| dbpprop:abstract
|
- Die Italienischen Kolonien wurden von Italien insbesondere im 19. und 20. Jahrhundert erworben. Wie das Deutsche Reich, fand auch Italien sehr spät, erst in der zweiten Hälfte des 19. Jahrhunderts zu einer tragfähigen gesamtstaatlichen Ordnung. Der mit der Einigung einsetzende Aufschwung im industriellen Sektor führte in Italien, ebenso wie in Deutschland, zu einem enorm erhöhten Bedarf an Rohstoffen, den man durch die Ausbeutung von Kolonien zu befriedigen gedachte. Gleichzeitig gab es einen großen Auswanderungsdruck, ca. 1,6 Millionen Italiener verließen ihre Heimat und suchten zwischen 1860 und 1900 ihr Glück in Nord- und Südamerika. Diesen Druck wollten die damaligen italienischen Regierungen in Richtung eigener Kolonien kanalisieren. Italien orientierte sich dabei in Richtung Mittelmeer.
- Podobně jako Německo vybudovala Itálie svou novodobou státnost relativně pozdě, až po dlouholetých snahách o unifikaci. Spojování italských států v jeden celek bylo završeno připojením Papežského státu k Itálii v roce 1870, v této době však měly tradiční koloniální mocnosti ekonomicky nejzajímavější oblasti pod svou kontrolou. Jedním z hlavních důvodů pro italskou expanzi mimo Apeninský poloostrov byla snaha o odklon proudu italských emigrantů ze Severní Ameriky do nově nabytých území, kolonie měly dále uspokojit vzrůstající poptávku po nerostných surovinách.
- Acuñada en 1936 tras la conquista de Etiopía, la expresión Imperio colonial italiano, o simplemente Imperio italiano, se refiere a las posesiones coloniales controladas por la Italia fascista en África y en el Egeo. A diferencia de las otras potencias europeas, Italia no estableció nunca posesiones coloniales en Asia (si se excluye la concesión de la ciudad china de Tianjin) o en América. El imperio tuvo su máxima expansión en los primeros meses de 1940.
- Italian siirtomaavalta sai alkunsa kuningaskunnan aikana. Yhdistymisen jälkeen Italia haki paikkaansa Euroopan valtioiden joukossa ja pyrki pääsemään osalliseksi siirtomaiden jaosta. Yhtenäinen Italia kuitenkin syntyi vasta 1861 ja tällöin Britannia, Ranska, Espanja, Portugali ja Alankomaat olivat jo vuosisatojen ajan ottaneet haltuunsa siirtomaita. Näin ollen Italia saattoi hakea osaansa vain Afrikan valloituksessa, koska kyseinen manner oli ainut alue, jonne eurooppalaiset eivät olleet vielä laajemmissa määrin levittäytyneet. Italian asema oli tässä mielessä siis samanlainen kuin Saksan keisarikunnan, joka syntyi vasta 1871. Vuoteen 1914 mennessä Italialla oli hallussaan Italian Somalimaa, Eritrea sekä Italian Libya että Kreikan Dodekanesia, joista kaksi jälkimmäistä oli vuosien 1911-1912 sodassa saatu ottomaaneilta. Italia oli kuitenkin epäonnistunut yrityksessään vallata Abessinia, joka oli Afrikan viimeisiä itsenäisiä valtioita. Vuonna 1922 syntynyt Benito Mussolinin johtama fasistinen Italia onnistui lopulta valtaamaan Etiopian vuonna 1935. Vuonna 1939 Italia otti haltuunsa Albanian, mutta näitä Italian eurooppalaisia omistuksia, kuten juuri Albaniaa ja Dodekanesiaa, ei ole yleensä katsottu lukeutuvaksi Italian siirtomaihin. Sen sijaan ne olivat osa "Italialaista valtakuntaa". Toisessa maailmansodassa liittoutuneet valtasivat Italian siirtomaita pikkuhiljaa huipentuen lopulta Italian valtaamiseen 1943, mikä tarkoitti samalla myös Italian siirtomaavallan loppumista.
