| dbpprop:abstract
|
- A cardinal-nephew is a cardinal elevated by a pope who is that cardinal's uncle, or, more generally, his relative. The practice of creating cardinal-nephews originated in the Middle Ages, and reached its apex during the 16th and 17th centuries. The word nepotism originally referred specifically to this practice, when it appeared in the English language about 1669. From the middle of the Avignon Papacy (1309–1377) until Pope Innocent XII's anti-nepotism bull (a papal charter), Romanum decet pontificem (1692), a pope without a cardinal-nephew was the exception to the rule. Every Renaissance pope who created cardinals appointed a relative to the College of Cardinals, and the nephew was the most common choice. The institution of the cardinal-nephew evolved over seven centuries, tracking developments in the history of the Papacy and the styles of individual popes. From 1566 until 1692, a cardinal-nephew held the curial office of the Superintendent of the Ecclesiastical State, known as the Cardinal Nephew, and thus the terms are sometimes used interchangeably. The curial office of the Cardinal Nephew as well as the institution of the cardinal-nephew declined as the power of the Cardinal Secretary of State increased and the temporal power of popes decreased in the 17th and 18th centuries. Notable cardinal-nephews include at least fifteen, and possibly as many as nineteen popes, one antipope (John XXIII), and two or three saints (Charles Borromeo, Guarinus of Palestrina, and perhaps Anselm of Lucca, in a case that he was really a cardinal).
- Das Amt des Kardinalnepoten war eine im Kirchenstaat der Renaissance und des Barocks etablierte Position. Dabei wurden Verwandte des amtierenden Papstes, meistens dessen Neffen, in den Kardinalsrang erhoben, um dann als „rechte Hand“ des Papstes zu fungieren. Diese fest umschriebene und institutionalisierte Rolle des Kardinalnepoten wurde im System der römisch-katholischen Kirche von Paul III. während dessen Pontifikat von 1534 bis 1549 etabliert. Innozenz XII. schaffte dieses Amt 1692 wieder ab. Der Begriff des Nepotismus (Neffen-, Vetternwirtschaft) hat in diesem Amt seinen Ursprung.
- Kardinaalinepos merkitsi kardinaalia, jonka nimittänyt paavi oli tämän sukulainen. Yleensä kyseessä oli juuri eno tai setä. Paavien tapa nimittää sukulaisiaan kardinaalinepoksiksi sai alkunsa keskiajalla, ja huippunsa tapa saavutti 1500- ja 1600-luvulla. Paavien Avignonin vankeudesta aina Innocentius XII:n vuonna 1692 julkaistuun nepotisminvastaiseen Romanum decet pontificem -bullaan saakka hallinneet paavit ilman kardinaalinepoksia olivat selvä poikkeus. Samoin kaikki renessanssin aikana hallinneet kardinaaleja nimittäneet paavit käyttivät kardinaalinepoksia, jotka yleensä olivat heidän veljen- tai sisarenpoikiaan. Kardinaalinepokset olivat aikanaan hyvin vaikutusvaltaisia henkilöitä kirkon sisällä, ja kardinaalinepos olikin kardinaalikollegion epävirallinen johtohenkilö. Nepotismiin perustunut kardinaalineposten nimittäminen osoittautui myöhemmin epäkohtaiseksi järjestelmäksi, minkä johdosta se lopetettiin asteittain 1600-luvulla. Viimeinen kardinaalinepos oli Pietro Ottaboni – jota ei pidä sekoittaa paavi Aleksanteri VIII:n, jolla myös oli sama nimi. Ottabonin kuoltua kardinaalineposten nimittäminen lopetettiin, ja kardinaalineposten paikan kardinaalikollegion johtajana otti kardinaalivaltiosihteeri.
- Le cardinal-neveu (en latin cardinalis nepos, en italien cardinale nipote ou cardinale padrone) est un cardinal élevé à son rang par un pape qui est son propre oncle ou, plus généralement, de sa famille. Le terme a donné naissance au mot « népotisme ». La pratique apparaît au Moyen Âge et devient quasiment une institution pendant la Renaissance, puisque des cardinaux-neveux sont nommés de 1566 à 1692, seul le pontificat d'Innocent XI faisant exception. Elle est abrogée par la bulle Romanum decet pontificem d'Innocent XII.
