| dbpprop:abstract
|
- Duty (from "due," that which is owing, O. Fr. deu, did, past participle of devoir; Lat. debere, debitum; cf. "debt") is a term that conveys a sense of moral commitment to someone or something. The moral commitment is the sort that results in action, and it is not a matter of passive feeling or mere recognition. When someone recognizes a duty, that person commits himself/herself to the cause involved without considering the self-interested courses of actions that may have been relevant previously. This is not to suggest that living a life of duty precludes one from the best sort of life, but duty does involve some sacrifice of immediate self-interest. Cicero is an early philosopher who acknowledged this possibility. He discusses duty in his work “On Duty. " He suggests that duties can come from four different sources: It is a result of being human It is a result of one's particular place in life (your family, your country, your job) It is a result of one's character One's own moral expectations for oneself can generate duties From the root idea of obligation to serve or give something in return, involved in the conception of duty, have sprung various derivative uses of the word; thus it is used of the services performed by a minister of a church, by a soldier, or by any employee or servant. Many schools of thought have debated the idea of duty. While many assert mankind's duty on their own terms, some philosophers have absolutely rejected a sense of duty.
- Pflicht (aus pflegen) oder Sollen ist zunächst das, was jemand aus moralischen Gründen tun muss, daneben wird als Pflicht aber auch das bezeichnet, was von einer als berechtigt angenommenen Autorität von jemandem gefordert wird. In diesem Sinne ist ein Polizist der Autorität des Gesetzgebers verpflichtet.
- Povinnost označuje to, co člověk má nebo musí udělat (resp. dát, nedělat nebo strpět), protože se k tomu sám zavázal (smluvní povinnost), protože mu to přikazuje morálka nebo svědomí (mravní povinnost), protože mu to ukládá jeho náboženství (náboženská povinnost), protože to plyne z jeho stavu nebo profese (stavovská nebo profesní povinnost), protože mu to ukládá zákon nebo jiný platný předpis (zákonná povinnost). Cicero k tomu dodává ještě povinnosti, které plynou každému z toho, že je člověkem. Povinnost se často chápe jen jako něco nepříjemného, což je ovšem způsobeno tím, že u příjemných činností se o povinnostech nehovoří. Teorií povinnosti se zabývá deontologie. Od odpovědnosti se povinnost liší zejména tím, že platí bezpodmínečně, bez ohledu na účel. Charakteristická pro povinnost je také svoboda, tedy faktická možnost porušit povinnost.
- Velvollisuus tarkoittaa filosofisena käsitteenä sellaista toimintaa tai toiminnasta pidättymistä, joka perustuu lakiin, moraalisääntöön, normiin, sitoumukseen tai tapaan. Perusteena voi olla juridinen laki (legaalinen velvollisuus) tai moraalinen laki (moraalinen velvollisuus). Velvollisuuden filosofinen tutkimus kuuluu normiteorian eli deontologian piiriin. Velvollisuudet jaetaan positiivisiin velvollisuuksiin, joissa on velvollisuus suorittaa jokin teko, ja negatiivisiin velvollisuuksiin, joissa on velvollisuus jättää jotakin tekemättä. Toinen jaottelutapa on erottaa velvollisuudet itseä kohtaan ja toisia kohtaan. Velvollisuusnormien perusteleminen on etiikan keskeinen ongelma. Jonkin teon nimeäminen velvollisuudeksi voi perustua esimerkiksi utilitarismiin tai velvollisuusetiikkaan. Utilitarismi pitää tekoa velvollisuutena, jos teon seuraukset ovat arvokkaampia kuin minkään muun tilanteessa mahdollisen teon seuraukset. Velvollisuusetiikan mukaan velvollisuudet tai ainakin muutamat niistä perustuvat itse tekojen ominaisuuksiin, eivätkä tekojen seurausten arvoon. Velvollisuus on vieras ja vähämerkityksinen Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen ajattelussa. Se tuli keskeiseksi käsitteeksi stoalaisten vaikutuksesta. Sen asema on keskeinen myös roomalaisessa filosofiassa ja juutalais-kristillisessä ajattelussa, jossa velvollisuuksia pidetään Jumalan käskyinä. Velvollisuus tarkoitti varhemmin kutsumuksen, säädyn tai tilanteen henkilölle asettamaa tehtävää, myöhemmin sillä tarkoitettiin kaikkea oikeudellisen tai moraalisen lain edellyttämää toimintaa. Immanuel Kant korosti, että vaatimus velvollisuuden täyttämiseen on ehdoton. Hänestä vain velvollisuudentunnosta tehdyt teot ovat moraalisesti arvokkaita. Tällöin henkilö toimii vastoin mielihaluaan ja pakottaa itsensä toimimaan velvollisuuden mukaisesti. Kantin mukaan teolla ei ollut moraalista arvoa, jos se tapahtui pakosta, sattumalta tai luontaisen taipumuksen mukaisesti. Kant ei kuitenkaan kiellä sellaisen teon luontaista arvoa.
