graf Ribbing die Pistole auf den König abgefeuert habe. Der konservative schwedische Politiker Ulf Adelsohn (* 1941) ist ein Ur-Ur-Ur-Ur-Enkel Anckarströms.
- Jacob Johan Anckarström (11 May 1762 – 27 April 1792) was a Swedish military officer who was convicted and executed for regicide. He was the son of Jacob Johan Anckarström the Elder. He served as a captain in King Gustav III's regiment between 1778 and 1783. During travels to Gotland, he was accused of slandering the king and fled to Stockholm, where he spent the winter, but was subsequently arrested, brought back and tried in Gotland. Although he was acquitted due to lack of evidence, he later maintained in his confession that this incident sparked his fire of hatred towards the king, fuelled by the contemporary revolutionary movement in Europe. On 16 March 1792, Gustav III had returned to Stockholm, after spending the day at Haga Palace outside the city, to dine and visit a masquerade ball at the Royal Opera. During dinner, he received an anonymous letter that contained a threat to his life, but as the king had received numerous threatening letters in the past, he chose to ignore the warning. After dining, he left his rooms to take part in the masquerade. Soon after entering, he was surrounded by Anckarström and his co-conspirators, Claes Horn and Adolf Ribbing, who wore black masks and greeted him in French with the words "Bonjour, beau masque" ("Good-day, fine mask"). Anckarström moved in behind the king and fired a pistol-shot into the left side of his back. The murder weapon was loaded with two balls, five shot and six bent nails. The King jumped aside, crying in French "Ah! Je suis blessé, tirez-moi d'ici et arrêtez-le" ("Ah! I am wounded, take me away from here and stop him!"). The king was immediately carried back to his quarters, and the exits of the Opera were sealed. Anckarström was arrested the following morning and immediately confessed to the murder, although he denied a conspiracy until he was informed that Horn and Ribbing had been arrested and confessed in full. Anckarström was jailed in a prison not far from the Royal Palace in Stockholm. Today the former prison is an underground restaurant named after the viceroy Sten Sture. Curiously, the murder had been predicted to the king four years earlier, when he paid an anonymous visit to the celebrated medium of the Gustavian era, Ulrica Arfvidsson. She was often employed by his brother, Duke Charles, and was said to have a large net of informers all over town; she was never suspected to be involved, but she was questioned about the murder. Gustav III died of his wounds on 29 March, and on 16 April Anckarström was sentenced. He was stripped of his estates and nobility privileges. He was sentenced to be cast in irons for three days and flogged, and his right hand was to be cut off before he was decapitated. The execution took place on 27 April 1792. In the same year, the Anckarström family changed its surname to Löwenström and donated funds for a hospital as a gift of appeasement. This resulted in the Löwenström Hospital, or Löwenströmska sjukhuset. Living descendants of Anckarström include Ulf Adelsohn and the American actress Alexandra Neil.
- Jacob Johan Anckarström oli ruotsalainen aatelismies, joka murhasi vuonna 1792 Ruotsin kuningas Kustaa III:n. Anckarström suuntautui aluksi sotilasuralle ja yleni kapteeniksi asti. Vuonna 1783 hän erosi kuitenkin armeijasta ja ryhtyi maanviljelijäksi. Samana vuonna hän meni naimisiin Gustaviana Löwenin kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Myöhemmin Anckarström muutti perheineen Tukholmaan ja yritti hankkia perheelleen toimeentulon rahanlainaajana. Toimiessaan rahanlainaajana Anckarströmin liiketoiminta kärsi kovasta verotuksesta ja hän katsoi tämän kuningas Kustaa III:n syyksi. Lisäksi hän vihasi kuningasta poliittisista syistä: hän ei hyväksynyt sitä, että kuningas keskitti valtaa itselleen ja heikensi aateliston asemaa. Anckarström tunnettiin myös riidanhaluisena miehenä, joka ei tullut juuri kenenkään kanssa toimeen. Vuonna 1791 Anckarström sai syytteen kuninkaan solvaamisesta. Syyte ei kuitenkaan todisteiden puutteen vuoksi johtanut toimenpiteisiin. Anckarströmin viha kuningasta kohtaan kehittyi vähitellen murha-ajatuksiksi. Ranskan vallankumouksen antaman esikuvan mukaisesti hän alkoi pitää kuningasta tyrannina, joka pitää raivata pois tieltä, jotta kansa saisi takaisin sille kuuluvat oikeudet. Vuoden 1792 alussa hän otti yhteyttä kuninkaaseen tyytymättömiin aatelismiehiin. Syntyi kuninkaan vastainen salaliitto, jonka johdossa oli kenraali ja vapaaherra Carl Pechlin. Muita osallistujia olivat mm. kreivit Claes Horn ja Adolf Ribbing. Anckarström toteutti murha-aikeensa naamiaistanssiaisissa 