Cognition is the scientific term for "the process of thought". Usage of the term varies in different disciplines; for example in psychology and cognitive science it usually refers to an information processing view of an individual's psychological functions. Other interpretations of the meaning of cognition link it to the development of concepts; individual minds, groups, and organizations.

PropertyValue
dbpprop:abstract
  • Cognition is the scientific term for "the process of thought". Usage of the term varies in different disciplines; for example in psychology and cognitive science it usually refers to an information processing view of an individual's psychological functions. Other interpretations of the meaning of cognition link it to the development of concepts; individual minds, groups, and organizations.
  • Kognition ist die von einem verhaltenssteuernden Subsystem (bei höher entwickelten Lebewesen das Gehirn) ausgeführte Informationsumgestaltung. Kognition ist ein uneinheitlich verwendeter Begriff, mit dem auf die Informationsverarbeitung von Menschen und anderen Systemen Bezug genommen wird. Oft ist mit „Kognition“ das Denken in einem umfassenden Sinne gemeint. Auch wenn viele kognitive Prozesse im Menschen bewusst sind, haben „Kognition“ und „Bewusstsein“ nicht die gleiche Bedeutung. So können bestimmte Prozesse im Menschen unbewusst und dennoch kognitiv sein, ein Beispiel hierfür ist das unbewusste Lernen. Zu den kognitiven Fähigkeiten eines Menschen zählen zum Beispiel die Aufmerksamkeit, die Erinnerung, das Lernen, die Kreativität, das Planen, die Orientierung, die Imagination, die Argumentation, die Introspektion, der Wille, das Glauben und einige mehr. Kognitive Fähigkeiten werden von verschiedenen Wissenschaften, wie der Psychiatrie, der Psychologie, der Philosophie, den Neurowissenschaften und der künstlichen Intelligenz untersucht. Die wissenschaftliche Erforschung der Kognition wird unter dem Begriff der Kognitionswissenschaft zusammengefasst.
  • Poznání znamená jak proces nabývání znalostí (poznávání), tak i jeho výsledek (poznatek, vědění). Na rozdíl od nejasného tušení, neověřeného a tudíž nespolehlivého mínění, případně pouze přijímaného věření, výsledkem poznání je určité, spolehlivé a případně i ověřené vědění. Poznání je tudíž pro každého člověka důležité, soustavným poznáváním různých oblastí skutečnosti se zabývají vědy, kdežto povahu, případně podmínky a možnosti poznání zkoumá filosofie, zejména její odvětví epistemologie. Člověk je pro poznávání vybaven – podobně jako jiní živočichové – smysly a pamětí, patrně se od nich ale liší rozvažovací schopností i schopností řeči, která mu dovoluje poznané sdělovat, kritizovat, uchovávat a hlavně účinně používat.
  • El concepto de cognición hace referencia a la facultad de los seres de procesar información a partir de la percepción, el conocimiento adquirido y características subjetivas que permiten valorar y considerar ciertos aspectos en detrimento de otros. Los procesos cognitivos pueden ser naturales o artificiales, conscientes o inconscientes, lo que explica el por qué se ha abordado su estudio desde diferentes perspectivas incluyendo la neurología, psicología, filosofía y ciencias de la información - tales como la inteligencia artificial y la Gestión del conocimiento. La cognición esta íntimamente relacionada con conceptos abstractos tales como mente, percepción, razonamiento, inteligencia, aprendizaje y muchos otros que describen numerosas capacidades de los seres superiores- aunque estas características también las compartirían algunas entidades no biológicas según lo propone la inteligencia artificial. En las primeras etapas de desarrollo del concepto se creía que la cognición era una característica solamente humana pero con el desarrollo de la etología y la Inteligencia Artificial se discute la validez de tal argumento. En psicología e inteligencia artificial (IA) el concepto se refiere a las funciones, procesos y estados mentales de agentes inteligentes, con un enfoque particular en procesos tales como comprensión, inferencia, toma de decisiones, planificación y aprendizaje. La investigación en el campo aborda capacidades de los agentes/sistemas tales como la abstracción, generalización, concreción/especialización y meta-razonamiento en las cuales se involucran conceptos subjetivos tales como las creencias, conocimiento, estados mentales y preferencias. El concepto de cognición es frecuentemente utilizado para significar el acto de conocer, o conocimiento, y puede ser definido, en un sentido cultural o social, como el desarrollo emergente de conocimiento dentro de un grupo que culmina con la sinergia del pensamiento y la acción.