- Le devoir est la nécessité d'accomplir une action par respect pour la loi. Emmanuel Kant
- In diritto l'obbligo è la situazione giuridica soggettiva del soggetto di diritto che deve tenere un certo comportamento imposto dalla norma nell'interesse di un altro soggetto, che lo può pretendere da uno o più soggetti determinati (non, quindi, da chiunque). Questa pretesa è una particolare specie di diritto soggettivo che prende il nome di diritto relativo; l'obbligo, quindi, si connota come quella particolare specie di dovere che nel rapporto giuridico si correla al diritto relativo. L'obbligo può essere positivo, quando il comportamento imposto dalla norma consiste in un fare o dare, oppure negativo, quando invece consiste in un non fare; nel primo caso è detto anche comando, nel secondo divieto. Il debito è l'obbligo correlato ad un diritto relativo patrimoniale, corrispondente cioè ad un interesse di natura economica, ossia suscettibile di essere valutato in denaro. Debito e credito sono il contenuto di una particolare specie di rapporto giuridico, l'obbligazione. Poiché correntemente si tende a limitare l'uso del termine debito agli obblighi che hanno ad oggetto una somma di denaro, il termine obbligazione viene anche utilizzato per designare l'obbligo corrispondente ad un diritto relativo patrimoniale.
- 義務（ぎむ）とは、従うべきとされることを意味する。 義務の根拠としては、理性、道徳・倫理、宗教、法制度（法令・契約など）、慣習などが挙げられる。義務に反した場合には、制裁があるとされる。制裁には、内面的・物理的・社会的なものがある。
- Plikt og rett er motsatte rettsposisjoner: Til den enes rett svarer den annens plikt. I tillegg kan plikt også bety at rettssubjektene må gjøre noe uten at dette har motstykke i noen annens rett. Spesielt myndighetene kan ha plikt til å sette i verk tiltak uten at dette svarer til noen rett hos individene.
- Долг — внутренне принимаемое обязательство. Долгом может называться обязательство субъекта или группы субъектов перед другим субъектом или субъектами (например, людьми или Богом). Чаще всего в качестве долга рассматривается моральное обязательство — добровольное моральное обязательство индивида перед другими людьми. Другие виды долга: гражданский долг, патриотический долг, воинский долг. Долг изучает философская дисциплина деонтология.
