| dbpprop:abstract
|
- The hurdy gurdy or hurdy-gurdy (also known as a wheel fiddle) is a stringed musical instrument in which the strings are sounded by means of a rosined wheel which the strings of the instrument pass over. This wheel, turned with a crank, functions much like a violin bow, making the instrument essentially a mechanical violin. Melodies are played on a keyboard that presses tangents (small wedges, usually made of wood) against one or more of these strings to change their pitch. Like most other acoustic string instruments, it has a soundboard to make the vibration of the strings audible. Most hurdy gurdies have multiple "drone strings" which provide a constant pitch accompaniment to the melody, resulting in a sound similar to that of bagpipes. For this reason, the hurdy gurdy is often used interchangeably with or along with bagpipes, particularly in French and contemporary Hungarian folk music. Many folk music festivals in Europe feature music groups with hurdy gurdy players, but the most famous annual festival is at Saint-Chartier, in the Indre département, in central France, during the week nearest July 14.
- Die Drehleier ist ein Streichinstrument, bei dem die Saiten von einem eingebauten Rad angestrichen werden, das mittels einer Kurbel gedreht wird. Die schwingende Länge einer oder mehrerer Melodiesaiten wird mechanisch über Tasten verkürzt, um die Tonhöhe zu verändern. Meist klingen eine oder mehrere Bordunsaiten auf konstanter Tonhöhe mit. Die Drehleier wird daher wie die Sackpfeife zu den Borduninstrumenten gezählt. Zum Erzeugen von rhythmischen Schnarrlauten dient oft ein Schnarrsteg. Die in Museen erhaltenen böhmischen Instrumente haben keine Bordunsaiten, die traditionellen Instrumente aus Galicien (in Nordwestspanien) keinen Schnarrsteg. Die Drehleier wird unter anderem in der traditionellen Musik, der Alten Musik, im Jazz, Industrial, in der Rockmusik und in der Neuen Musik verwendet.
- Aquest instrument, que en l'actualitat gaudeix d'un nou renaixement, va aparèixer a l'Occident europeu cap al segle IX amb el nom d'organistrum -instrument que per la seva grandària havia de ser tocat entre dos músics, un per a la roda i l'altre per al teclat-. Poc a poc les seves dimensions varen anar minvant i s'anà fixant el nom de sinfonia (del qual deriven altres denominacions com ara xifonia, zanfona...). Tot i que a l'edat mitjana la viola de roda era utilitzada per a l'interpretació de música culta, a partir del segle XVI es va deixar en mans de joglars i captaires (per això a Galícia popularment se la coneixia com a viola de ciego atès que aquests captaires professionalitzats la utilitzaven per demanar), que la convertiren en un instrument privilegiat de la música popular però que era mirat amb menyspreu pel món de la música culta. L'expansió de la viola de roda, no obstant el seu so de corcó, va anar fent el seu curs al llarg del temps i actualment la trobem en músiques tradicionals a França (vielle à roue), Alemanya (drehleier), Anglaterra (hurdy-gurdy), Europa Central, Itàlia (ghironda), i a l'Europa Oriental. Al segle XVIII la viola de roda va conèixer un renaixement aristocràtic a França, participant en els "concerts espirituals" a la cort de Lluís XIV acompanyada per l'orquestra. El fet que la noblesa gala l'adoptés com a instrument de moda quan el músic i luthier Charles Baton va tenir la pensada de construir-la amb la caixa ovalada, tal com els llaüts, va provocar que compositors de l'època com Chédeville, Hotteterre, Corrette o Boismortier li escrivissin no només peces rústiques sinó també difícils sonates que podien ésser acompanyades pel clavicèmbal, la flauta o el violí: Aquesta va ser l'era daurada de la viola de roda.
