| dbpedia-owl:abstract
|
- Die Demokratisch-Republikanische Partei entstand in den Anfangsjahren der Vereinigten Staaten von Amerika als republikanische Partei (nicht zu verwechseln mit den modernen Republikanern). Da Thomas Jefferson ihr angehörte und großen Einfluss auf ihr Programm hatte, nennt man sie auch Jefferson-Republikaner. Ihren Ursprung hatte die Partei in den Gruppierungen der Anti-Föderalisten und der Anti-Administration Party, die sich gegen eine zu starke Zentralregierung für die noch jungen USA aussprach, da sie um die Rechte der Einzelstaaten und der einzelnen Bürger fürchtete. Nach George Washington und dem föderalistischen Präsidenten John Adams war Thomas Jefferson der erste Präsident der Demokraten-Republikaner. Nach dem Zerfall der Föderalistischen Partei war die Demokratisch-Republikanische Partei zeitweise die einzige bedeutende Partei. James Monroe hatte 1820 praktisch keinen Gegner. Bei der Präsidentschaftswahl 1824 erhielt Andrew Jackson zwar die meisten Stimmen, aber nicht die absolute Mehrheit. Das Repräsentantenhaus, das in solchen Fällen den Präsidenten aus den drei Kandidaten mit den meisten Stimmen wählt, bestimmte John Quincy Adams zum Präsidenten. Dieser Vorgang führte zu einem dauerhaften Zerwürfnis innerhalb der Partei zwischen Jacksons und Adams Anhängern. Wenig später zerfiel die Partei in die noch heute bestehende Demokratische Partei, die Anhänger Jacksons, der 1828 schließlich zum Präsidenten gewählt wurde, und die National Republican Party, seine Gegner. Demokratisch-Republikanische Präsidenten: Thomas Jefferson (1801–1809) James Madison (1809–1817) James Monroe (1817–1825) John Quincy Adams (1825–1829)
- The Democratic-Republican Party or Republican Party was an American political party founded in the early 1790s by Thomas Jefferson and James Madison. Political scientists use the former name, while historians prefer the latter one; contemporaries generally called the party the "Republicans", along with many other names. It was formed first in Congress and then in every state to contest elections and oppose the programs of Treasury Secretary Alexander Hamilton. Jefferson needed to have a nationwide party to counteract the Federalists, a nationwide party recently formed by Hamilton. Foreign affairs took a leading role in 1795 as the Republicans opposed the Jay Treaty with Britain (then at war with France) and supported good relations with revolutionary France (until Napoleon became a dictator after 1799). The party insisted on a strict construction of the Constitution, and denounced many of Hamilton's measures as unconstitutional. The party was strongest in the South and weakest in the Northeast; it favored states' rights and the primacy of the yeoman farmers and the planters over bankers, industrialists, merchants, and investors. The Jeffersonians were deeply committed to the principles of republicanism, which they feared were threatened by the supposed monarchical tendencies of the Federalists. The party came to power with the election of Jefferson in 1800. The Federalists—too elitist to appeal to most people—faded away, and the Republicans, despite internal divisions, dominated the First Party System until partisanship itself withered away after 1816. The presidents selected by the party were Thomas Jefferson (1801–1809), James Madison (1809–1817), and James Monroe (1817–1825). After 1800, the party dominated Congress and most state governments outside New England. It selected presidential candidates through its caucus in Congress, but in 1824, that system broke down. One faction of the party supported Andrew Jackson and it evolved into the Democratic Party. Another faction, led by John Quincy Adams and Henry Clay, was known as the National Republicans; it evolved into the Whig Party.
- El Partido Demócrata-Republicano de los Estados Unidos (PDREU) fue un partido político norteamericano fundado en el año de 1792 por Thomas Jefferson, prócer de la Independencia de Estados Unidos (fue el principal redactor de la Declaración de Independencia de los Estados Unidos). En la actualidad también se refieren a ésta desaparecida organización como el "Partido Republicano Antiguo" ó "Partido Republicano de Jefferson".
