| dbpprop:abstract
|
- Baptism for the dead, vicarious baptism or proxy baptism is the religious practice of baptizing a living person on behalf of an individual who is dead; the living person is acting as the deceased person's . So it is with this practice, an individual is baptized to give those beyond the grave the opportunity of baptism by proxy. It has been practiced since 1840 in the Latter Day Saint movement. The practice continues in The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, where it is also called temple baptism because it is performed only in dedicated temples. Baptism for the dead is also practiced by several other current groups in the Latter Day Saint movement. Advocates of this practice believe it is referred to in The New Testament in 1 Corinthians 15:29. The practice was forbidden by the Catholic Church in the 4th century as an aberrant practice of heretical groups, and is not practiced in modern mainstream Christianity, whether Catholic, Eastern Orthodox, or Protestant.
- Die Totentaufe ist ein Ritus, der in verschiedenen Zusammenhängen auftaucht als Handlung für Verstorbene.
- Mormonismi Tiedosto:Moroni headstone emblem. svg Historia Joseph SmithEnsimmäinen näky Enkeli Moroni · Urim ja tummim Oliver Cowdery · David Whitmer Martin Harris · Sidney Rigdon Brigham Young · Lucy Mack Smith Uskomukset ja tavat Jumala · PelastussuunnitelmaOppi kirkosta · KasteKonfirmaatio · EndaumenttiSinetöinti · PappeusAvioliitto · Perhe Moniavioisuus Viisauden sanaJumalanpalvelus · Sijaistoimitukset Valmistavat toimitukset Toinen voitelu Pyhät tekstit ja muut julkaisut Mormonin kirja Kuningas Jaakon Raamattu Oppi ja liitot · Kallisarvoinen helmi Toimintatavat ja kulttuuri Temppeli · LähetystyöApujärjestö · ApuyhdistysAlkeisyhdistys · Nuoret miehetNuoret naiset Organisaatio ja johtaminen MAP-kirkko · MAP-presidentti Ensimmäinen presidenttikunta Kahdentoista apostolin koorum Apostoli · Seitsenkymmenet Johtava piispakunta Yleisauktoriteetit Vaarna · Ylipappi Piispa Katso myös Kritiikki · Jäsenmäärä Mormonismi Suomessa n • k • mTeemasivu Sijaistoimituksilla ymmärretään myöhempien aikojen pyhien teologiassa pelastukselle välttämättömiä toimituksia, jotka elävät suorittavat temppeleissä sellaisten kuolleiden puolesta, jotka eivät ole saaneet vastaanottaa näitä toimituksia eläessään. Myöhempien aikojen pyhien teologian mukaan kenelläkään ei ole mahdollisutta pelastukseen, ellei hän ole tehnyt parannusta synneistään, uskonut evankeliumiin ja häntä ole kastettu ja konfirmoitu. Tämä koskee kaikkia maan päällä eläneitä ihmisiä. Heidän ajatuksena mukaan Jeesus vieraili kuolemansa jälkeen niiden luona, jotka olivat kuolleet ennen hänen aikaansa, ja saarnasi heille evankeliumia. Samaa työtä tekivät hänen jälkeensä edesmenneet apostolit, samoin kuin nykyisten päivienkin apostolit. Tämän kuolleille saarnatun evankeliumin ansiosta edesmenneetkin voivat nöyrtyä parannukseen ja uskoa evankeliumiin. Heillä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta kastattaa itseään ja tulla konfirmoiduiksi, koska nämä toimitukset vaativat fyysistä ruumista. Tämän takia elossa olevat MAP-kirkon jäsenet kastattavat itsensä kuolleiden puolesta ja antavat konfirmoida itsensä. Apostoli Paavali mainitsee kasteen kuolleiden puolesta 1. Korinttolaiskirjeen 15:29:ssä. Hän ei kuitenkaan kerro tavasta tarkemmin. Varhaisten kirkkoisien kirjoituksista tiedämme, että varhaisessa kristillisyydessä harjoitettiin tätä tapaa, mutta se liitettiin yleensä gnostilaisten ja muiden kristikunnan liepeillä toimineiden ryhmien toimintaan. Tapa kiellettiin Karthagon kirkolliskokouksessa 389 jKr. Myöhempien aikojen pyhien pyhä kirjoitus Oppi ja liitot