- Le Royaume d'Italie a développé un empire colonial de la fin du XIX siècle au milieu du XX siècle. L'apogée de cet empire se situe en 1940 : l'Italie possède alors des territoires en Méditerranée, en Afrique et dans les Balkans.
- Il colonialismo italiano fu un fenomeno storico che comportò l'espansione della sovranità del Regno d'Italia su territori ad essa non contigui dell'Africa e dell'Europa. Il colonialismo italiano ebbe inizio con la presa di possesso dei porti di Assab e Massaua sulla costa africana del mar Rosso negli ultimi decenni del XIX secolo ed ebbe termine con la sconfitta dell'Asse nella seconda guerra mondiale che comportò la perdita di tutte le colonie italiane, eccetto la Somalia Italiana che rimase in amministrazione fiduciaria ONU. Le colonie italiane furono in Africa l'Eritrea, la Somalia Italiana e la Libia e in Europa il Dodecaneso e l'Albania. L'Etiopia era un territorio occupato dal 1936 fino al 1941. Il territorio coloniale ebbe la sua massima espansione nell'estate del 1940, quando fu occupata anche la Somalia Britannica. A differenza delle altre potenze europee, l'Italia non stabilì mai nessun possedimento coloniale negli altri continenti oltre l'Africa e l'Europa, se si esclude la concessione italiana di Tientsin in Cina.
- Italië deed net zoals België en Duitsland ook niet mee met de vroege kolonisatie zoals Nederland, Frankrijk, Spanje, Portugal en anderen dat wel deden. Italië bestond destijds, net als Duitsland, uit allemaal kleine landjes en werd pas in 1870 volledig een eenheidsstaat. Bij de Koloniale Conferentie van Berlijn in 1886 verkreeg Italië de koloniën Eritrea en Italiaans Somaliland. In 1911 volgde Libië, en na de Eerste Wereldoorlog de eilandgroep Dodekanesos. Het rijk bereikte zijn hoogtepunt toen Italië in 1935 Abessinië en in 1939 Albanië veroverde. In de Tweede Wereldoorlog moest Italië tot ver op eigen grondgebied terugtrekken en na de oorlog verloor het al zijn koloniën. Alleen Somaliland bleef een mandaatgebied tot 1960, waarna het samen met Brits Somaliland het huidige Somalië ging vormen.
- Królestwo Włoch – państwo położone na Półwyspie Apenińskim, na południe od Alp i na wyspach Sardynia i Sycylia. Włochami rządziła dynastia sabaudzka.
- Desde o reinado de Victor Emanuel II, rei da Sardenha, e depois rei de Itália, a monarquia italiana, temendo uma intervenção militar da França (devido à rivalidade entre o Estado italiano e o Vaticano), vinha solicitando há algum tempo uma aliança com a Alemanha. O chanceler alemão Bismarck impôs como condição para esta se realizar uma "entente" a três, com o Império Austro-Húngaro igualmente envolvido. A partir daqui, os destinos destas potências, bem como os dos seus adversários, estiveram interligados. Um dos aspectos marcantes da política deste período passava por África, e pela aquisição de novos territórios além-mar, onde se prolongava a rivalidade internacional sentida na Europa. Após a ocupação da Tunísia pela França em 1881, concluía-se a Tríplice Aliança, quando na Itália reinava já Humberto I. Os Italianos, contudo, pouco se beneficiaram com este acordo, em termos de expansão territorial; o máximo que conseguiram foi fazer na Eritreia um ensaio de colonização que os conduziu a uma guerra infeliz na Abissínia, marcada pelo desastre de Adua, em 1896. Com a subida ao trono de Victor Emanuel III em 1900, registrou-se uma inflexão na política italiana. Apesar da renovação da Tríplice Aliança em 1902, a Itália, por