| dbpprop:abstract
|
- The Svanetian Uprising of 1921 was an unsuccessful rebellion against the recently established Bolshevik regime in Georgia. The uprising broke out in Svaneti, a highland western Georgian province, almost immediately after the Red Army invasion of Georgia and the establishment of the Georgian SSR (February-March 1921). The first disturbances among the local peasants appeared already in May 1921, and quickly developed into an armed revolt against the highly unpopular Revolutionary Committee of Georgia, an acting Bolshevik government in the transitional period. The guerrilla detachments led by Mosostr Dadeshkeliani, Nestor Gardapkhadze and Bidzina Pirveli, disarmed the Svaneti-based Red Army units in September, and launched preparations for the march on Kutaisi, the second largest city of Georgia. The Georgian Revkom, which faced the distinct prospect of a nation-wide insurrection and civil war, ordered, on October 7, 1921, the formation of special punitive detachments to fight the insurgents who were denounced as "political bandits". On November 15, 1921, Soviet officials reported that the number of Svanetian rebels amounted to 1,600, and their actions were coordinated by the National-Democratic Party of Georgia, which maintained contacts with a Tbilisi-based Menshevik organization. The fighting in Svaneti continued for six months, but the Soviet troops managed to curb the spread of uprising into neighboring regions. By late December 1921, the fresh Red Army reinforcements finally crushed the revolt. The chief rebels were executed and severe repressive measures were established in the area. The defeat of the Svanetian rebellion forced major Georgian opposition parties to seek closer cooperation, which would later conclude with the generalization of an anti-Soviet uprising in August1924.
- Svanetian kansannousu oli vuonna 1921 tapahtunut epäonnistunut kapina vastaperustettua bolševikkihallintoa vastaan Georgiassa. Kansannousu sai alkunsa Svanetiassa, Länsi-Georgian vuoristoprovinssissa, pian sen jälkeen, kun puna-armeija oli hyökännyt Georgiaan ja Georgian sosialistinen neuvostotasavalta oli perustettu (helmi–maaliskuussa 1921). Ensimmäiset levottomuudet paikallisten keskuudessa syntyivät jo toukokuussa 1921 ja kehittyivät nopeasti aseelliseksi kapinaksi maan erittäin epäsuosittua bolševikkihallitusta, Georgian vallankumouskomiteaa vastaan. Mosostr Dadeškelianin, Nestor Gardapkhadzen ja Bidzina Pirvelin johtamat sissijoukot riisuivat Svanetian puna-armeijan yksiköt aseista syyskuussa ja käynnistivät valmistelut marssille Kutaisiin, Georgian toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Vallankumouskomitea, joka joutui kohtaamaan maanlaajuisen kansannousun ja sisällissodan mahdollisuuden, määräsi 7. lokakuuta 1921 muodostettavaksi erikoisia rangaistuserillisosastoja kamppailemaan "poliittisiksi maantierosvoiksi" leimattuja taistelijoita vastaan. 15. marraskuuta 1921 neuvostovirkamiehet raportoivat Svanetian kapinallisten määräksi 1 600, ja että heidän toimiaan koordinoi Georgian kansallisdemokraattinen puolue, jolla oli yhteyksiä Tbilisissä päämajaansa pitävään menševikkijärjestöön. Taistelu Svanetiassa jatkui kuuden kuukauden ajan, mutta neuvostojoukot onnistuivat estämään kapinan leviämisen viereisille alueille. Vuoden 1921 joulukuun loppuun mennessä uudet puna-armeijan vahvistusjoukot murskasivat kapinan. Kansannousun johtajat teloitettiin ja alueella käynnistettiin rankkoja sortotoimenpiteitä. Svanetian kapinan epäonnistuminen pakotti Georgian tärkeimmät oppositiopuolueet lähempään yhteistyöhön keskenään. Yhteistyö kulminoitui lopulta yleiseen neuvostovastaiseen kapinaan elokuussa 1924.
|
![[RDF Data]](/statics/sw-cube.png)