mainitsee kasteen kuolleiden puolesta ensimmäistä kertaa 124:29:ssä, jossa tulevan Nauvoon temppelin rakentamista perustellaan sillä, ettei maan päällä ole kasteallasta, jossa elävät voisivat kastattaa itsensä kuolleiden puolesta. Lisää sijaistoimituksista ilmoitettiin luvuissa 127:5-10 ja 128. Kaste kuolleiden puolesta liitettiin siis alusta asti temppeliin ja sen mukanaan tuomiin siunauksiin. Käytännössä kasteita kuolleiden puolesta kuitenkin toimitettiin "elävässä vedessä" eli joissa ja järvissä ennen temppeleiden valmistumista. Käytännössä sijaiskasteet ja -konfirmaatiot toimitetaan samalla lailla kuin kaste ja konfirmaatio muutenkin. Sijaiskasteessa kastettava upotetaan veden alle ja hänet kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tämän jälkeen kaksi vanhinta konfirmoi hänet kätten päälle panemisella kirkon jäseneksi ja antaa hänelle Pyhän Hengen lahjan. Ainut ero normaaliin kasteeseen on se, että sijaiskasteessa ja konfirmaatiossa mainitaan sen vainajan nimi, jonka puolesta toimitus suoritetaan. Miehet suorittavat sijaistoimitukset miespuolisten vainajien puolesta, naiset naispuolisten puolesta. Sijaikasteet toimitetaan temppeleiden kastealtaissa, jotka yleensä sijaitsevat temppelien kellareissa tai ainakin symbolisesti temppelisalin alapuolella, "sen paikan alapuolella, jossa ihmiset kokoontuvat". Tämä kuvaa symbolisesti kuolleiden tilaa. Vanhan testamentin aikaisen Jerusalemin temppelin vaskimeren mallin mukaan kasteallas lepää kahdentoista härän päällä. Sijaistoimituksissa voivat sijaisina toimia yli 12-vuotiaat kirkon jäsenet, jotka ovat eläneet evankeliumin mukaista ja siveellisesti korkeatasoista elämää. Lisäksi pojilta vaaditaan pappeus. Tässä yhteydessä alle 18-vuotiaatkin voivat siis saada n.k. rajoitetun temppelisuosituksen, joiden avulla he pääsevät temppeliin suorittamaan sijaistoimituksia. Sijaiskasteen ja -konfirmaation jälkeen miespuoliset henkilöt myös vihitään kirkon pappeuteen sijaisen avulla. Tämä edellyttää kuitenkin sijaiseltakin Melkisedekin pappeutta. Myös endaumenttitoimitus voidaan suorittaa sijaisen avulla, koska sitä pidetään välttämättömänä Jumalan välittömään läheisyyteen eli "korotukseen" pääsemiselle. Nykyään suurin osa sijaistoimituksista suoritetaan kirkon jäsenten edesmenneille sukulaisille. Tätä varten kirkon jäseniä kehotetaan tutkimaan sukuaan ja selvittämään, keille sijaistoimitukset tulisi suorittaa. Kirkko näkee tässä Malakian kirjan profetian täyttymyksen Eliasta, joka kääntää "isien sydämet lapsen puoleen ja lasten sydämet isien puoleen" . Sijaistoimitusten avulla kirkon jäsenet toivovat luovansa suuren iankaikkisen perheen ja viime kädessä ennallistavansa patriarkaalisen linjan Aadamista aina tämän viimeisiin jälkeläisiin asti. Sijaistoimituksia voidaan kuitenkin suorittaa myös muiden kuin omien sukulaisten puolesta, ja kirkon alkuaikoina tämä oli hyvinkin yleistä. Kirkon jäsenet ovat suorittaneet sijaistoimitukset esimerkiksi Adolf Hitlerin puolesta. Monet MAP-kirkkoon kuulumattomat ovat arvostelleet sijaistoimituksia, pitäen niitä jopa "haudan häpäisynä". Toisaalta myöhempien aikojen pyhät ovat aina korostaneet, etteivät sijaistoimitukset pelasta ketään automaattisesti. Ne eivät vaikuta, mikäli edesmennyt ei halua ottaa niitä vastaan. Toisaalta perinteisen kristilisen teologian mukaan eläville suoritetut sijaistoimitukset eivät vaikuta ihmisen iäsyyskohtaloon. Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon lisäksi myös eräät muut mormonistiset yhteisöt suorittavat sijaistoimituksia. Myös Irakin ja Iranin mandealaiset ja eräät uusapostoliset seurakunnat suorittavat samankaltaisia sijaistoimituksia.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
