| dbpprop:abstract
|
- Albert of Sweden (Albrecht von Mecklenburg in German, Albrekt av Mecklenburg in Swedish) (c. 1338 – 1 April 1412, was King of Sweden from 1364. In 1384 he inherited the ducal title of Mecklenburg and united the two countries in a personal union. He was the second son of Duke Albert II of Mecklenburg and Euphemia Eriksdotter, the daughter of duke Erik Magnusson of Södermanland and the sister of king Magnus Eriksson. He married Richardis of Schwerin, daughter of count Otto of Schwerin; she died in 1377 and is today buried in Stockholm. Albert based his claims on two family ties with the Swedish House of Sverker, both through Albert's mother, through whom he was granted the first place in the Swedish succession order, and through Kristina Sverkersdotter, a daughter of Sverker II of Sweden, also known as Sverker the Young. Sverker II had been the king of Sweden between 1196 and 1208.
- Albrecht von Mecklenburg, auch Albrecht III. , Herzog zu Mecklenburg (* um 1338; † März 1412) war schwedischer König von 1364 bis 1389 und Herzog zu Mecklenburg von 1384 bis zu seinem Tod. Albrecht war der zweite Sohn von Herzog Albrecht II. zu Mecklenburg und dessen Frau Eufemia, die eine Schwester des schwedischen Königs Magnus Eriksson war. Albrecht stand nach dem amtierenden König Magnus II. und dessen Sohn Håkon an dritter Stelle der Thronfolge. Im Jahr 1363 kam der schwedische Reichsrat unter Leitung von Bo Jonsson Grip an den Hof von Mecklenburg. Sie hatten sich gegen König Magnus erhoben und wollten ihn als Machthaber absetzen. Für die Aufgabe ihrer Treue und Untergebenheit wurden sie des Landes verwiesen. Aufgrund der Ermunterung durch den Reichsrat fiel Albrecht mit Unterstützung seines Vaters, der mecklenburgischen Hansestädte und einiger norddeutscher Fürsten im selben Jahr in Schweden ein. Mit Stockholm und Kalmar ergaben sich langjährige deutsche Handelsstützpunkte kampflos, noch im Februar 1364 erhielt Albrecht in Stockholm den Königstitel, während er in Värmland, Dalarna und einigen Teilen Västergötlands nicht anerkannt wurde. Die Krönung erfolgte am Stein von Mora. Es schloss sich ein achtjähriger Bürgerkrieg an. In der Nähe von Enköping wurden Magnus und Håkon 1365 in der Schlacht bei Gata durch deutsche Kämpfer besiegt und Magnus gefangengenommen, woraufhin Håkon vom dänischen König Waldemar Atterdag Unterstützung erhielt. Magnus kam erst 1371 wieder frei. Zusätzlich sank Albrechts Ansehen im schwedischen Volk, vor allem weil er große Teile des schwedischen Landes an deutsche Gefolgsleute verpfändete. Mit bäuerlicher Unterstützung stand Håkon bald mit seinem Heer in Norrmalm bei Stockholm (heute Stockholmer Stadtgebiet), woraufhin der Reichsrat 1371 im Wege trilateraler Verhandlungen durchsetzte, dass Albrecht zwar seine Krone behalten durfte, die faktische Macht aber in seine, des Rates, Hände und damit in die seines mächtigsten Mannes, Bo Jonsson überging, wodurch der Bürgerkrieg zunächst beendet werden konnte und Magnus Eriksson die Freiheit zurückerhielt. Als Bo Jonsson 1386 starb, machte Albrecht einen neuen Versuch, die Königsmacht wiederherzustellen. Er gedachte, die Vormundschaft für Bo Jonssons Witwe und Kinder zu übernehmen und wollte einige adlige Güter einziehen. Daraufhin wandten sich Bo Jonssons Testamentsvollstrecker an die dänische Königin Margarethe I. um Hilfe. Diese intervenierte sogleich in Südschweden und besiegte Albrecht 1389 in der Schlacht bei Åsle in der Nähe von Falköping. Dabei wurde Albrecht gemeinsam mit seinem Sohn Erich gefangengenommen. Die Freigabe 1395 erfolgte nach dreijährigen Verhandlungen unter Beteiligung der Lübecker Bürgermeister Hinrich Westhof und Johann Niebur unter der Bedingung, dass Albrecht den schwedischen Thron an Margarete übergebe, falls er nicht innerhalb von drei Jahren eine festgelegte Geldsumme bezahlen könne. So nahm Margarete 1398 das bis dahin von der Hanse besetzte Stockholm mit dem Einverständnis Lübecks in Besitz. Nach seiner Niederlage kehrte Albrecht nach Mecklenburg zurück und übernahm das Herzogtum Mecklenburg. Während seiner Abwesenheit regierte vermutlich seinen Neffe Johann IV. als Alleinregent, der auch später Mitregent blieb. Albrecht starb 1412 und wurde im Kloster Doberan begraben.