- Niněra je strunný hudební nástroj, jehož struny se rozeznívají třením pomocí dřevěného kolečka s klikou, kterým hráč pravou rukou otáčí. Niněra tak patří mezi strunné nástroje třecí (či kolové). Funkce kolečka je podobná jako smyčec u houslí. Zvláštním klapkovým zařízením se pomocí prstů levé ruky struny zkracují. Ozvučná skříňka mívá různý tvar. První záznamy o niněře jsou v západní Evropě už z 10. století, ale tehdy byly nástroje o dost větší než ty dnešní - ke hře bylo potřeba dvou hráčů; jeden se staral o kolečko a druhý o klávesy. Ze starých obrazů se dá poznat, že se na niněru hrálo i v chrámech a v 17. století pro ni komponovali tehdejší skladatelé. Později se z niněry stal nástroj lidový, či klesla na žebrácký. Dnes niněra patří do muzea, ale někdy je využívaná ve folkové hudbě. Používá ji dokonce i několik folk metalových kapel, například Eluveitie.
- Una zanfona, . es un instrumento musical perteneciente a la familia de los cordófonos frotados, muy extendido en la música popular europea con numerosas variantes en distintas regiones y épocas. No conviene confundirla con la zampoña, que es un instrumento de viento.
- Kampiliira on 1000-luvulla luultavasti Espanjan pohjoisosien luostareissa kehitetty soitin, jossa kieliä soitetaan jousen sijasta kammesta pyöritettävällä puukiekolla. Luostareissa ei harrastettu soitinmusiikkia, mutta laulun opiskeluun tarvittiin apuvälinettä, jolla voitiin saada kuuluviin intervalleja. Soittimeen kuuluu erityinen koskettimisto, jolla lyhennellään melodiakielen soivaa pituutta. Kolmas erityinen piirre, kiekon ja koskettimiston lisäksi, ovat ns. bordunakielet, jotka soivat koko ajan samassa sävelkorkeudessa ja luovat melodialle harmonisen perustan. Ensimmäiset kampiliirat olivat kahden soittajan välineitä: toinen pyöritti kammesta ja toinen paineli tai nosteli koskettimia. Tällaisessa organistrumissa oli tavallisesti yksi melodiakieli ja yksi bordunakieli. 1100-luvulla kampiliira oli kiertävien trubaduurien soitin ja se oli siihen mennessä kehitetty pieneksi ja helposti mukana kuljetettavaksi laatikkomaiseksi sinfonye-malliksi. 1300-luvulle tultaessa soitin oli kuitenkin kokenut jo huomattavan arvonalennuksen: siitä oli tullut sokeiden kerjäläisten soitin. Tähän aikaan se oli jo kansansoittimena koko Euroopassa. 1400-luvun kampiliira näyttäytyy meille Hieronymus Boschin triptyykissä "Maallisten ilojen puutarha". Se on keskeisellä paikalla kuvapaneelissa, jossa kuvataan sielujen piinaa helvetissä (kaikkea soitinmusiikkia pidettiin tuolloin syntisenä). Kuvasta näkyvät soittimen yksityiskohdat niin selvästi, että Bosch on varmasti käyttänyt mallinaan oikeaa soitinta. Nykypäivänä on rakennettu toimivia rekonstruktioita tuon kuvan mukaan. Boschin maalauksessa näkyy kampiliiran neljäs erityinen piirre: yksi bordunakielistä on varustettu pienellä irtonaisella tallalla. Sillä soittaja saa aikaan raksahtavan tai narahtavan perkussiivisen äänen, jolla voi rytmittää soittoa. Talla värähtelee soittimen kantta vasten, kun soittaja pyörittäessään kampea tekee pienen nykäyksen. Tämä bordunakieli on varustettu pienellä säätimellä, jolla voi säätää tallan