| dbpprop:abstract
|
- Clinamen is the name Lucretius gave to a minimal indeterminacy in the motions of atoms, an unpredictable ‘swerve... at no fixed place or time’. This indeterminacy, according to Lucretius, prevents us from being 'automata'. The clinamen designates the ‘smallest possible angle’ by which an atom deviates from the straight line of the fall of the atoms through a laminar void; an ‘infinitely small deviation' that marks the beginning of the world as atomic turbulence. According to Lucretius, there would be no contact between atoms without the clinamen; and so, "No collision would take place and no impact of atom upon atom would be created. Thus nature would never have created anything. " . It must be observed that Lucretian clinamen concept was based in Epicurus' atomistic doctrine. The clinamen has been taken up in discussions of determinism as a possible explanation for an incompatibilist free will. The term has also been taken up by Harold Bloom to describe the inclinations of writers to "swerve" from the influence of their predecessors; it is the first of his "Ratios of Revision" as described in The Anxiety of Influence. In Difference and Repetition, Gilles Deleuze employs the term in his description of multiplicities, pointing to the observation at the heart of the theory of clinamen that "it is indeed essential that atoms be related to other atoms. " Though atoms affected by clinamen engage each other in a relationship of reciprocal supposition, Deleuze rejects this version of multiplicity, both because the atoms are too independent, and because the multiplicity is "spatio-temporal" rather than internal. In "Introduction to Civil War", the French collective Tiqqun claims that "each body is affected by its form-of-life as if by a clinamen; a penchant; a leaning; an attraction; a taste. What a body leans towards also leans towards it; this goes for each and every situation: all inclinations are reciprocal. " Jacques Lacan, Harold Bloom, Jacques Derrida, Jean-Luc Nancy, as well as Michel Serres have made extensive use of the idea of the clinamen, albeit with very different readings.
- Als Clinamen bezeichnen Epikur und Lukrez das Element des Zufalls im Rahmen des Determinismus. Zugrunde liegt dabei die Vorstellung, dass die Welt aus kleinsten Teilchen besteht, die sich in einem unaufhörlichen Fall durch den leeren Raum befinden. Bei diesem Fall blieben sie getrennt, gäbe es nicht kleinste Bewegungsabweichungen, durch die es zu Zusammenballungen und zu den Erscheinungen der Sinnenwelt kommt. In den Worten von Lukrez' De rerum natura: wenn die Körper durchs Leere nach unten geradewegs stürzen mit ihrem eignen Gewicht, so springen zu schwankender Zeit und an schwankendem Ort von der Bahn sie ab um ein Kleines, so, daß du von geänderter Richtung zu sprechen vermöchtest. Wären sie nicht gewohnt sich zu beugen (declinare solerent), würd alles nach unten, wie die Tropfen des Regens, fallen im grundlosen Leeren, wäre nicht Anstoß entstanden noch Schlag den Körpern geschaffen worden. So hätte nichts die Natur je schaffend vollendet. (Buch 2, V. 217-224, Übers. Karl Büchner) Den Begriff clinamen gebraucht Lukrez wenig später, nachdem er die Möglichkeit des Menschen, in den gesetzmäßigen Ablauf der Dinge einzugreifen, als Beleg angeführt hat, dass dieser Ablauf nicht vollständig determiniert sein kann: Daß der Sinn aber selber nicht habe inneren Zwang in allen Dingen, welche er anfängt, und wie ein Besiegter gedrängt ist zu tragen und zu leiden, das bewirkt der Ursprungskörper winzige Beugung (exiguum clinamen), weder am festen Ort noch auch zum sicheren Zeitpunkt. (V. 289-293) Literatur: Lukrez: De rerum natura. Welt aus Atomen, übersetzt und mit einem Nachwort herausgegeben von Karl Büchner, Stuttgart: Reclam 1986
