| dbpprop:abstract
|
- The Six Suites for Unaccompanied Cello by Johann Sebastian Bach are acclaimed as some of the greatest works ever written for solo cello. They were most likely composed during the period 1717–1723, when Bach served as a Kapellmeister in Cöthen. The suites contain a great variety of technical devices, a wide range of emotional content, and some of Bach's most compelling voice interactions and conversations. It is their intimacy, however, that has made the suites amongst Bach's most popular works today, resulting in their different recorded interpretations being fiercely defended by their respective advocates. Recent research has suggested that the suites were not written for the familiar cello played between the legs (da gamba) but played rather like a violin, on the shoulder (da spalla). The research indicates that this instrument was what was commonly understood by the term 'cello' at the time. Sigiswald Kuijken and Ryo Terakado have both recorded the complete suites on this instrument, known today as a violoncello da spalla; reproductions of the instrument have been made by luthier Dmitry Badiarov. The suites have been transcribed for numerous instruments, including the violin, viola, double bass, viola da gamba, mandolin, piano, marimba, classical guitar, recorder, horn, saxophone, bass clarinet, bassoon, trumpet, trombone, euphonium, and tuba.
- Besonderheiten Bei der fünften Suite ist die a-Saite auf g heruntergestimmt Diese Stimmung war in Bologna, wo das Violoncello nach 1650 "erfunden" wurde, üblich und wurde nach 1700, als sich das Violoncello in Europa allmählich verbreitete, von der Quintenstimmung wieder abgelöst Bach bezieht sich in dieser Suite offenbar auf diese "alte" Stimmung Diese Suite hat auch in anderer Hinsicht einen Sonderstatus: Es existiert eine zweite Version für Laute (BWV 995) Kopierfehler deuten darauf hin, dass beiden Versionen eine – verschollene - Urversion zugrunde liegt Außerdem fällt die c-Moll-Suite unter mehreren Aspekten aus dem Rahmen, was die musikalische Machart betrifft So verwendet sie als einzige der Suiten ein zweiteiliges Prélude, das aus einer langsamen Einleitung und einem Fugato im schnellen Dreiertakt besteht Die Gigue sticht durch ihre markante punktierte Rhythmik deutlich hervor Courante und Sarabande bewegen sich, was Stimmführung bzw harmonisches Gerüst betrifft, am äußersten Rand dessen, was in Bachs Musiksprache noch möglich ist Die sechste Suite ist für ein fünfsaitiges Instrument mit zusätzlicher hoher e-Saite geschrieben Es ist nicht sicher, ob dieses Instrument am Bein (Violoncellotyp) oder am Arm (Violentyp) gespielt wurde Ob das Instrument identisch ist mit dem Violoncello piccolo, das Bach in einigen Leipziger Kantaten angibt, oder mit der Viola pomposa, die Bach erfunden haben soll, ist ebenfalls offen Auch ist die sechste Suite die bei weitem anspruchsvollste, was das Akkordspiel betrifft Heutzutage wird sie meist auf ganz normalen, viersaitigen Celli aufgeführt Dabei müssen allerdings einige Akkorde vereinfacht werden
- Les Suites per a violoncel sol (BWV 1007-1012) de Johann Sebastian Bach són actualment un element ineludible del repertori per a aquest instrument. Les sis suites segueixen la mateixa estructura i ordre de moviments, tots en la mateixa tonalitat de la suite: Prelude Allemande Courante Sarabande Galanteries (Minuet per les suites 1 i 2, Bourrée per la 3 i 4, Gavotte per la 5 i 6) Gigue
- Las Sei Suites a Violoncello Solo senza Basso BWV 1007-1012, compuestas por Johann Sebastian Bach, son unánimemente consideradas como una de las mayores obras para violonchelo jamás escritas. Prácticamente relegadas a una mera función didáctica hasta su "redescubrimiento" por parte de Pau Casals, a finales del siglo XIX, se han convertido con el paso de las décadas en parte habitual del repertorio y auténtica piedra de toque para los chelistas. Aunque resulta difícil establecer con exactitud cuándo fueron compuestas, sabemos que las suites vieron la luz durante el llamado "período de Cöthen", cuando Bach ejercía como maestro de capilla en la corte del príncipe Leopold. A diferencia de la otra gran colección bachiana para instrumento de cuerda solo, las seis Sonatas y partitas para violín, no conservamos el manuscrito del propio compositor, sino una copia redactada por su segunda esposa, Ana Magdalena, y que debemos fechar en torno a 1720 o 1721. Cada una de las suites se divide en seis movimientos, siguiendo una estructura fija: un preludio inicial (que en la mayoría de casos supone la sección más importante de la suite) seguido por los cinco movimientos de danza: alemanda, courante, zarabanda, una danza galante (un minueto en el caso de la primera y segunda suites, una bourrée en la tercera y la cuarta, y una gavota, en la quinta y la sexta) y finalmente una guigue.