herkkyyttä. Barokin aikaan tultaessa kampiliira koki uuden nousun. Kansanmusiikista tuli hetkeksi muotia ja hoveissakin soitettiin säkkipilliä ja kampiliiraa. Tunnetut säveltäjät tekivät musiikkia kampiliirallekin. Oppikirjojakin julkaistiin. Ranskan parhaimmat soitinrakentajat kehittelivät soitinta ja tuolloin syntyi nykyäänkin yleisin tyyppi: luutun pyöreäpohjaisella kaikukopalla varustetut soittimet. Tuolloin soittimeen lisättiin kanteen kiinnitetyt ohuet sympaattiset kielet, jotka värähtelevät ja soivat kun soittimen kansi värähtelee. Raksutuksen käyttö kehitettiin erittäin hienostuneeksi efektiksi Monia erikoisia kokeilujakin tehtiin: erässä menestyksekkäimmistä kammella pyöritettiin puukiekon lisäksi mekanismia, jolla puhallettiin ilmaa urkujen palkeisiin. Urkuja soitettiin samalla koskettimistolla kuin kampiliiran kieliä. Ranskan vallankumous lopetti hovielämän kukoistuksen ja kampiliira palasi kansansoittimeksi, mutta nyt teknisesti ja esteettisesti kehittyneempänä. Kasnsanmusiikkisoittimena kampiliira on elänyt siellä täällä Euroopassa, mutta sen vahvimmat alueet ovat olleet Ranskassa ja Unkarissa sekä Espanjan pohjoisosissa. 1800-luvulla Ranskassa oli eräillä paikkakunnilla sarjavalmistustakin. 1960-luvun aikana koko maailmassa heräsi kiinnostus kansanmusiikkiin ja silloin kampiliirakin löydettiin uudestaan. Kansanpelimannit opettivat nuoremmille taitojaan ja pian soittimen opetusta saattoi saada joissakin musiikkioppilaitoksissakin. Samoihin aikoihin löydettiin myös instrumentille tehty barokkimusiikki. Soitinrakentajat kehittivät nykyaikaan sopivia malleja tutkimalla vanhoja soittimia. Suomen vanhin tieto kampiliirasta on 1430-luvulta: eräässä perunkirjassa mainitaan vainjan omaisuutena sinfonye. Maastamme on löytynyt vain yksi vanha soitin Joensuusn suunnalta, sekin on keskeneräinen ja luultavasti asiaa tuntemattoman yritelmä. Ehkä sen on tehnyt Venäjän armeijassa palvellut ukrainalainen? Ukrainan viimeiset kampiliiransoittajat katosivat Stalinin ajan vainoissa. 2000-luvulla kampiliira on edelleen harvojen soitin, käsityötä ja melko kallis. Edullisimmat luotettavat soittimet ovat noin 1200 euron hintaisia (2004). Hinnalla ei ole ylärajaa, parhaat soitinrakentajat tekevät tilauksesta soittimistaan niin hienoja ja monipuolisia kuin soittaja vain tahtoo. Koko maailman soittajilla ja rakentajilla on nyt käytössään kätevänä yhteydenpitovälineenä Internet. Tunnetuin soittaja on varmaankin Nigel Eaton Englannista. Hän esiintyi 1990-luvun alussa Robert Plantin ja Jimmy Pagen maailmankiertueella ja silloin myös MTV:n katsojat saivat kuulla taitavaa kampiliiransoittoa. Gilles Chabenat on toinen tunnettu nykysoittaja, hän vieraili Värttinän Ilmatar-levylläkin. Pohjoismaissa Harald Pettersson on soittanut kampiliiraa Nordmanin suuren suosion saaneilla levyillä. Kansan- ja maailmanmusiikin lisäksi soitinta kuulee edelleen barokkimusiikissa ja keskiajan musiikissa (suomalainen Oliphant-yhtye on käyttänyt jonkin verran sinfonye-kampiliiraa levyillään). Kampiliira on myös jonkin verran käytössä rockin ja kokeilevan jazzin parissa. Myös sveitsiläinen metalliyhtye Eluveitie käyttää kampiliiraa.