- Alberto III de Mecklemburgo. Noble alemán. Rey de Suecia entre 1363 y 1389. Duque de Mecklemburgo desde 1384 hasta su muerte. Fue elegido rey de Suecia de manera ilegal, en un levantamiento contra los correyes Magnus II Eriksson y Haakon Magnusson. En 1384 unió a Suecia y Mecklemburgo. Casi durante todo su reinado se vivió una guerra civil. Alberto fue el segundo hijo del duque Alberto II de Mecklemburgo y de Eufemia Eriksdotter, hermana del rey sueco Magnus II Eriksson. Alberto se declaró heredero del trono sueco en caso de que murieran el rey Magnus y su hijo Haakon. Los duques de Mecklemburgo se emparentaban también con la dinastía Sverker, que había reinado anteriormente en Suecia. Hijos: Erik de Mecklemburgo Richardis Catarina. Se casó en 1388 con el hijo menor del emperador, Juan de Bohemia Alberto V de Mecklemburgo, duque de Schwerin
- Albrekt Mecklenburgilainen oli Ruotsin kuningas 1364–1389 ja Mecklenburgin herttua. Albrekt oli Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan siskon Eufemia Eerikintyttären poika. Vuonna 1363 Ruotsin aateli suunnitteli kapinaa kuningas Maunu Eerikinpoikaa vastaan ja sai tukea Albrektin isältä, Mecklenburgin herttualta, joka lähetti laivaston Ruotsiin Albrektin johdolla. Tukholma vallattiin saman vuoden syksynä. Vuonna 1364 Albrekt julistettiin kuninkaaksi Moran kivillä. Albrektin valtaannousun myötä päättyi Folkunga-suvun pitkä valtakausi Ruotsissa. Uuden kuningashuoneen perustaminen oli monin tavoin hankalaa, myös siksi, että Albrektilla ollut valmiina käyttökelpoista nimeä tai tunnusta suvulleen – Mecklenburgin saksalaisen herttuasuvun nimi tai vaakuna eivät Ruotsiin sopineet. Albrekt otti käyttöön Tre kronor -vaakunan, joka edelleenkin on Ruotsin valtion vaakuna. Albrekt ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Ruotsin kuningas, joka vaakunaa käytti, vaan myös Maunu Eerikinpoika oli sitä käyttänyt. Kuningas Maunulle kolme kruunua ei ollut ollut varsinainen vaakuna, vaan eräänlainen matkamuisto. Käydessään kosimassa tulevaa kuningatartaan Blankaa Namurissa Maunu Eerikinpoika oli vieraillut uudessa Kölnin tuomiokirkossa katsomassa Itämaan tietäjien pyhäinjäännöstä, joka oli tuolloin Pohjois-Euroopan merkittävin pyhäinjäännös. Caspar, Melchior ja Balthazar eli kolme viisasta miestä tunnetaan Keski-Euroopassa nimellä kolme kuningasta ja heidän tunnuksenaan on kolme kruunua. Kaikki Kölnin tuomiokirkkoon pyhiinvaelluksen tehneet saivat kantaa mukanaan kolmen kruunun kuvaa tunnustuksena ja muistona käynnistä. Edelleen Kölnin tuomiokirkon koristeluista löytyy kolme kruunua hyvin samanlaisessa