influência inglesa, reaproximou-se da França. E os resultados passaram a ser mais animadores. A partir de então, com o caminho livre, conseguiram apoderar-se de territórios até aí sob o domínio do Império Otomano, como sucedeu com a Tripolitânia. Depois da Primeira Guerra Mundial, e com a subida do ditador Benito Mussolini ao poder, houve um renovado interesse da Itália pela zona do "corno de África". Em 1935, os exércitos fascistas italianos invadiram a Etiópia e ocuparam-na efectivamente, apesar da condenação por parte da Sociedade das Nações e dos protestos do "negus" Hailé Selassié. Apesar das ameaças de sanções por parte daquela organização, Mussolini prosseguiu firme nos seus propósitos: a 9 de Maio de 1936 anexou formalmente a Etiópia e proclamou imperador o rei Victor Emanuel III. A invasão da antiga Abissínia teve ainda outra consequência política do maior interesse para o futuro político da Europa e do Mundo: tornou possível a aliança entre o ditador italiano e Adolf Hitler, que deu origem ao Pacto do Eixo, numa altura em que tal facto não parecia muito provável. Com efeito, antes de 1935, a França e a Itália, juntamente com a Inglaterra, formavam uma frente comum condenando as violações ao Tratado de Versalhes cometidas pelos nazis e, na véspera do ataque à Etiópia, os Italianos haviam concluído com os Franceses um acordo apoiando as acções de Paris no sentido de travar o rearmamento alemão, em troca de facilidades em África. Contudo, a Inglaterra via perigar os seus interesses com o plano expansionista de Mussolini e opôs-se-lhe vigorosamente forçando a França a tomar uma posição ao seu lado.
- Файл:Italian empire 1940. PNG Колонии Италии — совокупность европейских и заморских по отношению к Италии территорий мира, находившихся в XIX—XX веках в колониальной зависимости от этой метрополии и иногда называемых Итальянской колониальной империей.
- 義大利殖民地是由近代的義大利所建立的一個殖民地帝國。而這個殖民帝國在第二次世界大戰中除了擁有意大利外，更支配著地中海和東非的其他屬土諸如厄立特里亞、衣索匹亞等東非殖民地。這個帝國的勢力在1940年達到頂峰。 就如德意志帝國一樣，義大利比起其他歐洲強國較遲達成統一。所以，它的殖民帝國也比歐洲列強的殖民地帝國來得要遲。亦因如此，它並不能和其他歐洲列強競逐亞美兩洲的勢力（中國的天津租界例外），儘管在新大陸中有很多意大利裔的移民。
- Die Italienischen Kolonien wurden von Italien insbesondere im 19. und 20. Jahrhundert erworben. Wie das Deutsche Reich, fand auch Italien sehr spät, erst in der zweiten Hälfte des 19. Jahrhunderts zu einer tragfähigen gesamtstaatlichen Ordnung. Der mit der Einigung einsetzende Aufschwung im industriellen Sektor führte in Italien, ebenso wie in Deutschland, zu einem enorm erhöhten Bedarf an Rohstoffen, den man durch die Ausbeutung von Kolonien zu befriedigen gedachte. Gleichzeitig gab es einen großen Auswanderungsdruck, ca. 1,6 Millionen Italiener verließen ihre Heimat und suchten zwischen 1860 und 1900 ihr Glück in Nord- und Südamerika. Diesen Druck wollten die damaligen italienischen Regierungen in Richtung eigener Kolonien kanalisieren. Italien orientierte sich dabei in Richtung Mittelmeer.
- Podobně jako Německo vybudovala Itálie svou novodobou státnost relativně pozdě, až po dlouholetých snahách o unifikaci. Spojování italských států v jeden celek bylo završeno připojením Papežského státu k Itálii v roce 1870, v této době však měly tradiční koloniální mocnosti ekonomicky nejzajímavější oblasti pod svou kontrolou. Jedním z hlavních důvodů pro italskou expanzi mimo Apeninský poloostrov byla snaha o odklon proudu italských emigrantů ze Severní Ameriky do nově nabytých území, kolonie měly dále uspokojit vzrůstající poptávku po nerostných surovinách.
