| dbpedia-owl:abstract
|
- Collation is the assembly of written information into a standard order. One common type of collation is called alphabetisation, though collation is not limited to ordering letters of the alphabet. Collating lists of words or names into alphabetical order is the basis of most office filing systems, library catalogs and reference books. Collation differs from classification in that classification is concerned with arranging information into logical categories, while collation is concerned with the ordering of those categories. Advantages of sorted lists include: one can easily find the first n elements (e.g. the 5 smallest countries) and the last n elements (e.g. the 3 largest countries) one can easily find the elements in a given range (e.g. countries with an area between .. and .. square km) one can easily search for an element, and conclude whether it is in the list, e.g. with the binary search algorithm or interpolation search either automatically, or, roughly and perhaps unconsciously, manually. A collation algorithm, e.g. the "Unicode collation algorithm", differs from a sorting algorithm: the first is a process to define the order, which corresponds to the process of just comparing two values, while a sorting algorithm is a procedure to put a list of items in this order. Collation defines a total preorder on the set of possible items, typically by defining a total order on a sortkey. Note however that in the case of e.g. numerical sorting of strings representing numbers, the strings are only partially preordered, because e.g. 2e3 and 2000 have the same ranking, and 2 and 2.0 also. The numbers represented by the strings are totally ordered.
- Eine alphabetische Sortierung ist eine Sortierung, nach der Zeichenketten nach Reihenfolge der Buchstaben im alten Alphabet angeordnet werden. Die herkömmliche Sortierung wird auch als initialalphabetische Sortierung bezeichnet, da die Ordnung der einzelnen Buchstaben in Schriftrichtung ermittelt wird. Bei der alphabetischen Sortierung müssen Besonderheiten wie Sonderzeichen, Umlaute, Leerzeichen, Groß- und Kleinschreibung sowie Ziffern beachtet werden, da sie sich in unterschiedlichen Regeln und Normen niederschlagen.
- Tiedosto:Abckiria. jpg Ensimmäisen suomenkielisen aapiskirjan kansilehti 1543 Aakkosjärjestys on lähinnä luetteloinnin avuksi vakiintunut aakkoston kirjainten järjestys. Suomen kielen aakkosten järjestys perustuu historiallisista ja käytännön syistä ruotsin aakkosjärjestykseen ja on vakiintunut seuraavanlaiseksi: A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, U, V, X, Y, Z, Å, Ä, Ö Järjestys on skandinaavisiin kirjaimiin asti täsmälleen sama kuin yleinen latinalaisten kirjainten aakkosjärjestys. Tarkkeellisia kirjaimia käsitellään vastaavien tarkkeettomien variantteina, poikkeuksina Ü, Ø ja Õ. Ligatuurit aakkostetaan ”purettuina”, esimerkiksi tanskalainen nimi Mærsk aakkostetaan suomalaisissa yhteyksissä kuten Maersk. Myös kirjaimia Š ja Ž pidetään nykyään kirjainten S ja Z tarkkeellisina muotoina. Aiemmin ne katsottiin itsenäisiksi Kirjain W aakkostetaan suomessa monista muista kielistä poiketen V:n varianttina, ikään kuin tarkkeellisena muotona. W mainitaan kuitenkin tarkkeellisista kirjaimista poiketen aakkosia luetellessa, V:n jälkeen. Sekaannusten välttämiseksi joissakin yhteyksissä, esimerkiksi porraskäytävien nimeämisessä, saatetaan suomalaisen aakkosjärjestyksen sijasta käyttää klassisen latinan aakkosjärjestystä: A, B, C, D, E, F, G, H, I, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, V, X, Y, Z. Tällöin järjestys jatkuu tarvittaessa Z:n jälkeen esimerkiksi AA, BB, CC, ei Å, Ä, Ö. Käytännössä esiintyy myös latinalaisen ja suomalaisen aakkoston sekamuotoja. Latinalaisia kirjaimia käyttävien kielten aakkosjärjestykset saattavat poiketa toisistaan huomattavasti etenkin niitten kirjainten osalta, jotka eivät kuulu klassisen latinan kirjaimistoon. Esimerkiksi suomen aakkoset päättyvät ”S, T, U, V, X, Y, Z, Å, Ä, Ö” mutta viron aakkoset ”S, Š, Z, Ž, T, U, V, W, Õ, Ä, Ö, Ü, X, Y”. Saksan aakkosissa Ö on O:n tarkkeellinen variantti, mutta unkarin aakkosissa se on itsenäinen, heti O:n jäljessä seuraava kirjain. Esimerkiksi kirjastokokoelmia järjestettäessä voidaan joutua tilanteeseen, jossa on aakkostettava erikseen latinalaisin, kyrillisin, kreikkalaisin ym. kirjaimistoin laadittuja teoksia.