muodossa, jossa olemme sen Ruotsin vaakunassa tottuneet näkemään. Suosittu kuningas Maunu Eerikinpoika oli käyttänyt kolmea kruunua ylimääräisenä tunnuksenaan ja se oli tätä kautta Ruotsin kansalle tuttu tunnus. Myös Albrekt oli tehnyt pyhiinvaelluksen Kölniin itämaan tietäjien luo, joten hänelläkin oli oikeus käyttää kolmea kruunua. Hän otti tämän tunnuksen varsinaiseksi vaakunakseen Mecklenburgin herttuakunnan vaakunan sijaan. Ruotsin vaakunasta on esitetty myös näkemys, jonka mukaan kruunut symboloisivat Länsi-Göötanmaan, Itä-Göötanmaan ja Svean muinaisia kuningaskuntia. Albrektin aikana todellinen valta oli aatelilla, erityisesti Bo Jonsson Gripillä. Kun herra Bo kuoli vuonna 1386, Albrekt yritti saada vallan (ja vainajan hallussa olleet linnoitukset) omiin käsiinsä, mutta aateliset haluten estää keskusvallan voimistumista liittoutuivat Tanskan kuningattaren Margareetan kanssa. Vuonna 1389 Margareetan joukot löivät Albrektin taistelussa ja hänet vangittiin. Hänet vapautettiin kuitenkin 1395, ja hän palasi ruhtinaskuntaansa Mecklenburgiin. Hänen poikansa ja perijänsä, Ruotsin kruununprinssi Eerik piti vielä hallussaan Gotlantia, mutta kuoli ennenaikaisesti ruttoon 26.7.1397, jonka jälkeen hänen tukijansa vähitellen antautuivat sekä Gotlannissa että Tukholmassa, jonka Margareeta sai haltuunsa 1398. Vitaaliveljet aloittivat toimintansa Albrektin aikana.
- Albert de Mecklembourg roi de Suède de 1363 à 1389 Fils d'Euphémia de Suède, elle-même fille du duc Erik Magnusson et du duc Albert II de Mecklembourg. Epouse Richardis de Schwerin. Albert de Mecklembourg fut élu roi le 30 novembre 1363 après la déposition de son oncle Magnus IV de Suède. Mis sur le trône par la noblesse, il connut un règne désastreux pour le pouvoir royal en Suède. Le roi vit monter la puissance de l'aristocratie dirigée par la magnat Bo Jonsson Grip qui gouverna en fait le pays avec le titre de Drots (principal fonctionnaire de la cour) à partir de 1369. Il se constitua un domaine quasi princier qui comprenait la Finlande, de vastes régions du Svealand, la côte entre Stockholm et Kalmar ainsi que plusieurs districts d'Östergötland. Après la mort de Bo Jonsson en 1386 le roi chercha à réagir mais les nobles firent appel à Marguerite I de Danemark, la veuve d'Håkon VI de Norvège. Le roi Albert I fut déposé le 24 février 1389 après une bataille décisive livrée à Asle près de la ville de Falköping en Västergötland. Albert I abdiqua définitivement seulement en 1395; il se retira alors dans son duché de Mecklembourg-Schwerin où il régna comme duc Albert III entre 1384 et sa mort le 31 mars 1412.