- Acuñada en 1936 tras la conquista de Etiopía, la expresión Imperio colonial italiano, o simplemente Imperio italiano, se refiere a las posesiones coloniales controladas por la Italia fascista en África y en el Egeo. A diferencia de las otras potencias europeas, Italia no estableció nunca posesiones coloniales en Asia (si se excluye la concesión de la ciudad china de Tianjin) o en América. El imperio tuvo su máxima expansión en los primeros meses de 1940.
- Italian siirtomaavalta sai alkunsa kuningaskunnan aikana. Yhdistymisen jälkeen Italia haki paikkaansa Euroopan valtioiden joukossa ja pyrki pääsemään osalliseksi siirtomaiden jaosta. Yhtenäinen Italia kuitenkin syntyi vasta 1861 ja tällöin Britannia, Ranska, Espanja, Portugali ja Alankomaat olivat jo vuosisatojen ajan ottaneet haltuunsa siirtomaita. Näin ollen Italia saattoi hakea osaansa vain Afrikan valloituksessa, koska kyseinen manner oli ainut alue, jonne eurooppalaiset eivät olleet vielä laajemmissa määrin levittäytyneet. Italian asema oli tässä mielessä siis samanlainen kuin Saksan keisarikunnan, joka syntyi vasta 1871. Vuoteen 1914 mennessä Italialla oli hallussaan Italian Somalimaa, Eritrea sekä Italian Libya että Kreikan Dodekanesia, joista kaksi jälkimmäistä oli vuosien 1911-1912 sodassa saatu ottomaaneilta. Italia oli kuitenkin epäonnistunut yrityksessään vallata Abessinia, joka oli Afrikan viimeisiä itsenäisiä valtioita. Vuonna 1922 syntynyt Benito Mussolinin johtama fasistinen Italia onnistui lopulta valtaamaan Etiopian vuonna 1935. Vuonna 1939 Italia otti haltuunsa Albanian, mutta näitä Italian eurooppalaisia omistuksia, kuten juuri Albaniaa ja Dodekanesiaa, ei ole yleensä katsottu lukeutuvaksi Italian siirtomaihin. Sen sijaan ne olivat osa "Italialaista valtakuntaa". Toisessa maailmansodassa liittoutuneet valtasivat Italian siirtomaita pikkuhiljaa huipentuen lopulta Italian valtaamiseen 1943, mikä tarkoitti samalla myös Italian siirtomaavallan loppumista.
- Le Royaume d'Italie a développé un empire colonial de la fin du XIX siècle au milieu du XX siècle. L'apogée de cet empire se situe en 1940 : l'Italie possède alors des territoires en Méditerranée, en Afrique et dans les Balkans.
- Il colonialismo italiano fu un fenomeno storico che comportò l'espansione della sovranità del Regno d'Italia su territori ad essa non contigui dell'Africa e dell'Europa. Il colonialismo italiano ebbe inizio con la presa di possesso dei porti di Assab e Massaua sulla costa africana del mar Rosso negli ultimi decenni del XIX secolo ed ebbe termine con la sconfitta dell'Asse nella seconda guerra mondiale che comportò la perdita di tutte le colonie italiane, eccetto la Somalia Italiana che rimase in amministrazione fiduciaria ONU. Le colonie italiane furono in Africa l'Eritrea, la Somalia Italiana e la Libia e in Europa il Dodecaneso e l'Albania. L'Etiopia era un territorio occupato dal 1936 fino al 1941. Il territorio coloniale ebbe la sua massima espansione nell'estate del 1940, quando fu occupata anche la Somalia Britannica. A differenza delle altre potenze europee, l'Italia non stabilì mai nessun possedimento coloniale negli altri continenti oltre l'Africa e l'Europa, se si esclude la concessione italiana di Tientsin in Cina.
