| dbpedia-owl:abstract
|
- Datei:HannesNelis. jpg Modern-gotische Kasel mit Symbolsprache der Hl. Schrift Datei:Casula-Vexilla-Regis. jpg Kasel in Renaissanceform mit Manipel Die Kasel (von lat. casula,Häuschen‘, auch planeta oder paenula) ist ein liturgisches Gewand, das ursprünglich den ganzen Körper umhüllte.
- Der Ornat, auch das Ornat (aus dem lateinischen ornatus = geschmückt), ist die festliche Amtstracht eines Geistlichen, Herrschers oder hohen Beamten, die bei feierlichen, weihevollen und repräsentativen Anlässen getragen wird, wie z. B. bei der Krönung der Krönungsornat. Dazu gehören u. a. die Insignien des jeweiligen Amtes, z. B. Krone, Zepter, Bischofsstab. Dabei ist häufig das erstmalige Anlegen des Ornats Teil der Amtseinführung. Der Begriff der Investitur, der damals die Einführung in ein hohes kirchliches Amt oder in einen neuen Lehensbesitz bezeichnete, geht auf das lateinische Wort investire für einkleiden zurück. Die Einkleidung eines Herrschers in neue, geistliche Gewänder hob ihn nicht nur für jedermann sichtbar aus der Masse der Untertanen hervor, sondern dokumentierte vor allem seinen Übertritt vom weltlichen in den geistlichen Stand. So konnte das Recht, wer die Bischöfe einkleiden, investieren, in ihr Amt einführen durfte, im Investiturstreit zum Höhepunkt der Auseinandersetzungen der universalen Autoritäten im Mittelalter werden.
- La casulla, del latín casula (pequeña casa), es la vestidura exterior que utiliza el sacerdote para la celebración de la misa en la liturgia católica, así como en las celebraciones de la "High Church" anglicana y de las iglesias luteranas escandinavas. Su homólogo en la liturgia de rito bizantino es el phelonion.
- Messukasukka on kirkollinen vaatekappale. Sitä käytetään ainoastaan ehtoollisjumalanpalveluksessa, messussa, ja silloinkin sitä käyttää vain liturgi, joka johtaa messua. Kasukka on iso telttamainen kangaskappale, jonka keskellä on kaula-aukko. Yleensä osa sivuista leikataan pois, jotta pappi voi paremmin liikutella käsiään. Messukasukka on kirkollisista vaatteista arvokkain, joka johtuu siitä että se on yleensä tehty kalliista materiaaleista kuten villasta tai silkistä. Yleensä kasukka on koristeltu kuvioin ja kristillisin symbolein; erittäin vanhoisssa kasukoissa voi olla jopa kultaa ja jalokiviä upotettuna tai kiinnitettynä vaatteeseen kirjailuin. Ortodoksisessa kirkossa kasukkaa vastaava liturginen vaate on feloni. Messukasukka seuraa tavallisesti stolan tavoin liturgisia värejä. Kasukoiden kalliuden vuoksi esimerkiksi sivukirkoissa ei kuitenkaan aina ole kaikenvärisiä kasukoita. Myös hyvin vanhat messukasukat ovat yleensä mustia tai punaisia, koska näitä värejä käytetään kirkkovuoden aikana kaikkein harvimmin. Kun uskonpuhdistusajan jälkeen uusia kasukoita ryhdyttiin viimein tekemään, käytettiin malleina juuri tämän värisiä kasukoita, jotka olivat säilyneet vähäisen käytön vuoksi. Vuosisadan alkupuolella musta kasukka saattoikin olla juhlallisessa jumalanpalveluksessa ainoa papin pitämä varsinainen jumalanpalvelusvaate mustan papinpuvun päällä. Siksi erityisesti vanhoja ja arvokkaita messukasukoita voidaan käyttää ristiin muiden liturgisten värien kanssa. Jos kirkossa on olemassa erikseen kasukka jokaiselle kirkkovuoden värille, käytetään värin mukaista kasukkaa. Vaikka kasukka yleensä seuraakin liturgisia värejä, etenkin roomalaiskatolisessa kirkossa on tullut nykyään tavaksi käyttää valkoista kasukkaa, jonka päälle laitettava leveä stola edustaa asukokonaisuudessa eli ornaatissa kirkkovuoden aikaa. Tapa on taloudellinen ja mahdollistaa näin kaikkien liturgisten värien hankkimisen pieniin sivukappeleihin ja -kirkkoihin. Tapa on hyvinkin alkuperäisen käytänteen mukainen. Kasukka tulee latinankielen sanasta casula, joka merkitsee pientä taloa, ja nimitys johtuneekin sen telttamaisesta ulkonäöstä. Kasukka ei tule juutalaisesta temppelijumalanpalveluksesta, kuten usein luullaan, vaan kirkko on yrittänyt säilyttää antiikin pukuperinnettä. Yksi kuvio on aina sama: kasukan taakse on kuvattu latinalainen voitonristi muistutukseksi siitä, että Kristus on ehtoollispöydän todellinen valtias, jota pappi vain edustaa.
