| dbpprop:abstract
|
- Distributive justice concerns what some consider to be socially just with respect to the allocation of goods in a society. Thus, a community in which incidental inequalities in outcome do not arise would be considered a society guided by the principles of distributive justice. Allocation of goods takes into thought the total amount of goods to be handed out, the process on how they in the civilization are going to dispense, and the pattern of division. Civilizations have a narrow amount of resources and capital; the problem arises on how the goods should be divided. The common answer to this question is that every individual receives a fair share. Often contrasted with just process, which is concerned with just processes such as in the administration of law, distributive justice concentrates on just outcomes and consequences. A prominent contemporary theorist of distributive justice is the philosopher John Rawls, although this subject matter has now received wide treatment across philosophy and the social sciences (see James Konow, 2003).
- Verteilungsgerechtigkeit bezeichnet die Gerechtigkeit von Verteilungsregeln und ihren Ergebnissen. Entsprechend gibt es eine Regelgerechtigkeit und eine Ergebnisgerechtigkeit. Die Ergebnisgerechtigkeit ist ein Gerechtigkeitskonzept, das solche Zustände einer Gesellschaft als gerecht definiert, in denen allen Mitgliedern der Gesellschaft der Nutzen aus der Gesellschaft („Ergebnis“) in grundsätzlich gleichem Maße zukommt, jedoch bei einem Verschulden des Mitglieds sein Nutzen aus der Gesellschaft entsprechend gekürzt wird. Als Gegensatz zur Ergebnisgerechtigkeit wird die Regelgerechtigkeit angesehen. Friedrich August von Hayek sieht die Regelgerechtigkeit der Ergebnisgerechtigkeit gegenübergestellt. Aristoteles betrachtet die staatlichen Gesetze als Formalobjekt der Regelgerechtigkeit, Thomas von Aquin in teilweisem Anschluss daran das Gemeinwohl. Die Gesetzesgerechtigkeit ist für Thomas die allgemeine Gerechtigkeit, die er der Verteilungsgerechtigkeit (distributive G. ) und der Tauschgerechtigkeit (kommutative G. ) als aus seiner Sicht gesonderte Gerechtigkeitstypen gegenüberstellt.
- La justícia distributiva, per a Aristòtil, té a veure amb el que és just o correcte pel que fa a l'assignació de béns en una societat. Els principis de la justícia distributiva so principis normatius dissenyats per a guiar l'assignació dels beneficis i les càrregues de l'activitat econòmica. Sovint se li contrasta amb la justícia retributiva, la qual es concentra en la proporcionalitat dels resultats i les conseqüències, i amb la justícia procedimental la qual té a veure amb la justícia dels processos, tals com en l'administració de la llei. El teòric contemporani més prominent de la justícia distributiva és el filòsof John Rawls.
- La justicia distributiva, para Aristóteles, tiene que ver con lo que es justo o correcto con respecto a la asignación de bienes en una sociedad. Los principios de la justicia distributiva son principios normativos diseñados para guíar la asignación de los beneficios y las cargas de la actividad económica. A menudo se le contrasta con la justicia retributiva, la cual se concentra en la proporcionalidad de los resultados y las consecuencias, y con la justicia procedimental la cual tiene que ver con la justicia de los procesos, tales como en la adiminstración de la ley. El teórico contemporáneo más prominente de la justicia distributiva es el filósofo John Rawls.