- Demokraattis-republikaaninen puolue (Democratic-Republican Party) oli klassisten liberaalien Thomas Jefferson ja James Madison vuonna 1792 perustama yhdysvaltalainen puolue, muun muassa nykyisen demokraattipuolueen edeltäjä. Jefferson perusti puolueen vastustamaan rahaministeri Alexander Hamiltonin vuonna 1791 perustamaa Federalistipuoluetta. Demokraattis-republikaaninen puolue kannatti osavaltioiden oikeuksia, perustuslain tiukkaa tulkintaa ja hyviä suhteita tasavaltalaiseen Ranskaan (vuoteen 1801) ja vastusti federalistien ehdotuksia kuten liittohallinnon keskusvallan lujittaminen ja kansallispankki, jota Jefferson piti perustuslain vastaisena. Jeffersonin siiven (”vanha tasavaltalaissiipi”, ”Old Republican wing”) johdossa olivat Jefferson, John Randolph of Roanoke, William H. Crawford ja Nathaniel Macon. He kannattivat matalia tulleja, vähäisiä julkisia menoja, osavaltioiden oikeuksia ja tiukkaa perustuslakia, usein vastustivat liittovaltion taloudellisia hankkeita teollisuuden, pankkien tai julkisten töiden hyväksi. He vastustivat vuonna 1815 päätään nostanutta nationalismia ja "ensimmäistä kansallispankkia" sekä puoluejohtonsa 1816 perustamaa ”toista kansallispankkia”. ”National republicans” -siiven (”kansallisrepublikaanit”) johtajia olivat Henry Clay, John Quincy Adams ja John C. Calhoun. He kannattivat korkeampia tulleja, vahvempaa maanpuolustusta ja ”sisäisiä parannuksia” (tienrakennusta ynnä muita julkisia töitä). Jälkimmäiseen siipeen liittyi paljon Federalistipuolueen jäseniä, kun tämä hajosi 1815. Federalistipuolue kuihtui Hamiltonin kuoltua ja John Adamsin eläköidyttyä, joskin se sai vielä hetkeksi lisäeloa vuoden 1812 sodan vastustajana. Puolueesta valittiin Yhdysvaltain presidentiksi Thomas Jefferson (valittiin 1800 ja 1804), James Madison (1808 ja 1812) ja James Monroe (1816 ja 1820). Puolue hallitsi kongressia ja useimpien osavaltioiden hallituksia, heikoimmin Uutta Englantia. William H. Crawford oli puolueen viimeinen presidenttiehdokas vuonna 1824. Vielä 1820-luvulla Jefferson kirjoitti, miten maassa on valtavasti halua monarkiaan, ja sen korvikkeeksi vahvaan keskusvaltaan. Hän kuitenkin uskoi perustuslain torjuvan tuollaiset halut. Demokraattis-republikaaninen puolue oli Yhdysvaltojen johtava puolue 1800–1824, mutta hajosi sitten kilpaileviin ryhmittymiin. Demokraattinen puolue alkoi tukea presidentin vahvaa keskusvaltaa, kun taas National Republican Party, josta tuli Yhdysvaltain Whig-puolue (1833–1856) vaati kongressille suurempaa valtaa yli presidentin hallinnon. Myöhemmin Whig-puolue kuihtui, kun sen väkeä siirtyi orjuutta vastustavaan republikaanipuolueeseen (1854–) ja Yhdysvaltojen nykyinen kaksipuoluejärjestelmä (”Third Party System”) syntyi. Vuodet 1792–1824 olivat ensimmäistä kaksipuoluejärjestelmää (”First Party System”) ja useamman valtapuolueen välivuodet tunnettiin nimellä ”Second Party System”. Tiedosto:Thomas Jefferson by Rembrandt Peale, 1800. jpg Thomas Jefferson, puolueen perustaja.