- Johann Sebastian Bachin kuutta sellosarjaa pidetään yhtenä hienoimpana sävellyksenä soolosellolle musiikin historiassa. Bach sävelsi teokset vuosina 1717 - 1723 toimiessaan Cöthenissä Kapellmeisterina. Epäillään että teokset olisivat alun perin tarkoitettu etydeiksi. Sellosarjojen yhdenmuotoisuus viittaa siihen, että ne on sävelletty yhdeksi kokonaisuudeksi, mahdollisesti Cötheniläiselle sellisteille Christian Ferdinand Abelille tai Christian Bernhard Linikelle. Toisin kuin esimerkiksi Bachin viulusonaattien, eivät sellosarjojen käsikirjoitukset ole säilyneet. Bachin toisen vaimon Anna Magdalena Bachin käsin kirjoittama kopio on kuitenkin löydetty ja teoksien asun uskotaankin olevan varsin lähellä alkuperäistä.
- Les six suites pour violoncelle seul de Johann Sebastian Bach (BWV 1007 à 1012) sont considérées comme les classiques incontournables du répertoire de cet instrument.
- A hat, szóló csellóra íródott szvitsorozat (röviden Csellószvitek, BWV 1007-1012) Johann Sebastian Bach műve. Azt, hogy Bach ezt a művet mikor, és miért írta, tisztázatlan. Feltehetőleg a kötheni udvar csellistáinak készült (Christian Ferdinand Abel és Christian Linigke). A szóló hegedű műveivel ellentétben ennek a sorozatnak az egésze kéziratban fennmaradt, bár Anna Magdalena Bach 1730 körül készített egy másolatot, ami nehezíti a kutatást. Manapság nem csak csellón adják elő. Elősorban brácsán, nagybőgőn és fagotton, de gitáron, harsonán, tubán, cimbalmon is. Következő hangnemekben van: Nr. 1 – G-dúr Nr. 2 – d-moll Nr. 3 – C-dúr Nr. 4 – Esz-dúr Nr. 5 – c-moll Nr. 6 – D-dúr A tételek mindig ugyanazt a felépítést követik: Prelúdium Allemande Courante Sarabande Menüett I/II (Nr. 1 és 2), ill. Bourrée I/II (Nr. 3 és 4), ill. Gavotte I/II (Nr. 5 és 6) Gigue Ezek a művek a csellóirodalom virtuózabb kategóriájába sorolhatok, a kortárs műveknél sokkal nehezebbek. Ez az egyik mű, amelyik beigazolta a cselló létjogosultságát szólóhangszerként.
- ヨハン・ゼバスティアン・バッハの無伴奏チェロ組曲（ドイツ語: Suiten für Violoncello solo）は、チェロ独奏用の楽曲で、以下の全6曲を指す。 無伴奏チェロ組曲第1番ト長調 BWV1007 無伴奏チェロ組曲第2番ニ短調 BWV1008 無伴奏チェロ組曲第3番ハ長調 BWV1009 無伴奏チェロ組曲第4番変ホ長調 BWV1010 無伴奏チェロ組曲第5番ハ短調 BWV1011 無伴奏チェロ組曲第6番ニ長調 BWV1012
- De Zes suites voor onbegeleide cello van de Duitse componist Johann Sebastian Bach worden gerekend tot de grootste werken geschreven voor de cello. Naar alle waarschijnlijkheid zijn ze geschreven in de periode 1717-1723, toen Bach diende als Kapellmeister voor de muziekminnende Leopold van Anhalt-Köthen te Köthen. De stukken zouden aan het hof zijn uitgevoerd door Christian Ferdinand Abel, een muzikant die meerdere instrumenten bespeelde, waaronder de viool, de viola da gamba en uiteraard de cello. De situatie aan het hof van Leopold van Anhalt-Köthen bood Bach een ideale kans om instrumentale, niet-functionele muziek te schrijven. Naast de zes cellosuites bracht deze periode ook andere grootse werken van Bach zoals de Brandenburgse Concerten en het Wohltemperierte Klavier. Bij het schrijven van de zes cellosuites heeft Bach zichzelf als het ware verplicht om voor de monofone cello een polyfoon stuk te schrijven. Men spreekt in dat verband van imaginaire polyfonie, die tot stand komt door akkoorden en arpeggio's, en door gebruik te maken van een onder- en een bovenstem die na elkaar worden gespeeld. De suites worden gekenmerkt door een enorme variëteit aan speeltechnieken, een grote emotionele lading en een fascinerende interactie tussen de stemmen. De intimiteit van de stukken heeft ertoe geleid dat de suites tot de populairste werken van Bach worden gerekend. Vele vooraanstaande cellisten voeren het werk uit en velen hebben er ook een opname van gemaakt. Er staan vrijwel geen spelaanwijzingen in de muziek, dus is de wijze van uitvoeren sterk afhankelijk van de interpretatie van de artiest. Een objectief oordeel hierover is niet mogelijk. De suites zijn voor verschillende muziekinstrumenten bewerkt, zoals de viool, altviool, bas, basgitaar, piano, dwarsfluit, gitaar, trompet, hoorn, Besklarinet, saxofoon, marimba, trombone, luit en tuba.
