Carl Olson was an American boxer. He was the world middleweight champion between October 1953 and December 1955, the longest reign of any champion in that division during the 1950s, although he is probably best remembered for his three knockout losses againstSugar Ray Robinson. His nickname, Bobo, was based on his younger sister's mispronunciation of "brother".
| Property | Value |
|---|
| dbpedia-owl:Person/birthDate
| |
| dbpedia-owl:Person/birthPlace
| |
| dbpedia-owl:Person/deathDate
| |
| dbpedia-owl:Person/deathPlace
| |
| dbpedia-owl:Person/nationality
| |
| dbpedia-owl:Person/otherName
|
- Carl Olson
- The Hawaiian Swede
|
| dbpedia-owl:birthDate
| |
| dbpedia-owl:birthPlace
| |
| dbpedia-owl:deathDate
| |
| dbpedia-owl:deathPlace
| |
| dbpedia-owl:nationality
| |
| dbpedia-owl:otherName
|
- Carl Olson
- The Hawaiian Swede
|
| dbpedia-owl:weight
| |
| dbpprop:abstract
|
- Carl Olson was an American boxer. He was the world middleweight champion between October 1953 and December 1955, the longest reign of any champion in that division during the 1950s, although he is probably best remembered for his three knockout losses againstSugar Ray Robinson. His nickname, Bobo, was based on his younger sister's mispronunciation of "brother".
- Carl "Bobo" Olson oli amerikkalainen nyrkkeilijä. Olson syntyi Havaijilla portugalilaisen äidin ja ruotsalaisen isän poikana. Tämän johdosta häntä kutsuttiin myös lempinimellä "Havaijilainen ruotsalainen". Olson aloitti nyrkkeilyn jouduttuaan tappeluihin kaduilla. Hän harjoitteli nyrkkeilijöiden kanssa, jotka olivat Havaijilla toisen maailmansodan aikana. Väärällä henkilötodistuksella Olson sai 16-vuotiaana nyrkkeilylisenssin ja voitti kolme ensimmäisestä ottelustaan, kaksi tyrnäyksellä, ennen kuin hänen todellinen ikänsä paljastui. Vuonna 1945 hän muutti San Franciscoon, missä jatkoi nyrkkeilyuraansa. 18-vuotiaana hän saavutti 13 peräkkäistä voittoa, joista 10 tyrmäyksellä. Heinäkuussa 1947 hän otteli Geoff Dukea vastaan Havaijin keskisarjan mestaruudesta, mutta hävisi 10-eräisen kamppailun pisteillä. Kuukautta myöhemmin käydyssä ottelussa miehet kohtasivat uudelleen ja tällä kertaa Olson voitti pisteillä. Hän kuitenkin menetti tittelinsä saman vuoden marraskuussa Boy Brooksille. Olson kävi välissä ottelemassa kolme ottelua Filippiineillä ja jatkoi uraansa Honolulussa voittamalla kaikki kaupungissa vuosina 1948–1950 käymänsä 12 kamppailua. Ensimmäinen kovempi vastus Olsonin uralla oli Dave Sands Sydneyssä, Australiassa 20. maaliskuuta vuonna 1950. Ennen Sandsia vastaan käytyä ottelua Olsonin ammattilaistilastot olivat 40 voittoa ja kaksi tappiota. Sandsia vastaan hän kärsi pistetappion. Vuonna 1950 hän otteli Pennsylvanian osavaltion keskisarjan mestaruudesta Sugar Ray Robinsonia vastaan, mutta joutui tyrmätyksi 12. erässä. Lokakuussa 1951 Olson kohtasi Dave Sandsin uudelleen kautta aikain ensimmäisessä ottelussa, joka televisioitiin kaikkialle manner-Yhdysvaltoihin. Myös tällä kertaa Olson joutui tyytymään pistetappioon. Maaliskuussa 1952 hän kohtasi uudelleen Sugar Ray Robinsonin, tällä kertaa ottelussa keskisrajan maailmanmestaruudesta. Robinson oli hävinnyt välissä tittelin Randy Turpinille, mutta voittanut sen takaisin ja haki itselleen helppoa vastusta. Robinson myös voitti, mutta vain pisteillä. Saman vuoden joulukuussa Robinson ilmoitti lopettavansa uransa ja luopui mestaruudestaan. Titteliä tavoittelivat neljä haastajaa, joista Paddy Youngin Olson voitti Amerikan keskisarjan mestaruusottelussa ja pääsi näin maailmanmestaruusotteluun Randy Turpinia, joka oli raivannut tieltään Charley Humezin, vastaan. Ottelu käytiin 21. lokakuuta vuonna 1953 New Yorkin Madison Square Gardenissa. 15-eräisessä ottelussa Turpin kävi lattiassa 9. ja 10. erässä ja Olson voitti lopulta pistein 9–4–2, 11–4, 8–7. Ring Magazine -lehti valitsi hänet myös vuoden nyrkkeilijäksi. Olson puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi Kid Gavilania, Rocky Castellania ja Pierre Langloisia vastaan ja voitti lisäksi seitsemän muuta ottelua. Olsonilla oli suuria vaikeuksia pitää painonsa kurissa ja vuonna 1955 hän siirtyi pykälää ylempään painoluokkaan, ylempään keskisarjaan. Samana vuonna 22. kesäkuuta hän otteli suurena ennakkosuosikkina ylemmän keskisarjan maailmanmestaruudesta tuolloin 41-vuotiasta Archie Moorea vastaan, mutta tuli tyrmätyksi jo kolmannessa erässä. Tappionsa jälkeen Olson palasi takaisin keskisarjaan, missä hän voitti Jimmy Martinezin ja Joey Giambran ennen kuin otteli maailmanmestaruudesta Sugar Ray Robinsonia vastaan Chicagossa 9. joulukuuta. Myös tähän kamppailuun Olson lähti ennakkosuosikkina, mutta Robinson tyrmäsi hänet jo toisessa erässä. Uusintaottelu käytiin seuraavan vuoden toukokuussa Los Angelesissa, mutta myös siinä Robinson tyrmäsi Olsonin, tässä tapauksessa neljännessä erässä. Robinsonia vastaan käytyjen tyrmäyshäviöiden jälkeen Olson piti vuoden taukoa otteluista. 