- La pianeta è il paramento liturgico usato dal presbitero per presiedere la celebrazione eucaristica. I libri liturgici hanno sempre usato i due termini pianeta e casula come sinonimi. Nelle edizioni del Messale Romano in uso prima del Secondo Concilio Vaticano il termine «pianeta» appariva undici volte, e il termine «casula» dodici volte. Il Rito dell'ordinazione presbiterale prescriveva che l'ordinando si presentasse avente «"planetam" coloris albi complicatam super brachium sinistrum», ma poi indicava che il vescovo «imponit Ordinando "casulam" usque ad scapulas» e poi, più tardi, «explicans "casulam", quam Ordinatus habet complicatam super humeros, et induit illum». Dal Concilio Vaticano II in poi, il termine «casula» è usato quasi esclusivamente, accompagnato però qualche rara volta con la parola «pianeta» come sinonimo («la casula o pianeta»). Ciò nonostante, qualche libro di consultazione, mentre tratta i due termini come sinonimi, considera arcaico il termine «casula»: «antica denominazione della pianeta sacerdotale» Si tratta di un richiamo ai testi sacri, e rappresenta il carico leggero di Matteo (Mt.11;30) "poiché il mio giogo è dolce e il mio carico leggero".
- La casula è la veste liturgica propria di colui che celebra il rito della messa. I Principi e norme per l'uso del Messale Romano, ripresi inoltre dalla recente Istruzione Redemptionis Sacramentum, indicano la casula o pianeta come veste propria del sacerdote celebrante nell'atto di celebrare il rito della Messa e ad azioni strettamente collegate ad essa. Le norme prevedono inoltre che sotto la casula si indossino, in ordine: amitto (ove previsto), camice o alba, cingolo (ove previsto) e stola; sotto la casula il Vescovo nelle messe pontificali aggiunge la dalmatica. Nelle celebrazioni dove non è prevista l'annessione al rito della Messa, il sacerdote può indossare il piviale o la semplice stola premettendo sempre il camice o la cotta. La casula può essere di varie fogge e di vari colori liturgici a seconda dell'eucologia e della memoria liturgica celebrata. Ogni casula è corredata di stola propria e talvolta può essere confezionata in corredo ad altri paramenti quali mitria, dalmatica e piviale.
- Een kazuifel is een mouwloos opperkleed dat gedragen wordt door de priester als hij de mis opdraagt. Het woord "kazuifel" komt van het Latijnse woord "casula," dat "huisje" betekent. De kazuifel draagt de priester over de andere liturgische kleding heen. Het phelonion is het equivalente gewaad in het Oosters christendom. Een kazuifel wordt vaak samen met stola, manipel, bursa en kelkvelum aangekocht.
- Messehagelen er en liturgisk overbekledning, en kort, ermeløs, fargerik kappe (også på folkemunne kalt «prestesmekke») som er åpen i sidene, som brukes av prester under nattverden og høytider. Under messehagelen bærer alltid presten en hvit alba, en vid kjortellignende geistlig drakt som rekker til anklene og ikke må forveksles med en prestekjole, selv om mange kaller den nettopp det. Skikken med bruk av messehagel stammer fra den katolske kirke, men nøyaktig hvor gammel denne tradisjonen er vet man ikke. I Norge er det bevart messehagler fra 1500-tallet, blant annet en som dateres til ca. 1500 fra Lunder kirke på Sokna i Ringerike kommune som oppbevares ved Kunstindustrimuseet i Oslo.