- 约翰·塞巴斯蒂安·巴赫的无伴奏大提琴组曲，编号BWV1007-1012，大约创作于1717—1723年巴赫时任科腾（Cothen）宫廷乐长期间。
|
| rdfs:comment
|
- The Six Suites for Unaccompanied Cello by Johann Sebastian Bach are acclaimed as some of the greatest works ever written for solo cello. They were most likely composed during the period 1717–1723, when Bach served as a Kapellmeister in Cöthen. The suites contain a great variety of technical devices, a wide range of emotional content, and some of Bach's most compelling voice interactions and conversations.
- Les Suites per a violoncel sol (BWV 1007-1012) de Johann Sebastian Bach són actualment un element ineludible del repertori per a aquest instrument. Les sis suites segueixen la mateixa estructura i ordre de moviments, tots en la mateixa tonalitat de la suite: Prelude Allemande Courante Sarabande Galanteries (Minuet per les suites 1 i 2, Bourrée per la 3 i 4, Gavotte per la 5 i 6) Gigue
- Las Sei Suites a Violoncello Solo senza Basso BWV 1007-1012, compuestas por Johann Sebastian Bach, son unánimemente consideradas como una de las mayores obras para violonchelo jamás escritas. Prácticamente relegadas a una mera función didáctica hasta su "redescubrimiento" por parte de Pau Casals, a finales del siglo XIX, se han convertido con el paso de las décadas en parte habitual del repertorio y auténtica piedra de toque para los chelistas.
- Johann Sebastian Bachin kuutta sellosarjaa pidetään yhtenä hienoimpana sävellyksenä soolosellolle musiikin historiassa. Bach sävelsi teokset vuosina 1717 - 1723 toimiessaan Cöthenissä Kapellmeisterina. Epäillään että teokset olisivat alun perin tarkoitettu etydeiksi. Sellosarjojen yhdenmuotoisuus viittaa siihen, että ne on sävelletty yhdeksi kokonaisuudeksi, mahdollisesti Cötheniläiselle sellisteille Christian Ferdinand Abelille tai Christian Bernhard Linikelle.
- Les six suites pour violoncelle seul de Johann Sebastian Bach (BWV 1007 à 1012) sont considérées comme les classiques incontournables du répertoire de cet instrument.
- A hat, szóló csellóra íródott szvitsorozat (röviden Csellószvitek, BWV 1007-1012) Johann Sebastian Bach műve. Azt, hogy Bach ezt a művet mikor, és miért írta, tisztázatlan. Feltehetőleg a kötheni udvar csellistáinak készült (Christian Ferdinand Abel és Christian Linigke). A szóló hegedű műveivel ellentétben ennek a sorozatnak az egésze kéziratban fennmaradt, bár Anna Magdalena Bach 1730 körül készített egy másolatot, ami nehezíti a kutatást.
- ヨハン・ゼバスティアン・バッハの無伴奏チェロ組曲（ドイツ語: Suiten für Violoncello solo）は、チェロ独奏用の楽曲で、以下の全6曲を指す。 無伴奏チェロ組曲第1番ト長調 BWV1007 無伴奏チェロ組曲第2番ニ短調 BWV1008 無伴奏チェロ組曲第3番ハ長調 BWV1009 無伴奏チェロ組曲第4番変ホ長調 BWV1010 無伴奏チェロ組曲第5番ハ短調 BWV1011 無伴奏チェロ組曲第6番ニ長調 BWV1012
- De Zes suites voor onbegeleide cello van de Duitse componist Johann Sebastian Bach worden gerekend tot de grootste werken geschreven voor de cello. Naar alle waarschijnlijkheid zijn ze geschreven in de periode 1717-1723, toen Bach diende als Kapellmeister voor de muziekminnende Leopold van Anhalt-Köthen te Köthen.
- 约翰·塞巴斯蒂安·巴赫的无伴奏大提琴组曲，编号BWV1007-1012，大约创作于1717—1723年巴赫时任科腾（Cothen）宫廷乐长期间。
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