18. kesäkuuta 1957 hän palasi kehiin raskassarjalaisena kaksi vuotta aikaisemmin ylemmässä keskisrajassa voittamaansa Joey Maximia vastaan ja saavutti 10-eräisessä kamppailussa pistevoiton. Kaksi kuukautta myöhemmin Pat McMurtry tyrmäsi hänet toisessa erässä. Hän jatkoi uraansa ja vuonna 1964 kohtasi Jose Torresin ottelussa, jonka voittajan oli määrä päästä ottelemaan maailmanmestaruudesta. Torres kuitenkin tyrmäsi hänet heti ensimmäisessä erässä kun ottelua oli käyty vain kaksi minuuttia ja 50 sekuntia. Ottelun jälkeen Olson jatkoi vielä uraansa parin vuoden ajan otellen harvakseltaan. Hän päätti uransa kärsittyään vuonna 1966 tappion Don Fullmerille. Ammattilaisurallaan hän saavutti 116 ottelusta 98 voittoa, joista 48 tyrmäyksellä, 16 tappiota ja kaksi ratkaisematonta. Olson kuoli 73 vuoden iässä. Vanhemmalla iällä hän oli kärsinyt Alzheimerin taudista.
- Bobo Olson est un boxeur américain né le 11 juillet 1928 et décédé le 16 janvier 2002 à Honolulu, Hawaï. Il remporte le titre de champion du monde des poids moyens laissé vacant par Sugar Ray Robinson après l'annonce de sa retraite en battant le britannique Randy Turpin le 21 octobre 1953. Olson conserve trois fois sa ceinture en 1954 aux dépens de Kid Gavilan, Rocky Castellani et Pierre Langlois puis échoue pour le gain du titre mondial des mi lourds face à Archie Moore le 22 juin 1955 (défaite par KO dans le 3 round) avant d'être détrôné par Robinson (sorti de sa retraite) le 9 décembre 1955.
- Campione del mondo dei pesi medi dall’ottobre 1953 al dicembre 1955, il periodo di regno più lungo della categoria negli Anni ‘50. È ricordato per le sfide con Sugar Ray Robinson, ma durante la sua carriera incontrò anche Jose Torres, Archie Moore, Joey Maxim, Randy Turpin. Fu eletto Fighter of the year (pugile dell'anno) dalla rivista americana Ring Magazine nel 1953. La International Boxing Hall of Fame lo ha riconosciuto fra i più grandi pugili di ogni tempo.
- カール・“ボボ”・オルソン（Carl "Bobo" Olson、1928年7月11日 - 2002年1月16日）は、アメリカ合衆国出身の元プロボクサー。元世界ミドル級チャンピオン。シュガー・レイ・ロビンソンとの戦いを始め、50年代ミドル級のリングを彩ったファイター。女子プロボクサーのエリザ・オルソンは孫娘。
- Carl “Bobo” Olson, amerikansk proffsboxare, född i Honolulu, Hawaii 11 juli 1928, död där 16 januari 2002. Världsmästare i mellanvikt 1953-55. Olson, ibland kallad The Hawaiian Swede (hans far var svensk, modern portugisiska) började sin professionella boxarkarriär som 16-åring genom att uppvisa en falsk legitimation för att få proffslicens (18 var minimiålder). Han förlorade på sin väg mot titeln två matcher mot Sugar Ray Robinson men när denne tillfälligt dragit sig tillbaka i december 1952 besegrade Olson Randy Turpin i en match om den vakanta titeln i oktober följande år. Olson blev världsmästare och dessutom av boxningstidskriften Ring Magazine utsedd till årets boxare alla kategorier 1953. Olson vann samtliga sina matcher (sju) 1954 och försvarade sin titel mot bl a Kid Gavilan. Men redan året därpå gick han upp i lätt tungvikt och vann en överlägsen seger mot f d världsmästaren Joey Maxim. Olson försökte därefter ta mästartiteln även i denna viktklass men blev knockad av regerande mästaren Archie Moore redan i tredje ronden. Efter den förlusten började Olson tappa intresset för boxning men ställde ändå upp för att försvara sin mellanviktstitel mot Robinson som återkommit till boxningen efter några år i showbusiness (som dansare). Olson var storfavorit inför matchen men knockades av Robinson redan i andra ronden. Därefter tog Olson ett sabbatsår och boxades därefter sporadiskt men lyckades ändå etablera sig som utmanare till titeln i lätt tungvikt. Efter att 1964 ha förlorat redan i första ronden på KO mot José Torres i en match om vem som skulle gå vidare till titelmatch lade Olson av för gott. När boxningskarriären var slut anställdes Olson av Jimmy Hoffa som PR-tjänsteman i det amerikanska transportarbetarförbundet (Teamsters union). Mot slutet av sitt liv led Olson av svår demens av den typ som ofta drabbar boxare (Dementia pugilistica) och som ger symtom vilka ofta förväxlas med Parkinsons sjukdom och Alzheimers sjukdom. Carl Olsons slutliga matchstatistik omfattar 99 segrar (49 på KO), 16 förluster och 2 oavgjorda.