- Ornat - w liturgii rzymskokatolickiej wierzchnia szata liturgiczna zakładana przez kapłana do mszy świętej.
- A Casula é uma veste litúrgica que pode ser confeccionada em seda ou damasco (tradicionalmente), em paramentos do século XVII e/ou XVIII. As cores variam conforme o rito litúrgico. Utiliza-se sobre a Alva e a Estola durante a celebração da Missa. A Casula pode ter algumas variações; Pois ela pode se dividir entre Casula Romana e Casula Gótica (geralmente somente essas Duas) Na imagem ao lado se vê Jesus trajando uma Casula Representando o Sumo e Eterno Sacerdote. A Casula Romana, é uma espécie de um "colete" em visão laica ela é ornada com Bordados e Brocados dourados, seus motivos são vários e possuí uma a cada tempo litúrgico. É usada pelos padre mais tradicionalistas que defendem o Rito Tridentino de São Pio V e pelos Sacerdotes do Ordinariato do New Liturgical Movement que se destaca com um toque tradicional no Rito Moderno de Paulo VI. A Casula Gótica é uma casula em forma de "planeta" que é arredondada e cobre o corpo inteiro do Sacerdote, ela tem um galão ou bordados, e representam várias imagens convenientes ao Mistério Litúrgico. É a mais comum de se encontrar em sacerdotes atualmente.
- The chasuble is the outermost liturgical vestment worn by clergy for the celebration of the Eucharist in Western-tradition Christian Churches that use full vestments, primarily in the Roman Catholic, Anglican and Lutheran churches, as well as in some parts of the United Methodist Church. In the Eastern Churches of Byzantine Rite, the equivalent vestment is the phelonion. "The vestment proper to the priest celebrant at Mass and other sacred actions directly connected with Mass is, unless otherwise indicated, the chasuble, worn over the alb and stole" (General Instruction of the Roman Missal, 337). Like the stole, it is normally of the liturgical colour of the Mass being celebrated. The chasuble originated as a sort of conical poncho, called in Latin a "casula" or "little house," that was the common outer traveling garment in the late Roman Empire. It was simply a roughly oval piece of cloth, with a round hole in the middle through which to pass the head, that fell below the knees on all sides. It had to be gathered up on the arms to allow the arms to be used freely. As the casula became a liturgical garment in the West, it was folded up from the sides. Strings were sometimes used to assist in this task, and the deacon could help the priest in folding up the sides of the vestment. Beginning in the thirteenth century, there was a tendency to shorten the sides a little, as can be noticed in the illustration here of a fifteenth-century chasuble. In the course of that fifteenth century and the following century, the chasuble took something like the modern form, in which the sides of the vestment no longer reach to the ankle but only, at most, to the wrist, making folding unnecessary. At the end of sixteenth century the chasuble, though still quite ample and covering a little of the arms, had become less similar to its traditional shape than to that which prevailed in the nineteenth and early twentieth centuries, when the chasuble was reduced to a broad scapular, leaving the whole of the arms quite free, and was shortened also in front and back. To make it easier for the priest to join his hands when wearing a chasuble of stiff (lined and heavily embroidered) material, the front was cut away further, giving it the distinctive shape often called "fiddleback". Complex decoration schemes were often used on chasubles of scapular form, especially the back, incorporating the image of the Christian cross or of a saint; and rich materials such as silk, cloth of gold or brocade were employed, especially in chasubles reserved for major celebrations. In the twentieth century, there was a tendency to return to an earlier, more ample, form of the chasuble, sometimes called "Gothic", as distinguished from the "Roman" scapular form. This aroused some opposition, as a result of which the Sacred Congregation of Rites issued on 9 December 1925 a decree against it, which it explicitly revoked with the declaration Circa dubium de forma paramentorum of 20 August 1957, leaving the matter to the prudent judgement of local