- Distributiinen oikeudenmukaisuus on käsitys, jonka mukaan oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää jonkin asteista tulojen uudelleenjakamista, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Esimerkiksi hyvinvointivaltio toteuttaa progressiivisen verotuksen avulla distributiivista ajattelua. Yhteisesti kerätyllä "verokakulla" toteutetaan yleishyödyllisiä palveluja, kuten koulutusta, terveydenhuoltoa, maanteitä, sosiaaliturvaa, poliisia, oikeuslaitosta, armeijaa yms. Distributiivisen oikeudenmukaisuuden mukaan ihmisellä on varallisuudesta, uskonnosta, sukupuolesta ja iästä riippumaton oikeus elintärkeisiin resursseihin, kuten ravintoon, terveyteen, asuntoon, vaatteisiin ja tasapainoisen identiteetin rakentamiseen. Distributiivisen oikeudenmukaisuuden mukaan ihmisoikeuksien toteutuminen edellyttää distribuutiota, ns. tulonsiirtoja, sillä ilman tätä osa ihmisistä menehtyy tarpeettomasti mm. nälkään, parannettavissa oleviin tauteihin, ja puutteelliseen sanitaatioon. Uusliberalistinen filosofia, jonka tunnetuimmat edustajat ovat Friedrich von Hayek, Robert Nozick ja Milton Friedman, suhtautuu kriittisesti distributiiviseen näkemykseen. Esimerkiksi Heikki Patomäki on luonnehtinut Suomen 90-luvun laman jälkeistä politiikkaa uusliberalistiseksi. Uusliberalismi ei hyväksy progressiivista verotusta eikä julkisesti rahoitettua hyvinvointivaltiota. Uusliberalismi kannattaa yövartijavaltiota tai minimivaltiota, jonka ainoaksi tehtäväksi jää rahalaitos, armeija, poliisi ja oikeuslaitos. Ihmisen omalle vastuulle jää kustantaa terveydenhuollosta aiheutuvat kustannukset sekä koulutus. Uusliberalistinen käsitys ihmisoikeuksista on huomattasti kapeampi, kuin distributiiviseen näkemykseen sisältyvä.
- La justice distributive est, selon Aristote, la « première espèce de la justice particulière qui s'exerce dans la distribution des honneurs ou des richesse ou des autres avantages qui peuvent être répartis entre les membres d'une communauté politique. » À l'inverse de la justice commutative qui établit une égalité arithmétique, la justice distributive établit une égalité géométrique. Elle distribue selon le mérite, faisant cas des inégalités entre les personnes. Aux personnes inégales, des parts inégales. La mesure du mérite est fonction des régimes politiques et donc des valeurs auxquelles ils sont attachés. Saint Thomas attribue la vertu à l'aristocratie, la richesse à l'oligarchie, la liberté à la démocratie, sans exhaustivité. Les droits, obligations, charges et avantages, sont répartis dans le respect des critères de mérite. Dans l'Antiquité, à chacun son rang, ses mérites, ses besoins et ses actions. Aujourd'hui, la justice distributive désigne couramment la notion justice sociale, qui a pour but de réduire les inégalités matérielles.
|
| rdfs:comment
|
- Distributive justice concerns what some consider to be socially just with respect to the allocation of goods in a society. Thus, a community in which incidental inequalities in outcome do not arise would be considered a society guided by the principles of distributive justice. Allocation of goods takes into thought the total amount of goods to be handed out, the process on how they in the civilization are going to dispense, and the pattern of division.
- Verteilungsgerechtigkeit bezeichnet die Gerechtigkeit von Verteilungsregeln und ihren Ergebnissen. Entsprechend gibt es eine Regelgerechtigkeit und eine Ergebnisgerechtigkeit.
- La justícia distributiva, per a Aristòtil, té a veure amb el que és just o correcte pel que fa a l'assignació de béns en una societat. Els principis de la justícia distributiva so principis normatius dissenyats per a guiar l'assignació dels beneficis i les càrregues de l'activitat econòmica.
- La justicia distributiva, para Aristóteles, tiene que ver con lo que es justo o correcto con respecto a la asignación de bienes en una sociedad. Los principios de la justicia distributiva son principios normativos diseñados para guíar la asignación de los beneficios y las cargas de la actividad económica.
- Distributiinen oikeudenmukaisuus on käsitys, jonka mukaan oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää jonkin asteista tulojen uudelleenjakamista, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Esimerkiksi hyvinvointivaltio toteuttaa progressiivisen verotuksen avulla distributiivista ajattelua. Yhteisesti kerätyllä "verokakulla" toteutetaan yleishyödyllisiä palveluja, kuten koulutusta, terveydenhuoltoa, maanteitä, sosiaaliturvaa, poliisia, oikeuslaitosta, armeijaa yms.
- La justice distributive est, selon Aristote, la « première espèce de la justice particulière qui s'exerce dans la distribution des honneurs ou des richesse ou des autres avantages qui peuvent être répartis entre les membres d'une communauté politique. » À l'inverse de la justice commutative qui établit une égalité arithmétique, la justice distributive établit une égalité géométrique. Elle distribue selon le mérite, faisant cas des inégalités entre les personnes.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