- Clinamen eli deklinaatio on epikurolaisen atomiopin termi, jota Lucretius käytti pienimmistä poikkeamista atomien muutoin täysin deterministisessä liikkeessä. Tätä käytettiin selittämään ennen kaikkea sitä, miksi ihmisillä on vapaa tahto, eli miksi emme ole täysin deterministisesti määräytyneitä automaatteja. Lucretiuksen Maailmankaikkeudesta-runoelman suomennoksessa termi on käännetty sanoilla ”sivusiirto” ja ”väistähtäminen”. Deklinaatiossa muutoin ennalta määräytyvällä tavalla putoavien atomien liikeradoissa tapahtui hyvin pieniä satunnaisia poikkeamia. Poikkeama saattoi sattua mille tahansa atomille milloin tahansa: Lucretiuksen sanoin atomit ”määräämättömin hetkin syrjähtää radaltaan [... ] määräämättömin paikoin”. Vaikka asiaa ei selvitetäkään tarkemmin, sielun muita atomeja hienommat ja kevyemmät atomit olivat ehkä vielä muita atomeja herkempiä tällaiselle poikkeamiselle. Koska atomit putoavat muutoin suoraan, ilman deklinaatiota atomit eivät koskaan koskettaisi toisiaan, eikä maailmaa kaikkine kappaleineen syntyisi. Tällä luonnonopillisella teorialla oli eettiset seuraamuksensa. Epikuros ei hyväksynyt Demokritoksen atomiteoriaan implisiittisesti liittyvää reduktionistista determinismiä, jossa myös ihmisen tahdon toiminta eli sielussa tapahtuva päätöksenteko palautettaisiin pelkkään fysiikkaan. Hän piti kiinni vapaan tahdon olemassaolosta, koska otti sen annettuna — vapaa tahto oli arkijärjen mukaista, ja siksi atomiteoriassa täytyi olla jokin piirre, joka mahdollisti sen. Epädeterminismin mahdollistavana deklinaation katsottiin samalla selittävän vapaan tahdon olemassaolon. Julia Annas huomauttaa kuitenkin, ettei ole kovin selvää, miten tämä tapahtuisi käytännössä. Teoriaan liittyykin useita sisäisiä ongelmia. Ei esimerkiksi ole selvää, miksi epädeterminismi mikrotasolla eli atomitasolla johtaisi yleensäkään epädeterminismiin makrotasolla, vapaan tahdon olemassaolona. Toisaalta Epikuros oli torjunut reduktionismin ilman deklinaatiotakin itsensä kumoavana, joten determinismi mikrotasolla ei sekään välttämättä edes uhannut vapaan tahdon olemassaoloa makrotasolla. Toiseksi on kyseenalaista, miten satunnaiset poikkeamat takaisivat tahdon vapauden, koska tahdon vapaus näyttää olevan säännönmukaista ja tavallaan ”käytettävissä aina halutessa”. Vapaalle tahdolle on myös mahdollista tehdä täydellisiä suunnanmuutoksia, kun taas deklinaatio mahdollisti ainoastaan hyvin pienet muutaman asteen muutokset atomien liikesuunnissa. Epikurokselle tärkeintä oli kuitenkin etiikka, ja fysiikan ja mielenfilosofian teoriat oli epätäydellisinäkin tarkoitettu palvelemaan yksinomaan tätä tarkoitusperää: oikea ymmärrys maailman toiminnasta johti turhien pelkojen, kuten kuoleman pelon, poistumiseen ja mahdollisuuteen elää oikeanlaista elämää. Vapaa tahto tarvittiin kuitenkin mahdollistamaan nautinnollinen elämä ja yksilöllinen kehitys motivoimalla inhimillisiä valintoja. Uudella ajalla Pierre Gassendi omaksui ajatuksen deklinaatiosta demokritoslaista determinismiä vastaan. Nykyaikaisessa mannermaisessa filosofiassa muun muassa Jacques Derrida, Gilles Deleuze ja Michel Serres ovat hyödyntäneet clinamenin käsitettä ja ajatusta, vaikkakin hyvin omilla tavoillaan.
- Dans la physique épicurienne, le clinamen est un écart, une déviation (littéralement une déclinaison) spontanée des atomes par rapport à leur chute verticale dans le vide, qui permet aux atomes de s'entrechoquer. Cette déviation est spatialement et temporellement indéterminée et aléatoire, elle permet d'expliquer l'existence des corps et la liberté humaine dans un cadre matérialiste. Bien que cette théorie ne se retrouve que dans le De rerum natura de l'épicurien latin Lucrèce, elle est attribuée à Épicure lui-même, son œuvre ayant été en grande partie perdue depuis l'antiquité romaine.