  • Kognitio on kognitiiviseen psykologiaan ja kognitiotieteeseen liittyvä puolitekninen termi, jolla tarkoitetaan niitä mielen ilmiöitä joita voi kuvata/selittää informaation prosessointina. Väljemmin ymmärrettynä "kognitio" tarkoittaa "tietokykyyn" liittyvää ajattelua tai korkeampia henkisiä toimintoja, ilman informaatio-konnotaatioita ja sulkematta pois emootioita tai havaintokykyä. Kognitiotiede on monitieteinen ala, joka on kiinnostunut kognitiosta paitsi ihmismielen yhtenä piirteenä, myös sen ilmentymismuodoista eri organismeissa ja keinotekoisissa systeemeissä. Teorioissaan ja menetelmissään kognitiotiede yhdistelee kokeellista psykologiaa, aivotutkimusta, matemaattista mallintamista ja filosofista käsitteenmuodostusta. Kognitiivinen psykologia on psykologian haara tai osa-alue, jonka mielenkiinnon kohteena ovat erityisesti ihmisen kognitiiviset, eli tiedolliset toiminnot, ja tutkimusmenetelmänä perinteiset kokeellisen psykologian menetlemät. Kognitiivisia toimintoja ovat mm. erilaiset tiedon vastaanottamiseen, tallentamiseen, käsittelyyn ja käyttöön liittyvät prosessit. Havaitseminen ja tunnistaminen (esimerkiksi kyky tunnistaa värejä ja muotoja, esineitä tai kasvoja) erilaiset kielelliset toiminnot (kuten kyky tuottaa ja ymmärtää luettua tai puhuttua tekstiä), ajattelu, päättely ja ongelmanratkaisu, muistaminen ja oppiminen sisältyvät kognition käsitteen alaan ja siten kognitiotieteen ja kognitiivisen psykologian tutkimuskohteisiin. Ihmisten välisiin eroihin kognitiivisessa suoriutumisessa on yhteydessä esimerkiksi koulutustausta, älykkyys, vireystila, ja alasidonnainen asiantuntijuus. Kognitiivisia toimintoja voidaan harjoittaa. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat erittäin monimutkaisia ja useasta osatekijästä koostuvia kognitiivisia kykyjä (Tosin molempiin tarvitaan myös motorisia kykyjä, kuten silmien liikuttaminen ja käsien käyttö). Kyky tuottaa koherentteja hengentuotteita, kuten puhetta tai tekstiä, voi toimia ulkopuoliselle tarkkailijalle merkkinä kognitiivisesta kyvykkyydestä. Kognitiivisia toimintoja voidaan myös väliaikaisesti tehostaa tietyillä kemiallisilla yhdisteillä. Ns. nootropiineilla väitetään olevan tällaisia vaikutuksia. Kognition ja emootioiden suhteesta ja niiden eroavaisuuksista on olemassa monia mielipiteitä. Yksi mahdollisuus on ymmärtää emootiot osana kognitiota, eri asioiden tai mahdollisuuksien arvotuksina. (Tämä kuvaustapa jättää huomiotta emootioiden kokemiseen liittyvän subjektiivisen kokemussisällön). Jos kognitio halutaan käsitteenä erottaa emootioista, on syytä muistaa että ainakin ihmismielessä kognition ja emootioiden on todettu olevan tiiviissä keskinäisessä vastavuoroisessa vuorovaikutussuhteessa. Kognitio ja emootio ovat erottamattomassa yhteistyössä ja muodostavat ihmisen psyyken.