|
| dbpprop:after
| |
| dbpprop:before
| |
| dbpprop:birthDate
| |
| dbpprop:birthPlace
| |
| dbpprop:deathDate
| |
| dbpprop:deathPlace
| |
| dbpprop:draws
| |
| dbpprop:hasPhotoCollection
| |
| dbpprop:ko
| |
| dbpprop:losses
| |
| dbpprop:name
| |
| dbpprop:nationality
| |
| dbpprop:nickname
| |
| dbpprop:noContests
| |
| dbpprop:realname
| |
| dbpprop:style
| |
| dbpprop:title
| |
| dbpprop:total
| |
| dbpprop:weight
| |
| dbpprop:wikiPageUsesTemplate
| |
| dbpprop:wins
| |
| dbpprop:wordnet_type
| |
| dbpprop:years
| |
| rdf:type
| |
| rdfs:comment
|
- Carl Olson was an American boxer. He was the world middleweight champion between October 1953 and December 1955, the longest reign of any champion in that division during the 1950s, although he is probably best remembered for his three knockout losses againstSugar Ray Robinson. His nickname, Bobo, was based on his younger sister's mispronunciation of "brother".
- Carl "Bobo" Olson oli amerikkalainen nyrkkeilijä. Olson syntyi Havaijilla portugalilaisen äidin ja ruotsalaisen isän poikana. Tämän johdosta häntä kutsuttiin myös lempinimellä "Havaijilainen ruotsalainen". Olson aloitti nyrkkeilyn jouduttuaan tappeluihin kaduilla. Hän harjoitteli nyrkkeilijöiden kanssa, jotka olivat Havaijilla toisen maailmansodan aikana.
- Bobo Olson est un boxeur américain né le 11 juillet 1928 et décédé le 16 janvier 2002 à Honolulu, Hawaï. Il remporte le titre de champion du monde des poids moyens laissé vacant par Sugar Ray Robinson après l'annonce de sa retraite en battant le britannique Randy Turpin le 21 octobre 1953.
- Campione del mondo dei pesi medi dall’ottobre 1953 al dicembre 1955, il periodo di regno più lungo della categoria negli Anni ‘50. È ricordato per le sfide con Sugar Ray Robinson, ma durante la sua carriera incontrò anche Jose Torres, Archie Moore, Joey Maxim, Randy Turpin. Fu eletto Fighter of the year (pugile dell'anno) dalla rivista americana Ring Magazine nel 1953. La International Boxing Hall of Fame lo ha riconosciuto fra i più grandi pugili di ogni tempo.
- カール・“ボボ”・オルソン（Carl "Bobo" Olson、1928年7月11日 - 2002年1月16日）は、アメリカ合衆国出身の元プロボクサー。元世界ミドル級チャンピオン。シュガー・レイ・ロビンソンとの戦いを始め、50年代ミドル級のリングを彩ったファイター。女子プロボクサーのエリザ・オルソンは孫娘。
- Carl “Bobo” Olson, amerikansk proffsboxare, född i Honolulu, Hawaii 11 juli 1928, död där 16 januari 2002. Världsmästare i mellanvikt 1953-55. Olson, ibland kallad The Hawaiian Swede (hans far var svensk, modern portugisiska) började sin professionella boxarkarriär som 16-åring genom att uppvisa en falsk legitimation för att få proffslicens (18 var minimiålder).
|
| rdfs:label
|
- Bobo Olson
- Carl "Bobo" Olson
- Bobo Olson
- Bobo Olson
- カール・ボボ・オルソン
- Carl Olson
|
| owl:sameAs
| |
| skos:subject
| |
| foaf:name
| |
| foaf:page
| |
| is dbpprop:after
of | |
| is dbpprop:before
of | |
| is dbpprop:disambiguates
of | |
| is dbpprop:redirect
of | |
| is owl:sameAs
of | |
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