- Italië deed net zoals België en Duitsland ook niet mee met de vroege kolonisatie zoals Nederland, Frankrijk, Spanje, Portugal en anderen dat wel deden. Italië bestond destijds, net als Duitsland, uit allemaal kleine landjes en werd pas in 1870 volledig een eenheidsstaat. Bij de Koloniale Conferentie van Berlijn in 1886 verkreeg Italië de koloniën Eritrea en Italiaans Somaliland. In 1911 volgde Libië, en na de Eerste Wereldoorlog de eilandgroep Dodekanesos. Het rijk bereikte zijn hoogtepunt toen Italië in 1935 Abessinië en in 1939 Albanië veroverde. In de Tweede Wereldoorlog moest Italië tot ver op eigen grondgebied terugtrekken en na de oorlog verloor het al zijn koloniën. Alleen Somaliland bleef een mandaatgebied tot 1960, waarna het samen met Brits Somaliland het huidige Somalië ging vormen.
- Królestwo Włoch – państwo położone na Półwyspie Apenińskim, na południe od Alp i na wyspach Sardynia i Sycylia. Włochami rządziła dynastia sabaudzka.
- Desde o reinado de Victor Emanuel II, rei da Sardenha, e depois rei de Itália, a monarquia italiana, temendo uma intervenção militar da França (devido à rivalidade entre o Estado italiano e o Vaticano), vinha solicitando há algum tempo uma aliança com a Alemanha. O chanceler alemão Bismarck impôs como condição para esta se realizar uma "entente" a três, com o Império Austro-Húngaro igualmente envolvido. A partir daqui, os destinos destas potências, bem como os dos seus adversários, estiveram interligados. Um dos aspectos marcantes da política deste período passava por África, e pela aquisição de novos territórios além-mar, onde se prolongava a rivalidade internacional sentida na Europa. Após a ocupação da Tunísia pela França em 1881, concluía-se a Tríplice Aliança, quando na Itália reinava já Humberto I. Os Italianos, contudo, pouco se beneficiaram com este acordo, em termos de expansão territorial; o máximo que conseguiram foi fazer na Eritreia um ensaio de colonização que os conduziu a uma guerra infeliz na Abissínia, marcada pelo desastre de Adua, em 1896. Com a subida ao trono de Victor Emanuel III em 1900, registrou-se uma inflexão na política italiana. Apesar da renovação da Tríplice Aliança em 1902, a Itália, por influência inglesa, reaproximou-se da França. E os resultados passaram a ser mais animadores. A partir de então, com o caminho livre, conseguiram apoderar-se de territórios até aí sob o domínio do Império Otomano, como sucedeu com a Tripolitânia. Depois da Primeira Guerra Mundial, e com a subida do ditador Benito Mussolini ao poder, houve um renovado interesse da Itália pela zona do "corno de África". Em 1935, os exércitos fascistas italianos invadiram a Etiópia e ocuparam-na efectivamente, apesar da condenação por parte da Sociedade das Nações e dos protestos do "negus" Hailé Selassié. Apesar das ameaças de sanções por parte daquela organização, Mussolini prosseguiu firme nos seus propósitos: a 9 de Maio de 1936 anexou formalmente a Etiópia e proclamou imperador o rei Victor Emanuel III. A invasão da antiga Abissínia teve ainda outra consequência política do maior interesse para o futuro político da Europa e do Mundo: tornou possível a aliança entre o ditador italiano e Adolf Hitler, que deu origem ao Pacto do Eixo, numa altura em que tal facto não parecia muito provável. Com efeito, antes de 1935, a França e a Itália, juntamente com a Inglaterra, formavam uma frente comum condenando as violações ao Tratado de Versalhes cometidas pelos nazis e, na véspera do ataque à Etiópia, os Italianos haviam concluído com os Franceses um acordo apoiando as acções de Paris no sentido de travar o rearmamento alemão, em troca de facilidades em África. Contudo, a Inglaterra via perigar os seus interesses com o plano expansionista de Mussolini e opôs-se-lhe vigorosamente forçando a França a tomar uma posição ao seu lado.
- Файл:Italian empire 1940. PNG Колонии Италии — совокупность европейских и заморских по отношению к Италии территорий мира, находившихся в XIX—XX веках в колониальной зависимости от этой метрополии и иногда называемых Итальянской колониальной империей.