- Nel 1384 egli ereditò il titolo Ducale di Meclemburgo e unì i due stati in unione personale. Egli era il secondo figlio del duca Alberto II di Meclemburgo e Euphemia Eriksdotter, figlia del duca Erik Magnusson di Södermanland e sorella del re Magnus Eriksson. Egli sposò Ricciarda di Schwerin, figlia del Conte Ottone di Schwerin; Ricciarda morì nel 1377 e venne sepolta a Stoccolma. Alberto basò i propri diritti al trono sulla parentela con la casa di Sverker, attraverso la madre che gli consentì di ascendere al trono di Svezia, e attraverso Kristina Sverkersdotter, figlia di Sverker II di Svezia, conosciuto anche col nome di Sverker il Giovane. Sverker II fu Re di Svezia dal 1196 al 1208.
- ファイル:Albert of Mecklenburg. jpg アルブレクト（Albrekt av Mecklenburg, 1338年 - 1412年4月1日）はスウェーデン王（在位：1364年 - 1389年）およびメクレンブルク＝シュヴェリーン公（アルブレヒト3世、在位：1384年 - 1412年）。ドイツ名はアルブレヒト（Albrecht von Mecklenburg）。父はメクレンブルク＝シュヴェリーン公アルブレヒト2世、母はスウェーデンとノルウェーの王マグヌス・エリクソンの妹エウフェミア。 スウェーデン貴族が1364年にマグヌス・エリクソンを追放後、息子のノルウェー王ホーコン6世が王位に就くのを避けるため、マグヌスの甥アルブレクトを北ドイツのメクレンブルク家から迎えた。1384年には兄マグヌス1世からメクレンブルク＝シュヴェリーン公位を継承している。 メクレンブルク＝シュヴェリーン公ハインリヒ3世（マグヌス1世とアルブレクトの兄）とノルウェー王女インゲボーの娘マーリアは、ポンメルン公ヴラティスラフ7世に嫁いで息子エーリヒを産んでいたが、インゲボーの妹でデンマークとノルウェーの摂政マルグレーテは、エーリヒをまず1388年にノルウェーの王位（エイリーク3世）に就けていた。 マルグレーテが実質的に女王として君臨するデンマークは、さらにスウェーデンの王位を巡ってアルブレクトと争った。1389年にアルブレクトはデンマークに敗れて捕虜となり、スウェーデン王位を廃された。エーリヒは1396年にデンマーク（エーリク7世）とスウェーデン（エリク13世）の王位に就き、翌1397年に3ヶ国によるカルマル同盟が結ばれた。 メクレンブルク＝シュヴェリーン公としては、1383年から1388年まで甥（マーリアの兄）アルブレヒト4世を共同君主としていたが早世し、アルブレクトの死後は息子アルブレヒト5世が公位を継承した。
- Albrecht van Mecklenburg was koning van Zweden van 1364 tot 1389 en hertog van Mecklenburg van 1384 tot aan 1412. In de periode 1384 tot aan zijn aftreden in 1389 waren Zweden en Mecklenburg verbonden in een personele unie. Albrecht was de tweede zoon van Hertog Albrecht II van Mecklenburg-Schwerin en Euphemia Eriksdotter, een zuster van de Zweedse koning Magnus II. Albrecht was getrouwd met Richardis en Agnes (dochter van hertog Magnus II van Brunswijk). Uit zijn eerste huwelijk stammen de kinderen Erik I van Mecklenburg, dochter Richardis en zoon Johan, hertog van Görlitz. Uit zijn tweede huwelijk komt zoon Albrecht V voort.