16. maaliskuuta 1792. Hän ampui kuningasta pistoolilla selkään lähietäisyydeltä. Kuningas haavoittui vakavasti. Salaliittolaiset olivat suunnitelleet toteuttavansa kuninkaanmurhan jälkeisessä kaaoksessa vallankaappauksen, mutta suunnitelma kaatui, koska kuningas jäi henkiin ja kuninkaan lähipiiri toimi päättäväisesti järjestyksen ylläpitämiseksi. Anckarström pidätettiin seuraavana päivänä murhayrityksestä. Hän tunnusti tekonsa, mutta kielsi olevansa osa suurempaa salaliittoa. Myöhemmin hän kuitenkin murtui kuulusteluissa, kun häntä muistutettiin siitä häpeästä, mikä hänen lastensa osaksi tulisi, kun kaikki tietäisivät heidän isänsä olleen kuninkaanmurhaaja. Anckarström paljasti Hornin ja Ribbingin osallisuuden murhaan. Kustaa III kuoli 29. maaliskuuta 1792 ampumahaavan aiheuttamiin komplikaatioihin. Hänen sanotaan toivoneen, että murhaajaa kohdeltaisiin armeliaasti. Anckarströmistä tehtiin kuitenkin varoittava esimerkki, eli häntä rangaistiin ankarimmalla mahdollisella tavalla. Hänet sidottiin häpeäpaaluun ja ruoskittiin kolmella Tukholman keskeisellä torilla. Lopulta 27. huhtikuuta 1792 hänet mestattiin ja ruumis paloiteltiin. Pää ja oikea käsi asetettiin näytteille. (Oikea käsi ilmeisesti siitä syystä, että se oli kohottanut pistoolin kohti kuningasta. ) Anckarström ei katunut tekoaan. Hän katsoi tappaneensa tyrannin, joka oli polkenut perustuslain jalkoihinsa ja anastanut vallan itselleen. Anckarström oli ainoa henkilö, joka sai kuolemantuomion Kustaa III:n murhasta. 72-vuotias Pechlin vietti loppuikänsä vankeudessa, Horn ja Ribbing karkotettiin maasta. Poliittisista syistä salaliiton tutkinta lopetettiin nopeasti, joten sen laajuutta ei saada koskaan tietää. Todennäköistä on, että murha-aikeet olivat erittäin monen aatelismiehen tiedossa. Anckarströmin suku vaihtoi vuonna 1792 sukunimensä Löwenströmiksi.
- Jacob Johan Anckarström est un militaire suédois et un régicide. Il avait été enseigne dans les gardes du corps et était retiré du service depuis quelques années lorsqu'il entra, avec plusieurs nobles mécontents, dans une conspiration formée contre le roi Gustave III de Suède. Il se chargea de porter le coup mortel, et, s'étant introduit le 15 mars 1792 dans un bal masqué à l'Opéra royal de Stockholm auquel assistait le roi, il tira sur lui un coup de pistolet au moment où le comte de Horn, son complice, lui désignait la victime, en lui adressant ces mots en français : « Bonsoir, beau masque ». Le roi, touché, s'écria en français « Ah ! Je suis blessé, tirez-moi d'ici et arrêtez-le ». Le roi fut emporté et les portes de l'Opéra scellées. Anckarström fut arrêté le lendemain matin, et avoua immédiatement le meurtre, tout en niant la conspiration jusqu'à ce qu'il fut informé que Horn, également arrêté, l'avait avoué. Mis en jugement, Ankarström fut décapité après avoir eu le poing coupé le 27 avril 1792. La famille Anckarström changea de nom pour Löwenström et fit de grandes donations à des œuvres hospitalières en gage d'apaisement, ce qui contribua à créer l'hôpital Löwenström Hospital (Löwenströmska sjukhuset). Cet épisode inspira Verdi pour son opéra Un bal masqué.
- Jacob servì nel reggimento reale di Gustavo III come capitano dal 1778 al 1783. Durante un viaggio in Gotland fu accusato di maldicenze verso il re e fu inviato a Stoccolma, dove passò l'inverno e dove fu successivamente arrestato. Liberato fu però espulso dal reggimento e iniziò così a muovere sentimenti di odio verso il sovrano. Il 16 marzo 1792 il re Gustavo III ritornò a Stoccolma e pranzò al Haga Palace fuori città. Durante il banchetto ricevette una lettera anonima contenente minacce di morte ma, avendone ricevute altre in passato, ignorò il fatto. Dopo il pranzo andò nella sua stanza per prepararsi a una mascherata. Appena entrato nella stanza fu circondato da Anckarström e i suoi aiutanti Claes Horn e Adolf Ribbing che indossavano maschere nere. Gli assassini salutarono in francese il sovrano: "Bonjour, beau masque" ("Buongiorno bellissima maschera"). Anckarström aggirò il re e gli sparò sul fianco sinistro della schiena. Gustavo III cercò la fuga urlando: "Ah! Je suis blessé, tirez-moi d'ici et arrêtez-le" ("Ah! Sono ferito, portatemi via di qui e fermatelo!") Il sovrano fu subito portato via dal luogo che fu subito circondato. Anckarström fu arrestato la mattina seguente e confessò subito il fatto negando l'aiuto di altri (Horn e Ribbing furono arrestati in seguito). Gustav III morì per la ferita il 29 marzo e il 16 aprile Anckarström fu giudicato. Jacob perse i titoli nobiliari, fu torturato, gli fu amputata la mano destra e poi fu decapitato in pubblico il 27 aprile 1792. Lo stesso anno la famiglia Anckarström si fece rinominare Löwenström e donò fondi per la costruzione dell'ospedale omonimo.
|