- L'ordine alfabetico è una convenzione per la quale si stabilisce che gruppi di nomi, o comunque di parole, quando debbano essere inseriti in una lista ordinata, vengano organizzati in modo da prevedere una successione dominata dalla posizione che la lettera iniziale delle parole da ordinare ha nell'alfabeto. L'ordine alfabetico italiano comprende le sole 21 lettere dell'alfabeto italiano, e cioè: A – B – C – D – E – F – G – H – I – L – M – N – O – P – Q – R – S – T – U – V – Z La sempre crescente presenza di parole o nomi di origine straniera nell'uso della lingua italiana richiede di considerare anche parole che inizino con altre lettere: J – K – W – X – Y Fra queste, la X è la lettera di maggiore confidenza per gli italiani, essendo spesso usata in termini, per lo più scientifici, derivati dal greco antico; più nota è la conversione della K in CH (es. , chilogrammo in luogo di kilogrammo; chimono invece di kimono). Quello più comunemente adottato è l'ordine alfabetico internazionale, che, seppure presentato in alcune varianti, è principalmente il seguente: A – B – C – D – E – F – G – H – I – J – K – L – M – N – O – P – Q – R – S – T – U – V – W – X – Y – Z Nel creare liste o elenchi, si incontra frequentemente un problema nelle serie di nomi di persone, in cui si presenti il nome seguito dal cognome. In questi casi è da tener presente che le liste seguiranno l'ordine alfabetico dei cognomi (di cui fanno parte eventuali particelle come De, Mac, von, etc. ), ad esempio: Giulio Andreotti Alcide De Gasperi Aldo Moro
- Alfabetisering of alfabetische ordening (of alfabetische rangschikking) is in ruime zin het ordenen van tekens - meestal letters - in de volgorde van het bijbehorende alfabet. In het Latijnse alfabet zoals dat ook voor de Nederlandse taal wordt gebruikt, zijn er 26 letters die een vaste volgorde kennen. Doordat lemma's in alfabetische volgorde worden opgeslagen, zoals in een archief, woordenboek of encyclopedie, wordt het terugzoeken ervan vergemakkelijkt.
- Porządek alfabetyczny – zbiór reguł używanych do porządkowania terminów i haseł. Zagadnienie porządkowania wyrazów należy rozpatrywać w kilku płaszczyznach.
- A ordem alfabética ou colação é a organização de itens de acordo com suas letras iniciais de A a Z, por uma ordem crescente ou decrescente de letras. O alfabeto originou da literatura Grega das palavras "Alfa" & "Beta" = Alfabeta. Do principio ao fim. Há quem argumente que originou dos Hebreus. No Egipto 2700 anos antes de Cristo os Egípcios já tinham um alfabeto de 22 características (não necessariamente os nosso alfabeto de hoje) chamados de "Hieróglifos" como pequenos desenhos. O alfabeto grego possui 22 letras e o alfabeto latino possui 26 letras. A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, U, V, W, X, Y, Z. Exemplos de palavras iniciadas com cada letra do alfabeto latino : Atleta Blusa Comida Deslocar Elevador Faca Geléia Humano Imã Jaca Kepleriano (letra reintegrada ao português em 2009, com o advento da nova ortografia nos países onde português é o idioma oficial) Lícito Mérito Negócio Operário Petisco Qualidade Rato Salgado Texto Urso Velhice Watt (letra introduzida ao português em 2009, com o advento da nova ortografia nos países onde português é o idioma oficial) Xadrez Yago (letra reintegrada ao português em 2009, com o advento da nova ortografia nos países onde português é o idioma oficial) Zoológico
- Le classement alphabétique ne doit pas être confondu avec le simple ordre alphabétique. L'ordre alphabétique (des lettres), comme son nom l'indique, ordonne conventionnellement un alphabet, par exemple dans un but d'enseignement méthodique de celui-ci. Il ne concerne donc que des signes. Des documents grecs et hébreux témoignent qu'il était utilisé il y a plus de deux millénaires; mais pas cependant dès l'invention de l'écriture : tous les inventaires de bibliothèque sumériens découverts à ce jour, par exemple, constituent des listes en vrac de titres, non indexées même en fonction de leur seule première lettre (et, incidemment, pas davantage par thème, ce qui montre qu'aucune de ces opérations n'allait de soi). Le classement alphabétique (de mots) constitue une opération bien plus complexe : il ne s'agit plus d'ordonner une fois pour toutes un nombre fixe de signes, mais une quantité de mots de longueurs diverses, pouvant comprendre plusieurs milliers d'éléments, voire davantage. Bien qu'on en ait vu quelques tentatives sous diverses latitudes et à diverses époques (voir Knuth, Sorting and Searching, Addison-Wesley, 1973), il ne s'imposa qu'à partir d'un dictionnaire dû à Jean de Gènes nommé le Catholicon et édité en 1286. Cet ordre alphabétique resta longtemps également une curiosité purement européenne : jusqu'au milieu du Modèle:S-, les dictionnaires non-occidentaux demeurèrent classés par thèmes ou par racines grammaticales. Le classement alphabétique révolutionna l'activité commerciale en Occident. Il devint possible avec lui de travailler avec des listes de plusieurs centaines – voire milliers – de noms de clients, articles, fournisseurs, villes, sous-traitants, créanciers, débiteurs et correspondants divers sans plus de difficulté de recherche que sur une liste désordonnée d'une vingtaine de noms. Son efficacité allait être multipliée avec l'invention de l'imprimerie vers 1450, débouchant à terme sur la multiplication d'annuaires, lexiques et dictionnaires - de consultation désormais rapide quelle que soit leur taille. À la classique table des matières pourra s'ajouter grâce à lui un outil de recherche nouveau et très efficace : l'index.
|