- Albrekt av Mecklenburg, konge av Sverige og hertug av Mecklenburg, født 1338/1340, død i Dobrenau i Mecklenburg 31. mars eller 1. april 1412, begravd i klosteret Doberan. Albrekt var konge av Sverige i tidsrommet 1363/1364-1389. Han ble avsatt i 1389, men abdisert formelt sett først i 1405. Han var sønn av hertug Albrecht store av Mecklenburg og den svenske prinsessen Eufemia Eriksdatter og var således den første tysker som ble konge av Sverige. Han var også hertug av Mecklenburg, medregent fra 1379 da faren døde og som regent fra 1384 da broren Henrik døde. Først i 1395 da Albrekt ble satt fri fra dronning Margaretas fangenskap kunne han personlig vende tilbake til Mecklenburg og gjenoppta styret der. Som herre av Mecklenburg er hans korrekte tittel fyrst Albrecht III av Mecklenburg og hertug Albrecht II av Mecklenburg og Schwerin. Albrekt giftet seg i 1359 med Rikardis av Schwerin, et ekteskap viss kontrakt ble opprettet i Wismar allerede 12. oktober 1352. paret fikk følgende barn: Erik av Mecklenburg, svensk kronprins og herre av Gotland. Richardis Katarina, gift i Praha i 1388 med keiserens yngre sønn Johan av Böhmen, markgreve av Mähren og hertug av Görlitz. Albrekt giftet seg på nytt i Schwerin 12.-13. februar 1396 med Agnes av Braunschweig-Lüneburg. Paret fikk følgende barn: Albrekt V av Mecklenburg (død 1423), hertug av Mecklenburg og Schwerin
- Albrecht Meklemburski - król Szwecji w latach 1364-1389 i książę Meklemburgii od roku 1386 do swojej śmierci. Był drugim synem księcia meklemburskiego Albrechta II Wielkiego i jego żony Eufemii, siostry króla Szwecji Magnusa II Erikssona. W 1364 wybrany królem Szwecji, na co nie zgodziła się większość szlachty. W efekcie siłą zagarnął tron. Wyjątkowo niepopularny władca. Znienawidzony zwłaszcza w Finlandii, po ograniczeniu praw Finów i pozbawienia szlachty fińskiej majątków. Wprowadził poddaństwo wśród chłopów. W 1374 roku w Finlandii wybuchło powstanie. Chłopi zabijali nowo zamieszkałą szlachtę (w majątkach zagarniętych przez Albrechta). Powoli tracił kontrolę nad Królestwem Szwecji. Był niepopularny wśród swojego wojska. Spokój przywrócił szwedzki możnowładca Grip. W 1384 roku, dwa lata przed swoją śmiercią (która nastąpiła w1386 roku) Bo Jonsson Grip spisał testament. Przekazywał w nim wszystkie zamki i zastawy stanom szwedzkim, a zarząd powierzał specjalnej komisji złożonej z możnowładców świeckich i duchownych. Wykonanie tego testamentu stało się bezpośrednią przyczyną konfliktu między królem Albrechtem, który starał się obalić jego postanowienia pod pozorem obrony interesów wdowy po zmarłym, Małgorzaty Dume, i jego poddanymi. Tak napięta sytuacja doprowadziła do tego, że już w roku 1387 opozycyjnie nastawieni możnowładcy szwedzcy rozpoczęli negocjacje z królową Danii i Norwegii Małgorzatą I. Doprowadziły one w marcu 1388 roku do podpisania układu w Dalaborg nad Jeziorem Väner, w którym poddawali się pod jej protekcję i czynili z niej wykonawczynią testamentu Bo Jonssona Gripa. Oznaczało to jawny bunt przeciw władzy Albrechta. Zakończył się on zwycięstwem opozycji szwedzkiej wspieranej przez wojska duńsko-norweskie nad niemieckimi oddziałami króla w decydującej bitwie pod Falköping, a sam Albrecht dostał się do niewoli. Kolejne 6 lat spędził uwięziony na zamku Lindholm w Skanii. Dopiero 26 września 1395 zawarto za pośrednictwem Hanzy porozumienie między Albrechtem a Małgorzatą I. W zamian za odzyskanie wolności obiecywał on wypłacenie 60000 grzywien okupu. Hanza w zamian za poręczenie wypłaty w ciągu 3 lat, otrzymywała w zastaw Sztokholm od Albrechta. Jeżeli po upływie okresu poręczenia Małgorzata nie otrzymałaby całości sumy, Hanza miała przekazać jej to miasto. Albrecht został pochowany w klasztorze cystersów w Doberanie.
