| dbpprop:abstract
|
- Consolation of Philosophy is a philosophical work by Boethius, written in about the year AD 524. It has been described as the single most important and influential work in the West on Medieval and early Renaissance Christianity, and is also the last great Western work that can be called Classical.
- Der Trost der Philosophie (Consolatio Philosophiae) ist eines der Hauptwerke von Boëthius und gilt als eines der letzten bedeutenden philosophischen Werke der Spätantike. Entstanden im Jahr 524, handelt es sich zugleich um einen der wichtigsten Texte der frühchristlichen Philosophie und Theologie. Es hat einen außerordentlichen Einfluss auf die spätere Scholastik ausgeübt, so z. B. auf Anselm von Canterbury und Thomas von Aquin. Boëthius selbst ist seinerseits stark von der Philosophie der Antike, insbesondere von Platon, Aristoteles und dem Neuplatonismus, beeinflusst. Boëthius verfasste das Werk, während er im Gefängnis saß. Er war auf Geheiß des Ostgotenkönigs Theoderich von einem senatorischen Gericht wegen Hochverrats zum Tode verurteilt worden - seines Erachtens zu Unrecht -, und wartete nun auf seine Hinrichtung. Das Buch erzählt, wie ihm in dieser Situation die allegorische Gestalt der Philosophie erscheint. Es entspinnt sich ein Dialog, in dem Boëthius die Rolle des Schülers, die Philosophie die Rolle der Lehrmeisterin spielt. Auf diese Weise wird eine Reihe von grundlegenden philosophisch-theologischen Problemen behandelt, darunter: die Theodizee, also die Frage nach der Vereinbarkeit von göttlicher Allmacht mit der Existenz des Übels, die Definition des Glücks das Problem der Willensfreiheit und insbesondere die Vereinbarkeit von freiem Willen mit der göttlichen Allwissenheit und Vorsehung.
- Filosofian lohdutus (lat. De consolatione philosophiae) on Boëthiuksen kirjoittama filosofinen teos, joka antaa eräänlaisen yleisesityksen koko antiikin ajan filosofiasta. Se on kirjoitettu noin vuonna 524, ja se on antiikin ja keskiajan rajalla vaikuttaneen Boëthiuksen tunnetuin teos. Sitä pidetään varhaiskeskiajan merkittävimpänä ja eniten vaikuttaneena teoksena, sekä myös viimeisenä suurena teoksena, jota voidaan pitää klassisen ajan tuotoksena. Boëthius kirjoitti teoksen ollessaan vangittuna noin vuoden, odottaessaan tuomiotaan ja langetetun kuolemantuomion täytäntöönpanoa. Boëthius oli ollut Roomassa korkea-arvoinen, varakas ja maineikas henkilö, mutta hänet oli petetty ja tuomittu todennäköisesti ainakin osin tekaistuin syytöksin. Tämä kokemus sai hänet kirjoittamaan filosofisen teoksen, joka pohdiskelee sitä, miksi Luojan suoma onni vaihtelee niin nopeasti ja miksi ystävätkin ovat kääntyneet häntä vastaan. Teosta on usein sanottu mielenkiintoisimmaksi vankilassa kirjoitetuksi kirjaksi. Boëthius kirjoitti kirjan keskusteluksi itsensä ja tieteiden kuningattaren, henkilöityneen filosofian, Rouva Filosofian, välille. Filosofia lohduttaa Boëthiusta ja muistuttaa kaiken maallisen omaisuuden ja maineen katoavaisuudesta, sielun kuolemattomuudesta ja kaikkien henkisten asioiden ylivoimaisuudesta. Jälkimmäisiä hän kutsuu ainoaksi todelliseksi hyväksi. Hän sanoo, että onnellisuus tulee sellaisista asioista, joita mitkään onnen vaihtelut eivät voi viedä. Boëthius käsittelee sellaisia filosofisia peruskysymyksiä kuten kohtalon ennalta määräämistä, vapaata tahtoa, teodikean ongelmaa, sitä, miksi pahat ihmiset usein menestyvät ja hyvät joutuvat kärsimään, ihmisluontoa, sekä hyveen ja oikeudenmukaisen määritelmää. Vapaata tahtoa hän tarkastelee determinismiä vastaan kysymällä, näkeekö ja tietääkö Jumala kaiken, vai onko ihmisellä vapaa tahto. Hänen vastauksensa oli, että Jumala on kuin katselija, joka näkee kaiken ajan ja paikan ja kaikki vapaan tahdon ratkaisut yhtä aikaa, mutta ei aiheuta ratkaisuja. Näin hän voi kuitenkin tietää kaiken ennalta, koska on ajankin ulkopuolella. Ihmisluonnosta Boëthius sanoo, että ihmiset ovat perusluonnoltaan hyviä, mutta kun he antavat myötä pahalle, he vajoavat eläinten tasolle. Oikeudenmukaisuudesta hän sanoo, että rikollisia ei tule kohdella väärin, vaan heitä kohtaan pitää tuntea sympatiaa ja kunnioitusta, käyttäen syyttäjästä ja rikollisesta puhuessaan lääkärin ja potilaan analogiaa. Boëthius halusi etsiä uskonnollisiin kysymyksiin vastauksia filosofiasta, ilman suoranaisia viittauksia kristinuskoon. Hän perusti kirjansa puhtaasti antiikin Kreikan filosofiseen perintöön. Kirja on täynnä epäsuoria viittauksia antiikin filosofian merkkiteoksiin ja erityisesti Platonin ajatuksiin. Teoksessa on myös paljon runojaksoja, jotka sisältävät paljon viittauksia kreikkalaiseen mytologiaan. Boëthius uskoi uskoi selvästi harmoniaan uskon ja järjen välillä. Hänelle kristinuskon totuudet eivät voineet olla ristiriidassa filosofian löytämien totuuksien kanssa. Tämän vuoksi Boëthiusta on usein sanottu ensimmäiseksi skolastikoksi. Henry Chadwick on kirjoittanut: "Jos Filosofian lohdutus ei sisällä mitään erityisen kristillistä, se on merkittävä myös sikäli, että se ei sisällä myöskään mitään erityisen pakanallista. Se on teos, jonka on kirjoittanut platonisti, joka oli myös kristitty, mutta se ei ole kristillinen teos."