- 義大利殖民地是由近代的義大利所建立的一個殖民地帝國。而這個殖民帝國在第二次世界大戰中除了擁有意大利外，更支配著地中海和東非的其他屬土諸如厄立特里亞、衣索匹亞等東非殖民地。這個帝國的勢力在1940年達到頂峰。 就如德意志帝國一樣，義大利比起其他歐洲強國較遲達成統一。所以，它的殖民帝國也比歐洲列強的殖民地帝國來得要遲。亦因如此，它並不能和其他歐洲列強競逐亞美兩洲的勢力（中國的天津租界例外），儘管在新大陸中有很多意大利裔的移民。
|
| rdfs:comment
|
- Die Italienischen Kolonien wurden von Italien insbesondere im 19. und 20. Jahrhundert erworben. Wie das Deutsche Reich, fand auch Italien sehr spät, erst in der zweiten Hälfte des 19. Jahrhunderts zu einer tragfähigen gesamtstaatlichen Ordnung. Der mit der Einigung einsetzende Aufschwung im industriellen Sektor führte in Italien, ebenso wie in Deutschland, zu einem enorm erhöhten Bedarf an Rohstoffen, den man durch die Ausbeutung von Kolonien zu befriedigen gedachte.
- Podobně jako Německo vybudovala Itálie svou novodobou státnost relativně pozdě, až po dlouholetých snahách o unifikaci. Spojování italských států v jeden celek bylo završeno připojením Papežského státu k Itálii v roce 1870, v této době však měly tradiční koloniální mocnosti ekonomicky nejzajímavější oblasti pod svou kontrolou.
- Acuñada en 1936 tras la conquista de Etiopía, la expresión Imperio colonial italiano, o simplemente Imperio italiano, se refiere a las posesiones coloniales controladas por la Italia fascista en África y en el Egeo. A diferencia de las otras potencias europeas, Italia no estableció nunca posesiones coloniales en Asia (si se excluye la concesión de la ciudad china de Tianjin) o en América. El imperio tuvo su máxima expansión en los primeros meses de 1940.
- Italian siirtomaavalta sai alkunsa kuningaskunnan aikana. Yhdistymisen jälkeen Italia haki paikkaansa Euroopan valtioiden joukossa ja pyrki pääsemään osalliseksi siirtomaiden jaosta. Yhtenäinen Italia kuitenkin syntyi vasta 1861 ja tällöin Britannia, Ranska, Espanja, Portugali ja Alankomaat olivat jo vuosisatojen ajan ottaneet haltuunsa siirtomaita.
- Le Royaume d'Italie a développé un empire colonial de la fin du XIX siècle au milieu du XX siècle. L'apogée de cet empire se situe en 1940 : l'Italie possède alors des territoires en Méditerranée, en Afrique et dans les Balkans.
- Il colonialismo italiano fu un fenomeno storico che comportò l'espansione della sovranità del Regno d'Italia su territori ad essa non contigui dell'Africa e dell'Europa.
- Italië deed net zoals België en Duitsland ook niet mee met de vroege kolonisatie zoals Nederland, Frankrijk, Spanje, Portugal en anderen dat wel deden. Italië bestond destijds, net als Duitsland, uit allemaal kleine landjes en werd pas in 1870 volledig een eenheidsstaat. Bij de Koloniale Conferentie van Berlijn in 1886 verkreeg Italië de koloniën Eritrea en Italiaans Somaliland. In 1911 volgde Libië, en na de Eerste Wereldoorlog de eilandgroep Dodekanesos.
- Królestwo Włoch – państwo położone na Półwyspie Apenińskim, na południe od Alp i na wyspach Sardynia i Sycylia. Włochami rządziła dynastia sabaudzka.
- Desde o reinado de Victor Emanuel II, rei da Sardenha, e depois rei de Itália, a monarquia italiana, temendo uma intervenção militar da França (devido à rivalidade entre o Estado italiano e o Vaticano), vinha solicitando há algum tempo uma aliança com a Alemanha. O chanceler alemão Bismarck impôs como condição para esta se realizar uma "entente" a três, com o Império Austro-Húngaro igualmente envolvido.