- Il Partito Democratico-Repubblicano è stato un partito politico statunitense che fu fondato nel 1792 da Thomas Jefferson e James Madison. Divenne il partito dominante sulla scena politica americana, fino agli anni venti dell'Ottocento, quando si divise in alcune fazioni, una delle quali divenne successivamente l'attuale partito Democratico e l'altra, dopo una prima trasformazione intermedia, divenne il moderno partito Repubblicano. Il partito D-R fu creato da Jefferson e Madison per opporsi alle politiche economiche ed estere del Partito Federalista, partito fondato circa un anno prima dal Segretario al Tesoro degli Stati Uniti Alexander Hamilton. Il partito D-R infatti si oppose al Trattato di Londra del 1794 (e quindi alla guerra con la Francia) e fu favorevole invece a buoni rapporti con la Francia prima del 1801. Il partito denunciò come incostituzionali molte proposte di Hamilton, e si oppose, fra il 1796 al 1812, a molte politiche Federaliste come le tariffe (doganali) alte, la costruzione di una marina nazionale, le spese militari, l'istituzione di una banca nazionale. Dopo la sconfitta nella Guerra del 1812, tuttavia, molte di queste idee furono abbandonate, alcuni importanti membri del partito, come Henry Clay, John Quincy Adams e John C. Calhoun, divennero favorevoli alla costruzione di una forte difesa nazionale. I presidenti eletti di questo partito furono Thomas Jefferson, James Madison, James Monroe e John Quincy Adams. I democratici-repubblicani curavano gli interessi dei proprietari terrieri (yeoman) della media borghesia piuttosto che quelli di banchieri, industriali, commercianti. Il partito D-R era diviso in alcune correnti. I puristi Jeffersonian, o "antichi repubblicani" anche detti tertium quids, che costituivano l'ala guidata da Jefferson, John Randolph di Roanoke, William H. Crawford e Nathaniel Macon, favorivano le basse tariffe doganali, affermavano i diritti dei singoli stati rispetto al governo federale, chiedevano una rigorosa e letterale interpretazione della Costituzione e la riduzione della spesa pubblica. Si opponevano all'esercito professionale e di carriera. La corrente dei "repubblicani nazionali", guidata da Henry Clay, John Quincy Adams e John C. Calhoun, infine era favorevole a tassazioni doganali più elevate, ad una più forte difesa nazionale, e ai "miglioramenti interni" (progetti di opere pubbliche). Dopo che il Partito federalista si sciolse nel 1815, molti ex membri della fazione federalista confluirono nella corrente nazionalista dei D-R. Il partito D-R ha inventato alcune tecniche organizzative delle moderne campagne elettorali, che sono state successivamente adottate dai Federalisti e divennero prassi nel settore. Il partito D-R, ad esempio, è stato particolarmente efficace nella costruzione di una rete di giornali nelle grandi città per trasmettere le proprie dichiarazioni e le proprie politiche comunicative. Il termine "repubblicano" è stato utilizzato dagli americani del tardo 18 ° secolo per descrivere i nuovi valori politici della nazione, in particolare l'opposizione alla corruzione, all'elitarismo, e alle monarchie. Dopo il 1824, successivamente alla campagna elettorale di William Harris Crawford, che perse di gran misura, il partito D-R si dissolse. Una fazione, guidata da Andrew Jackson, sarebbe diventata il moderno partito Democratico già nel 1828, anche se tale denominazione fu adottata ufficialmente nel 1844. Un'altra fazione, guidata da Adams e Clay, divenne il partito repubblicano nazionale. Questo gruppo poi si è evoluto nel Partito Whig e solo nel 1854 divenne il moderno partito Repubblicano, che si coagulò intorno all'idea di abolire la schiavitù. Solo a partire dal 1890 il partito Repubblicano appoggiò il settore del business.