- La Consolation de Philosophie est un dialogue philosophique écrit par Boèce vers 524 alors qu'il est en prison. Il s'agit de l'une des œuvres les plus influentes du Moyen Âge et des débuts de la Renaissance. Son style alterne entre vers et prose.
- Il De consolatione philosophiae (in italiano "La consolazione della filosofia") è un'opera dello scrittore latino Severino Boezio. Il suo periodo di composizione, che s'aggira attorno al 523 d.C. , vede Boezio rinchiuso in un carcere nei pressi di Pavia, dove attende l'esecuzione capitale che subirà nel 525.
- Filosofiens trøst (latinsk navn Consolatio Philosophiae) er et filosofisk verk av Boëthius som ble skrevet i år 524 e. Kr. Det er blitt beskrevet som det enkeltstående viktigste og innflytelsesrike verket i Europa i løpet av den middelalderen og den tidlige kristne renessanse, og dessuten også innenfor de store verker som kan bli kalt for klassiske. Det er en prosametrisk tekst, det vil si at den er skrevet i alternerende avsnitt av prosa og vers. I løpet av teksten viser Boëthius en virtuositet i anvendelsen av latinsk poesi. Den er klassifisert som menippiansk satire, en sammensmelting av allegoriske fortelling, platonsk dialog og lyrisk poesi. På 1900-tallet var det fortsatt bevart bortimot 400 oldtidsmanuskripter, noe som er et bevis på verkets tidligere popularitet og interesse.
- Filosofins tröst är ett filosofiskt verk av Boethius, antagligen skrivet år 524. Det har beskrivits som det i Västlandet enskilt mest betydelsefulla och inflytelserika verket under medeltidens och den tidiga renässansens kristendom, och är även det sista stora västerländska verket som kallas klassiskt.
|
| rdfs:comment
|
- Consolation of Philosophy is a philosophical work by Boethius, written in about the year AD 524. It has been described as the single most important and influential work in the West on Medieval and early Renaissance Christianity, and is also the last great Western work that can be called Classical.
- Der Trost der Philosophie (Consolatio Philosophiae) ist eines der Hauptwerke von Boëthius und gilt als eines der letzten bedeutenden philosophischen Werke der Spätantike. Entstanden im Jahr 524, handelt es sich zugleich um einen der wichtigsten Texte der frühchristlichen Philosophie und Theologie. Es hat einen außerordentlichen Einfluss auf die spätere Scholastik ausgeübt, so z. B. auf Anselm von Canterbury und Thomas von Aquin.
- Filosofian lohdutus (lat. De consolatione philosophiae) on Boëthiuksen kirjoittama filosofinen teos, joka antaa eräänlaisen yleisesityksen koko antiikin ajan filosofiasta. Se on kirjoitettu noin vuonna 524, ja se on antiikin ja keskiajan rajalla vaikuttaneen Boëthiuksen tunnetuin teos. Sitä pidetään varhaiskeskiajan merkittävimpänä ja eniten vaikuttaneena teoksena, sekä myös viimeisenä suurena teoksena, jota voidaan pitää klassisen ajan tuotoksena.
- La Consolation de Philosophie est un dialogue philosophique écrit par Boèce vers 524 alors qu'il est en prison. Il s'agit de l'une des œuvres les plus influentes du Moyen Âge et des débuts de la Renaissance. Son style alterne entre vers et prose.
- Il De consolatione philosophiae (in italiano "La consolazione della filosofia") è un'opera dello scrittore latino Severino Boezio. Il suo periodo di composizione, che s'aggira attorno al 523 d.C. , vede Boezio rinchiuso in un carcere nei pressi di Pavia, dove attende l'esecuzione capitale che subirà nel 525.
- Filosofiens trøst (latinsk navn Consolatio Philosophiae) er et filosofisk verk av Boëthius som ble skrevet i år 524 e. Kr. Det er blitt beskrevet som det enkeltstående viktigste og innflytelsesrike verket i Europa i løpet av den middelalderen og den tidlige kristne renessanse, og dessuten også innenfor de store verker som kan bli kalt for klassiske. Det er en prosametrisk tekst, det vil si at den er skrevet i alternerende avsnitt av prosa og vers.
- Filosofins tröst är ett filosofiskt verk av Boethius, antagligen skrivet år 524. Det har beskrivits som det i Västlandet enskilt mest betydelsefulla och inflytelserika verket under medeltidens och den tidiga renässansens kristendom, och är även det sista stora västerländska verket som kallas klassiskt.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