- Plikt är ett etiskt och juridiskt begrepp som betecknar en skyldighet att utföra, eller låta bli att utföra, en viss handling. Plikt är ett central begrepp i vissa etiska teorier, därav samlingsnamnet pliktetik. Pliktetiska teorier kan i viss mån sägas stå i motsättning till teorier som betonar konsekvenserna av handlingarna snarare än handlingarna i sig. Exempel på sådan konsekventialism är utilitarism. Filosofen Immanuel Kant är en känd förespråkare för en slags pliktetik. Kant förklarade med det kategoriska imperativet att vissa handlingar aldrig fick utföras, eller låtas bli att utföra. Dessa kallade han för absoluta plikter. Ett exempel på en sådan plikt är plikten att inte ljuga. Exempel på juridiska plikter är skolplikten. Det innebär att man i princip är tvungen att göra något men det finns ingen lag som säger att du är tvungen och du kan inte dömas om du inte skulle följa en plikt. Även inom trafiken betecknar "plikt" skyldigheter, till exempel stopplikt och väjningsplikt.
|
| rdfs:comment
|
- Duty (from "due," that which is owing, O. Fr. deu, did, past participle of devoir; Lat. debere, debitum; cf. "debt") is a term that conveys a sense of moral commitment to someone or something. The moral commitment is the sort that results in action, and it is not a matter of passive feeling or mere recognition.
- Pflicht (aus pflegen) oder Sollen ist zunächst das, was jemand aus moralischen Gründen tun muss, daneben wird als Pflicht aber auch das bezeichnet, was von einer als berechtigt angenommenen Autorität von jemandem gefordert wird. In diesem Sinne ist ein Polizist der Autorität des Gesetzgebers verpflichtet.
- Povinnost označuje to, co člověk má nebo musí udělat (resp. dát, nedělat nebo strpět), protože se k tomu sám zavázal (smluvní povinnost), protože mu to přikazuje morálka nebo svědomí (mravní povinnost), protože mu to ukládá jeho náboženství (náboženská povinnost), protože to plyne z jeho stavu nebo profese (stavovská nebo profesní povinnost), protože mu to ukládá zákon nebo jiný platný předpis (zákonná povinnost).
- Velvollisuus tarkoittaa filosofisena käsitteenä sellaista toimintaa tai toiminnasta pidättymistä, joka perustuu lakiin, moraalisääntöön, normiin, sitoumukseen tai tapaan. Perusteena voi olla juridinen laki (legaalinen velvollisuus) tai moraalinen laki (moraalinen velvollisuus). Velvollisuuden filosofinen tutkimus kuuluu normiteorian eli deontologian piiriin.
- Le devoir est la nécessité d'accomplir une action par respect pour la loi. Emmanuel Kant
- In diritto l'obbligo è la situazione giuridica soggettiva del soggetto di diritto che deve tenere un certo comportamento imposto dalla norma nell'interesse di un altro soggetto, che lo può pretendere da uno o più soggetti determinati (non, quindi, da chiunque). Questa pretesa è una particolare specie di diritto soggettivo che prende il nome di diritto relativo; l'obbligo, quindi, si connota come quella particolare specie di dovere che nel rapporto giuridico si correla al diritto relativo.
- 義務（ぎむ）とは、従うべきとされることを意味する。 義務の根拠としては、理性、道徳・倫理、宗教、法制度（法令・契約など）、慣習などが挙げられる。義務に反した場合には、制裁があるとされる。制裁には、内面的・物理的・社会的なものがある。
- Plikt og rett er motsatte rettsposisjoner: Til den enes rett svarer den annens plikt. I tillegg kan plikt også bety at rettssubjektene må gjøre noe uten at dette har motstykke i noen annens rett. Spesielt myndighetene kan ha plikt til å sette i verk tiltak uten at dette svarer til noen rett hos individene.
- Долг — внутренне принимаемое обязательство. Долгом может называться обязательство субъекта или группы субъектов перед другим субъектом или субъектами (например, людьми или Богом).
- Plikt är ett etiskt och juridiskt begrepp som betecknar en skyldighet att utföra, eller låta bli att utföra, en viss handling. Plikt är ett central begrepp i vissa etiska teorier, därav samlingsnamnet pliktetik. Pliktetiska teorier kan i viss mån sägas stå i motsättning till teorier som betonar konsekvenserna av handlingarna snarare än handlingarna i sig. Exempel på sådan konsekventialism är utilitarism. Filosofen Immanuel Kant är en känd förespråkare för en slags pliktetik.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