  • La cognition est le terme scientifique pour désigner les mécanismes de la pensée. Historiquement, la cognition désignait la capacité de l'esprit humain à manipuler des concepts. Mais plus récemment, en sciences cognitives, le mot cognition est utilisé pour désigner non seulement les processus de traitement de l'information dits « de haut niveau » tels que le raisonnement, la mémoire, la prise de décision et les fonctions exécutives en général mais aussi des processus plus élémentaires comme la perception, la motricité ainsi que les émotions alors même que traditionnellement, affectivité et intellect ont longtemps été vus comme des mécanismes opposés. Cette définition est souvent étendue au-delà du seul cadre de la cognition humaine pour inclure tous les processus « intelligents » y compris chez les animaux non-humains ou implémentés au sein de systèmes artificiels, comme les ordinateurs. Les sciences cognitives rassemblent l'ensemble des domaines scientifiques consacrés à l'étude de la cognition notamment, les neurosciences, la psychologie, l'intelligence artificielle, les mathématiques appliquées à la modélisation des fonctions mentales, l'anthropologie, ou la philosophie de l'esprit. Cette recherche transdisciplinaire est souvent fédérée par des hypothèses relatives à la nature de la cognition, conçue comme simulation, comme manipulation formelle de symboles ou encore comme une propriété émergeant des systèmes complexes. La définition exacte de la cognition et des relations entre activités mentales et cérébrales (le "mind-body problem") reste l'objet de nombreux débats dans les sciences contemporaines. À la suite de la Révolution cognitiviste, la perspective dominante depuis le milieu du XX siècle regroupe sous le terme de cognition les fonctions dont est doté l'esprit humain et par lesquelles nous construisons une représentation opératoire de la réalité à partir de nos perceptions, susceptible en particulier de nourrir nos raisonnements et guider nos actions. D'autres courants de recherche critiquent cette perspective représentationnaliste et caractérise au contraire la cognition comme un phénomène essentiellement dynamique et émergent.
  • Il termine cognizione è utilizzato in diverse accezioni da differenti discipline, ma è generalmente accettato con riferimento al pensiero ed al modo in cui si raggiunge la consapevolezza. Per esempio, in psicologia si intende con cognizione la visione delle funzioni psichiche secondo l'information processing. Altre interpretazioni del significato di cognizione portano alle modalità di formazione dei concetti; le menti individuali, i gruppi, le organizzazioni, fino alle più grandi coalizioni di entità, possono essere rappresentate come società che cooperano nel formare concetti. Gli elementi autonomi di ciascuna 'società' saranno capaci di dimostrare un comportamento emergente di fronte ad una crisi o ad una opportunità. La cognizione può anche essere interpretata come "capire il mondo e dargli un senso". La cognizione o i processi cognitivi possono essere naturali o artificiali, consci e inconsci e per questo motivo sono analizzati differentemente da diverse prospettive e in differenti contesti come la neurologia, la psicologia, la filosofia, la sistemica l'informatica. Il concetto di cognizione è strettamente collegato a concetti astratti di mente, ragionamento, percezione, intelligenza, apprendimento e molti altri ancora che descrivono le capacità della mente umana e le proprietà caratteristiche di intelligenza sintetica La cognizione è una proprietà astratta degli organismi viventi avanzati; quindi è studiata come una proprietà diretta di un cervello o di una mente astratta su livelli simbolici e sottosimbolici. In psicologia ed in intelligenza artificiale, è utilizzata per riferirsi alle funzioni mentali, ai processi mentali, e agli stati di entità intelligenti (umane, organizzazioni umane, robot altamente autonomi), con un particolare accento sullo studio di tali processi mentali come la comprensione, l'inferenza, la capacità di prendere decisioni e l'apprendimento Recentemente, i ricercatori avanzati di cognitività si sono focalizzati sulle capacità di astrazione, generalizzazione, concretizzazione/specializzazione e meta-ragionamento con descrizioni che trattano concetti come fede, ideologia politica, conoscenza, desideri, preferenze e intenzioni di individui intelligenti.
  • 認識（にんしき、英語: Cognition）は、基本的には、哲学の概念で、主体あるいは主観が、対象を明確に把握することを言う。 哲学体系により異なる部分もあるが、概ね、直観的認識、感性的認識、理性的認識、また知性的認識などがあるとされる。それぞれの認識の成立には、直観、感性、理性、そして知性などの主観あるいは精神の機能が働くとされる。 認識の成立については客観的観念論、主観的観念論、素朴実在論を含む実在論などで、異なった解釈がある。認識についての哲学における研究分野が認識論である。
  • Een cognitie kan staan voor kennis, idee of overtuiging die zich in de geest van een of meerdere personen bevindt. Cognitie kan ook staan voor de mentale activiteit die de processen van leren, waarnemen, herinneren, denken, interpreteren, geloven en probleem-oplossen bevat. In de communicatiewetenschap speelt dit begrip een belangrijke rol. Als mensen communiceren kan de verzender van informatie cognities overdragen aan de ontvanger. De verzender kan echter niet controleren in welk kader de ontvanger deze informatie plaatst. De ontvanger kan deze informatie immers verbinden met andere informatie. Bovendien kan er sprake zijn van cognitieve dissonantie waarbij er (al dan niet schijnbaar) tegenspraak is tussen de ontvangen cognities en de cognities die de ontvanger al in zijn hoofd heeft. Deze cognitieve dissonantie-theorie werd in de psychologie verder ontwikkeld.