- Nella fisica epicurea, il clinamen è la deviazione spontanea degli atomi nel corso della loro caduta nel vuoto in linea retta, deviazione casuale, sia nel tempo sia nello spazio, che permette agli atomi di incontrarsi. Il concetto fu introdotto da Epicuro. Nell’opera Sulla natura delle cose (II, 216-219) Lucrezio, commentando la filosofia di Epicuro, afferma che «gli atomi cadono in linea retta nel vuoto, in base al proprio peso: in certi momenti, essi deviano impercettibilmente la loro traiettoria, appena sufficiente perché si possa appunto parlare di modifica dell’equilibrio». È l’idea di deviazione eccezionale, che si potrebbe quasi vedere come un “incidente di percorso”, un epifenomeno, che permette di accostare il clinamen alla patafisica. Nel romanzo a chiave Gestes et opinions du docteur Faustroll, considerato la bibbia dei patafisici, Alfred Jarry parla esattamente dell’eiaculazione del «bestiale improvviso Clinamen » (libro VI, capitolo XXXIV intitolato appunto «Clinamen»). O. Votka, patafisico, scrive che Epicuro ha compreso che al centro di ogni pensiero, come di ogni realtà, (che non è mai altro, per chicchessia, che un pensiero della realtà), c’è una aberrazione infinitesimale, una flessione fondamentale, che tuttavia sbilancia tutto. Il clinamen è dunque tutt’altra cosa che una semplice fatalità o possibilità come spesso si dice. È invece una nozione beffarda che Epicuro mette al principio di ogni cosa...
- Clinâmen é uma palavra latina que significa "inclinação". Foi o nome usado pelo filósofo Lucrécio para designar a espontânea curvatura dos átomos em uma trajetória vertical enquanto caem.
|
| rdfs:comment
|
- Clinamen is the name Lucretius gave to a minimal indeterminacy in the motions of atoms, an unpredictable ‘swerve... at no fixed place or time’. This indeterminacy, according to Lucretius, prevents us from being 'automata'. The clinamen designates the ‘smallest possible angle’ by which an atom deviates from the straight line of the fall of the atoms through a laminar void; an ‘infinitely small deviation' that marks the beginning of the world as atomic turbulence.
- Als Clinamen bezeichnen Epikur und Lukrez das Element des Zufalls im Rahmen des Determinismus. Zugrunde liegt dabei die Vorstellung, dass die Welt aus kleinsten Teilchen besteht, die sich in einem unaufhörlichen Fall durch den leeren Raum befinden. Bei diesem Fall blieben sie getrennt, gäbe es nicht kleinste Bewegungsabweichungen, durch die es zu Zusammenballungen und zu den Erscheinungen der Sinnenwelt kommt.
- Clinamen eli deklinaatio on epikurolaisen atomiopin termi, jota Lucretius käytti pienimmistä poikkeamista atomien muutoin täysin deterministisessä liikkeessä. Tätä käytettiin selittämään ennen kaikkea sitä, miksi ihmisillä on vapaa tahto, eli miksi emme ole täysin deterministisesti määräytyneitä automaatteja. Lucretiuksen Maailmankaikkeudesta-runoelman suomennoksessa termi on käännetty sanoilla ”sivusiirto” ja ”väistähtäminen”.
- Dans la physique épicurienne, le clinamen est un écart, une déviation (littéralement une déclinaison) spontanée des atomes par rapport à leur chute verticale dans le vide, qui permet aux atomes de s'entrechoquer. Cette déviation est spatialement et temporellement indéterminée et aléatoire, elle permet d'expliquer l'existence des corps et la liberté humaine dans un cadre matérialiste.
- Nella fisica epicurea, il clinamen è la deviazione spontanea degli atomi nel corso della loro caduta nel vuoto in linea retta, deviazione casuale, sia nel tempo sia nello spazio, che permette agli atomi di incontrarsi. Il concetto fu introdotto da Epicuro.
- Clinâmen é uma palavra latina que significa "inclinação". Foi o nome usado pelo filósofo Lucrécio para designar a espontânea curvatura dos átomos em uma trajetória vertical enquanto caem.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