- Un cardinal nipote (in latino cardinalis nepos) è un cardinale creato da un papa che sia suo zio o, più in generale, un suo parente. L'usanza di creare cardinali nipoti ebbe origine nel medioevo, ma raggiunse la massima diffusione durante i secoli XVI-XVII. Il vocabolo nepotismo si riferiva originariamente proprio a questa pratica, senza accezioni negative. A partire dal periodo della permanenza del papato ad Avignone fino alla bolla di Innocenzo XII Romanum decet pontificem, che proibiva il nepotismo, un papa senza cardinal nipote era l'eccezione. Ogni altro papa fece entrare almeno un parente nel Sacro Collegio dei Cardinali, e nella maggior parte dei casi si trattava del nipote. L'istituzione del cardinal nipote andò incontro a cambiamenti ed evoluzioni nel corso di sette secoli, risentendo dei mutamenti del contesto della storia del papato e delle diverse personalità dei singoli pontefici. Dal 1566 al 1692, il cardinal nipote deteneva l'ufficio curiale di Sovrintendente dello Stato Ecclesiastico, e i due termini erano usati indifferentemente. L'ufficio curiale e l'istituzione decaddero in concomitanza con la crescita del potere del Cardinale Segretario di Stato e con la progressiva perdita di centralità politica dello Stato pontificio nel corso del XVII e XVIII secolo. Furono cardinali nipoti 16, e probabilmente fino a 18 papi, un antipapa e due o tre santi.
- Een kardinaal-nepoot, of kardinaal-neef was een kardinaal, die gepromoveerd werd door een paus, die ofwel een oom, dan wel een directe bloedverwant was. Het begrip nepotisme vond zijn oorsprong in deze praktijk. Deze vorm van begunstiging - door velen gezien als corruptie - binnen de rooms-katholieke Kerk zou beëindigd worden door de bul Romanum Decet Pontificem, uitgevaardigd door paus Innocentius XII in 1692.
|
| rdfs:comment
|
- A cardinal-nephew is a cardinal elevated by a pope who is that cardinal's uncle, or, more generally, his relative. The practice of creating cardinal-nephews originated in the Middle Ages, and reached its apex during the 16th and 17th centuries. The word nepotism originally referred specifically to this practice, when it appeared in the English language about 1669.
- Das Amt des Kardinalnepoten war eine im Kirchenstaat der Renaissance und des Barocks etablierte Position. Dabei wurden Verwandte des amtierenden Papstes, meistens dessen Neffen, in den Kardinalsrang erhoben, um dann als „rechte Hand“ des Papstes zu fungieren. Diese fest umschriebene und institutionalisierte Rolle des Kardinalnepoten wurde im System der römisch-katholischen Kirche von Paul III. während dessen Pontifikat von 1534 bis 1549 etabliert. Innozenz XII.
- Kardinaalinepos merkitsi kardinaalia, jonka nimittänyt paavi oli tämän sukulainen. Yleensä kyseessä oli juuri eno tai setä. Paavien tapa nimittää sukulaisiaan kardinaalinepoksiksi sai alkunsa keskiajalla, ja huippunsa tapa saavutti 1500- ja 1600-luvulla. Paavien Avignonin vankeudesta aina Innocentius XII:n vuonna 1692 julkaistuun nepotisminvastaiseen Romanum decet pontificem -bullaan saakka hallinneet paavit ilman kardinaalinepoksia olivat selvä poikkeus.
- Le cardinal-neveu (en latin cardinalis nepos, en italien cardinale nipote ou cardinale padrone) est un cardinal élevé à son rang par un pape qui est son propre oncle ou, plus généralement, de sa famille. Le terme a donné naissance au mot « népotisme ». La pratique apparaît au Moyen Âge et devient quasiment une institution pendant la Renaissance, puisque des cardinaux-neveux sont nommés de 1566 à 1692, seul le pontificat d'Innocent XI faisant exception.
- Un cardinal nipote (in latino cardinalis nepos) è un cardinale creato da un papa che sia suo zio o, più in generale, un suo parente. L'usanza di creare cardinali nipoti ebbe origine nel medioevo, ma raggiunse la massima diffusione durante i secoli XVI-XVII. Il vocabolo nepotismo si riferiva originariamente proprio a questa pratica, senza accezioni negative.
- Een kardinaal-nepoot, of kardinaal-neef was een kardinaal, die gepromoveerd werd door een paus, die ofwel een oom, dan wel een directe bloedverwant was. Het begrip nepotisme vond zijn oorsprong in deze praktijk. Deze vorm van begunstiging - door velen gezien als corruptie - binnen de rooms-katholieke Kerk zou beëindigd worden door de bul Romanum Decet Pontificem, uitgevaardigd door paus Innocentius XII in 1692.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