  • Kognisjon vil si forstandsaktivitet, det vil si tenkning og å tilegne seg kunnskap. Kognisjon er et viktig tema innen psykologi. Kognitiv psykologi omfatter slike prosesser som persepsjon (sanseoppfatning), oppmerksomhet, forestillingsvirksomhet, hukommelse, begrepsdanning, språk, bedømming, resonnering og problemløsning. Mange av de eksperimentene psykologer har foretatt, kommer innunder fagområdet kognisjon. Mange, men ikke alle, av disse funksjonene finnes også hos dyr.
  • Procesy poznawcze - procesy tworzące i modyfikujące struktury poznawcze w systemie poznawczym, będące przedmiotem badań psychologii poznawczej. Można stwierdzić, że procesy poznawcze służą do tworzenia i modyfikowania wiedzy o otoczeniu, jaka kształtuje zachowanie (służą poznawaniu otoczenia). Można również stwierdzić, że są to procesy przetwarzania informacji, jakie zachodzą w układzie nerwowym i polegają na odbieraniu informacji z otoczenia, ich przechowywaniu i przekształcaniu, oraz wyprowadzaniu ich ponownie do otoczenia w postaci reakcji - zachowania.
  • Cognição é o ato ou processo de conhecer, que envolve atenção, percepção, memória, raciocínio, juízo, imaginação, pensamento e linguagem. A palavra cognição tem origem nos escritos de Platão e Aristóteles.
  • Когнити́вность (лат. cognitio, «познание, изучение, осознание») — термин, используемый в нескольких, довольно сильно друг от друга отличающихся контекстах, обозначающий способность к умственному восприятию и переработке внешней информации. В психологии это понятие ссылается на психические процессы личности и особенно на изучение и понимание так называемых «психических состояний» (т. е. убеждений, желаний и намерений) в терминах обработки информации. Особенно часто этот термин употребляется в контексте изучения так называемого «контекстного знания» (т. е. абстрактизации и конкретизации), а также в тех областях, где рассматриваются такие понятия, как знание, умение или обучение. Термин «когнитивность» также используется в более широком смысле, обозначая сам «акт» познания или само знание. В этом контексте он может быть интерпретирован в культурно-социальном смысле как обозначающий появление и «становление» знания и концепций, связанных с этим знанием, выражающих себя как в мысли, так и в действии.
  • Kognition är en psykologisk term och kan kort förklaras som en samlingsterm för våra olika tankeprocesser. Kognition och perception, det vill säga de psykologiska processer som är aktiva då vi tolkar sinnesintryck, är inte två helt skilda områden utan överlappar varandra något.
  • 認知或认识（Cognition）在心理學中是指通过形成概念、知觉、判断或想象等心理活动来获取知识的过程，即個體思维进行信息处理（information processing）的心理功能。認知過程可以是自然的或人造的、有意識或無意識；因此，麻醉學、神經科學、心理學、哲學、系統學（Systemics）以及計算機科學在分析認知時，其分析的聚焦點以及脈絡是不同的。 对认知进行研究的科学被称为认知科学。
dbpprop:hasPhotoCollection
dbpprop:reference
rdf:type
rdfs:comment
  • Cognition is the scientific term for "the process of thought". Usage of the term varies in different disciplines; for example in psychology and cognitive science it usually refers to an information processing view of an individual's psychological functions. Other interpretations of the meaning of cognition link it to the development of concepts; individual minds, groups, and organizations.
  • Kognition ist die von einem verhaltenssteuernden Subsystem (bei höher entwickelten Lebewesen das Gehirn) ausgeführte Informationsumgestaltung. Kognition ist ein uneinheitlich verwendeter Begriff, mit dem auf die Informationsverarbeitung von Menschen und anderen Systemen Bezug genommen wird. Oft ist mit „Kognition“ das Denken in einem umfassenden Sinne gemeint.