Ordinaries. There exists a photograph of Pope Pius XI wearing the more ample chasuble while celebrating Mass in Saint Peter's Basilica as early as 19 March 1930. After the Second Vatican Council the more ample form became the most usually seen form of the chasuble, and the directions of the GIRM quoted above indicate that the beauty should come from its drapery and form rather than elaborate decoration ("fiddleback" vestments were often extremely heavily embroidered or painted with detailed decorations or whole scenes depicted). Hence, the prevalence today of chasubles that reach almost to the ankles, and to the wrists, and decorated with relatively simple symbols or bands and orphreys. Some see a preference for the "fiddleback" as a sign of traditionalism or even rebellion against the reforms of the Second Vatican Council. However, some priests express simply on grounds of taste and comfort a preference for the scapular form, which continues to be included in mainstream catalogues of liturgical vestments; and other traditionalist priests prefer, for similar reasons, ampler chasubles of less stiff material. The phelonion, the Byzantine Rite vestment that corresponds to the Latin Rite chasuble, is cut away from the front and not from the sides. Alloni-bianca-02. jpg A bell-shaped chasuble (13th cent. ) Sancarlo-nera-01. jpg A Borromaeus-style chasuble Pianeta-borboni-oronero-1. jpg A Roman, or "fiddleback" chasuble
- Mässhake är ett överplagg som prästen bär över alban och stolan vid nattvardsfirande. Mässhaken är ett ärmlöst plagg som hängs över axlarna och tidigare hakades ihop baktill. Mässhakens färg följer de liturgiska färgerna.
- Казула или орнат — — элемент литургического облачения католического или лютеранского клирика. Главное литургическое облачение епископа и священника. В православии аналогичен фелони, в частности греческой, которая, в отличие от русской, не имеет высокого воротоподобного подъёма сзади. Расшитая риза, схожая с далматикой, но без рукавов. Надевается поверх альбы и столы. Цвет варьируется в зависимости от праздника. Существуют два покроя казулы: романский и готический. Романский покрой предусматривает использование жесткой ткани. Казула в этом случае покрывает тело клирика спереди и сзади, оставляя открытыми бока и шею. На казуле вышиваются крест и инициалы Спасителя — IHS («Иисус Христос Спаситель»). Казула готического покроя более древняя по своему происхождению и почти аналогична православной фелони (особенно греческому варианту). Покрывает тело клирика со всех сторон и имеет вырез для шеи. Спереди и сзади на Казулу нашивается орнат — полоса с вышитыми крестами. II Ватиканский собор практически отменил использование романского покроя и предписал изготовление готической казулы из легких тканей.
- Fichier:Pontifical Mass - 15th Century - Project Gutenberg eText 16531. jpg Une chasuble au Modèle:S- La chasuble est un vêtement sacerdotal à deux pans et sans manche avec une ouverture pour la tête, que le prêtre revêt par dessus l'aube et l'étole pour célébrer la messe, et pour d'autres actions liturgiques quand elles précèdent ou suivent immédiatement la messe.
|
| rdfs:comment
|
- Datei:HannesNelis. jpg Modern-gotische Kasel mit Symbolsprache der Hl. Schrift Datei:Casula-Vexilla-Regis. jpg Kasel in Renaissanceform mit Manipel Die Kasel (von lat. casula,Häuschen‘, auch planeta oder paenula) ist ein liturgisches Gewand, das ursprünglich den ganzen Körper umhüllte.
- La casulla, del latín casula (pequeña casa), es la vestidura exterior que utiliza el sacerdote para la celebración de la misa en la liturgia católica, así como en las celebraciones de la "High Church" anglicana y de las iglesias luteranas escandinavas. Su homólogo en la liturgia de rito bizantino es el phelonion.
- Een kazuifel is een mouwloos opperkleed dat gedragen wordt door de priester als hij de mis opdraagt. Het woord "kazuifel" komt van het Latijnse woord "casula," dat "huisje" betekent. De kazuifel draagt de priester over de andere liturgische kleding heen. Het phelonion is het equivalente gewaad in het Oosters christendom. Een kazuifel wordt vaak samen met stola, manipel, bursa en kelkvelum aangekocht.
- Ornat - w liturgii rzymskokatolickiej wierzchnia szata liturgiczna zakładana przez kapłana do mszy świętej.