- 民主共和党（みんしゅきょうわとう）は、アメリカ合衆国の初期の政党。1790年代の結成当初はトーマス・ジェファーソンとジェームズ・マディスンの指導により、連邦派のフェデラリスト党やアレクサンダー・ハミルトンの政治的な主張に対抗した。民主共和党は、リパブリカン党あるいはジェファソニアン・リパブリカン党と自称したが、実質的には現在の民主党の先駆けといえる。民主共和党は強力な中央政府よりも州政府の権利を重視した。農業的利益をはかること、王制を廃し共和制を樹立したフランス革命の正当性を支持することを基本理念とした。この政党はまた、イギリスと密接に手を結ぶことに反対した。 1796年、ジェファーソンは民主共和党の最初の大統領候補となるが、連邦党のジョン・アダムズに敗れ、副大統領となった。これは、異なる政党から大統領と副大統領がでた数少ない例である。1800年の選挙でジェファーソンはアダムズをやぶり、民主共和党の最初の大統領となった。第3代大統領ジェファーソンのあと、1809年にマディスン、1817年にジェームズ・モンローと、民主共和党の大統領が続いた。国政選挙の対抗勢力だった連邦党は1820年には消滅しており、時を同じくして民主共和党では内部分裂が始まった。アンドリュー・ジャクソンの率いる派閥が民主共和党の名を継承し、1824年に第6代大統領に選出されたジョン・クィンシー・アダムズの支持者たちは、国民共和党を結成した。民主共和党は1828年にジャクソンを第7代大統領に当選させ、党名を民主党とした。
- De Democratisch-Republikeinse Partij was een politieke partij in de Verenigde Staten die van de late 18 eeuw tot in de jaren 1820 de dominante partij van het land was. De partij werd in 1792 door Thomas Jefferson en James Madison opgericht als oppositiepartij tegen de Federalist Party van Alexander Hamilton en John Adams. De partij voerde vooral strijd tegen de Federalisten op het vlak van de buitenlandse politiek. Zo was de partij tegen de Jay Treaty en het pro-Britse beleid van de Federalisten. Ander twistpunt tussen beide partijen was in welke rechten de individuele staten van de unie voor zichzelf konden behouden in plaats van af te staan aan de centrale regering. De Democratisch-Republikeinen waren hierin voor meer rechten voor de staten. Tussen 1801 en 1825 was het de Democratisch-Republikeinse kandidaat die telkens de presidentsverkiezingen won. Jefferson, Madison en James Monroe zaten voor de partij in het Witte Huis. Na de Oorlog van 1812 begon zich in de partij een splitsing te vormen. De "oude garde" (die de vorming van de partij hadden meegemaakt) konden zich niet vinden in de meer nationalistische politiek van de nieuwere generatie van leden zoals Henry Clay. Na de teloorgang van de Federalistische Partij viel al snel de coalitie binnen de Democratisch-Republikeinse Partij uiteen en in 1824 werd de partij opgeheven. Een fractie die onder leiding stond van Andrew Jackson vormde de Democratische Partij terwijl de rest van de partij opging in de nieuwe Whig Party.
- Det demokratisk-republikanske partiet er forløperen for dagens demokratiske parti i Amerikas forente stater. Partiet ble grunnlagt av Thomas Jefferson og James Madison i 1792 og var det ene av de to ledende partiene (det andre var Føderalistpartiet) i den første perioden med partier fram til 1824. Partiet ble opprinnelig kalt «Det republikanske partiet», men motstanderne brukte navnet «Det demokratisk-republikanske partiet» i et forsøk på å koble det til massakrene under den franske revolusjon. Historikere bruker ofte den siste betegnelsen for å skille det fra dagens Republikanske parti. Medlemmene ble betegnet som «Republikanere» eller «Jeffersonske republikanere». Partiet ble primært dannet for å arbeide mot Føderalistpartiets økonomiske politikk og utenrikspolitikk, hvor partiet blant annet inn for å holde et godt forhold til Frankrike. Partiet gikk inn for en streng tolkning av grunnloven, med størst mulig selvstyre for delstatene og beskyttelse av den «frie bonde» overfor kapitalkreftene. Fram til nederlaget Den britisk-amerikanske krig i 1812 gikk partiet imot føderalistenes politikk med hensyn til skatter, utviklingen av en mariene og andre militærkostander, statsgjeld og etabling av en føderal statsbank, men etter 1812 ble partiet delt i disse spørsmålene, med Jefferson og Madison som ledere av hver sin fløy. Etter at Føderalistpartiet ble splittet i 1815, sluttet store delen fra dette partiet seg til Madisons fløy. Partiet hadde følgende presidenter: Thomas Jefferson (valgt i 1800 og 1804) James Madison (valgt i 1808 og 1812) James Monroe (valgt i 1816 og 1820) Partiet dominerte Kongressen og de fleste delstatens forsamlingen, men sto svakest i New England. William H. Crawford var deres siste presidentkandidat som tapte valget i 1824. På den tiden var partiet i oppløsning i en rekke fraksjoner, en ledet av Andrew Jackson ledet fram til dagens demokratiske parti. En annen fraksjon, ledet av Henry Clay og John Quincy Adams førte til Det nasjonalrepublikanske partiet og senere Whig Party.