  • Poznání znamená jak proces nabývání znalostí (poznávání), tak i jeho výsledek (poznatek, vědění). Na rozdíl od nejasného tušení, neověřeného a tudíž nespolehlivého mínění, případně pouze přijímaného věření, výsledkem poznání je určité, spolehlivé a případně i ověřené vědění.
  • El concepto de cognición hace referencia a la facultad de los seres de procesar información a partir de la percepción, el conocimiento adquirido y características subjetivas que permiten valorar y considerar ciertos aspectos en detrimento de otros.
  • Kognitio on kognitiiviseen psykologiaan ja kognitiotieteeseen liittyvä puolitekninen termi, jolla tarkoitetaan niitä mielen ilmiöitä joita voi kuvata/selittää informaation prosessointina. Väljemmin ymmärrettynä "kognitio" tarkoittaa "tietokykyyn" liittyvää ajattelua tai korkeampia henkisiä toimintoja, ilman informaatio-konnotaatioita ja sulkematta pois emootioita tai havaintokykyä.
  • La cognition est le terme scientifique pour désigner les mécanismes de la pensée. Historiquement, la cognition désignait la capacité de l'esprit humain à manipuler des concepts.
  • Il termine cognizione è utilizzato in diverse accezioni da differenti discipline, ma è generalmente accettato con riferimento al pensiero ed al modo in cui si raggiunge la consapevolezza. Per esempio, in psicologia si intende con cognizione la visione delle funzioni psichiche secondo l'information processing.
  • Een cognitie kan staan voor kennis, idee of overtuiging die zich in de geest van een of meerdere personen bevindt. Cognitie kan ook staan voor de mentale activiteit die de processen van leren, waarnemen, herinneren, denken, interpreteren, geloven en probleem-oplossen bevat. In de communicatiewetenschap speelt dit begrip een belangrijke rol. Als mensen communiceren kan de verzender van informatie cognities overdragen aan de ontvanger.
  • Kognisjon vil si forstandsaktivitet, det vil si tenkning og å tilegne seg kunnskap. Kognisjon er et viktig tema innen psykologi. Kognitiv psykologi omfatter slike prosesser som persepsjon (sanseoppfatning), oppmerksomhet, forestillingsvirksomhet, hukommelse, begrepsdanning, språk, bedømming, resonnering og problemløsning. Mange av de eksperimentene psykologer har foretatt, kommer innunder fagområdet kognisjon. Mange, men ikke alle, av disse funksjonene finnes også hos dyr.
  • Procesy poznawcze - procesy tworzące i modyfikujące struktury poznawcze w systemie poznawczym, będące przedmiotem badań psychologii poznawczej. Można stwierdzić, że procesy poznawcze służą do tworzenia i modyfikowania wiedzy o otoczeniu, jaka kształtuje zachowanie (służą poznawaniu otoczenia).
  • Cognição é o ato ou processo de conhecer, que envolve atenção, percepção, memória, raciocínio, juízo, imaginação, pensamento e linguagem. A palavra cognição tem origem nos escritos de Platão e Aristóteles.
  • Когнити́вность (лат. cognitio, «познание, изучение, осознание») — термин, используемый в нескольких, довольно сильно друг от друга отличающихся контекстах, обозначающий способность к умственному восприятию и переработке внешней информации.
  • Kognition är en psykologisk term och kan kort förklaras som en samlingsterm för våra olika tankeprocesser. Kognition och perception, det vill säga de psykologiska processer som är aktiva då vi tolkar sinnesintryck, är inte två helt skilda områden utan överlappar varandra något.
rdfs:label
  • Cognition
  • Kognition
  • Poznání
  • Cognición
  • Kognitio
  • Cognition
  • Cognizione
  • 認識
  • Cognitie
  • Kognisjon
  • Procesy poznawcze
  • Cognição
  • Когнитивность
  • Kognition
  • 認知
owl:sameAs
skos:subject
foaf:page
is dbpedia-owl:Book/subject of
is dbpedia-owl:subject of
is dbpprop:disambiguates of
is dbpprop:field of
is dbpprop:mainInterests of
is dbpprop:redirect of
is dbpprop:subject of