- La vielle à roue est un instrument à cordes frottées par une roue en bois au lieu d'un archet. La roue est tournée avec une manivelle, pendant que la main gauche du musicien joue la mélodie sur un clavier.
- A tekerőlant (tekerő, nyenyere, nyekerő, szentlélekmuzsika, kolduslant, forgólant) olyan vonós hangszer, melynek dallamhúrját és kísérőhúrjait a játékos a begyantázott fakorongot forgatva egyidejűleg hozza rezgésbe, miközben másik kezével a billentyűket benyomva, az érintőket („kottákat”) nyomva a húrra – annak hosszát, és ezzel hangmagasságát változtatva – játssza a dallamot. Jellegzetes hangzást adnak az állandóan megszólaló kísérőhúrok (burdonhúrok), és a tekerőlant sajátos ritmushangjai, a reccsentő hangok is, melyek által a zenei hangsúlyozás, a dallam ritmusa is kiemelhető.
- File:Template-info. svg A questa voce o sezione va aggiunto il template sinottico {{Strumento musicale}} Per favore, aggiungi il template e poi rimuovi questo avviso. Per le altre pagine a cui aggiungere questo template, vedi la relativa categoria. La ghironda (o gironda, in francese vielle à roue, in inglese hurdy gurdy) è uno strumento musicale a corde di origine medievale. Oggi è possibile ascoltare la ghironda in alcuni festival europei di musica folk, suonata spesso insieme a cornamuse, in particolare in Francia e in Ungheria. Il più famoso festival annuale è a Saint-Chartier, nella Francia centrale.
- ハーディ・ガーディ（ハーディー・ガーディー、英語: hurdy gurdy より）は、弦楽器の一種で、張られた弦の下を通るロジンを塗った木製のホイール（回転板）が弦を擦ることで発音する。ホイールはヴァイオリンの弓と同じような機能を果たしているが、クランク（ハンドル）で操作されており、従ってハーディ・ガーディは一種の機械仕掛けのバイオリンということができる。胴はギターやリュートのような形をしたものが多い。旋律は鍵盤を使って演奏されるが、この鍵盤は「タンジェント」と呼ばれる小さな楔形（通常は木製）を押し下げて弦に押し付けることでピッチを調整している。弦の振動は響板を通じて拡大される。 ほとんどのハーディ・ガーディには、旋律弦の他に複数の「ドローン弦」があり、旋律と同時に常に持続音が響いている。このため、同じようにドローン音を持つバグパイプと似たところがあり、フランスの民族音楽や、現代のハンガリー音楽などでは、バグパイプと同時に、あるいはバグパイプの代わりとしてしばしば使われている。 ハーディ・ガーディの演奏は、多くのヨーロッパの民族音楽祭で見ることができるが、その中でも著名なのはフランスアンドル県のサン・シャルティエで、7月14日前後に行われる音楽祭である。
- Een draailier is een soort gemechaniseerde viool. De strijkstok is hierbij vervangen door een wiel dat door middel van een zwengel wordt rondgedraaid en dat met hars stroef gemaakt wordt. De snaren drukken hier tegenaan. De melodiesnaar/snaren worden met tangenten verkort wanneer de corresponderende toets wordt ingedrukt. De bourdonsnaar/snaren zijn continu te horen maar kunnen per snaar ook in- en uitgeschakeld worden. Een karakteristieke eigenschap van een draailier is de ritmische begeleiding die ontstaat door bij het draaien aan het wiel vanuit de pols ritmische versnellingen aan te brengen. Op de draailier doet dit de trompetkam in trilling komen wat een ritmisch snerpend geluid geeft. Draailieren komen vooral voor in Frankrijk (vielle à roue) en Hongarije (tekerö). De Hongaarse draailier is meestal eenvoudiger van constructie. Het instrument is verwant aan het Zweedse instrument nyckelharpa. De aanwezigheid van bourdon en melodiesnaren maakt dat een draailier veelal dezelfde eigenaardigheden deelt met een heel ander instrument: de doedelzak. Image:DraailierOpen. jpg|Onder de motorkap Image:DraailierWiel. jpg|Wiel en tangenten
- Lira korbowa – instrument smyczkowy o 6-8 strunach.