- Alberto III de Mecklembrugo nasceu em 1338 e morreu em 1412. Foi um nobre alemão que governou a Suécia entre 1363 a 1389 e que também era Duque de Mecklemburgo a partir de 1384 até sua morte. Foi eleito rei da Suécia de maneira ilegal, em um levante contra Magno II e Haakon VI. Em 1384, uniu a Suécia e Mecklemburgo. Durante todo o seu reinado, viveu-se um guerra civil. Alberto foi o segundo filho do duque Alberto II de Mecklembrugo e de Eufemia Eriksdotter, irmã do rei sueco Magno II. Alberto se declarou herdeiro do trono sueco, por causa que haviam morrido o rei Magno II e seu filho Haakon VI. Os duques se Mecklembrugo também se aparentavam com a dinastia Sverker, que havia reinado anteriormente na Suécia.
- Альбрехт Мекленбургский — король Швеции в 1363—1389 годах, герцог Мекленбургский в 1384—1412 годах.
- Albrekt av Mecklenburg var (som Albrekt) kung av Sverige och hertig av Mecklenburg, född 1338/1340, död i Bad Doberan i Mecklenburg 31 mars eller 1 april 1412, begravd i klostret i Bad Doberan, son till hertig Albrekt den store av Mecklenburg och svenska prinsessan Eufemia Eriksdotter. Albrekt var kung av Sverige 1363/1364-1389 (avsatt, abdikerade formellt först 1405). Han var även hertig av Mecklenburg såsom medregent från 1379 då fadern dog, och såsom regent från 1384 efter brodern Henriks död. Först 1395, då Albrekt frigivits ur drottning Margaretas fångenskap, kunde han personligen återvända till Mecklenburg och ta upp styret där. Som herre av Mecklenburg är hans korrekta benämning furst Albrekt III av Mecklenburg och hertig Albrekt II av Mecklenburg och Schwerin.
|
| rdfs:comment
|
- Albert of Sweden (Albrecht von Mecklenburg in German, Albrekt av Mecklenburg in Swedish) (c. 1338 – 1 April 1412, was King of Sweden from 1364. In 1384 he inherited the ducal title of Mecklenburg and united the two countries in a personal union. He was the second son of Duke Albert II of Mecklenburg and Euphemia Eriksdotter, the daughter of duke Erik Magnusson of Södermanland and the sister of king Magnus Eriksson.
- Albrecht von Mecklenburg, auch Albrecht III. , Herzog zu Mecklenburg (* um 1338; † März 1412) war schwedischer König von 1364 bis 1389 und Herzog zu Mecklenburg von 1384 bis zu seinem Tod. Albrecht war der zweite Sohn von Herzog Albrecht II. zu Mecklenburg und dessen Frau Eufemia, die eine Schwester des schwedischen Königs Magnus Eriksson war. Albrecht stand nach dem amtierenden König Magnus II. und dessen Sohn Håkon an dritter Stelle der Thronfolge.
- Alberto III de Mecklemburgo. Noble alemán. Rey de Suecia entre 1363 y 1389. Duque de Mecklemburgo desde 1384 hasta su muerte. Fue elegido rey de Suecia de manera ilegal, en un levantamiento contra los correyes Magnus II Eriksson y Haakon Magnusson. En 1384 unió a Suecia y Mecklemburgo. Casi durante todo su reinado se vivió una guerra civil. Alberto fue el segundo hijo del duque Alberto II de Mecklemburgo y de Eufemia Eriksdotter, hermana del rey sueco Magnus II Eriksson.
- Albrekt Mecklenburgilainen oli Ruotsin kuningas 1364–1389 ja Mecklenburgin herttua. Albrekt oli Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan siskon Eufemia Eerikintyttären poika. Vuonna 1363 Ruotsin aateli suunnitteli kapinaa kuningas Maunu Eerikinpoikaa vastaan ja sai tukea Albrektin isältä, Mecklenburgin herttualta, joka lähetti laivaston Ruotsiin Albrektin johdolla. Tukholma vallattiin saman vuoden syksynä. Vuonna 1364 Albrekt julistettiin kuninkaaksi Moran kivillä.