- Mässhake är ett överplagg som prästen bär över alban och stolan vid nattvardsfirande. Mässhaken är ett ärmlöst plagg som hängs över axlarna och tidigare hakades ihop baktill. Mässhakens färg följer de liturgiska färgerna.
- Der Ornat, auch das Ornat (aus dem lateinischen ornatus = geschmückt), ist die festliche Amtstracht eines Geistlichen, Herrschers oder hohen Beamten, die bei feierlichen, weihevollen und repräsentativen Anlässen getragen wird, wie z. B. bei der Krönung der Krönungsornat. Dazu gehören u. a. die Insignien des jeweiligen Amtes, z. B. Krone, Zepter, Bischofsstab. Dabei ist häufig das erstmalige Anlegen des Ornats Teil der Amtseinführung.
- Messukasukka on kirkollinen vaatekappale. Sitä käytetään ainoastaan ehtoollisjumalanpalveluksessa, messussa, ja silloinkin sitä käyttää vain liturgi, joka johtaa messua. Kasukka on iso telttamainen kangaskappale, jonka keskellä on kaula-aukko. Yleensä osa sivuista leikataan pois, jotta pappi voi paremmin liikutella käsiään. Messukasukka on kirkollisista vaatteista arvokkain, joka johtuu siitä että se on yleensä tehty kalliista materiaaleista kuten villasta tai silkistä.
- La pianeta è il paramento liturgico usato dal presbitero per presiedere la celebrazione eucaristica. I libri liturgici hanno sempre usato i due termini pianeta e casula come sinonimi. Nelle edizioni del Messale Romano in uso prima del Secondo Concilio Vaticano il termine «pianeta» appariva undici volte, e il termine «casula» dodici volte.
- La casula è la veste liturgica propria di colui che celebra il rito della messa. I Principi e norme per l'uso del Messale Romano, ripresi inoltre dalla recente Istruzione Redemptionis Sacramentum, indicano la casula o pianeta come veste propria del sacerdote celebrante nell'atto di celebrare il rito della Messa e ad azioni strettamente collegate ad essa.
- Messehagelen er en liturgisk overbekledning, en kort, ermeløs, fargerik kappe (også på folkemunne kalt «prestesmekke») som er åpen i sidene, som brukes av prester under nattverden og høytider. Under messehagelen bærer alltid presten en hvit alba, en vid kjortellignende geistlig drakt som rekker til anklene og ikke må forveksles med en prestekjole, selv om mange kaller den nettopp det.
- A Casula é uma veste litúrgica que pode ser confeccionada em seda ou damasco (tradicionalmente), em paramentos do século XVII e/ou XVIII. As cores variam conforme o rito litúrgico. Utiliza-se sobre a Alva e a Estola durante a celebração da Missa. A Casula pode ter algumas variações; Pois ela pode se dividir entre Casula Romana e Casula Gótica (geralmente somente essas Duas) Na imagem ao lado se vê Jesus trajando uma Casula Representando o Sumo e Eterno Sacerdote.
- Казула или орнат — — элемент литургического облачения католического или лютеранского клирика. Главное литургическое облачение епископа и священника. В православии аналогичен фелони, в частности греческой, которая, в отличие от русской, не имеет высокого воротоподобного подъёма сзади. Расшитая риза, схожая с далматикой, но без рукавов. Надевается поверх альбы и столы. Цвет варьируется в зависимости от праздника. Существуют два покроя казулы: романский и готический.
- The chasuble is the outermost liturgical vestment worn by clergy for the celebration of the Eucharist in Western-tradition Christian Churches that use full vestments, primarily in the Roman Catholic, Anglican and Lutheran churches, as well as in some parts of the United Methodist Church. In the Eastern Churches of Byzantine Rite, the equivalent vestment is the phelonion.
- Fichier:Pontifical Mass - 15th Century - Project Gutenberg eText 16531. jpg Une chasuble au Modèle:S- La chasuble est un vêtement sacerdotal à deux pans et sans manche avec une ouverture pour la tête, que le prêtre revêt par dessus l'aube et l'étole pour célébrer la messe, et pour d'autres actions liturgiques quand elles précèdent ou suivent immédiatement la messe.
|