- A sanfona ou viola de roda é um instrumento musical de corda friccionada. O que a torna característica, do ponto de vista sonoro, é o fato de se parecer com um violino com bordões e por ser capaz de produzir um zumbido usado ritmicamente por médio de uma corda apoiada numa ponte móvel (cão), e fisicamente, pelas cordas serem friccionadas por uma roda com resina, por intermédio de uma manivela, e pela melodia ser criada através de um teclado. O som produzido por este instrumento assemelha-se a um cruzamento entre um violino, por ser de corda friccionada e possibilitar melodia, e uma gaita-de-fole, por ter bordões, por intermédio de de outras cordas que apenas reproduzem uma nota contínua, nota pedal. É um instrumento que se relaciona bastante com a música tradicional.
- Файл:Lira. jpg Колёсная лира Колёсная ли́ра (Органиструм) — струнный музыкальный инструмент, по форме напоминающий скрипичный футляр. В X—XIII вв. колёсная лира представляла собой громоздкий инструмент, на котором играли два человека. Инструмент находил применение в монастырях, на нём исполняли церковную музыку. К XV веку колёсная лира потеряла популярность и стала инструментом нищих и бродяг, зачастую слепых и увечных, исполнявших песни, стихи, сказки под незатейливый аккомпанемент. Во времена барокко наступил новый расцвет инструмента. В XVIII веке колёсная лира стала модной игрушкой французских аристократов, увлекавшихся сельским бытом. В России колёсная лира получила распространение в XVII веке. Инструмент освоили нищие и слепые бродяги, «калики перехожие». Чтобы не навлечь на себя гнев царский и Божий, они исполняли под звуки своих лир духовные стихи.
- Vevliran är ett musikinstrument som nådde sin glansperiod under medeltiden i Europa. Därefter reducerades dess popularitet, och vid 1700-talets början ansågs den som ett typiskt tiggarinstrument. Instrumentet har fått en renässans och används flitigt inom folkmusikgenren, hos grupper som vill gå tillbaka till äldre tiders musik med borduntoner.
|
| rdfs:comment
|
- The hurdy gurdy or hurdy-gurdy (also known as a wheel fiddle) is a stringed musical instrument in which the strings are sounded by means of a rosined wheel which the strings of the instrument pass over. This wheel, turned with a crank, functions much like a violin bow, making the instrument essentially a mechanical violin. Melodies are played on a keyboard that presses tangents (small wedges, usually made of wood) against one or more of these strings to change their pitch.
- Die Drehleier ist ein Streichinstrument, bei dem die Saiten von einem eingebauten Rad angestrichen werden, das mittels einer Kurbel gedreht wird. Die schwingende Länge einer oder mehrerer Melodiesaiten wird mechanisch über Tasten verkürzt, um die Tonhöhe zu verändern. Meist klingen eine oder mehrere Bordunsaiten auf konstanter Tonhöhe mit. Die Drehleier wird daher wie die Sackpfeife zu den Borduninstrumenten gezählt. Zum Erzeugen von rhythmischen Schnarrlauten dient oft ein Schnarrsteg.
- Aquest instrument, que en l'actualitat gaudeix d'un nou renaixement, va aparèixer a l'Occident europeu cap al segle IX amb el nom d'organistrum -instrument que per la seva grandària havia de ser tocat entre dos músics, un per a la roda i l'altre per al teclat-. Poc a poc les seves dimensions varen anar minvant i s'anà fixant el nom de sinfonia (del qual deriven altres denominacions com ara xifonia, zanfona...).