- Файл:Italian empire 1940. PNG Колонии Италии — совокупность европейских и заморских по отношению к Италии территорий мира, находившихся в XIX—XX веках в колониальной зависимости от этой метрополии и иногда называемых Итальянской колониальной империей.
- Die Italienischen Kolonien wurden von Italien insbesondere im 19. und 20. Jahrhundert erworben. Wie das Deutsche Reich, fand auch Italien sehr spät, erst in der zweiten Hälfte des 19. Jahrhunderts zu einer tragfähigen gesamtstaatlichen Ordnung. Der mit der Einigung einsetzende Aufschwung im industriellen Sektor führte in Italien, ebenso wie in Deutschland, zu einem enorm erhöhten Bedarf an Rohstoffen, den man durch die Ausbeutung von Kolonien zu befriedigen gedachte.
- Podobně jako Německo vybudovala Itálie svou novodobou státnost relativně pozdě, až po dlouholetých snahách o unifikaci. Spojování italských států v jeden celek bylo završeno připojením Papežského státu k Itálii v roce 1870, v této době však měly tradiční koloniální mocnosti ekonomicky nejzajímavější oblasti pod svou kontrolou.
- Acuñada en 1936 tras la conquista de Etiopía, la expresión Imperio colonial italiano, o simplemente Imperio italiano, se refiere a las posesiones coloniales controladas por la Italia fascista en África y en el Egeo. A diferencia de las otras potencias europeas, Italia no estableció nunca posesiones coloniales en Asia (si se excluye la concesión de la ciudad china de Tianjin) o en América. El imperio tuvo su máxima expansión en los primeros meses de 1940.
- Italian siirtomaavalta sai alkunsa kuningaskunnan aikana. Yhdistymisen jälkeen Italia haki paikkaansa Euroopan valtioiden joukossa ja pyrki pääsemään osalliseksi siirtomaiden jaosta. Yhtenäinen Italia kuitenkin syntyi vasta 1861 ja tällöin Britannia, Ranska, Espanja, Portugali ja Alankomaat olivat jo vuosisatojen ajan ottaneet haltuunsa siirtomaita.
- Le Royaume d'Italie a développé un empire colonial de la fin du XIX siècle au milieu du XX siècle. L'apogée de cet empire se situe en 1940 : l'Italie possède alors des territoires en Méditerranée, en Afrique et dans les Balkans.
- Il colonialismo italiano fu un fenomeno storico che comportò l'espansione della sovranità del Regno d'Italia su territori ad essa non contigui dell'Africa e dell'Europa.
- Italië deed net zoals België en Duitsland ook niet mee met de vroege kolonisatie zoals Nederland, Frankrijk, Spanje, Portugal en anderen dat wel deden. Italië bestond destijds, net als Duitsland, uit allemaal kleine landjes en werd pas in 1870 volledig een eenheidsstaat. Bij de Koloniale Conferentie van Berlijn in 1886 verkreeg Italië de koloniën Eritrea en Italiaans Somaliland. In 1911 volgde Libië, en na de Eerste Wereldoorlog de eilandgroep Dodekanesos.
- Królestwo Włoch – państwo położone na Półwyspie Apenińskim, na południe od Alp i na wyspach Sardynia i Sycylia. Włochami rządziła dynastia sabaudzka.
- Desde o reinado de Victor Emanuel II, rei da Sardenha, e depois rei de Itália, a monarquia italiana, temendo uma intervenção militar da França (devido à rivalidade entre o Estado italiano e o Vaticano), vinha solicitando há algum tempo uma aliança com a Alemanha. O chanceler alemão Bismarck impôs como condição para esta se realizar uma "entente" a três, com o Império Austro-Húngaro igualmente envolvido.
- Файл:Italian empire 1940. PNG Колонии Италии — совокупность европейских и заморских по отношению к Италии территорий мира, находившихся в XIX—XX веках в колониальной зависимости от этой метрополии и иногда называемых Итальянской колониальной империей.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