- Albert de Mecklembourg roi de Suède de 1363 à 1389 Fils d'Euphémia de Suède, elle-même fille du duc Erik Magnusson et du duc Albert II de Mecklembourg. Epouse Richardis de Schwerin. Albert de Mecklembourg fut élu roi le 30 novembre 1363 après la déposition de son oncle Magnus IV de Suède. Mis sur le trône par la noblesse, il connut un règne désastreux pour le pouvoir royal en Suède.
- Nel 1384 egli ereditò il titolo Ducale di Meclemburgo e unì i due stati in unione personale. Egli era il secondo figlio del duca Alberto II di Meclemburgo e Euphemia Eriksdotter, figlia del duca Erik Magnusson di Södermanland e sorella del re Magnus Eriksson. Egli sposò Ricciarda di Schwerin, figlia del Conte Ottone di Schwerin; Ricciarda morì nel 1377 e venne sepolta a Stoccolma.
- ファイル:Albert of Mecklenburg.
- Albrecht van Mecklenburg was koning van Zweden van 1364 tot 1389 en hertog van Mecklenburg van 1384 tot aan 1412. In de periode 1384 tot aan zijn aftreden in 1389 waren Zweden en Mecklenburg verbonden in een personele unie. Albrecht was de tweede zoon van Hertog Albrecht II van Mecklenburg-Schwerin en Euphemia Eriksdotter, een zuster van de Zweedse koning Magnus II. Albrecht was getrouwd met Richardis en Agnes (dochter van hertog Magnus II van Brunswijk).
- Albrekt av Mecklenburg, konge av Sverige og hertug av Mecklenburg, født 1338/1340, død i Dobrenau i Mecklenburg 31. mars eller 1. april 1412, begravd i klosteret Doberan. Albrekt var konge av Sverige i tidsrommet 1363/1364-1389. Han ble avsatt i 1389, men abdisert formelt sett først i 1405. Han var sønn av hertug Albrecht store av Mecklenburg og den svenske prinsessen Eufemia Eriksdatter og var således den første tysker som ble konge av Sverige.
- Albrecht Meklemburski - król Szwecji w latach 1364-1389 i książę Meklemburgii od roku 1386 do swojej śmierci. Był drugim synem księcia meklemburskiego Albrechta II Wielkiego i jego żony Eufemii, siostry króla Szwecji Magnusa II Erikssona. W 1364 wybrany królem Szwecji, na co nie zgodziła się większość szlachty. W efekcie siłą zagarnął tron. Wyjątkowo niepopularny władca.
- Alberto III de Mecklembrugo nasceu em 1338 e morreu em 1412. Foi um nobre alemão que governou a Suécia entre 1363 a 1389 e que também era Duque de Mecklemburgo a partir de 1384 até sua morte. Foi eleito rei da Suécia de maneira ilegal, em um levante contra Magno II e Haakon VI. Em 1384, uniu a Suécia e Mecklemburgo. Durante todo o seu reinado, viveu-se um guerra civil. Alberto foi o segundo filho do duque Alberto II de Mecklembrugo e de Eufemia Eriksdotter, irmã do rei sueco Magno II.
- Альбрехт Мекленбургский — король Швеции в 1363—1389 годах, герцог Мекленбургский в 1384—1412 годах.
- Albrekt av Mecklenburg var (som Albrekt) kung av Sverige och hertig av Mecklenburg, född 1338/1340, död i Bad Doberan i Mecklenburg 31 mars eller 1 april 1412, begravd i klostret i Bad Doberan, son till hertig Albrekt den store av Mecklenburg och svenska prinsessan Eufemia Eriksdotter. Albrekt var kung av Sverige 1363/1364-1389 (avsatt, abdikerade formellt först 1405).
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