- Niněra je strunný hudební nástroj, jehož struny se rozeznívají třením pomocí dřevěného kolečka s klikou, kterým hráč pravou rukou otáčí. Niněra tak patří mezi strunné nástroje třecí (či kolové). Funkce kolečka je podobná jako smyčec u houslí. Zvláštním klapkovým zařízením se pomocí prstů levé ruky struny zkracují. Ozvučná skříňka mívá různý tvar. První záznamy o niněře jsou v západní Evropě už z 10.
- Una zanfona, . es un instrumento musical perteneciente a la familia de los cordófonos frotados, muy extendido en la música popular europea con numerosas variantes en distintas regiones y épocas. No conviene confundirla con la zampoña, que es un instrumento de viento.
- Kampiliira on 1000-luvulla luultavasti Espanjan pohjoisosien luostareissa kehitetty soitin, jossa kieliä soitetaan jousen sijasta kammesta pyöritettävällä puukiekolla. Luostareissa ei harrastettu soitinmusiikkia, mutta laulun opiskeluun tarvittiin apuvälinettä, jolla voitiin saada kuuluviin intervalleja. Soittimeen kuuluu erityinen koskettimisto, jolla lyhennellään melodiakielen soivaa pituutta. Kolmas erityinen piirre, kiekon ja koskettimiston lisäksi, ovat ns.
- La vielle à roue est un instrument à cordes frottées par une roue en bois au lieu d'un archet. La roue est tournée avec une manivelle, pendant que la main gauche du musicien joue la mélodie sur un clavier.
- A tekerőlant (tekerő, nyenyere, nyekerő, szentlélekmuzsika, kolduslant, forgólant) olyan vonós hangszer, melynek dallamhúrját és kísérőhúrjait a játékos a begyantázott fakorongot forgatva egyidejűleg hozza rezgésbe, miközben másik kezével a billentyűket benyomva, az érintőket („kottákat”) nyomva a húrra – annak hosszát, és ezzel hangmagasságát változtatva – játssza a dallamot.
- File:Template-info. svg A questa voce o sezione va aggiunto il template sinottico {{Strumento musicale}} Per favore, aggiungi il template e poi rimuovi questo avviso. Per le altre pagine a cui aggiungere questo template, vedi la relativa categoria. La ghironda (o gironda, in francese vielle à roue, in inglese hurdy gurdy) è uno strumento musicale a corde di origine medievale.
- Een draailier is een soort gemechaniseerde viool. De strijkstok is hierbij vervangen door een wiel dat door middel van een zwengel wordt rondgedraaid en dat met hars stroef gemaakt wordt. De snaren drukken hier tegenaan. De melodiesnaar/snaren worden met tangenten verkort wanneer de corresponderende toets wordt ingedrukt. De bourdonsnaar/snaren zijn continu te horen maar kunnen per snaar ook in- en uitgeschakeld worden.
- Lira korbowa – instrument smyczkowy o 6-8 strunach.
- A sanfona ou viola de roda é um instrumento musical de corda friccionada. O que a torna característica, do ponto de vista sonoro, é o fato de se parecer com um violino com bordões e por ser capaz de produzir um zumbido usado ritmicamente por médio de uma corda apoiada numa ponte móvel (cão), e fisicamente, pelas cordas serem friccionadas por uma roda com resina, por intermédio de uma manivela, e pela melodia ser criada através de um teclado.
- Файл:Lira. jpg Колёсная лира Колёсная ли́ра (Органиструм) — струнный музыкальный инструмент, по форме напоминающий скрипичный футляр. В X—XIII вв. колёсная лира представляла собой громоздкий инструмент, на котором играли два человека.
- Vevliran är ett musikinstrument som nådde sin glansperiod under medeltiden i Europa. Därefter reducerades dess popularitet, och vid 1700-talets början ansågs den som ett typiskt tiggarinstrument. Instrumentet har fått en renässans och används flitigt inom folkmusikgenren, hos grupper som vill gå tillbaka till äldre tiders musik med borduntoner.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