- Partia Demokratyczno-Republikańska to partia polityczna w Stanach Zjednoczonych. Została utworzona w 1792 roku przez Thomasa Jeffersona i Jamesa Madisona jako opozycja do Partii Federalistycznej. Opowiadała się za szerokimi uprawnieniami stanów, miała poparcie wśród plantatorów i farmerów z Południa. Wywodzili się z niej między innymi prezydenci Stanów Zjednoczonych Thomas Jefferson, James Madison i James Monroe. W 1824 roku nastąpił w niej podział wewnętrzny, na skutek którego powstały Partia Wigów oraz istniejąca współcześnie Partia Demokratyczna.
- O Partido Democrata-Republicano dos Estados Unidos foi um partido político norte-americano fundado em 1792 por Thomas Jefferson e James Madison, dois dos Pais Fundadores (Founding Fathers) da nação. O partido, fundado com o nome de Partido Republicano, foi a sigla dominante nos Estados Unidos de 1800 até a década de 1820, quando foi dividido em facções concorrentes, uma das quais se tornou o atual Partido Democrata.
- 民主共和黨（Template:Lang）是美國建國早期的一個政党。由湯瑪斯·傑佛遜 (Thomas Jefferson)和詹姆斯·麥迪遜 (James Madison)在1790年代創建。民主共和黨的對立政黨是聯邦黨。與聯邦黨相比，民主共和黨更強調各州的權力，并且重視自耕農的權益，反對君主主義。主要支持地區是西部和南部。民主共和黨可被視為今日美國兩大黨派中民主黨的前身。 1796年，湯瑪斯·傑佛遜在總統大選中輸給了聯邦黨候選人約翰·亞當斯，成為副總統。但在隨後的幾次總統選舉中，民主共和黨人接連當選。1824年，第6任總統約翰·昆西·亞當斯的支持者另立新黨國民共和黨。1828年，民主共和黨改名為民主黨。
- Det Demokratisk-republikanska partiet (Democratic-Republican Party) grundades av Thomas Jefferson och James Madison som det Republikanska partiet (inte att förväxla med dagens Republikanska parti) 1792 och var det dominerande politiska partiet i USA från år 1800 till 1828 då partiet splittrades och segrarna inom partiet beslutade att ändra dess namn till Demokratiska partiet. Motståndarna inom partiet bildade Nationalrepublikanska partiet, som efter Henry Clays förlust i presidentvalet 1832 bildade Whigpartiet, vars anhängare 1856 övergick till det nybildade Republikanska partiet. Benämningen demokratisk-republikansk har det fått av historiker i efterhand. Demokratisk-republikanska partiets motståndare var var Federalistpartiet.
- Демократическо-республиканская партия — политическая партия США, существовавшая с 1792 по 1824 гг. Партия была основана около 1792 года Томасом Джефферсоном и Джеймсом Мэдисоном в противовес Федералистской партии Александра Гамильтона. Демократическо-республиканская партия стала постепенно доминирующей политической силой в Соединённых Штатах. В 1820-х годах после роспуска Федералистской партии партийная дисциплина потеряла свою актуальность и республиканцы распались на несколько фракций, одна из которых дала начало современной Демократической партии, а другая — Национальной республиканской партии.
- Le parti démocrate-républicain (Democratic-Republican Party ou Jeffersonian Republican Party ou Crawford Republican Party) est un des premiers partis politiques des États-Unis d'Amérique.
|
